Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2011 kurssi/INFem/Alustus Koulutusjärjestelmä vs ajattelun vapaus

Alustus: Koulutusjärjestelmä ja wikioppiminen

Tehtävä: Juha Suorannan artikkeli Wikioppiminen ja radikaali tasa-arvo [[1]]. Pohtikaa Klafkin portaiden ja toisaalta Rhizome- sävellyksen nuottikuvan avulla koulujärjestelmää ja ajattelun vapauden suhdetta toisiinsa. Kirjoittakaa vapaasti ja lennokkaasti.

Kompurointia portaikossa vai sotkeutumista rihmastoon?

Juha Suoranta esittelee artikkelissaan ”Wikioppiminen ja radikaali tasa-arvo” kaksi mallia oppimisen jäsentelyyn. Toinen kuvio edustaa suljettua koulutusjärjestelmää tukevaa portaikkomallia, josta voi helposti tulkita koulutuspoliittisen hierarkian aina yksittäiseen oppilaaseen asti. Toinen kuva taas on nuottiviivasto, jonka yli on sutattu mustesyttyrä kuvastaen vapaata oppimista rihmastomaisella olemuksellaan. Tehtävänämme on siis tarkastella kahta ääripäätä edustavaa oppimismaailmaa: säädettyä ja avointa, velvoitettua ja vapaaehtoista, yksilöllistä ja yhteisöllistä, passiivista ja aktiivista, suljettua ja vapaata. Miksi haluaisimme muuttaa tämän päivän koulutusjärjestelmää? Tai kuten vallankäytön "salakavalaan" luonteeseen viitaten: Kenellä voisikaan olla mitään koulutusta vastaan? Artikkelin mukaan yhteiskunta, kulttuuri ja kasvatus eivät kehity ilman kriittistä ajattelua. Näinhän se tietysti on.

Koulutusjärjestelmän luonne on säädettyä eli sen taustalla on poliittistaloudellisesti määrätty opetusohjelma. Opettajat nähdään tässä hierarkiaketjussa sekä vallankäyttäjinä että vallankäytön kohteena. Wikimaailmassa sen sijaan kaikki oppiminen on riippumatonta toimintaa. Mikään taho tai organisaatio ei ohjaa oppijan ja tiedon välistä kohtaamista. Tämä onkin haastava ajatusmalli. Toisaalta ymmärrän hyvin ennaltamäärättyjen opetussuunnitelmien tuovan yksisuuntaisen ajatusmallin ja kaventavan oppijoiden mahdollisuuksia päästä avoimen tiedon juurille. Mutta eikös tiettyjä asioita pidä vaan oppia, jotta kansalaiskasvatus toteutuisi edes jossain määrin? Voidaanko olettaa, että kaikki kansalaiset olisivat aktiivisia oppijoita myös vapaaehtoisesti? Artikkelissa todetaan, että koulutuspolitiikkaan tarvittaisiin päivitettyä versiota, jossa hyödynnettäisiin wikipedagogiikan käytäntöjä. Saataisiin suljettu ja avoin oppimiskäytäntö toimimaan rinta rinnan, toisiaan tukien. Valtakunnallinen yhteiswiki poistaisi ainakin alueelliset rajat sekä oppimiselta että opettamiselta.

"Wikimaailman tavoitteena on vapauttaa ajatteluun ja toimintaan.", toteaa Suoranta artikkelissaan. Tähän viittaa myös kuvion rihmastomainen sävelkulku, jota suoraviivaiset nuottiviivastot eivät pysty määräämään. Voidaan tulkita, että oppiminen syntyy ja elää luonnollisella tavalla. Vaikka tehtävänämme oli pohtia wikioppimista nimenomaan kasvatustieteellisestä näkökulmasta ja koulutusjärjestelmän kautta, niin haluan miettiä wikin mahdollisuuksia myös kirjaston näkökulmasta. Kuinka kirjasto voisi hyödyntää yhteisöllistä ja vapaata oppimista ja toimintaa? Yksi esimerkki voisi olla Hämeenlinnan kaupunginkirjaston ylläpitämä Häme-Wiki[2], joka kokoaa Kanta-Hämeen paikallistietoa kaikille avoimeen verkkopalveluun. Kuka tahansa aktiivinen asukas voi osallistua sivuston ylläpitoon ja kirjoittaa sinne muistelmiaan ja tietoaan Hämeestä, ja yhdistykset ja yhteisöt voivat esitellä toimintaansa ja historiaansa. Mielestäni tämän kaltainen hanke on hieno nimenomaan siinä mielessä, että paikallistiedon kokoamisessa ei näy vain kirjaston ääni, vaan kuka tahansa asukas voi tasa-arvoisesti osallistua sen sisältöön ja kehittämiseen omalla panostuksellaan.

Järjestelmäkoulutuksen yksi päämäärä on tutkinto, jolla on merkittävä rooli yhteiskunnassamme myös työpaikan saamisessa. Tutkinto todistaa yksilösuorituksen, jota wikioppimisessa ei ole mahdollista määritellä. Voisiko wikiartikkeleiden lisääminen cv:n korvata yksilöllisen tutkintotodistuksen? Millä tavalla työnantaja määrittelee hakijan osuuden artikkelin muodostamisessa ja ylläpidossa, jos kirjoittajia on vaikka kymmeniä? Tai onko sitä edes tarpeen määritellä? Kertooko wikiaktiivisuus työnhakijan vapaasta ajattelukyvystä ja innovatiivisesta yhteisoppimisesta?

Kirjasto ja radikaali tasa-arvo

"Radikaalin tasa-arvon mukaan kaikki ovat tasa-arvoisia yhteiskunnalliseen asemaan, sukupuoleen, etniseen taustaan, ikään tms. katsomatta". Lause, joka kuulostaa perin tutulta kirjastomaailmasta. Unescon julistuksessakin mainitaan: "yleisen kirjastojen palveluja annetaan tasa-arvoisesti ikään, rotuun, sukupuoleen, kansallisuuteen, kieleen tai sosiaaliseen asemaan katsomatta." Toteuttaako siis kirjasto radikaalin tasa-arvon aatetta?

Jokaisella kirjastolla on kuitenkin käyttösäännöt. Onko tämä siis kirjaston vallankäyttöä järjestyksen ylläpitämiseksi? Artikkelissa mainitaankin, että radikaali tasa-arvo perustuu yksittäisille teoille eikä sitä takaa institutionaalinen järjestys. Me kaikki olemme tottuneet kirjaston luomiin sääntöihin: kirjoilla on tietty laina-aika, ilman kirjastokorttia ei pysty lainaamaan, lainojen myöhästymisestä sakotetaan jne. Harvoinpa niitä edes kyseenalaistaa. Ja myös näillä säännöillä on kulttuurisia ja kansainvälisiä eroja. Tarvitseeko kirjaston edes olla radikaalin tasa-arvon puolestapuhuja?