Julkisen sosiologian projekti/Julkinen sosiologia 2021 / Public sociology 2021/Lainaukset 03.05.2021
"Sivistyneen aikakauden merkki olisi moraalisen harkinnan ja auttamisen etiikan ulottuminen viranomaiskäytäntöihin ja ihmisoikeuksien meneminen silmittömän lainkuuliaisuuden edelle, aina. Suomessa tämä on usein vaikeaa. Kuinka mahdoton onkaan tilanne, jossa viranomainen tai poliitikko arvioisi omaa toimintaansa uudelleen. Ja kuinka paljon tavallisempaa onkaan totella, vaikkei olisi varma, mitä tottelee tai miksi.(Suoranta 2010, 28-29)
"”Ainostaan syntyperäiset suomalaiset voivat olla Suomen valtion täysivaltaisia kansalaisia”, ohjelma linjaa. Päästäkseen edes toisen luokan kansalaisiksi maahanmuuttajien on sanouduttava totaalisesti irti omasta kulttuuristaan. Muuten he ovat ikuisesti ulkomaalaislakien alaisia, äänioikeudettomia, vailla pääsyä valtion tai kuntien virkoihin. Tämänkaltaista ajattelua on ehkä vaikeinta sietää. En hyväksy me ja muut -asetelmaa: ikään kuin Suomi-niminen valtio olisi jonkun tietyn ihmisryhmän omaisuutta, ja muut olisivat tämän herrakansan alamaisia. Kuka tähän joukkoon kuuluu? Kuka siihen hyväksytään mukaan? Itse en halua kuulua, mutten myöskään halua luovuttaa ”Suomea” näiden ihmisten käsiin". (Suoranta 2010, 39)
"Itseäni ja moraaliani tyydyttävä valinta, joskin sekin raskas, on olla tukihenkilö, joka tarvittaessa pystyy hoitamaan melko monia käytännön asioita ja ottamaan selvää asioista sekä tukemaan taloudellisesti, tarjoamaan väliaikaisen asunnon ja rahaa." (Suoranta 2010, 85)
"Yön yli nukuttuani jotain olennaista alkaa valjeta suomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta. Opin oikeastaan vasta nyt sen, minkä luultavasti kaikki turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttoasioiden kanssa toimivat jo ennestään tietävät: virallinen Suomi on linnoitus, jonne on mahdoton tulla ilman tiettyjä edellytyksiä[--] Muut jätetään veteen ilman pelastusrengasta, lojumaan toimettomina vastaanottokeskuksissa sosiaaliviranomaisten myöntämällä toimeentulotuella. Tätä tarkoittaa käytännössä ”olla kuin hotellissa” -kommentti, jota silloin tällöin kuulee käytettävän kuvaamaan turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien tilannetta". (Suoranta 2010, 90)
"Teesini alkaa muodostua: auttaminen on vaikeaa, etenkin Suomessa, jossa tärkein asia on aina oma etu ja asioiden näennäinen sujuminen, vaikka ne todellisuudessa, läheltä sihdaten, menisivät päin helvettiä." (Suoranta 2010, 62)
”On aika surullista lukea perussuomalaisten kaupunginvaltuutetun Jussi Halla-ahon – tohtorismiehen (!) – kirjoittamaa tekstiä: ”Yksi keskeinen syy ’ulkomaalaisvastaisuuden’ lisääntymiselle on se, että turvapaikanhakijoiden ympärille muodostunut, kalliiksi käyvä ihmisoikeusteollinen kompleksi ja humanitaaristen tulijoiden kohtelu etuoikeutettuina kunniakansalaisina loukkaavat ihmisten oikeustajua ja panevat heidät kyselemään, mihin heidän verorahojaan käytetään.” (Suoranta 2010, 91)
”Esitelmässään Papiston päivillä 2002 Antti Eskola kiinnittää huomiota kirkon ja kristinuskon rooliin ”kulttuurisessa hegemoniakamppailussa, jota käydään erilaisille tosiseikoille annettavista merkitystulkinnoista”. Hänen mukaansa kristinuskoisten olisi oltava mukana tuossa kamppailussa puolustamassa ihmisyyttä eriarvoistumista vastaan. ”Olennainen asia ja varsinainen taistelukysymys, kuten 70-luvulla sanottiin, on tietenkin se, että erilaisilla tulkinnoilla on erilaisia käytännön seurauksia. Jos ihminen on pelkkä eläin, on vaikea perustella, miksi häntä tulisi muuna kohdellakaan, varsinkaan jos hän ei kuulu ’meihin’, vaan on ’maahanmuuttaja’ tai jonkin sortin luuseri”, kirjoittaa Eskola.” (Suoranta 2010, 52.)
"Joka tapauksessa nämä kaksi asiaa, suomalaiset köyhät ja turvapaikanhakijat, asetetaan kansalaiskeskustelussa yleensä vastapuoliksi. Ajatuskokeena asetettakoon nämä kaksi köyhyyden ja riiston muotoa samalle puolelle, tai samaan vaakakuppiin ja mietittäköön, mitä toiseen kuppiin pantaisiin." (Suoranta 2010,32)