Wikiopisto

Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2016 kurssi/Oppimismodulit/moduli VIII-keskusteluun

< Mediakasvatus ja uudet lukutaidot | Syksyn 2016 kurssi | Oppimismodulit

Näpistelijät[1]

Meitä mietitytti kovasti materiaalina olleen tutkimuksen eettisyys. Oliko tutkimuksen tekeminen eettisesti hyväksyttävä? Tutkimuksesta nousi kiinnostava kysymys, että onko verkkoon ladattu tieto tosiaan niin vapaata, että sitä saa käyttää tutkimustarkoituksiin ilman lupaa? Yleisesti tutkimuksia tehdessä, tutkittaville tulee kertoa että heitä tullaan tutkimaan, vaikka tutkimuskysymystä tai täsmällistä aikaa ei kerrottaisi. Mielestämme tutkimus oli ylipäätänsäkin varsin huonosti tehty. Tutkimuksessa ei esimerkiksi otettu huomioon nuorten käyttämää kieltä ja kaksoismerkityksiä kirjoituksessa, se tulkitsi vain positiivisia ja negatiivisia sanoja. Tutkimus oli kuitenkin hyödyllinen, koska se saattoi ihmisten tietoisuuteen sen, että Facebook algoritmiensa avulla säätelee sitä mitä käyttäjälle näytetään, että hänet saataisiin tulemaan Facebookiin yhä uudestaan. Käyttäjän on hyvä tiedostaa tämä, että hänen valintansa tai linkeistä klikkaamisensa vaikuttavat siihen mitä hän näkee Facebookissa. Ja luonnollisesti on epäilyttävää että Facebook oli tätä tietoa pimittänyt käyttäjiltään. Pohdimme myös Facebookin mainosten hyödyllisyyttä, koska ainakin meillä on sellainen medialukutapa, että verkkosivujen sivussa olevat mainokset ovat esimerkiksi viruksia eikä niitä tule klikata, ja mietimmekin, ovatko Facebookissa näkyvät mainokset oikeasti hyödyllisiä yrityksille.

Mielestämme oli kiinnostavaa kun tutkimuksesta kävi ilmi, että tunteiden vaikutus ei kuitenkaan ollut kovin suuri. Toisaalta ei ollut yllättävää että positiivisuus johti positiivisuuteen ja negatiivisuus negatiivisuuteen, vaikka mietimme myös että mitä hyötyä tästä tutkimuskysymyksestä on edes lähtökohtaisesti ollut. Mietimme myös sitä, kuinka verkossa omaa elämää tahdotaan monesti esittää jonain epäuskottavan hienona ja luo epärealistisen kuvan arjesta. Pohdimme myös sitä että menettävätkö oikeasti merkittävät asiat merkitystään, jos pienimpiänikin arjen asioita hehkutetaan netissä, esimerkiksi Facebookissa? Joidenkin käyttäjien yltiöpositiivisuus voi myös nostaa muiden käyttäjien kynnystä päivittää sosiaalista mediaa, koska oma elämä saattaa näyttäytyä mitättömältä muiden käyttäjien liioitellun arjen edessä. Tutkimuksesta kävi ilmi että vähä negatiivisuus riitti negatiivisten tunteiden siirtämiseen, mutta kiinnostavaa oli että empatia siirtyi helpommin kuin ärtymyksen tuntemukset.

Nykyään Facebookin vaaroista puhuminen ei meistä tuntunut enää edes kovin ajankohtaiselta, koska Facebookin käyttäminen on saanut väistyä muiden sosiaalisenmedianväylien tieltä, kuten Snapchatiin tai Instagramiin. Tosin kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta, kun Facebookia käytetään joissain Afrikan maissa internetin kaltaisena, joten jotkut ihmiset eivät pääse eroon Facebookin algoritmeja ja heidän Facebookin käyttö tottumuksiensa seuranta ja sen avulla heille näytettävän sisällön näyttäminen näyttäytyy erityisen epäilyttävänä, koska toisin kuin länsimaissa, heillä tuskin on tietoa tai edes mahdollisuutta hankkia tietoa Facebookin algoritmeista tai medialukutaidosta yleensäkään. Toisaalta Facebookilla ei myöskään ole mitään syytä olla keräämättä käyttäjiensä tietoja, kun se ei ole koskaan missään ole sanonut ettei niitä kerää.

Ainakin meidän lähipiirissämme, tuntuu että Facebookiin postataan lähinnä polttavia uutisia ja niitä kommentoidaan ja tämä ehkä luo vaikutelman asioihin vaikuttamisesta. Facebookista onkin ehkä tullut joillekin ihmisille tavallaan maailman parantamisen väline, koska oma mielipide on saatu näkyville, se luo olon aktiivisuudesta ja vaikuttamisesta.


Ryhmä Pallo, ihmisten tunteiden manipuloinnin ja manipulaation tutkimisen eettisyys

  • ei ole kummoinen uutinen, että Facebookin tuloksia muokataan.
    • algoritmeja manipuloidaan koko ajan
  • ihmiset eivät jostain syystä tajua mistä on kyse tai eivät välitä tulosten manipuloinnista
    • miksi emme välitä, kuten vaikka kirjeissä tai päiväkirjassa
    • ovatko algoritmit liian etäisiä
    • tulee tunne, että ei ole vaikutusta itseen
    • ei aikaa tai osaamista suojata omaa yksityisyyttä
  • suojautuminen on todella vaikeaa
    • vaatisi palveluiden käyttämättä jättämistä
    • on myös ihmisiä, jotka ovat yksityisiä
  • haut ovat kehittyneet todella paljon
    • noutajat.net
  • tietoturva on jo menetetty
    • sovellukset saavat kohtuuttomia oikeuksia
  • tutkimuseettisyys
    • myönnetään suoraan, että tietoja kerätään, mutta kukaan ei välitä
    • miksi annetaan polkea tutkimusetiikkaa näin suoraan, eikä kukaan välitä
    • pitäisikö olla tässäkin oikeus tulla unohdetuksi
    • ihmisiltä ei oikeasti saada hyväksyntää käyttöehdoilla
  • voiko Facebookista luopua
    • aiheuttaa vaivaa ja tekee elämän vaikeaksi itselle
    • feedit ovat muuttuneet tylsemmiksi
    • paremmin voisi toimia, jos karsisi feedin poistamalla turhat kaverit
    • facebook on muuttunut sisäpiirin yhteydenpidosta laajemmaksi sisältöjen ja linkkien jakosivustoksi
  • tunnetilojen siirtyminen ei kovin yllättävää
    • miksi reaalimaailman ilmiö ei siirtyisi facebookiin


Team Jäärä

Keskustelimme artikkelissa ja videossa esiintulleesta käsitteestä "emotionaalinen tartunta", jota yliopiston ja facebookin tutkijaryhmä oli tutkinut ilman, että oli kertonut siitä facebookin käyttäjille etukäteen. Tosin tutkimuksellisesta ulottuvuudesta voi ihan hyvin ollakin maininta valtavan pitkissä käyttöehdoissa, jota juuri kukaan ei jaksa lukea alusta loppuun. Kaupalliset yritykset kuitenkin oletusarvoisesti keräävät käyttäjistä jonkinlaista dataa, jotta pystyvät ennakoimaan nettituotteidensa kehitystä ja kysyntää. Vaikka ensisijainen intressi on kaupallinen hyötyminen, palvelut myös pyrkivät keräämänsä tiedon avulla parantamaan palvelujaan pitääkseen ihmiset palvelun tyytyväisinä käyttäjinä.

Tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka tarkoituksella facebookiin syötetyt negatiiviset ja positiiviset tunteet levisivät käyttäjien keskuudessa. Vaikka tutkimuksen kattavuus oli laaja, niin silti se näytti olevan yksinkertainen ja piti sisällään myös virhemarginaalin, sillä se perustui tekstissä esiintyviin sanoihin eli oli mahdollista, että sama lause huomioitiin sekä negatiivisessa kuin positiivisessakin tarkastelussa. Pohdimme tutkimuksen tai pitäisikö sanoa paremminkin selvityksen eettisyyttä ja todellista merkitsevyyttä.

Tunnetartunta internetissä on mahdollista ja siitä on syytä olla erittäin tietoinen. Tunteet ovat leviäviä meemejä, tarttuuhan huono tai hyvä tuuli kasvokkainkin keskusteltaessakin. Tuttavapiirissäkin on tullut vastaan havaintoja siitä, miten rajusti sosiaalinen media voi vaikuttaa medialukutaidottomien ihmisten käsityksiin esimerkiksi pakolaiskriisistä, vähemmistöjen oikeuksista tai vaaleista. Tutkimuksissa on myös havaittu, että facebookin käyttäjät voivat potea ns. somekateutta. Kun muut esittävät facebookissa elämänsä kiiltokuvamaisen onnellisena ja hohdokkaana, voi sitä omaan elämään verrattaessa tuntua, että itsellä ei mene lainkaan noin hyvin. Tästä voi seurata ahdistusta tai jopa masennusta. (Steers, Wickham, Acitelli 2014).

Pohdimme, miten voisi muuttaa tai painostaa facebookia niin, että yksilö voisi itse enemmän vaikuttaa käyttäjäehtoihin. Facebookin, kuten monen muunkin palvelun ilmaisuus voi korottaa kynnystä sen suhteen, että lähtisi käyttäjänä sanelemaan yritykselle ehtoja siitä, mitä näiden tulisi muuttaa. Eihän kenenkään ole pakko käyttää facebookia, jos ehdot eivät miellytä. Tähän tarpeeksi monet tyytyvätkin. Jokaisella tulisi kuitenkin olla selvä oikeus tietää, mitä asioita heistä kerätään ja mihin niitä käytetään. Käyttäjäehtojen mielivaltaa vastaan voi myös protestoida kipakasti, nostaa syytteitä ja kehottaa ihmisiä boikotoimaan palvelua, kunnes käyttäjien vaatimuksiin suostutaan. Mediavaltaa voivat internetissä käyttää muutkin kuin yritykset.

Tutkimusten tekijöillä voi olla rahoituksen hankinta usein haasteellista ja tutkimusta rahoittavia yhtiöitä taas kiinnostaa kovasti kaupalliset mahdollisuudet. Tutkijan tulisi muistaa ja tiedostaa tutkimuksen eettisyys, jotta kaupalliset kiinnostukset eivät lähde ohjaamaan tai vääristämään tutkimusta. Tämä ihanne ei tietenkään toteudu läheskään kaikessa tieteellisessä toiminnassa, eikä siihen pidä sokeasti luottaa. Toisaalta muistuu mieleen myös keskustelupätkä erään yhdysvaltalaisen tutkijan kanssa: Hän totesi saavansa rahoituksensa puolustusministeriöltä, mutta pitävänsä erityistä huolta siitä, että hänen tutkimustaan ei voida missään muodossa hyödyntää sodankäyntiin.

Ihmisten ohjaileminen median ja internetin välityksellä on mahdollista ja jopa helppoa - esimerkiksi poliittisessa päätöksenteossa tai vaaleissa. Poliittisista "jytkyistä" voi päätellä, että suuri osa ihmisistä hankkii päätöksentekoonsa vaikuttavat faktat yksipuolisista lähteistä. Ohjailusta voi seurata tilateita, joissa median tunnemanipuloimat ihmiset äänestävät jostain asiasta ja vasta jälkikäteen tarkistavat tosiasioita kun tajuavat, miten iso virhe tuli tehtyä.

Manipulointi on moraalisesti väärin, mutta vallankäyttäjille niin hyödyllistä että siitä ei luovuta eikä sitä tuomita vapaaehtoisesti. Manipulointia ei voi vastustaa muuten, kuin tietoa levittämällä, kriittisyyteen herättelemällä ja medialukutaitoa opettamalla. Taustamateriaalissa mainittiin, että esimerkiksi vastuunsa tuntevien poliitikkojen sekä opetus- ja kasvatustyötä tekevien pitäisi puhua sosiaalissa median vaikutuskeinoista enemmän. Uutisissa mainitaan toistuvasti, että jopa valtioiden hallinnoilla on tavoitteita aihettaa kaaosta toisten maiden ihmisten mielenmaisemaan - millä voi olla näin vaikutusta myös jopa toisten maiden vaalituloksiin.

Toisaalta onko mikään muuttunut - ennen vastaava manipulointi tapahtui puheen ja muiden viestimien välityksellä. Internetissä käytetty valta tavoittaa vain huomattavasti suurempia väkijoukkoja, periaatteessa koko maailman.


LÄHTEET:


Motivaatiomadot

Ryhmämme mielestä oli hieman yllättävää, että modulissa käsittelyssä olleeseen tutkimukseen ja sen eettisyyteen reagoitiin niin negatiivisesti, sillä tutkimus ei kuitenkaan ole ainoa laatuaan eikä Facebookin moderoinnin ja säätelyn pitäisi olla kenellekään kovin uusi asia. Tietysti erilaisia tutkimuksia tehtäessä eettisyyteen on aina panostettava ja sen merkitystä ja vaikutuksia on pohdittava, mutta emme ole varmoja, kuinka harmaalla alueella tässä tutkimuksessa kuitenkaan liikuttiin. Toisaalta emme myöskään usko, että vaikka tutkimuksesta olisi tiedotettu käyttäjille etukäteen, tieto tutkittavana olemisesta ja mahdollisesta uutisvirran moderoinnista olisi vaikuttanut olennaisesti tutkimustuloksiin tai niistä tehtyihin päätelmiin. Mietimme myös sitä, että ehkä negatiivinen suhtautuminen kumpusikin enemmän siitä, että tilapäivitysten järjestäminen erilaisin perustein käyttäjän tietämättä ylipäätään on mahdollista, vaikka se olisikin ollut jo tiedossa. Facebook on aina saanut ja tulee varmasti aina saamaan kritiikkiä osakseen. Silti on mielenkiintoista, että sillä on julkisesta kritiikistä huolimatta edelleen varsin vankka käyttäjäkunta. Facebookin toiminta saattaa arveluttaa ja ärsyttää, mutta monelle se on siitä huolimatta yksi tärkeimmistä yhteydenpitovälineistä nykyaikana, joten palvelun negatiivisemmat puolet voidaan sietää.

Pohdimme myös sitä, kuinka paljon Facebook-päivitykset yleensäkään kuvastavat käyttäjien todellisia ajatuksia ja tunnetiloja, sillä usein käyttäjät itsekin filteröivät ja moderoivat päivityksiään joko tietoisesti tai tiedostamatta. Käyttäjien välillä on myös paljon eroja: jotkut tekevät tilapäivityksiä pienimmistäkin asioista ja toiset eivät tuota sisältöjä juuri ollenkaan. Jotkut myös kertovat kaiken juuri sellaisena kuin asiat ovat ja toiset kaunistelevat elämäänsä kertoen ainoastaan hyvistä hetkistä. Vaikka käyttäjän tilapäivitykset olisivat aina positiivisia, ei siitä mitenkään voi suoraan päätellä, että käyttäjän todellinen elämä olisi pelkkää iloa ja onnea. Tai vaikka jollain käyttäjällä olisi tapana lähinnä valittaa ja kertoa negatiivisista asioista, ei se automaattisesti tarkoita, että henkilö olisi tosielämässä masentunut ja pääsääntöisesti kaikki olisi huonosti. Käyttäjälähtöistä moderointia ja esitettävien asioiden suodattamista ja valikointia tapahtuu varmasti aina huolimatta siitä, minkälaista muiden tuottama sisältö on. Näin ollen mietimme myös sitä, kuinka luotettava tehty tutkimus yleensäkään on, varsinkin, jos metodillisesti päivityksiä käsiteltiin lähinnä sanojen tasolla analysoimatta päivityksen koko kontekstia.


Tietojenkäsittelytieteilijöiden ryhmä

Keskustelimme tämän tutkimuksen eettisistä ongelmista. Meistä oli kyseenalaista, että Facebook ei ollut erikseen ilmoittanut tutkimukseen osallistujille siitä, että he olivat osa tutkimusta. Jos näin oltaisiin tehty, ei tästä tutkimuksesta olisi varmaankaan noussut niin isoa haloota. Toisaalta ryhmässä oltiin myös sitä mieltä, että ihmiset ovat ylireagoineet tämän tutkimuksen suhteen, sillä eihän kenellekään aiheutettu suurta harmia ja Facebook toimi omien sääntöjensä mukaan. Ihmisethän ovat sivustolle liittyessään hyväksyneet ehdot, joiden mukaan heidän tietojaan ja käyttödataa voidaan käyttää tutkimuksissa. Facebookin maine saattaa kuitenkin olla vaakalaudalla, jos tällaisia suuria kohuja alkaa tulla enemmänkin. Ne voisi mielestämme välttää, jos kokeisiin osallistuvilta ihmisiltä pyydettäisiin jälkikäteen erikseen lupa käyttää heidän tietojaan. Facebookilla tuskin olisi pulaa kokeeseen osallistujista.

Toinen kyseenalainen ja ajatuksia herättävä seikka mielestämme oli se, miten Facebook tai muut tahot aikovat käyttää tämän tutkimuksen tuloksia hyväkseen. Spekulointiin, että Facebook voisi alkaa näyttää tunteikkaampia mainoksia ja uutisia buustatakseen aktiivisuutta sivuillaan sillon, kun se on alhaista. Jopa tutkimuksen rahoittaja Army Research Office saattaa käyttää tuloksia omiin tarkoituksiinsa, mitä ne sitten ovatkaan. On hieman häiritsevää, että isot yritykset, joilla on paljon valtaa, eivät käytä valtaansa eettisesti tai yleisen hyvän puolesta. Toisaalta on ymmärrettävää, että nämä yritykset haluavat parantaa omaa asemaansa ja kehittää toimintaansa. Yleisesti olimme siis sitä mieltä, että tämä tutkimus oli eettisesti arveluttava, koska ihmisiä manipuloitiin ja heidän toimiaan havainnoitiin heidän tietämättään, eikä tutkimuksessa mukana olleille kerrottu tästä edes tutkimuksen loppuvaiheessa. Toisaalta Facebookia käyttämällä ihmiset ovat hyväksyneet olevansa käytettävissä tutkimuksissa, mutta kuinka moni oikeasti on tietoinen tästä? Kohu johtui siitä, etteivät ihmiset tienneet eivätkä olleet lukeneet käyttöehtoja, mutta se ei välttämättä ole Facebookin vika.

Ryhmä AB+

Tarkemmin keskustelusta löytyy ryhmän omilta sivuilta.

Facebookin kokeet eivät tulleet ryhmälle uusina asioina. Pääasiassa datankeruu ihmisistä on täysin sallittua ja pieni hinta siitä, että palvelu on täysin ilmainen käyttäjälle. Tutkimuksesta silti pitäisi olla aina maininta ToS:issa, jotta käyttäjät olisivat tietoisia palvelun toiminnasta. Tämä teoriassa, mutta miten käytännössä periaate todella toimii. Vaikka ToS:issa lukisi selkeästi tutkimuksesta, niin lukeeko ihmiset sitä todella. Luultavasti eivät.

Hieman ristiriitaisia ajatuksia syntyi siitä, että pitääkö tutkittavan aina olla täysin tietoinen osallistumisestaan. Perinteisesti tutkijoilla on velvollisuus kertoa ja hakea osallistujilta suostumusta tutkimukseen, mutta päteekö sama verkossa. Tietysti käyttöehdoissa on syytä mainita asiasta, vaikka sen harva lukeekin. Ihan kaiken varalta palvelun etua ajatellen. Tietysti voidaan miettiä, että pitäisikö tämän lisäksi vielä erikseen ilmoitella käyttäjille juuri parhaillaan käynnissä tutkimuksista. Liika tietoisuus saattaa vääristellä tuloksia, mutta ainakaan asia ei tulisi kenellekään yllätyksenä. Lisäksi mielenkiintoista on, että onko käyttäjillä myös oikeus kieltäytyä osallistumasta tutkimukseen ja silti käyttää palvelua? Tutkimukset kuitenkin rahoittavat palvelun käytön, että periaatteessa kieltäytyminen tarkoittaa palvelusta ulkopuoliseksi jäämistä. Harva kuitenkaan pystyisi jättämään suurta ja tunnettua sovellusta vain osoittaakseen mieltä, että ei ole tyytyväinen sen käytäntöihin.

Facebookin toimimisia puolustettiin ryhmässä käyttämällä perus argumenttina sitä, että ”kaikilla niillä, jotka eivät tee mitään pahojaan palveluissa, on asiat hyvin”. Mutta kuka määrittelee sallittavat ja rangaistavat toiminnat? Nekin voivat muuttua eikä nykyisetkään säännöt mihinkään absoluuttiseen totuuteen perustu. Lisäksi sellainen lisähuomautus, että aina ei vaadittavien tietojen käyttöä selitetä riittävästi esim. puhelimien appeissa.

Mummot pilvessä

Ryhmässämme keskusteltiin modulissa käsitellystä tutkimuksesta ja esille nousi hieman kritiikkiä tehtyä tutkimusta kohtaan. Modulista ei käynyt ilmi, oliko tutkimus tehty pätevästi tieteellisin menetelmin, vai oliko sen taustalla kaupallisia intressejä. Tutkimuksen aihe ja tulokset mietityttivät myös, sillä se ikään kuin käsittää internetin erillisenä ympäristönä, johon ihminen ei reagoi samalla tavalla kuin muuhun ympäristöönsä. Pohdimme myös kyseisen tutkimuksen eettisiä puolia. Mielestämme tutkimusta ei tehty kovinkaan eettisesti, koska ihmisten suostumus tietojensa käyttämiseen on kysytty todella epäselvästi Facebookin käyttöehtoja hyväksyttäessä. Facebook toisaalta saa itse määritellä tuotteensa käyttöoikeudet, joten asia ei mielestämme ole mitenkään mustavalkoinen. Tutkimuksessa ryhmäämme mietitytti myös se, että kuinka luotettavana merkkinä ihmisen tunteellisista reaktioista Facebook-tykkäystä voidaan pitää. Ryhmämme havaitsi omaan sosiaalisen median käyttötapaansa kuuluvan ”tykkääminen” ilman sen kummempia tunteitakaan. Tämä tulee ikään kuin tavan vuoksi enemmän kuin omien tunteiden osoituksena.

Tutkimuksesta kävi kuitenkin ilmi, että ihmiset ovat aktiivisempia toimiessaan tunteellisten asioiden parissa kuin neutraalien. Ryhmässämme voimmekin allekirjoittaa tämän. Tämän olemme itse huomanneet esimerkiksi sosiaalista mediaa seuratessamme. Tämä seikka antaa Facebookille taloudellisen intressin muokata käyttäjien feedeistä erittäin tunteellisia. Tieto siitä, että Facebook säätelee sitä, mitä se käyttäjien feedeille näyttää, ei tullut ryhmällemme uutena. Rupesimmekin pohtimaan Facebookin asemaa mielipidevaikuttajana. Tuleeko Facebookilla olla mahdollisuus esittää palvelussaan sen itse määrittelemää sisältöä vai voisiko sitä pystyä säätelemään? Facebookista on muodostunut hyvinkin tärkeä kommunikaation väline ja se on jopa syrjäyttänyt niitä keinoja, joilla on aiemmin kommunikoitu niin internetissä kuin myös verkon ulkopuolella.

Voidaanko Facebook täten luokitella osaksi infrastruktuuria, ja pitäisikö yhteiskunnalla olla mahdollisuus säädellä sen toimintaa? Radiohaastattelussa tätä pohdittiin ja samalla mainittiin, että Facebookin käytölle ei välttämättä ole mitään kunnollista vaihtoehtoa. Facebookin suosiossa, ja siinä kuinka paljon muita palveluita se on syrjäyttänyt, voisi olla perusteita säädellä sitä myös yhteiskunnan taholta. Mielestämme Facebookin, Googlen tai muiden verkkopalveluiden käyttäjien tulisi olla perillä siitä, miten nämä palvelut toimivat ja mitä ne voivat tehdä. Tämä vaatii kuitenkin käyttäjiltä paljon perehtymistä eri palveluiden teknologiaan, sekä eri yhtiöiden liiketoimintamalleihin. Tämän perusteella voisi olla perusteltua kysyä, miten yhteiskunta voisi varmistaa, että kansalaiset ymmärtävät käyttämiänsä palveluita kokonaisvaltaisemmin.

Fab 5

Facebookin manipulaatio ei varmaankaan yllätä ketään, joka on hieman perehtynyt asiaan. Ihmisillä on kuitenkin vaikeuksia ymmärtää, ettei Facebook ole mikään yleishyödyllinen tietopankki, vaan voittoa tavoitteleva yritys, joka pyrkii parantamaan tulostaan kehittymällä, spesifioitumalla ja tarjoamalla uudenlaisia, kattavia mahdollisuuksia mainostajilleen. Kaikki mikä jaetaan Facebookissa on käytännössä myytävänä.

Facebookin manipulaatiota tapahtuu usein tavoilla, joita ei välttämättä edes osaa ajatella. Tutkimuksia voidaan tehdä koko ajan meidän tietämättämme – ja emme tiedä, millaisille asioille meidät tahtomattamme alistetaan. Tutkimuksen etiikka kärsii pahasti, eikä voida puhua tieteellisestä lähestymistavasta.

Eettinen puoli on vahvasti mukana aiheessa, sillä Facebookin hallussa on aivan suunnaton määrä yksityistietoa käyttäjistään – käyttäjistä, jotka eivät tiedä olevansa tällaisten sosiaalisten kokeiden kohteina. Facebookin tutkimuksissa ei jaeta suoraa tietoa käyttäjille tutkimuksen valmistuttuakaan, vaikka niin tieteellisissä tutkimuksissa tulisi tehdä.

Milloin tällaisia tietoja sitten aletaan myydä eteenpäin mainostajille ja yrityksille? Mainonta on jo nyt tarkasti kohdennettua ja yksilöllistä, mutta minkälaisen lisähintalapun Facebook laittaisi mainostajille käyttäjien analysoidusta ”mielentilasta”?

Mainostajat ovat kuitenkin lopulta aika pieni ongelma, mutta entä valtiot ja yhteiskunta? Voiko demokratia kärsiä, jos ihmisille syötetään salakavalasti julkaisuja jonkin agendan mukaan? Demokratia kärsii varmasti, sillä Facebook voisi käännyttää ihmiset esimerkiksi äänestämään vain yhtä ehdokasta, ja ajattelemaan, että toinen ehdokas olisi todella huono vaihtoehto.

Pohtimisen arvoista on myös se, missä määrin koulutus ja sivistyksentaso vaikuttavat manipulaatioalttiuteen. Esimerkiksi varmasti moni alamme korkeakouluopiskelijoista näkee Facebookin kulissien taakse, sillä meillä on siihen tarvittavat henkiset resurssit ja näitä asioita on käsitelty paljon. Tämän voi tietty yhdistää kulttuuriseen epätasa-arvoon koulutetun ja vähemmän koulutetun väestön välillä. Toisaalta kuitenkin koulutetutkin voivat olla todella sivistymättömiä, ja kouluttamattomat todella fiksuja, eli suoria yhtäläisyyksiä tuskin voidaan vetää.

Ryhmä Meta
muokkaa

Keskustelimme Facebook manipulaation ajankohtaisuudesta, huomioon ottaen vastikään käydyt Yhdysvaltain presidentinvaalit. Mielestämme on huolestuttavaa kuinka paljon vaikutusvaltaa Facebookilla ja sen kautta välitetyllä informaatiolla on ihmisiin. Keskusteluun nostettiin myös Facebookin Free Basics-hanke, missä se tarjoaa mobiilikäyttäjille mahdollisuuden käyttää sivustoa ilmaiseksi eli ilman maksettua mobiilidataa. Hanke on käynnissä 42 maassa, joista yli puolet Afrikassa. Köyhissä maissa tämä on tietysti käyttäjille iso hyöty, mutta se on herättänyt myös paljon keskustelua niin sanotusta digitaalisesta kolonialismista. Facebook edustaa tällaisissa maissa miljoonille ihmisille koko internetiä, ja sillä on täysi valta sen sisällöstä. Jos kerran Facebook voi todistetusti manipuloida käyttäjiensä uutisvirtaa, voiko se hyötyä tästä myös taloudellisesti?

Pohdiskelimme Facebookin algoritmien toimintaa. Kuinka siellä helposti muodostuu eräänlaisia saman mielisten ”kuplia”, jolloin uutisvirta yksipuolistuu. Vaikka informaation saattaa kokea tällaisessa tilanteessa jonkinlaista inflaatiota, se luo myös valeuutisille pohjan tehokkaaseen leviämiseen. Saman uutisen näkyminen useampaan otteeseen uutisvirrassa luo sille uskottavuutta ja vaikuttavuutta. Tämä johtuu myös käyttäjien laiskuudesta tai osaamattomuudesta tarkistaa uutisten lähteitä. Toisaalta todettiin myös, että algoritmit eivät aina tunnu toimivan, ainakaan oman logiikan mukaan, kun ehdotuksissa esiin nousee täysin erilaista ajatusmaailmaa edustavan sivun/kaverin päivityksiä. Mielestämme on kuitenkin hyvä altistua myös oman kuplansa ulkopuoliselle informaatiolle, jotta muistaa etteivät kaikki ajattele asioista samoin. Sosiaalisessa mediassa tarvitaan nykyään paljon enemmän kriittistä lukutaitoa, minkä vuoksi siihen pitää kiinnittää huomiota esimerkiksi opetuksessa. On myös tärkeää, että palvelut ovat valmiita taistelemaan haitallista disinformaatiota vastaan, eikä vastuu ole pelkästään käyttäjällä.


Mediamyyrä

Kramerin ym. Facebookissa tekemä tutkimus, jossa pyrittiin vaikuttamaan ihmisten tunteisiin, ja ylipäänsä Facebookin tapa manipuloida käyttäjien uutissyötteitä tuntuu todella ikävältä ja huolestuttavalta ja herättää monenlaisia ajatuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli osoittaa, että tunnetilat voivat siirtyä ihmiseltä toiselle ”tunteiden tarttumisen” kautta, niin että ihminen alkaa tiedostamattaan kokea samoja tunteita kuin muut hänen ympärillään olevat. Tutkijoiden mukaan siinä saatiin kokeellista näyttöä siitä, että tunteiden tarttumista tapahtuu myös verkkoympäristössä tapahtuvassa tekstipohjaisessa viestinnässä ilman suoraa ihmisten välistä vuorovaikutusta ja nonverbaalista viestintää. Kun iloisia tunteita sisältävien julkaisujen osuutta käyttäjien etusivulla näkemässä uutisvirrassa tarkoituksellisesti vähennettiin, myös heidän omat päivityksensä alkoivat sisältää hieman vähemmän iloisia tunnesanoja ja enemmän negatiivisia tunnesanoja, ja päinvastoin.

Se että lähes 700 ihmisen uutissyötteitä manipuloitiin tällä tavoin heidän tietämättään eikä heiltä pyydetty tutkimukseen minkäänlaista lupaa, tuntuu eettisesti todella väärältä ja herättikin ihmisissä paljon suuttumusta. Akateemisissa tutkimuksissa tutkimushenkilöiltä on yleensä aina saatava kirjallinen suostumus tutkimukseen, ja sokkotutkimuksissakin käyttäjälle annetaan mahdollisuus kieltää heistä kerätyn aineiston käyttäminen. Tieto uutisvirran manipuloinnista olisi kuitenkin todennäköisesti herättänyt käyttäjissä välittömästi niin voimakasta suuttumusta, ettei tutkimusta olisi saatu tehtyä loppuun, eikä asiasta sen vuoksi hiiskuttu mitään. Cornellin yliopisto ei myöskään pyytänyt tutkimukseen hyväksyntää IRB:ltä eli ihmistutkimukseen erikoistuneelta riippumattomalta eettiseltä komitealta, mitä perusteltiin sillä, että tutkijat eivät olleet mukana aineiston keräämisvaiheessa vaan tulivat mukaan vasta sen jälkeen.

Käytännössä Facebook ei kuitenkaan ole tehnyt mitään laitonta, koska sen käyttöehdoissa, jotka jokainen käyttäjä on hyväksynyt, sanotaan, että käyttäjien dataa voidaan käyttää tutkimustarkoituksiin. Käyttäjillä on kuitenkin aika vähän valinnan varaa: joko hyväksyä ehdot tai olla kokonaan käyttämättä palvelua, mikä voi monille tarkoittaa jäämistä sosiaalisen yhteisön ulkopuolelle. Vastuu sysätään siis käyttäjille itselleen. Kaikki, mikä ei ole laissa kiellettyä, ei kuitenkaan välttämättä ole aina eettisesti oikein, sillä sosiaaliset eettiset normit menevät usein pidemmälle kuin laki. Lisäksi tutkijat vetosivat myös siihen, että Facebook manipuloi käyttäjille näyttämäänsä uutisvirtaa joka tapauksessa koko ajan. Toisin kuin varmaan useimmat käyttäjät mukaan lukien itseni on luullut, siinä ei siis näytetä kaikkia kavereiden päivityksiä ja julkaisuja, vaan algoritmi tarkkailee, mihin kukin käyttäjä reagoi ja millaiset julkaisut häntä kiinnostavat, ja näyttää hänelle enemmän saman tyyppisiä julkaisuja ja vähemmän sellaisia julkaisuja, jotka eivät ehkä kiinnosta häntä kovin paljon. Tarkoituksena on pitää yllä käyttäjien kiinnostusta ja houkutella heitä tulemaan Facebookiin uudestaan. Itsellenikin asia tuli yllätyksenä. Käyttäjien tunteiden tarkoituksellinen manipuloiminen on silti mielestäni vielä astetta vakavampi asia.

Myös tutkimuksen merkityksellisyyttä ja luotettavuutta voidaan kritisoida, sillä siinä saatu tilastollinen näyttö tunteiden tarttumisesta jäi aika vähäiseksi; eroa verrokkiryhmään oli vain yksi prosentin kymmenesosa. Käyttäjien tunteissa tapahtuneiden muutosten arvioiminen pelkästään laskemalla tietokoneohjelman avulla heidän omissa julkaisuissaan käyttämiä positiivisia tai negatiivisia tunnesanoja voi olla aika epäluotettavaa, koska sanojen tai lauseiden merkitykset muodostuvat aina suhteessa koko lause- ja tekstiyhteyteen, eikä tietokoneohjelma pysty välttämättä tulkitsemaan niitä oikein vaan voi päätyä täysin virheellisiin tuloksiin. On varmasti mahdollista, että sosiaalisessa mediassa ym. verkkoympäristössä tapahtuu tunteiden tarttumista ja toisten iloisten Facebook-päivitysten lukemisesta voi tulla itsekin iloiselle mielelle ja päinvastoin. Myös vihapuhe lietsoo netissä helposti muissakin vihaa. Toisaalta positiivisten tunnesanojen lisääntyminen käyttäjien omissa profiilipäivityksissä voi johtua myös halusta tuntea kuuluvansa joukkoon ja säilyttää kasvonsa. Jos muut kirjoittavat koko ajan vaan iloisista ja asioista ja tunteista, voi tuntua vaikealta ja sosiaalisesti sopimattomalta tuoda esiin omia surullisia tunteita ja ikävia asioita ja mieluummin kirjoittaa itsekin vain iloisista tunteista. Samoin kun joku ilmaisee omia surullisia tunteitaan, muidenkin on helpompi tehdä samoin.

Vaikka käyttäjien uutissyötteiden manipuloiminen tutkimuksessa oli erittäin ikävää, sen julkaisemisessa voidaan nähdä jotain hyvääkin, koska toi esiin sen, miten Facebook seuraa ja manipuloi käyttäjiä ja käyttää heidän tietojaan, ja miten yksityiset yritykset ja valtio voivat vaikuttaa ihmisiin. Kyseessä oli vain yksi tutkimus, ja vastaavia tutkimuksia tehdään sosiaalisessa mediassa koko ajan. Kuten Zeynep Tufeksi videolla toteaa, huolestuttavinta eivät ole tällaiset yksittäiset tutkimukset vaan se, miten paljon Facebookilla on tietoa yksityiselämästämme, miten se voi käyttää sitä vaikuttaakseen meihin ja miten paljon valtaa sillä sitä kautta on. Tutkimuksen yhtenä rahoittajana oli Yhdysvaltain armeijan tutkimusvirasto, ja epäilemättä mahdollisuudesta manipuloida ihmisten tunteita tai ajattelua Facebookin kautta johonkin suuntaan voisi olla armeijalle suurta hyötyä.


Teräsbetoniperunat

“Experimental evidence of massive-scale emotional contagion through social networks” on Adam Kramerin, Jamie Guillorybin ja Jeffrey Hancockin tekemä tutkimus siitä, kuinka positiivinen ja negatiivinen syöte Facebookissa vaikuttaa ihmisten omaan julkaisemiseen. Tutkimus tehtiin manipuloimalla lähes 700 000 käyttäjä Facebook-syötteitä, ja tutkimuksessa huomattiin, että positiivisten julkaisujen seurauksena ihmiset itsekin julkaisivat enemmän positiivista sisältöä, sekä sama negatiivisen syötteen kanssa. Tutkimuksen eettisyys nosti esille paljon keskustelua.

Facebookin käyttöehdoissa lukee, että se omistaa kaiken sinne tuotetun sisällön, sekä saa käyttää sisältöä haluamaansa tarkoitukseen, kuten markkinointiin tai vastaavien tutkimusten tekemiseen. Suurin osa ihmisistä ei ole tietoinen tai heitä ei kiinnosta, mitä Facebookin käyttöehdot pitävät sisällään. Käyttöehdoista piittaamattomuus on yleinen ongelma, ja todella harva tietää, mihin he sitoutuvat. PC Pitstop niminen yritys halusi todistaa pointin lisäämällä käyttöehtoihinsa, että lähettämällä heille sähköpostilla viestin, kyseinen henkilö saa 1000 dollarin palkinnon. Vasta neljä kuukautta sekä 3000 käyttöehtoihin suostumista myöhemmin yksi henkilö laittoi viestiä, ja tosiaankin sai rahansa. (Magid 2005.)

Facebookin tutkimuksessa ongelmallista on muun muassa se, ettei kukaan “osallistujista” tiennyt ottavansa osaa tutkimukseen eikä heille ikinä kerrottu, että heidän syötettään oltiin manipuloitu. Kärjistetysti ajateltuna, olisiko ollut jopa mahdollista, että joku jo valmiiksi masentunut tai itsetuhoinen ihminen kokisi jatkuvan negatiivisen syötteen liian raskaasti ja vahingoittaisi itseään, tai muuten kärsisi kyseisestä tutkimuksesta? Facebookia ei voisi siitä ainakaan virallisesti syyttää, koska se ei tehnyt mitään laitonta.

Tutkimus osittain myös korostaa ihmisten elävän informaatiokuplassa verkossa asioidessansa. Jokaisen verkkonäkymä on erilainen, koko ajan muotoutuva sekä paljon sisältöä ulos jättävä. WIRED-lehden toimittaja Mat Honan teki tutkimuksen, jossa hän tykkäsi kahden päivän ajan jokaisesta julkaisusta aikajanallaan. Seurauksen hänen syötteensä alkoi täyttyä uutisista sekä mainoksista ja ne lisääntyivät sitä myötä kun hän jatkoi tykkäilyä. Hänen kavereidensa julkaisut poistuivat näkyvistä, sekä Honanin kavereiden syöte alkoi myös täyttyä hänen tykkäämistään uutisista. (Honan 2014.) Me siis käytännössä näemme verkossa sen, mitä haluammekin nähdä. Tämä kaventaa näkemystämme asioista, koska muut kuin omaa näkökulmaamme vahvistavat julkaisut jäävät mahdollisesti kokonaan pois näkyvistä.

Hälyttävä oli myös moduulin videolla esille tuotu toinen tutkimus. Facebook on aiemman tutkimuksensa pohjalta todennut, että se pystyy syötteitään muuntelemalla nostamaan äänestysprosenttia. Periaatteessa Facebook voisi siis vaikuttaa jopa äänestystulokseen, jos se kannustaisi vain tietyn puolueen kannattajia äänestämään.

Lähteissä olevan Forbesin artikkelin mukaan 15 henkilöä omistaa lähes kaikki amerikkalaiset uutisyhtiöt (Vinton 2016). Samaa ajattelua soveltaen myös he voisivat periaatteessa, joskin epätodennäköisesti, säädellä sitä, ketä ihmiset äänestävät. Sitä kautta myös tässäkin moduulissa korostuu analyyttisen sekä kriittisen lukutaidon merkitys, jotta ymmärretään, kuka ja millä tarkoitusperillä luettavan materiaalin tuottaa.

Lähteet:
Honan, M. 2014. I Liked Everything I Saw on Facebook for Two Days. Here’s What It Did to Me. Wired. <https://www.wired.com/2014/08/i-liked-everything-i-saw-on-facebook-for-two-days-heres-what-it-did-to-me/> (käytetty 15.12.2016).
Magid, L. 2005. It Pays To Read License Agreements. PC Pitstop. <http://www.pcpitstop.com/spycheck/eula.asp> (käytetty 15.12.2016).
Vinton, K. 2016. These 15 Billionaires Own America’s News Media Companies. Forbes. <http://www.forbes.com/sites/katevinton/2016/06/01/these-15-billionaires-own-americas-news-media-companies/> (käytetty 15.12.2016).

Takavasemmistolaiset

  • Ryhmämme ei ollut kovin yllättynyt että käyttäjien uutisvirtaa manipuloidaan, mainoksilla on aina pyritty osumaan määriteltyyn kohderyhmään.
  • Samaa mieltä olimme tutkimuksen arveluttavasta etiikasta
  • Osallistujille olisi kuitenkin pitänyt tarjota poispääsy tutkimuksesta
  • Iloisuus tarttuu, negatiiviset asiat vetävät puoleensa negatiivisia asioita jne. - Ei uutta.

Jos yksityisyyden loukkaaminen tuntuu pahalta, yksityisyyttä rikkovan palvelun lopettaminen on hyvä vaihtoehto. Facebook on kuitenkin yritys joka on riippuvainen käyttäjistään, joten peruskäyttäjän näkökulmasta hyvä tapa vaikuttaa on boikotoida palvelua. Toinen tapa vaikuttaa olisi lakia säätämällä mikä vaatii sitten enemmän vaivaa.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikiversity.org/w/index.php?title=Mediakasvatus_ja_uudet_lukutaidot/Syksyn_2016_kurssi/Oppimismodulit/moduli_VIII-keskusteluun&oldid=40511”