Wikioppiminen: Randomin keskustelu

Tästä aiheesta päällimmäiseksi jäi mieleen mielenkiinto ja vapaaehtoisuus. Näistä molemmat eivät aina kohtaa oppimistilannetta, vaikka se olisikin ideaalia. Wikioppimisessa yhdessä tekeminen tuntuu olevan asian ydin, ja kuten aiemminkin on todettu (Mitran luennossa ja edellisessä modulissa), siitä voi olla suurta hyötyä. Kysymys varmaan kuuluukin, miten tätä voidaan hyödyntää koulumaailmassa, kun kaikkia ei kuitenkaan kiinnosta?

Jos mielenkiinto ja vapaaehtoisuus ovat edellytyksiä wikioppimisen toimivuudelle, onko sitä edes mahdollista soveltaa kouluissa? Vaikka modulissa mainittiinkin, että periaatteessahan yliopisto on vapaaehtoista, ja siitä johtuen kaikki kurssit ja niiden sisällöt pitäisi olla sellaisia, jotka opiskelijaa kiinnostavat, en voi mitenkään allekirjoittaa tuota. Varmasti monet opiskelijat ovat erittäin kiinnostuneita opiskelemistaan asioista (miksi muuten edes tulla yliopistoon?), mutta kolikolla on kääntöpuoli. Ehkä jotkut opiskelijat ovat jo niin leipääntyneitä opintoihinsa, että haluavat vain pakolliset kurssit pois alta, jolloin kiinnostusta ei ehkä riitäkään. Ehkä jonkin kurssin aihealue ei vain kiinnosta, vaikka muut kurssit olisivatkin mielenkiintoisia. Vaikka periaatteessa ei olisi mikään pakko opiskella, ei se silti tarkoita, että kiinnostusta riittää joka ikiselle kurssille ja aiheelle.

Jotakin siis on aina pakko opiskella ns. väkisin. Wikioppiminen on mielestäni kiinnostava konsepti ja varmasti toimiva, jos mielenkiintoa aiheeseen riittää. Tässä täytyy taas sivuta Mitran luentoa ja siitä käytyä keskustelua: oppiminen tutkimalla ja mielenkiinnon perusteella toimii vain, mikäli sitä mielenkiintoa oikeasti löytyy aihetta kohtaan, ja mikäli löytyy kiinnostusta edes kokeilla tällaista oppimisen metodia. Liian paljon riippuu siitä, että oppilailla ja opiskelijoilla riittää kiinnostusta tällaiseen projektiin, jotta sitä voitaisiin soveltaa laajemmin. Joskus on vain pakko, vaikka ei tahtoisi.

Kiintoisa pointti oli myös perinteisen luento-opetuksen mahdollinen vanhentuneisuus. Miksi tulla luennolle, jos netistä löytyy samat asiat ehkä jopa luennon muodossa? Miksi pitää luentoa, jos joku muu on jo sanonut samat asiat paremmin, ja kaikki tämä löytyy googlaamalla? Voi olla, että niiden aineiden luennot, joilla opetetaan faktoja, voivat tuntua vähän turhilta tässä valossa. Miksi mennä luennolle kuulemaan, että X on X, kun saman tiedon voisi löytää muualta tai sen saisi selville katsomalla jonkin muun henkilön luennon? Toisaalta aiheissa, joissa on tulkinnanvaraa tai luennoitsijan mielipiteillä ja ajatuksilla on enemmän painoarvoa, luento ei ehkä olekaan turha tai vanhentunut. Mikäli luennoitsija pystyy tuomaan tilanteeseen jotain, mitä vain hän kykenee siihen tuomaan, luennon arvo lisääntyy heti. Silti voidaan väittää, että wikioppiminen voisi päihittää molemmat tilanteet; miksi kuunnella jonkun muun mielipiteitä tai faktoja, kun voi muodostaa omat ajatuksensa (ryhmän kanssa) ja etsiä faktat itse?

Onko wikioppiminen koulutuksen tulevaisuus? Ehkä niin pitkälle ei vielä voi mennä, mutta wikioppimisella on toki puolensa. Kollektiivinen äly on varmasti yksi niistä; ryhmällä on aina enemmän tietoa ja näkökulmia kuin yksilöllä. Ilman kollektiivista älyä ihmiskunta ei olisi päässyt näinkään pitkälle. Sitä voi aivan varmasti hyödyntää opiskelussa (ryhmätöitä on varmasti jokainen tehnyt ekaluokasta lähtien), mutta edelleen on pakko palata siihen, mistä kok konseptin toimivuus riippuu - mielenkiintoon. Esimerkiksi Wikipedia toimii juuri siksi, että sinne kirjoittavat ne, joilla on tietämystä ja kiinnostusta jostakin aiheesta. Ei olisi kenellekään hyödyllistä esimerkiksi pakottaa luokallista ihmisiä kirjoittamaan sinne jotakin - aina on se yksi trolli, yksi jota ei kiinnosta mikään, ja ne, jotka vain haluavat päästä kurssista läpi minimaalisella vaivannäöllä. Onko tässä tilanteessa kartutettu kollektiivista osaamista tai luotu uutta tietoa, tai edes sovellettu sitä?

Opitun toistaminen vs. sen soveltaminen lieneekin kaiken oppimisen ongelma. Perinteiset kokeet ja tentit testaavat sitä, kuinka hyvin kukakin muistaa kirjasta luetun tai luennolla kerrotun asian. Kokeen jälkeen sen voi sitten surutta unohtaa. Tärkeämpää olisikin oppia soveltamaan muistettua tietoa, ja siinähän onkin koko oppimisen kulmakivi. Siihen oppimisen pitäisi kulminoitua, ja siitä olisi kaikista eniten hyötyä sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Ei se silti helppoa ole. -Lea

Kuten Lea tuossa jo korostikin, on tosiaan mielenkiinto asioita kohtaan se paras apuväline ja motivaatio oppimiseen. Olen itse melko avoimesti kiinnostunut oikeastaan kaikesta, ja välillä Wikipediaa ja spesifisempiä wikejä ja muita resursseja tulee luettua ihan huvikseenkin, ainakin silloin kun aikaa on. Toisaalta, kaikkihan eivät ole samanlaisia, ja ihmisten mielenkiinto asioiden suhteen on melko vaihteleva. Ihmisten motivaatiot oppimiseen ja opiskeluun ovat hyvin erilaiset. Jotkut haluavat taloudellisia etuja, ja opiskelevat jotain tiettyä alaa saadakseen tutkinnon jolla saa työtä. Jotkut toiset taas opiskelevat lähes puhtaasti omasta mielenkiinnosta alaa kohtaan, eivätkä hirveästi pohdi tutkintoja ja vastaavia. Wikioppiminen ja kaikki vapaaehtoisuuteen perustuva tietenkin palvelee jälkimmäistä ryhmää paremmin. Suurin osa oppijoista on tietenkin jossain näiden kahden välillä, mutta ongelma onkin ehkä juuri siinä että wikioppiminen ei palvele välttämättä niin hyvin yhteiskunnan vaatimia oppimisen kriteerejä kuin perinteiset, kontrolloidut oppimismuodot. Puhtaasti oppimiseen se voi tietenkin sopia erittäin hyvin, mutta keskustelussa pitää ehkä ottaa huomioon mitä eroa on oppimisella ja opiskelulla. On mahdollista opiskella oppimatta paljoakaan, ja on myös mahdollista oppia opiskelematta mitään.

Vaikka en ole vakuuttunut siitä, kuinka hyvin wikioppiminen soveltuu sellaisen opiskelun toteuttamiseen, jota yhteiskuntamme tuntuu ainakin vielä tarvitsevan melko kriittisesti, olen myös sitä mieltä että se on mainio tiedonjakamisen ja pienimuotoisen oppimisen keino. Etenkin spesifiset wikit, jotka jakavat informaatiota jostakin tietystä aiheesta ovat erinomaisia keinoja oppia jostakin tietystä asiasta, koska niiden kirjoittajat ovat usein ainakin intohimoisia (vaikka eivät ammattitaitoisia) aihepiirin suhteen. Tässä yhteydessä pitää vielä mainita se, että wikioppiminen soveltuu ehkä parhaiten sellaisten asioiden suhteen, jotka ovat määritettävissä absoluuttisesti. Aiheet kuten matematiikka tai ohjelmointi on huomattavasti käytännöllisempää toteuttaa wikin kautta, koska niissä on mahdollisuus verifioida kirjoitetun sisällön todenperäisyys suhteellisen helposti. Mitä subjektiivisempiin sisältöihin mennään, sitä kriittisempi pitääkin sitten olla. Toisaalta, tässäkin tulee vastaan se kysymys että voiko asioita oppia oikein tai väärin, vai voiko niitä vain oppia.

Tuo yliopiston luento-opetuksen vanhentuneisuus on kyllä mielenkiintoinen pointti, mutta en tiedä onko se mitenkään kovin uusi ajatus. Olen esimerkiksi ollut parillakin luennolla, jossa luennoitsija on suoraan sanonut että siitä ja siitä kirjasta saa luentosarjan asiat haltuunsa paremmin kuin luennoilta. Luennothan ovat jonkinlainen oraalisen kulttuurin jäänne, ja oikeastaan jo kirjat tekivät niistä jossakin määrin turhia. En tosin silti allekirjoita luentojen tarpeettomuutta, sillä olen myös ollut joillakin luennoilla jotka jäivät paremmin mieleen juurikin luennoitsijan taitavan esiintymistavan myötä. Asiallahan on toki sitten myös se kääntöpuoli että jotkut luennoitsijat eivät taas sitten oikein innosta ollenkaan esiintymisellään, ja mielenkiintoisestakin aiheesta voi lähteä into. Mieleeni tulee ainakin pari suhteellisen geneerisen aiheenluentoa, joista ei jäänyt oikein mitään käteen niiden esityksen kuivuuden takia, mutta joista oli netissä huomattavasti parempi videoesitys jonkun maineikkaan amerikkalaisen yliopiston professorin toimesta.

Toisaalta, jos kaikki luento-opetus voitaisiin korvata vaikkapa lukupiireillä (joissa olisi oikeasti motivoitua porukkaa), en olisi välttämättä sitäkään vastaan siinä tapauksessa että se toimisi ideaalisesti. Mainitsin tuon motivaation juurikin siksi että olen ollut aika monessa lukupiirityyppisessä opiskelutilaisuudessa jossa yli puoltakaan opiskelijoista ei voinut vähempää kiinnostaa. Siinähän sitä sitten jutusteltiin parin tyypin kanssa kaikkea kivaa. Toisaalta, en oikein osaa sanoa kuinka hyvin ne lukupiirien hiljaiset yksilöt oppivat tilanteista, joten en voi sanoa oppimisen toteutumisesta sen enempää. Sama ongelma varjostaa myös kaikenlaista wikioppimista, joka oikeastaan palaa tuohon alkuperäiseen pointtiini opiskelijoiden kiinnostustasojen eriarvoisuudesta. Vertaisoppimisen metodit ovat teoriassa hyviä, mutta ne vaativat myös oikeasti yhdenvertaisesti kiinnostuneita ihmisiä. Ymmärrän siis melko hyvin kritiikin wikioppimisen ja muun vertaisoppimisen käyttöä vastaan etenkin peruskoulutasolla. Jos homma toimii vähän huonosti yliopistoissakin, mitenköhän se toimisi peruskoulussa. Toisaalta, ehkä alakoululaiset eivät ole vielä niin tympääntyneitä pakotetulta tuntuvaan opiskeluun, että kokemus olisikin positiivinen ja kaikella tavalla yhteiskuntaa parantava. -Tomi

Olen molempien kanssa samoilla linjoilla siinä, että wikioppiminen (ja wikit noin ylipäätään) toimii ainoastaan silloin, kun sen parissa työskentelevät ovat motivoitunutta porukkaa. Pakottamalla ei mielestäni saada juurikaan kovin inspiroitunutta tekstiä aikaiseksi. Tästä esimerkkinä toimikoon informaatiotutkimuksen peruskursseista yksi (tarkkaa kurssia en muista), jossa pääaineopiskelijoita vaadittiin ryhmissä kirjoittamaan suomen kieliseen Wikipediaan artikkeli jostain informaatiotutkimuksen oppiaineen aihepiiriin kuuluvasta aiheesta (esim. Big Data); näin syntyneet artikkelit ovat usein tynkiä ja niiden kirjoittaminen on jätetty siihen minimiin, mitä kurssisuoritus on vaatinut. Pakolla saadaan siis juuri ja juuri minimimäärä wikitekstiä aikaiseksi, eikä sekään mitään inspiroitunutta ole vaikka ehkä asiantuntevaa (kun kurssilla on pistetty ihmiset asiaan tutustumaan).

Wikioppimista kehutaan ehkä juuri sen oppilaille suomien vapauksien takia, mutta ilman mitään ohjausta ei voida kovin rakentavasta työskentelystä puhua. Jos ei ole ohjaavaa opettajaa wikityöskentelylle ja sitä kautta oppimisille, niin ryhmä joutuu keskenään luomaan konsensuksen siitä suunnasta mihin ollaan asioita viemässä (se miten tämä konsensus saavutetaan on aina oma ongelmansa). Helpoiten tämä ongelma ohitettaisiin jollain ryhmän ulkopuolisen tahon arbitraatiolla (opettaja), mutta wikioppimisessa juuri opettajajohtoisuudesta yritetään päästä eroon. Kyynisyydestäni wikioppimista kohtaan, on pakko myöntää, että formaatilla on meriittinsä ja tulevaisuuden kehittämismahdollisuuksien myötä ehkä tästä joskus saadaan aikaan oppimisalusta, jota voidaan soveltaa paljon nykyistä laajemmin ja tehokkaammin (esim. perusopetuksen puolella). - Taneli

Joo siis en kyllä missään nimessä lähtisi liputtamaan wikioppimisen puolesta sen enempää. Tässä olette hyvin käyneet läpi kaikki ne asiat, jotka siinä toimivat erinomaisesta ja jotka taas eivät toimi. Wikioppimisella on paikkansa, jos osallistujat ovat motivoituneita ja aihe on tarpeeksi spesifi. Mutta siinä vaiheessa, kun yritetään saada sinne väkeä, joita ei kiinnosta, homma lakkaa toimimasta. Eivätkös kaikki wiki-projektit perustukin juuri vapaaehtoisuuteen? Tuo Tanelin kertoma esimerkki tuosta pakollisesta Wikipedia-artikkelin postaamisesta oli brutaalia luettavaa. Mielestäni voisi sanoa ympäripyöreästi, että wikioppiminen toimii niille, joille se toimii. Tuntuisi hieman siltä, että osallistujakoon kasvaessa on vaara, että sitoutuneisuus laskee. Tästä syystä luulen, että pienempi (ja kuitenkin motivoituneempi) porukka saisi paremmin aikaiseksi kuin isompi.

Wikioppimista mielenkiintoisempaa on mielestäni pohdiskelu tästä yliopisto-opiskelun tarpeellisuudesta. Kyllähän luento-opetus on jollakin tavalla vanhentunutta tavaraa. Omalla kohdalla koen sen kuitenkin tärkeäksi. Vaikka tänne yliopistoon ei ole ollut pakko tulla, huomaan, että varsin harvat aiheet oikeasti kiinnostavat niin paljoa, että niistä oppisi itsekseen tarvittavat asiat ilman minkäänlaista kontaktiopetusta. Eli vaikka luennolla sanottaisiinkin vain, että X on X niin saattaa olla, että tuota tietoa ei tulisikaan sitten itse ikinä etsittyä. Samaan hengenvetoon on kyllä tietenkin sanottava se, että kyllähän jotkut luennot ja luennoitsijat ovat todella kuivia. Ikävin on sellainen tilanne, jossa aihe olisi erittäin mielenkiintoinen, mutta luennoitsijan tyyli on niin masentavaa seurattavaa, että aiheestakin rapisee mielenkiinto. Tällä hetkellä minulla on sellainen markkinoinnin kurssi menossa, jossa luennoitsija sanoi, että hän vuotaa tenttikysymykset luennoilla − koska tentissä on viisi esseetä, on varsin selvää, että olen käynyt luennoilla nyt sitten noita tärppejä hakemassa. Tästä tietenkin päästään siihen, että kuinka hyödyllisiä tentit sitten ovat? Joku tässä jo mainitsikin, että opetellaan asiat tenttiä varten, minkä jälkeen asiat voikin sitten turvallisesti unohtaa. Janne Paavilainen sanoi ITIA8-avausluennolla, että "I don't believe in exams", mikä oli kyllä erittäin hyvin sanottu. Tarvitaan sellaisia suoritustapoja, jotka oikeasti lisäävät ja mittaavat asian ymmärtämistä. Saan keskimäärin numeron paremman arvosanan kursseista, joissa toteutustapa ei sisällä tenttiä. Esimerkiksi oppimispäiväkirjoilla ja reflektoivilla esseillä on mielestäni paljon järkevämpää tuoda esille omaa oppimistaan. Wikioppiminen ei varmastikaan sisältäisi tenttejä. Suoraan sanottuna olisi kyllä mielenkiintoista, jos yliopistossa järjestettäisiin enemmän wiki-pohjaisia kursseja. Sitten vasta voisi todennäköisesti sanoa paremmin oman mielipiteensä wikioppimisesta. - David