Julkisen sosiologian projekti/Syksy 2018: C. Wright Millsin sosiologia/Mielikuvituksen rajoilla
Alina, Henna, Vilma ja Tiina
23.10. Sosiologia ja kaunokirjallisuus
s.40-41
-ajankuvaa, suorituskeskeisyys
-Vaativan työn ja päihderiippuvuuden yhteydet? Päihderiippuvaiset mitä moninaisempi joukko, usein "ihan normaaleja ihmisiä". Stressaava työ oikeutuksena?? Esim Finnairin kohut
-"Ope ryntäs rauhotteleen energiajuoman kanssa" opettajan auktoriteettiasema ja koululaitos ylipäätään usein ruodinnan kohteena, mikä on opettajan rooli?
-"Mitä kaikkee sä nappaat aamuisin?" Kaikki douppaa. Arkipäiväinen douppaaminen, jolla valmistaudutaan päivän koitoksiin: vitamiinit, superfoodit yms spiruliinat. Tapa käsitellä hektisyyttä, maailman mahdottomuutta, ylitietoisuuden tuottamaa ahdistusta. Esim d-vitamiinin merkitys, syysmasennus ja väsymys suomalaisilla. Kuka sanoo ja päättää että syksyllä täytyy olla tehokkaimmillaan ja virkeimmillään?? On the go -elämä, aina smoothie mukana.
-perhesiteet, roolit keikahtaneet päälaelleen? Kuka onkaan kenenkin huoltaja?
-Saako apua vasta, kun ongelma on TOSI iso. Päällisin puolin kaikki hyvin=kaikki hyvin. --> lasten oireilu, pyrkimys täydelliseen koulutyöhön, jotta kukaan ei epäilisi että kotona on ongelmia. Toisaalta tekstissä selkeä avunhuuto liikkatunnilla. Kenellä on oikeus puuttua? Ongelmien maskeeraaminen.
Yleisesti kaunokirjallisuudesta:
-epäluotettavan kertojan mahdollisuudet esim valtasuhteiden käsittelyssä kaunokirjallisesti
-Olemme itse usein epäluotettavia kertojia omissa elämissämme. Esim miten lääkärin vastaanotolla puhutaan omista ongelmista ja vaivoista, vähättely.
-Sosiologeina tehtävämme on pyrkiä tavoittamaan mahdollisimman monta kertojaa muodostaaksemme kokonaiskuvan.
-Lukeminen ennen ja jälkeen sosiologisten rillien päähän kiskaisua... Kaikki on sosiologiaa, kraah.
9.10. Kuvan sosiologiaa
- sociologicaldesk: https://twitter.com/Zoe_John_/status/574893364115542016
Subjektiivisuus-objektiivisuus asetelma; kokemuksellisuus vs kuvan välittämä viesti. Toisaalta voiko näitä edes erottaa?
Kuvan tulkinnassa dialoginen suhde. Kun kuvaan syventyy, siitä avautuu koko ajan lisää todellisuutta.
Kuvat unenomaisia, niiden tulkintaan heijastetaan paljon merkityksiä myös tiedostamattomasta. Kuvasta heräävät ajatukset oman historian virittäminä ja värittäminä.
Representaatiot kiinni kulttuurissa ja historiassa. Mitä kuva kertoo näkyvillä olevasta? Kuvan olemassaolo tuottaa todellisuutta uudelleen. Kuva välittää viestiä todellisuudesta, mutta myös uudistaa, toistaa, muuttaa todellisuutta. Kuvan viesti ei koskaan välity sellaisenaan vaan katsojansa tulkitsemana.
Kuvien ”kehykset” virittävät tulkintaan, mutta saattavat "johtaa harhaan", viedä uusille poluille.
Tarve tulla nähdyksi on ihmisyyden perustarpeita. Näenkö itseni kuvassa ja miten näen itseni suhteessa kuvaan? https://www.ruskeattytot.fi https://www.instagram.com/muijavaara/?hl=fi
Kuva on nopea keino välittää ja virittää kokemukseen.
”Estynyt tavoitteellisuus” = ihminen on sekä tekemisensä objekti että subjekti (Iris Marion Young). Miten näkyy somessa?
Ylitietoisuus eletystä elämästä. Somekelpoisuus. Kuvat välittämässä muille kuvaa minusta ja elämästäni, niistä joiden kautta haluan tulla nähdyksi.
Selfiet itsensä esittämisenä. Youtubesta löytyy lukuisia videoita, joissa somepersoonat, "influencerit" kertovat kuinka ottaa onnistunut, upea kuva ja kuinka muokata siitä "instakelpoinen". Ajatuksena se, kuinka "esittää itsesi ollen mahdollisimman eduksesi". Presettien eli kuvan muokkaukseen tarkoitettujen asetuspakettien ilmaantuminen markkinoille.
IG-JUTTUTUOKIO (Alina)
Pyysin seuraajiani selailemaan omia feedejään ja tutkailemaan, millaisia kuvia se tänään nostaa esiin. Entä millaisia ajatuksia nuo kuvat tai selailu ylipäätään tuovat mieleen? Sain reilu parikymmentä vastausta ja vietin päivän jutellen ihmisten kanssa kuvista ja niiden herättämistä ajatuksista. Tässä yhteenvetoa:
-Moni on pohtinut seuraamiensa tilien listaa, aika ajoin myös perannut sitä. Ideana on luoda itselle turvallista tilaa, löytää turvallisia representaatioita, joihin itsen peilaaminen tuntuu hyvältä. Erilaiset "tavoitetilit" (esim treeniaiheiset) moni koki ahdistaviksi, ja kertoi pyrkivänsä siivoamaan ne pois luodakseen turvallista tilaa.
-Nousi esiin valtava joukko erilaisia "kuvatyyppejä". (selfiet, humoristiset kuvat, matkustelu- ja taideaiheiset kuvat, mitä ikinä...) Oli kuva millainen tahansa, sen herättämiin ajatuksiin kuului usein jonkinlainen peilaus itseen. "Ompa hauska ja chilli, oonkohan mä yhtään" "Pakko kattoo ton kuvan sijaintitiedot jos itekki joskus lähtis tonne" jne
-Vaikka moni kertoi ig:n selailun ja kuvatulvan tuottavan paineita tai ahdistuneisuutta, myös inspiroituminen, innostuminen, esteettinen tyydytys ym. positiiviset tunteet ja kokemukset nousivat esiin. Moni puhui myös siitä, miten kivaa on katsella kavereiden ja tuttujen postauksia.
-Someen liittyvät kokemukset saattavat tuntua tapahtuvan ”yksinäisessä tyhjiössä” (Puhelin, sipsipussi ja sohvannurkka/tirkistely/ulkopuolisuus jne) mutta kuvien virta kuitenkin tuottaa myös yhteyttä ja jaettua todellisuutta. (Mahdollisuus löytää kaltaisiaan, voimaantua. Se, jonka kuvia itse katsoo ja kenties ihailee, katsoo ja ihailee myös aina jonkun kuvia.)
-Kuvat herättävät tunteita. Somessa kuvien nopeatahtinen vastaanotto kuitenkin haastaa tunteiden käsittelyn ja saattaa syntyä esim. ”sanoittamatonta ahdistusta” tai muita epämääräiseltä tuntuvia olotiloja.
Lihallisuus (carnal sociology), kokemuksen tutkimus ja sosiologinen mielikuvitus (2.10.2018)
Ajatuksia Katja Hyryn artikkelista; Kun tutkimusmatkan suunta muuttuu
Artikkeli havainnoillistaa hyvin kokemuksellisten ilmiöiden tutkimuksellista haasteellisuutta. Voimme tutkijoina tutkia vain ihmisten elämäntilanteiden osa-alueita, jotka perustuvat tutkittavan muistijälkiin, ajatteluun ja sanalliseen kuvailuun kokemuksesta, muttemme koskaan tavoittaa täysin tavoittaa sitä, minkä tutkittava on kokenut. Hyry viittaa Terhi Utriaisen väitöskirjaan ja toteaa taiteen olevan suorin väylä tavoittaa toisen kokemuksellinen maailma. Kokemuksellisuuden ydintä, aluetta, joka säilyy ehkä kokijalleenkin ymmärryksen ulottumattomissa, voi saada hipaistuksi luovan prosessin avulla. Joskus hiljaisuus puhuu eniten ja tutkijan haasteena on oppia tavoittamaan näistä hiljaisista vuoropuheluista kokemuksellisen ilmiön ydintä; oli se sitten kohtaaminen tutkittavan kanssa tai kokemuksen tulkitseminen taiteen välityksellä.
Tutkimusetiikan kannalta kokemuksellisia ilmiöitä tutkittaessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota validitettiin ja Hyry kyseenalaistakin aiheellisesti, että kenellä on valta toimia asiantuntijana toisen kokemusta kuvaamassa? Millä perusteella asiantuntija on valittu? Pystynkö tutkijana olemaan rehellinen, milloin kokemus menee ”ihon alle” ja omat tunnekokemukset sekoittuvat aineistoon? Haluamme kuitenkin usein tutkia aiheita, jotka ovat meille tärkeitä ja tämä varmasti helpottaa eläytymistä aiheeseen, mutta vaikeuttaa etäisyyden ottamista, joiden vuoropuheluna validi tutkimus syntyy. Mietin, että jos taide välittää niitä kokemuksia, joihin sanat eivät yllä, voiko taidetta tulkita tieteen rajoissa vai rajoittuuko tiede sanoihin? Miten tulkita toisen kokemusmaailmaa oman ymmärryksensä valossa ja julkaista sitä tieteellisenä faktana? Kuka on siinä vaiheessa asiantuntija? /Tiina
Lihallisuus, kokemuksen tutkimus ja sosiologinen mielikuvitus
- kielen merkitys kokemusten kuvaamisessa ja välittämisessä
- tutkijana on tärkeää hyväksyä se seikka, että kaikkea ei pysty pukemaan sanoiksi
- pystyykö tutkija tutkimaan sellaista aihetta mikä on lähellä omaa elämää, mutta tälläisessä asetelmassa objektiivisuuden säilyttäminen on haasteellista ellei mahdotonta
- eläytyminen, etääntyminen
- painetun sanan kyseenalaistaminen
- taiteen merkitys kokemusten tavoittelussa
- tekstin kirjoittaminen on vain yksi kanava ilmasta kokemuksia
- Pyhimys vs. Heiskala
- maalauksen vaikuttavuus verrattuna kirjoitukseen sodan kuvailussa
- tärkeää on ymmärtää, että tutkija ei voi tavoittaa kaikkia kokemuksia, joita maalikko ei pysty sanoittamaan
The elusive body and carnal sosiology
- subjektiivisuus, keho/mieli dualismi on turhaa
- aistumusten syntymys: kehon ja mielen yhteispelillä
- diagnoosin vaikutus ihmisen mieleen, kokemukseen omasta kehollisuudesta
- kehollisuus ja valta
25.9.2018 Yhteiskuntatutkimuksen kronotyypit -ajatuksia ja keskustelua
Tiinan ja Hennan ajatuksia:
Luokittelun merkitys ja subjektiivisuus
Kronotooppeihin luokittelu antaa laadulliselle tutkimukselle kehykset, tutkimuslogiikan, jonka raameissa empiriaa voidaan tarkastella, vaikka jaottelu tuntuukin karkealle ihmisten moninaisuuden vuoksi. Kaikilla kronotoopeilla on myös eri keinot ja näkökulmat tutkimuksen tekemiseen. Yhteiskuntatieteissä sekä tutkittavien, että tutkijan subjektiivinen kokemus on lopulta luotsaamassa tiedon tuottamista. Tutkijana tarvitsemme kykyä seilata näiden kronotooppiluokkien välillä.
Itsetuntemus
Kuten aiemmissa materiaaleissakin on korostettu, on itsetuntemuksen ja oman tekemisen reflektoinnin tekeminen yksi tärkeimmistä ammatillisen kasvun välineistä. Oman ”kronotooppinsa” tunnistaminen, edes karkeasti ottaen, antaa hyvää suuntaa siitä, millaisten ”linssien” läpi minä suodatan tutkijana tietoa ympäröivästä maailmasta ja mitä näkökantoja olisi hyvä vahvistaa.
Kronotoopit
Artikkelissa mainitaan, että jaottelu olisi voinut olla muunkinlainen, sekä huomioidaan nämä luokat kirjoittajien luomiksi. Käytännössä tutkijan näkökulma on usein yhdistelmä useita kronotooppeja
1) Objektivismi(?) ja representaatio
Ensimmäinen esitelty kronotyyppi antaa välineitä esimerkiksi kielen ja kirjallisuuden tarkasteluun. Subjekti ja objekti on kyseisessä näkemyksessä eroteltu tarkasti. Maailma on olemassa faktan omaisesti ja sitä kuvataan kielen ja kirjallisuuden avulla. Näin ollen kieli ei itsessään ole muuta kuin työväline representaatioiden muodostamiseen. Näkökulman perusta löytyy psykologiasta, sosiologiasta, antropologiasta sekä kirjallisuuden tutkimuksesta. Tiivistäen, tämän kronotyypin sisällä tarkastellaan kielellisten representaatioiden kautta objektiivista maailmaa ja sen ilmiöitä.
2) Lukeminen ja tulkinta
Historiaa tarkasteltaessa modernin ajan lähestymistapa ihmistieteiden tutkimukseen. Painottaa hankitun ja tuotetun tiedon subjektiivisuutta. Ei kiistä täysin Valistuksen ajan rationalistista ajattelua, mutta näkee tuotetun tiedon suhteellisena, ei absoluuttisena totuutena, johon vaikuttaa aika, ympäristö ja historia, jonka vaikuttajina/vaikuttamina ihmiset elävät. Absoluuttista, universaalia ja yleistettävissä olevaa pysyvää tietoa ei siis voida saavuttaa vaan tieto on aina aikansa ihmisten tuottamaa ja edellyttää dialogia niin muiden ihmisten kuin aiempien tieteen teorioidenkin välillä. Tiedolla, kuten myös sanoilla nähdään olevan symbolinen funktio. Humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä tieteen tekeminen tulee käsittää prosessina, jossa tietoa tuotetaan hermeneuttisella menetelmällä pyrkimällä ymmärrykseen sekä aiemmasta kirjallisuudesta, yksilöstä, sekä yksilön/yksilöiden toiminnasta.
3)Skeptisyys, Praxis? Conscientation? Kolmannessa kronotyypissä tarkastellaan ideologioita ja ylivaltaa kriittisesti. Kronotooppi pohjautuu sosiaalisen konstruktionismin epistemologialle. Tarkastelee eri tulkintojen hegemoniakamppailua ja miten nämä tietyt hegemonistisina pidetyt ideologiat sisältävät ristiriitaisuuksia ja virheitä. Valistuksen aatteesta esitetään kritiikkiä siinä mielessä, että se ei luo mahdollisuutta tarkastella ideologioita kriittisesti. Rationaalisuus tuotetaan sosiaalisissa suhteissa ja yhteisöissä. Tässäkin näkökulmassa voidaan ottaa huomioon objektivismi, yksilöiden omat asenteet ja kokemukset.
4)Tieto&valta Neljännessä kronotyypissä tarkastellaan tiedon ja vallan yhteyksiä. -diskurssit vallan keinoina/muotoina (subjekti ei ole autonominen, vaan aina näiden vaikutuspiirissä) -symbolinen valta, merkitysten valta verrattuna puhtaan materiaaliseen valtaan
18.9. Ajatuksia Intellektuaalisesta ammattitaidosta
Usko parempaan:
- kiinnitetäänkö yleisesti maailmaan enemmän ajatuksia negatiivisen kautta?
- yhteiskunnan uudistus
- modernin käsite, kuka päättää mikä on oikea moderni? Miksei kyseenalaisteta
- Tunnetaan tietyt teoriat, voisiko käyttää mielikuvitusta myös teorioiden valinnassa
- On tärkeää tuntea normit ja rakenne ja tehdä muutosta niiden puitteissa, yksilön irtiotto ei välttämättä hyödyllistä
- Onko tällä kurssilla hyöty vai haitta tuntea yhteiskuntateorioita? (Yhdysvallat ja Eurooppa)
- Eliitti, peilaus vastakkaiseen/äärilaitaan
- Koulutus keino eliittiin nousuun
Mielikuvitus:
- Muistikirjat, päiväkirja, nykyhetken ja menneisyyden dialogi
- luota omiin kokemuksiin mutta epäile niitä myös, rohkene tarttumaan ajatuksiisi ja haastamaan niitä
- Itsekriittisyys aineiston ja tutkimuksen suhteen
- Synonyymien etsiminen käsitteitä määritellessä
- Historian tuntemus tärkeää, jottei tee samoja virheitä, teoriat kehittyneet kritiikistä
- Teoriat sidottuja aikaansa, ajan politiikkaan ja paikkaansa
Empirian merkitys:
- Joutomaiden tutkimus, ei vain hyötyä tuottavaa tutkimusta
- oman elämän empiria, uusien asioiden esille tuontiin tarvitaan empiriaa
- Millsin näkemys empirian merkityksen pienuudesta vastaisku sen ajan yhteiskuntatieteilijän imagolle?
- Tärkeää yhdistää laajempaan teoriaan
- Sosiologinen pedagokiikka?
- yliopisto-opetus, ei opeta ajattelemaan vaan käyttämään olemassaolevaa tietoa
- Koulutusjärjestelmä ei tue mielikuvitusta