VLOGIT OPPIMISESSA JA OPETUKSESSA

Videoblogi / vlogi oppimisessa ja opetuksessa

Audiovisuaalinen viestintä avaa uusia mahdollisuuksia opetukseen ja opiskeluun. Opiskelijat voivat kertoa tarinaansa, joko äänellä tai kuvalla. Toki videoita on jo käytetty pitkään osana opetusta, joko katsomalla niitä tai tekemällä niitä itse.^[1] Videoiden tekeminen on nykyään helppoa. Puhelimissa, kameroissa, tietokoneissa ja tableteissa on videointi mahdollisuus. Videointi mahdollisuus on aina mukana. Nykyään on kuitenkin yleistynyt videoiden julkaiseminen laajemmalle yleisölle netissä. Erityisesti YouTube on tehnyt videoista arkipäivää.^[2] Vlogit ovat osa sosiaalista mediaa. Sosiaalisesta mediasta on tullut ihmisten arkipäivää, joten sitä ei tulisi sivuuttaa myöskään opetuksessa. Opetushallitus on antanut suosituksia sosiaalisen median käytöstä opetuksessa. ^[3]

Harto Pönkä on esityksessään ja kirjassa tuonut myös esille tärkeitä sosiaalisen median käyttöön liittyviä kysymyksiä. Peruskoulussa ja osin vielä toisella asteellakin opiskelijat ovat alaikäisiä. Onkin tärkeää huomioida, millaisia välineitä käytetään, keneltä pyydetään lupa erilaisten sovellusten käyttämiseen ja kenellä on oikeus tuotettuun materiaaliin.^[4] Lapsia ja nuoria tulee opastaa sosiaalisen median käytössä ja taata turvallinen käyttökokemus kaikille.^[5]

Videon tekeminen koulussa voi olla sosiaalinen tapahtuma, eli sitä suunnitellaan, tehdään ja editoidaan yhdessä. Opiskelijat tekevät itse, oppivat tekemällä ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa.^[6] Vuorovaikutus onkin tärkeä asia, johon tulisi kiinnittää huomioita. Videon ja vlogin tekeminen voi olla yksintekemistä ja itsenäistä katsomista ilman vuorovaikutusta.

Blogi

Blogi on verkkosivu tai -sivusto, johon yksi tai useampi henkilö tuottaa sisältöä esim. jostain yksittäisestä aiheesta tai päiväkirjamaisesti omasta elämästään tai ajatuksistaan. Blogeissa yleensä uusin sisältö tulee näkyviin, kun avaa blogin. Blogin voi perustaa kuka vaan ja sinne voi lisätä sisältöä erilaisissa muodoissa esim. tekstinä, kuvana, dioina, videoina. Blogeja on mahdollista kommentoida, jos ne ovat julkisia ja yksityisiä suljettuja blogeja voivat kommentoida mukana olevat. Lisää tietoa esim. Wikipedian sivulta https://fi.wikipedia.org/wiki/Blogi

Videoblogi

Videoblogin erottaminen blogista, videoista, tai tutoriaaleista (kts. esim. https://en.wikipedia.org/wiki/Tutorial) on välillä haastavaa. Aina ei ole tarkoituksenmukaista edes erotella näitä toisistaan. Opetuksen välineenä voidaan käyttää audiovisuaalista oheismateriaalia tai voidaan itse laatia audiovisuaalista materiaalia. Wikipediassa on videoblogi eli vlogi määritelty niin, että vlogi on blogi, jonka sisältö on videokuvaa kts. https://fi.m.wiktionary.org/wiki/vlogi. Blogi voi sisältää eri muodossa olevaa materiaalia ja se voi sisältää myös vlogeja. Vlogin voida siis nähdä yksittäisenä videona, johon on kuvattu henkilön tai henkilöiden ajatuksia, keskustelua, erilaisia materiaaleja ja mahdollisesti myös muiden tekemiä videon pätkiä. Keskeisenä on kuitenkin omien ajatusten tai esim. oppimisprosessin kertominen. Tässä vlogi eroaa tutoriaalista, johon on koottuna jokin opastus tai opetustuokio ilman henkilökohtaista pohdintaa. Monesti liikutaan harmaalla alueella eli ongelmallista sanoa, onko kyseessä vlogi, tutoriaali vai video.

Asiantuntijoiden ajatuksia

Valitsimme aiheeksemme videoblogien eli vlogien käytön opetuksessa. Esitimme neljälletoista mediakasvatuksen, kasvatuksen tai sosiaalisen median asiantuntijalle kaksi kysymystä videoblogien käytöstä oppimisessa.

Lähestyimme asiantuntijoita sähköpostilla. Heillä oli mahdollisuus vastata kysymykseen kirjallisesti, videolla tai muulla tavalla. Saimme vastauksen yhdeksältä asiantuntijalta. Tällä sivulla käytämme kahdeksan asiantuntijan antamia vastauksia. Yksi asiantuntija koki, että hänellä ei ole kokemusta vlogeista opetuksessa.

Kysymykset

1. Miten näet videoblogin/vlogin mahdollisuudet oppimisessa varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa, toisella asteella, korkea-asteella? Voit vastata huomioiden kaikki koulutuksen asteet tai keskittyä vain johonkin. Huomioi opiskelijan, opettajan, muiden ryhmäläisten ja mahdollisten muiden osapuolten näkökulmat.

2. Mitkä oppimisympäristöt tai oppimisalustat soveltuisivat mielestäsi parhaiten oppimiseen liittyvien vlogien julkaisuun ja millä perusteella?

Vlogien mahdollisuuksia oppimisessa ja opetuksessa

Vastaajat löysivät seuraavia asioita (teksti on kirjoitettu yhdistelemällä ajatuksia yhteen. Tekstin joukossa on suoria lainauksia asiantuntijoiden vastauksista):

Vlogi mahdollistaa suullisen ilmaisun. Kun verkko-opiskelu on yleensä aika tekstipainotteista, tämä voi avata mahdollisuuksia sellaisille oppijoille, joille kirjoittaminen on vaikeaa. Videobloggaamiseen voidaan innostaa niitäkin oppijoita, joille tekstimuotoisen blogin pitäminen olisi suorastaan mahdoton tehtävä. Kyse on myös siitä, onko henkilö suuntautunut ns. käytäntöön vai teoriaan. Ehkä juuri tämän vuoksi videoblogit ja muutenkin videoiden sekä valokuvien käyttö oppimisen dokumentoinnissa (esim. projekitöiden yhteydessä) on ollut suosittua ammatillisen koulutuksen puolella.

Vlogi mahdollistaa ilmaisun laajentamisen ja raja-aitojen ylittämisen. Niitä ei kannata käyttää pelkästään taiteellisen ilmaisun välineinä tai luonnontieteellisten aineiden tehtävien tai harjoitusten raportointiin, vaan nimenomaan kommunikointiin, joka hämärtää nämä rajat ja oppiaineiden rajat. Ilmiöpohjainen tai problem-based oppimismalli sopii hyvin niiden yhteyteen.

Vlogiin opetuskäyttöön liittyy aina myös itse välineen/ilmaisumuodon oppiminen, jolloin esimerkiksi lapset oppivat samalla uuden teknologian käyttöä (tosin opettajilla voi olla suurempi tarve oppia), Opittavia taitoja voivat olla esiintymistaito, suunnittelutaito, tekniset taidot (esim. kuvaaminen, editointi, tallentaminen).

Vlogien käyttäminen mahdollistaa uusien lukutaitojen oppimisen. Varhaiskasvatuksesta alkaen olisi hyvä harjoitella liikkuvan kuvan tekemistä. Nykyisessä visuaalisessa kulttuurissa kansalainen tarvitsee käsityksen liikkuvan kuvan tekemisestä. Tämä edellyttää jonkin verran myös itse tekemistä. Tämän omaehtoisen tekemisen kanavoiminen myös koulutyöhön vankentaisi digitaalista lukutaitoa. Tutkimuksesta tiedetään, että omien töiden julkiseksi tekeminen (esimerkiksi wikipedia-artikkelien kirjoittamien) on hyvä motivoiva tekijä.

Opettajille vlogi voi tarjota videoluentoja epämuodollisemman opetustavan: vlogilla voidaan selittää jokin pienempi asia tai antaa palautetta, joka olisi hankalaa kirjallisena. Vlogi voidaan tehdä nopeasti vähillä resursseilla. Myös opettaja voi pitää videoblogia. Tällainen toimii luonnollisesti etenkin silloin, kun verkkotyöskentely on kiinteä osa opiskelua. Opettaja voi tehdä videoblogissaan samoja asioita kuin mikä muutenkin on opettajan tehtävä: opettaa, ohjata, tarjota lisätietoa ja tiedottaa. Opetuksen kannalta opettajan videoblogi on toimiva ratkaisu etenkin flipped classroom -tyyppisessä työskentelyssä. Silloin opettaja voi videolla opettaa uuden asian ja antaa siihen liittyvän tehtävän, joka voidaan tehdä esim. verkko-oppimisympäristössä tai johon vastataan suoraan blogin kommenttipalstalla tai oppijoiden omissa videoblogeissa. Verkkokurssi voi perusta jopa yksistään opettajan ja oppijoiden videoblogeihin. Tämä ei kuitenkaan ole mikään itsetarkoitus, vaan tehokkaanpana näkisin videoblogitkin osana sulautettua opetusta, jossa yhdistyy monipuoliset työskentelytavat ja -ympäristöt (sekä verkko että lähi).

Vlogit voivat toimia kurssimateriaalina. Sosiaalisessa mediassa olevat vlogit voivat olla oppimisen kohteena ja opetuksessa voisi käyttää valmiita vlogeja soveltuvin osin.

Vlogit voisivat toimia julkaisun välineenä tai kirjallisen julkaisun multimodaalisena lisänä.

Vlogien etuja ja haasteita

Videoiden tärkeä etu on, että videoon liittyy vielä jälkeenpäinkin elävästi muistoja tilanteesta, jossa video tehtiin. Tämä käsittää niin fyysisen, psyykkisen kuin sosiaalisen ympäristön eli koko videoon tekoon liittyvän oppimisympäristön. Toki tähän voidaan nykypäivänä lisätä myös videon virtuaalinen esitystila ja sen yhteydessä myöhemmin käydyt/käytävät keskustelut, tykkäykset, katsojamäärä jne. Tätä kannattaa käyttää hyödyksi niin, että videoita tehdään ns. oppimisen autenttisissa tilanteissa eikä esimerkiksi aina samassa paikassa kuten kotona tai luokkahuoneessa. Videon avulla on siis helppo palauttaa jälkeenpäin mieleen yksittäiseen asiaan ja oppimistilanteeseen liittyvät seikat. Laajemmin kyse on vahvasta tunne- (emootio-) ja muistijäljestä. Oleellista on mahdollisuus palata mihin tahansa oppimisprosessin vaiheeseen sekä tarkastella ja arvioida sitä myös kokonaisuutena - sama toki pätee kaikkeen muuhunkin oppimisen reflektointiin ja prosessiin kohdistuvaan arviointiin.(Pönkä)

Reijo Kupiainen vastaa vlogien mahdollisuuksiin seuraavasti, Varhaiskasvatus: Tämä vaatisi varmasti jonkin verran kehittämistä nykyisistä vlogin muodoista mutta esim. ilmöpohjaiseen oppimiseen liittyen, dokumentointiin ja usein varhaiskasvatuksessa käytettyyn saduttamiseen sopisi hyvin. Peruskoulu ja Toinen aste: erittäin sopivia ja rinnasteisia esseen yms. kanssa. Toimii kolmantena tilana koulu- ja koulun-ulkopuolisten lukutaitojen välillä. Haasteena on koulun tekninen infrastruktuuri. Korkeakoulu: Opettajana voin puhua vain omasta puolestani. Näen mahdollisuudet tasavertaisena esseen tai oppimispäiväkirjan kanssa.

Vlogi asettaa myös haasteita arvioinnille: Miten arvioidaan vlogeja?

Vlogit vapaa-aikana

Osa vastaajista näkee vlogit lasten ja nuorten vapaa-ajan toimintana. Esimerkiksi Sara Sintonen toteaa, että näen vloggaamisen enemmän sattumanvaraisena touhuna ja se tekeekin parhaitten vloggajien jutuista niin mielenkiintoisia. Opetukseen liittyy aina tietty suunnitelmallisuus, ja tuota yhtälöä voi tosiaan olla hankala sovittaa yhteen. Mutta toisaalta, miksei kouluunkin voisi alkaa tuoda spontaanimpia juttua, kuten vaikka mahdollisuutta käydä juttelemassa kameralle päivän kokemuksista tm.?

Milloin on kyse blogista ja milloin vlogista?

Esimerkiksi Matleena Laakso pohtii asiaa näin, Toki tavallisessa blogissa, kuten omassanikin, julkaisen aika ajoin myös videoita, mutta en silti miellä sitä videoblogiksi, kun pääasiassa ovat kuitenkin tekstit, diat ja kuvatkin. Videoilla en kerro mitä minulle kuuluu, vaan esittelen esim. jotain seminaaria tai sosiaalisen median palvelua.

Digitaalisen tarinankerronnan näkökulma

Sara Sintosen mielestä aihe menee oppimisen näkökulmasta lähelle digitaalista tarinankerrontaa. Digitaalinen tarinankerronta on menetelmä, jonka avulla luodaan lyhyitä videoita teknisesti matalan kynnyksen välineillä. Katso esimerkiksi: http://dstfinland.ning.com Ja http://www.socialbrite.org/2010/07/15/digital-storytelling-a-tutorial-in-10-easy-steps/ Ja https://sites.google.com/site/digitalstorysite/

Vuorovaikutus vlogeissa

Janne Matikainen tuo esille, että vlogi on mediamuotona kohtalaisen yksisuuntainen ja itse näen verkko-opiskelun yhtenä vahvuutena vuorovaikutuksen. Tietysti vlogi voidaan kytkeä muihin verkko-opiskelun elementteihin, jolloin sen yksisuuntaisuus vähenee.

Harto Pönkä näkee asian kuitenkin niin, että kuten normaaleissa blogeissa myös videoblogeissa keskeistä on oppijoiden vertaiskommentointi ja vastaavasti omista videoista saadut kommentit ja palautteet.

Oppimiseen liittyvien vlogien julkaisu

Oppimisalustoista oli erilaisia mielipiteitä erityisesti keskustelua herätti YouTube –alustan soveltuvuus ja oppimisalustojen julkisuus. YouTube nähtiin helppona alustana, mutta siihen liittyy haasteita muun muassa mainosrahotteisuus. Reijo Kupiainen kommentoi julkisuutta ja kopioinnin uhkaa seuraavasti, … ongelmana pidemmän päälle on vlogien kopiointi ja mashupit jotka voivat levitä avoimessa verkossa.

Janne Matikainen tuo myös esille tekijänoikeuteen ja yksityisyyteen liittyviä seikkoja, Avoimet ja kaupalliset palvelut ovat helppokäyttöisiä, mutta niiden kohdalla tulee tekijänoikeuteen ja yksityisyyteen liittyviä kysymyksiä, esimerkiksi lasten tekemiä vloggauksia tuskin voidaan pitää avoimesti esillä. Harto Pönkä kommentoi julkisuutta seuraavasti, Lisäksi vanhempien lupa tarvitaan aina, kun oppilaat rekisteröityvät johonkin kaupalliseen palveluun, koska alaikäinen ei voi sopimussuhdetta solmia. On myös mahdollista tehdä niin, että videot ovat YouTubessa, mutta ne ovat siellä privaatisti.

Oppimisalustoja, joita ehdotettiin vlogien julkaisuun olivat: (Linkit ovat wikipedian sivuihin, joissa kerrotaan kyseisistä palveluista.)

* Blogger ja WordPress (yhteensopivuus YouTuben kanssa) 
* Vimeo vimeo.com
* Koulun suljettu alusta
* Moodle (esim. linkki, johonkin alustaan esim. Vimeoon)
* Edublogs edublogs.org
* kidblog.org
* Purot.net-palvelu purot.net
* Facebook-ryhmä
* Edmodo edmodo.com

Tarvitaan oppimisalustojen jatkokehittämistä sekä palvelintilaa suljetuille oppimisympäristöille. Tere Vadén toi esille EduCloud –hankkeen, jonka yhteydessä voisi huomioida myös palvelintilakysymyksen, koska videot vaativat paljon tilaa. Vadénin mielestä myös kirjastot voisivat tulevaisuudessa tarjota palvelintilaa.

Mediakasvatuksen professori Sirkku Kotilaisen vastaus videona

Vlogien Mahdollisuus Oppimisessa https://vimeo.com/114263176 Videon kesto 6.45

Asiantuntijoiden esittely

Oheen on listattu asiantuntijat, jotka vastasivat kyselyyn ja joiden vastuksia on käytetty tekstin laadinnassa.

Maarit Jaakkola YTL, FM, yliopisto-opettaja, Tampereen yliopisto

Sirkku Kotilainen, Professori (mediakasvatus), FT, Tampereen yliopisto Dosentti (lapset, nuoret ja media), Jyväskylän yliopisto Dosentti (mediakasvatus), Turun yliopisto

Reijo Kupiainen professori (kasvatustiede, alana oppimisympäristöjen tutkimus ja kehittäminen), Tampereen yliopisto

Matleena Laakso KM, tieto- ja viestintätekniikan (tvt) opetuskäyttöön erikoistunut opetusalan asiantuntija

Janne Matikainen VTT, dosentti, yliopistotutkija (Mobiili sosiaalinen media ja mediaorganisaatiot), Helsingin yliopisto

Harto Pönkä KM, sosiaalisen median ja koulutusteknologian asiantuntija sekä yrittäjä

Sara Sintonen MuT, dosentti, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto

Tere Vaden FT, dosentti, Tampereen yliopisto

Nyt ja tulevaisuudessa

Oppimisympäristöjä tulisi kehittää tulevaisuudessa niin, että niissä voisi julkaista turvallisesti myös videoita. Sitra rahoitti keväällä 1997 alkanutta hanketta, jonka otsikkona oli Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa. Hanketta koskevassa julkaisussa nousi esille kysymyksiä, jotka tuntuvat vieläkin ajankohtaisilta ja nousivat esille kyselyssä. Esille nousivat laitteet ja verkot, oppimisympäristöt ja niiden kehittäminen sekä oppimateriaalit ja niiden kehittäminen. Opettajien koulutus nousi vahvasti esille ja eettiset kysymykset. Turvallisuus oli osana erityisesti eettistä keskustelua.^[7]

Opiskelijoiden tuotosten omistajuuteen tulee kiinnittää huomioita ja kehittää sovelluksia, joihin voi tallentaa turvallisesti itsetuotettua materiaalia, jota voi helposti käyttää ja jakaa haluamalleen ja määrittelemälleen joukolle. Haasteena videoiden kanssa on niiden vaatima tila. Tässä wikissä oleva Sirkku Kotilaisen haastattelu oli jo niin kookas, että sitä ei pysynyt ilmaiseksi tallentamaan Vimeoon ilman videon teknisten ominaisuuksien heikentämistä.

Tulevaisuuden oppimiskokemuksen tulisi olla henkilökohtaisesti koettu, ennustava ja yhteydessä muihin ja aiempaan tietoon.^[8] Erilaiset sosiaalisen median muodot tulevat olemaan osa opiskelua nyt ja tulevaisuudessa. Erilaisten välineiden käyttöä tulisi harjoitella jo varhain.^[9] Samoin erilaisten medioiden arviointia tulisi kehittää, jotta niitä voisi käyttää opetuksessa opiskelijoiden käyttäminä lähteinä ja tuotoksina.

Vlogit mahdollistavat ilmaisun myös puhumalla, jos kirjoittaminen on hankalaa tai jopa mahdotonta. Opiskelija voi tuoda esille ajatuksiaan opiskeltavasta asiasta tai suorittaa tentin videoimalla vastauksensa.

Lähde- ja oheiskirjallisuus

Oheiskirjallisuuteen on kerätty aineistoa, josta löytyy ajatuksia opetusympäristöjen muutoksesta. Oheiskirjallisuuden osalta on pyritty kokoamaan sellaisia teoksia, artikkeleita tai slideja, joissa näkyy sosiaalinen media tai teknologian hyödyntäminen. Luettelo ei ole täydellinen tai kaiken kattava, vaan siinä on käytössä ollutta materiaalia. Varsinaisesti vlogeista oppimisessa tai opetuksessa on varsin vähän kirjallisuutta.

Kirjat

Jonassen, David; Howland, Jane; Marra, Rose & Crismond, David: Meaningful Learning With Technology. Upper Saddle River, New Jersey. The Third edition, 2008.

Pönkä, H., Impiö, N., & Vallivaara, V. (Toim.) (2012). Sosiaalisen median opetuskäyttö: Oppimisen teoriaa ja kokemuksia DevelOPE-hankkeesta. Oulun yliopiston oppimateriaalia, Kasvatustiede E 4. Juvenes print, Tampere 2012.

Pönkä, Harto (2014) Sosiaalisen median käsikirja. Jyväskylä: Docendo.

Richardson, Will: Blogs, Wikis, Podcasts, and Other Powerful Web Tools for Classrooms. Corwin Press, California. 2006.

Sinko, Matti ja Lehtinen, Erno (toim.): Bitit ja pedagogiikka. Atena Kustannus. Jyväskylä. 1. painos. 1998.