Tunnemursujen kotikivi

Ryhmän jäsenet: Venla Valkama (Venlava), Marrasmyyrä (Marrasmyyrä) ja Anna Björn (ammbjo)

Kurssin suoritustapa: A + C

Osio A

Sugata Mitra: Build a School in the Cloud

Sugata Mitran ajatus koulusta pilvessä on teoreettisesti toimiva, mutta jättää toivomisen varaa konkreettisessa toteutuksessa. On mahdollista oppia yksittäisiä asioita itseoppimalla, mutta asioiden yhdistämiseksi järkeviksi kokonaisuuksiksi tarvitaan koulun tuomaa järjestystä. Lause "knowing is obsolete" ei myöskään kuulosta realistiselta, sillä koulun tarkoitus on tarjota oppilaille perussivistys. Riippuu kulttuurista, miten tuttu tietokone on lapselle. Jos tietokonetta on tottunut käyttämään viihdetarkoituksiin, silloin motivaatio käyttää sitä uuden oppimiseen on pienempi. Vincent Miller viittaa teoksensa "Understanding Digital Culture" (2011) luvussa 4 "Digital inequality: social, political and infrastructural contexts" (ss. 98-99) samaan kokeiluun, josta Waschaur (2004) raportoi negatiivisia tuloksia. Tietokoneilla oli todella vähän sisältöä hindiksi, joten lapset käyttivät niitä pelaamiseen ja piirtämiseen. Lapsilla oli siis todella vähän motivaatiota käyttää koneita akateemisessa mielessä, koska he eivät ymmärtäneet kieltä. Ihmiset tarvitsevat oikeanlaisen oppimisen kontekstin, tiedon siitä miksi koneiden käyttö tai niiltä oppiminen olisi heille hyödyllistä. Siksi pilvessä itsenäinen opiskelu tietokoneen kautta ei välttämättä voi toimia kehitysmaissa. Koulu laitoksena antaa oikeanlaisen kontekstin ja motivaation oppimiseen.

Ajatus pilvikoulusta valvovine mummoineen toimii pienillä lapsilla, mutta teini-ikäisillä tämä konsepti on arveluttava. Ihmiset saattaisivat opiskella tällä tavalla vain itseään kiinostavia aiheita ja jäisivät joistakin peruasioista täysin tietämättömiksi. Valvovien mummojen kannustus ei varmasti olisi riittävää motivoimaan kaikkia. Perinteistä koulumallia tarvitaan motivaation ylläpitämiseen ja sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Ihmisillä on myös erilaisia tapoja oppia, ja pilvikoulumalli tukee käytännössä vain yhtä tapaa. Se jättää myös huomiotta oppilaat, joilla on erityistarpeita opetuksen suhteen, esim. lukihäiriöitä.

Jos itsestään löytää motivaatiota opiskeluun, niin tämäntapainen itsenäinen opiskelu voisikin toimia, mutta todella monilla ihmisillä on vaikeuksia keskittyä sekä motivaation puutetta. Voisihan muodostaa opiskeluyhteisöjä, jossa opiskellaan yhdessä mutta välttämättä tuloksista ei tule parhaita mahdollisia, esimerkiksi jos aihe ei kiinnosta opiskelijoita. Lisäksi ryhmäoppimisen ongelmana on, että hiljaisemmat ja vetäytyneemmät henkilöt voivat jäädä keskeisen oppimistoiminnan ulkopuolelle. Toisaalta, monet ihmiset myös kokevat perinteisen koulumuodon ahdistavaksi ja rajoittavaksi. Ihmiset pitävät oppimisesta, mutta kun se on pakollista, ei se välttämättä herätä mielenkiintoa. Itsenäinen opiskelu pilvikoulussa voi auttaa tässä ongelmassa. Ei silti voi sanoa, että perinteinen koulumuoto on tarpeeton tai vanhentunut. Vanhentunut määritellään tyyliltään tai tyypiltään epäajankohtaiseksi; toisin sanoen siis ajassa jälkeenjääneeksi. Koululaitosta nykymuodossaan ei voi sanoa vanhaikaiseksi instituutioksi.

Noah (lyhytelokuva)

Lyhytelokuva Noah esittää 17 minuutin ajan, miten elokuvan päähenkilön keskittymiskyky yhteen asiaan internetissä on lyhyttä. Monen ikkunan samanaikainen käyttö ja räpläys vaikuttavat myös elämään oikeassa maailmassa. Noah yrittää yhdistää pornon katsomisen ja tyttöystävän kanssa Skypettämisen, mutta kun saa tyttöystävän puheesta käsityksen parisuhteen päättymisestä hän vaihtaa pornon Kanye East -ystävän kanssa keskustelemiseen Facebookin chatissa. Kanye kannustaa häntä yksityisyyden rikkomiseen, ja hän kirjautuukin tyttöystävänsä Facebook-tilille tehden omia johtopäätöksiään, jotka osoittautuvat aivan vääriksi.

Noah-elokuvassa on sekä totta, että elokuvallista liioittelua. Elokuva esittää somen käytön negatiivisimmassa mahdollisessa valossa: chatrouletten penikset, nopeasti tehdyt johtopäätökset ja toisen tilin luvaton käyttö. Tämä video on myös hyvä esimerkki siitä, että jokaisen internetnet-linkin takana voi olla joku tyydyttämässä itseään. Tätä ei näköjään voi välttää edes yliopistotehtävissä.

Sosiaalisen median ajatellaan lyhentäneen keskittymiskykyä ja tilanteissa läsnäoloa. Tästä puhutaan erityisesti nuorten ja lasten ongelmana: kauhukuvissa ystäväporukoiden tapaamisessa kaikki keskittyvät älypuhelimiinsa, eikä kukaan ole läsnä kuin fyysisesti. Ongelma on silti monesti liioiteltua ja älylaite tuskin yksinään aiheuttaa tätä ilmiötä. Elokuvan jatkuva välilehden vaihtaminen nopeassa tahdissa vaikuttaa lähes epärealistiselta nopeudessaan. Toki useimmat avaavat useita välilehtiä yhtäaikaan, ja auki voi samaan aikaan olla vaikkapa Facebook, Skype ja koulutehtävät, mutta yleensä yhdellä sivulla pysytään ainakin vähän kauemmin. Noah:n sivun vaihtaminen vaikuttaa suorastaan häiriintyneen levottomalta. Multi-tasking ja multi-using eroavat toki perinteisestä lineaarisesta tiedonkäsittelymallista, mutta, jos digiyhteiskunta muokkaa ongelmanratkaisusta ei-lineaarisempaa mukaillen internetin hypertekstirakennetta, onko tämä lopulta ongelma?

Sosiaaliseen kanssakäymiseen ja internetin käyttöön on myös toinen näkökulma. Usein ajatellaan internetin tekevän ihmissuhteista pinnallisia ja vähemmän todellisia, mutta internet voi myös toimia yhdistävänä tekijänä kun kaksi toisilleen ennen täysin tuntematonta ihmistä voi tutustua syvällisestikin internetin välityksellä. Ihmiset voivat keskustella reaaliajassa vaikka olisivat eri puolilla maapalloa, ja instant messaging-ohjelmat tekevät asioista puhumisen syvemmällä tasolla helpompaa, koska monista on helpompaa kirjoittaa esimerkiksi tunteistaan kuin puhua niistä. Ystävyys internetin välityksellä ei välttämättä ole yhtään vähemmän laadukasta kuin ystävyys reaalimaailmassa, se on vain erityyppistä. Loppujen lopuksi sekä internetissä että oikeassa maailmassa pätee sama sääntö: ihmissuhteet ovat niin hyviä kuin minkä verran molemmat osapuolet niihin panostavat.

Noah-lyhytelokuvassa päähenkilön sosiaalinen kanssakäyminen ja -lukutaito oli puutteellista ja kärsi vähäisestä keskittymisestä.

Aihe: Perättömän tiedon leviäminen sosiaalisessa mediassa ajankohtaisen pakolaiskeskustelun kontekstissa

Aiheen esittely ja kirjateoria

Alessandro Bessi et al. artikkelissaan Trend of Narratives in the Age of Misinformation kuvailee ihmisten taipumusta uskoa väärää tietoa. Mitä enemmän ihmisiä uskoo tähän väärään tietoon, sitä uskottavampaa se on. Tiedon korjaaminen voi jopa aiheuttaa sen, että ihmiset uskovat väärään tietoon enemmän, varsinkin salaliittoteorioiden yhteydessä. Salaliittoteorioiden kannattajat selittävät merkittäviä sosiaalisia ja poliittisia seikkoja sillä, että vahvat yksilöt tai organisaatiot kontrolloivat valtavirtamediaa (kts. MV-lehti alhaalla).

Daniel Bernandi kuvaa teoksessa Narrative Landmines , miten levitetyillä huhuilla on todellisia ekonomisia, poliittisia ja sosiaalisia seurauksia. Tutkimuksemme kannalta samaistuvaisin on järjestäytynyt antisemismiin johtanut huhu juutalaisista World Trade Centerin terroristi-iskussa 11.9.2001. Terroristi-iskujen jälkeen laajalle levisi huhu, jonka mukaan Israelin hallinto olisi etukäteen varoittanut WTC-torneissa työskentelviä juutalaisia, jotta he tietäisivät olla poissa työpaikaltaan.

Tarkoituksellisesti levityillä, ja oikein ajoitetuilla huhuilla, on konkreettisia vaikutuksia matalan tason, yksittäisten ihmisten mielipiteiden, lisäksi politikkojen tekemiin päätöksiin ja esimerkiksi sotatoimiin. Huhut tomivatkin mustamaalaamisen lisäksi tehokkaana hämäyksenä. Evan Wright kuvaa sotaraportaasissaan Generation Kill miten huhupuhe Saddam Husseinin joukkotuhoaseista, erityisesti kemiallisena aseena käytetyistä myrkkykaasuista, pakottaa sotilaat epäkäytännöllisiin kemikaalisuojapukuihin. Kukaan ei usko kemiallisien aseiden olemassaoloon, mutta huhujen mukaan uhka on niin suuri, että sitä varten tulee valmistautua.

Laskennallisesti on kyetty todistamaan sosiaalisen median olevan nopein, ja siten myös tehokkain, informaatioväline huhupuheen levittämiseen. Vaikka sosiaalisen median palveluita ei ole alunperin suunniteltu informaation välitykseen, alustojen kehitys on mahdollistanut huhujen leviämisen laajasti. Huhujen leviämisen mahdollistuminen koostuu kahdesta viestintätavasta: laajan joukon tavoittamiseen yhdellä viestillä ja sisäpiirin kanssa monipuoliseen interaktioon.

Huhututkimuksessa keskitytään määrittelemään huhu todellisuudesta sekä miksi ja miten ne pääsevät leviämään. Huhututkimus on kuitenkin vahvasti kulttuurisidonnaista. Tämä voi johtua jokaisen kulttuurin ja valtion tarinankertomisperinteestä ja yleisestä uskosta jaettuun tietoon. Järjestelmällisesti levitetyt huhut eroavat ystäville jaetusta juorusta, mutta yhteiskunnnalla on tekemistä sen kanssa, mitä halutaan uskoa. Ihminen hakee järjestystä ympäröivälle maailmalle tarinankertomuksen, narratiivin, perusteella. Narratiivin pääosat mitä kerrotaan ja miten kerrotaan muodostavat ihmisen ymmärryksen, tällöin uskottavassa kontekstissa esiintyvä huhu saattaa muodostua osaksi sisäistä "totuutta".

Ryhmätyön idea

Työmme tarkoitus on tutkia huhupuheiden liikkumista sosiaalisessa mediassa pakolaiskeskustelun kontekstissa. Alkuperäinen ajatuksemme oli tutkia Facebookin potentiaalia perättömän tiedon levitykseen mutta tämä ei onnistunut tilin sulkemisen vuoksi.

Tutkimuksemme lähtökohta olisi ollut pakolaispositiivinen tarinamuotoinen Facebook-julkaisu, jossa valehenkilö Noora olisi kertonut kohtaamisestaan pakolaisten kanssa. Tilapäivityksen lopussa olisi lukenut saa jakaa. Tässä tutkimusasettelussa olisi erityisesti kiinnostanut, onko pakolaisiin posiitiivisesti suhtautuvalla postauksella samanlaista mahdollisuutta jaetuksi huippujulkaisuiksi kuin perättömillä raiskaus- ja pahoinpitelyhuhuilla [1].

Väärennetyn profiilin tekeminen Facebookiin oli erittäin helppoa. Profiloimme valehenkilön 28-vuotiaaksi kantasuomalaiseksi naiseksi, jonka korkein koulutus oli ylioppilas. Kävimme keskustelua valehenkilön profiloinnista: minkä ikäinen ja kumpaa Facebookin tarjoamaa sukupuolta. Päädyimme naiseen, jotta mahdollisimman moni hyväksyisi tuntemattoman kaveripyynnön. Profiilin iän tuli lisäksi olla riittävän vanha itsenäiseen elämään, muttei liian, jottei perheettömyyttä kyseenalaistettaisi.

Valehenkilö Noora työskenteli luotettavassa suomalaisessa yrityksessä ja piti samoista asioista kuin "kaikki muutkin": Cheekistä ja Vain elämäästä. Profiilin nimeksi valitsimme sukunimen kymmenen yleisimmän joukosta ja uskottavuuden vuoksi etunimen vuoden 2003 50 suosituimman tyttöjen nimen joukosta. Valitsemamme profiilikuva oli nuoresta kauniista naisesta, joka paransi ystäväpyyntöjen hyväksymisprosentteja erityisesti samanikäisiltä miehiltä. Moni uteli onko Noora sinkku ja ihasteli suoraan kaunista ulkonäköä sekä valekoiraa.

Ensimmäisen neljänkymmenen kahdeksan tunnin aikana profiili sai yli 200 ystävää ennen kuin se lukittiin, todennäköisesti jonkun ilmiannosta. Ensimmäisenä profiilin voimassa olon aamuna profiilissa oli 67 ystäväpyyntöä. Jos yhteisiä ystäviä löytyi jo muutama, ihmiset ovat herkkiä pyytämään Nooraa jo ystäväkseen, vaikka eivät henkilökohtaisesti tunnekkaan. Toisaalta keskitimme ystäväpyynnöissämme sekä alueellista hakua (Tampere), että tiettyjä ryhmiä kuten RASMUS-ryhmä [2] sekä Suomi suomaisille -tyylisistä ryhmistä tasapainon vuoksi.

Ensimmäisten kaveripyyntöjen hyväksyjien joukosta löytyi ulkonäköä kehuneiden nuorten miesten lisäksi myös vanhempia henkilöitä, joiden Facebookin käyttö vaikutti etusivun perusteella aktiiviselta, mutta nuorten ihmisten käytöstä eriävältä aamuisine huomen- ja iltaisine hyvänyöntoivotuksineen. Heiltä myös sai seinälle kiitoksen kaveruudesta, vaikka he eivät profiiliä tunteneetkaan.

Uutisartikkelien tiivistelmä

Viimeaikoina on uutisoitu paljon sosiaalisessa mediassa levinneistä maahanmuuttajiin kohdistuneista rikosväitteistä. 28.9. Yle uutisoi tapauksesta, jossa kajaanilaismies kertoi Facebook-sivullaan joutuneensa neljän ulkomaalaismiehen pahoinpitelemäksi Kajaanin keskustassa . Mies myös kertoi tehneensä tapauksesta rikosilmoituksen, ja että tapausta tutkitaan rikosnimikkeellä törkeä pahoinpitely, tapon yritys ja ryöstön yritys. Poliisin mukaan rikosilmoitusta ei ollut tehty, eikä väitettyä pahoinpitelyä tapahtunut. Myös Helsingin Sanomat uutisoi tapauksesta . Tapaus sai paljon julkisuutta sosiaalisessa mediassa mm. verkkojulkaisu MV-lehden myötävaikutuksella.

30.9. Helsingin Sanomat uutisoi huhua, jossa kolmen maahanmuuttajamiehen väitettiin raiskanneen nuoren naisen Mänttä-Vilppulassa . Poliisi ei löytänyt perusteita myöskään tälle huhulle. 29.10. Helsingin Sanomat uutisoi poliisin paheksuvan Twitterissä ja Facebookissa levitettyä huhua, jonka mukaan ulkomaalaiset henkilöt olisivat syyllistyneet joukkoraiskaukseen Helsinki-Vantaan lentoaseman parkkipaikalla . Poliisi kiisti huhun todenperäisyyden. Lisäksi rikoskomisario Kimmo Hyvärinen arvioi turvapaikanhakijoiden kasvaneen määrän näkyvän selvästi nettikeskustelussa, mutta hänen mukaansa ulkomaalaisiin kohdistuvien perättömien huhujen levittäminen ei olisi lisääntynyt.

1.11. Helsingin Sanomat uutisoi 16-vuotiaan lappeenrantalaistytön murhasta, joka tapahtui luultavasti 30.–31.10. Poliisi tiedottaa epäillyn olevan suomalainen katkaistakseen siivet sosiaalisessa mediassa liikkuvilta huhuilta, joiden mukaan tekijä olisi turvapaikanhakija. Yle uutisoi 9.10. perättömien maahanmuuttajia koskevien huhujen leviämistä internetissä. Huhujen kerrotaan kuormittavan poliisia ja Suomen Punaista Ristiä. Ylen uutisartikkelissa 30.9. kerrotaan että perättömän rikosilmoituksen tekemistä ei ole kriminalisoitu, koska se vähentäisi myös aiheellisia rikosilmoituksia ja nostaisi kynnystä mennä poliisin puheille. Matalaa kynnystä on kuitenkin käytetty tarkoituksella hyväksi ja aiheutettu täten tarpeetonta työtä poliisille.

Haastattelut

Taustoitusta

Mv-lehti (MV-lehti), tyylitellysi joko MV??!! Lehti tai Mitä Vittua?, on suomalainen internetjulkaisu. Sen perustaja, päätoimittaja Ilja Janitskin uskoo muun muassa valtamedian olevan juutalaisten hallussa . Lehti väittää lisäksi valtamedian mustamaalaavan MV:tä tarkoituksellisesti.

MV-lehti perustettiin syyskuussa 2014 ja se kuvaa itseään: "Perusteltu, kriittinen ja kantaaottava media niin Suomen kuin muidenkin maiden todellisesta tilasta. Faktaa ei sensuroida!". MV-lehden perustaja Kuitenkin MV-lehti on saavuttanut maineen rasististen ihmisten purkaantumispaikkana. Tällä hetkellä (5.11.2015) MV-lehden Facebook-sivulla on 46,598 tykkääjää. Oindex-sivuston tilaston mukaan sivustolla käydään viikottain keskimäärin 500 000 kertaa.

Saimme MV-lehdeltä vastauksen 4.11 ja lehden perustaja Ilja Janitskin nettisivuillaan artikkelimuotoisesti: Haastattelupyyntö ryhmätyöhön. Kysyimme lehdeltä kaksi kysymystä:

Miten tarkistatte julkaisemienne uutisten taustatiedot ja todenperäisyyden?

MV-lehteä on kritisoitu paljon rasismista ja huhupuheiden levittämisestä. Miten vastaatte kritiikkiin?

Vastaus

3.11. Yritimme lähettää haastattelupyynnön MV-lehdelle. Sivustolla olevan yhteydenottokaavakkeen lähetys epäonnistui toistuvasti, eikä sivustolla ole muita yhteystietoja. Tarpeeksi etsittyämme löysimme kuitenkin julkaisun sähköpostiosoitteen heidän Facebook-sivultaan. Lähetimme haastattelupyynnön ja saimme vastauksena linkin MV-lehden sivuille. MV-lehti linjasi, että haastatteluun "Vastataan. Omilla sivuilla".

Vastaus, jonka saimme MV-lehdeltä on lehden tyylin mukainen. Vastausartikkeli alkaa alentuvasti "hei tytöt!". Lisäksi Ilja Janitskin toteaa: "Sana rasisti on menettänyt täysin merkityksensä sen valheellisen viljelyn seurauksena. Realisti ei ole rasisti, mutta siitä saa jokainen olla mitä mieltä haluaa." Suomen Punaisen Ristin Ei rasismille!-hankkeen verkkosivujen mukaan rasismi tarkoittaa tietyn ihmisryhmän arvottamista esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella muita ihmisryhmiä alempiarvoisemmaksi, jolloin omaa ryhmää pidetään usein toisten ryhmiä parempana. Lisäksi Monikulttuurisuus työyhteisössä -projektin verkkosivuilla mainitaan rasismiin kuuluvan ennakkoluulojen lisäksi valta-asema, jolloin rasismi on osa yhteiskuntarakenteita. . Ilja Janitskin selittää vastauksessaan MV-lehden julkaisevan kaiken lähteen kera ja käyttävän vain "luotettavia" lähteitä. Jos lähde on Facebookista, he tarkistavat käyttäjän profiilin autenttisuuden. MV-lehden toimituksen mukaan useasti Facebookin tieto on luotettavampaa "kuin vaikkapa valtamedian julkaisemat asenteelliset uutiset tai maksetut artikkelit". Voi siis sanoa, että olisi helppoa jo olemassa olevalta Facebook-profiililta lähteä kirjoittamaan valheita, ja näin levittää huhupuheita, jos MV-lehti nappaa kirjoituksen uutiseksi.

He usein käyttävät lähteenä Facebookia kuten esimerkiksi näissä jutuissa: Lindorff villiintyi – tai kirjasto: Perii 1 700 euroa neljästä lastenkirjasta! ja Ei edes rippeitä inhimillisyydestä…. Välillä he käyttävät myös ruotsalaista mediaa kuten tässä artikkelissa: Tajukangas: Kerjäläisoopperan toinen näytös alkoi tai uberuutisia, joka vaikuttaa samantasoiselta julkaisulta kuin itse MV-lehti: Uberuutiset

Vaikka kommentoijien mukaan heidän "kymmenenvuotiaat lapsensa kyselevät päivittäin terävämmin", saimme kysymyksiimme tyydyttävät vastaukset.Haastetteluartikkelin kommenteista voi päätellä jotain MV-lehden uskottavuudesta ja vaikutuksesta lukijakuntaansa. Sanna Virtanen, jonka profiilikuva on Guy Fawkes-naamari eli yleinen salaliiton symboli, kommentoi: "Tämäkin kuvastaa vain sitä, että nämä "totuutta" uutisoivat ja sitä ihannoivat ottavat MV-lehden tosissaan smilehymiö" johon Mari Seppänen vastaa: "Valitettavasti näin on, että täältä se totuus tulee esille.."

Rolle Törnroos kommentoi kahdesti: ensimmäisessä kommentissaan hän kuvailee, miten lukee valtamediaa enää pysyäkseen kärryillä miltä se haluaisi Suomen näyttävän, sillä "MV-lehti kertoo, miltä se todellisuudessa näyttää". Lisäksi hän epäilee valtamedian pian sensuroivan totuusmedia MV-lehden. Törnroosin toinen kommentti käsittelee Bildeberg-ryhmää, joka toimii Törnroosin mielestä jopa EU-komission takana. Koska YLE:n ja Helsingin Sanomien johto on salaseurassa mukana, ne eivät Törnroosin mukaan kykene kertomaan totuutta. Molemmilla Rolle Törnroosin kommentilla on miltein saman verran tykkäyksiä, joten ne sisältynevät MV-lehden lukioiden jaettuihin käsityksiin.

MV-lehteä ja sen keskustelua seuratessaan kiinnittää huomionsa nopeasti kahteen seikkaan. Mikä on se totuus, jota lehti käsittelee? Tätä totuutta tunnutaan toistettavan mantran lailla niin lehden omassa tittelissä totuusmedia, kuin kommentoijien mielipiteissä. Erityisesti kun Suomen päämedioita pidetään milloin minkäkin salaliiton tiedottajina, totuudentorvi MV-lehden motiiveja ja ulkoisia sidoksia ei lukijoiden joukossa kyseenalaisteta. MV-lehti on totuus, sillä selvä.

Toiseksi, selkeä osa kommentoijista on naisia. Salaliittoteoriointia ja maahanmuuttokriittisyyttä pidetään yleisesti lähinnä syrjääntymisvaarassa olevien nuorten miestenja hieman keski-iän ylittäneiden miesten juttuna. MV-lehden kommenteissa kuitenkin näkyy niin nuoremman kuin hieman vanhemman naisen ääni. Lehti on siis kyennyt laajaan ja kattavaan lukijakuntaan.

Taustoistusta

Seuraavaksi saimme vastauksen Sakari Timoselta 6.11. Hän on bloggari, joka kirjoittaa Suomen tilanteesta ja hän usein kirjoittaa maahanmuuttaja-aiheisia kirjoituksia blogiinsa. Kolme esimerkkikirjoitusta on linkattuna alla. Häneltä kysyimme neljä kysymystä:

Oletko huomannut ulkomaalaistaustaisia henkilöitä koskevan perättömän tiedon lisääntyneen sosiaalisessa mediassa viime aikoina?

Jos huhut ja vihapuhe ovat mielestäsi lisääntyneet, mistä koet ilmiön johtuvan?

Onko ihmisten ja/tai median lähdekriittisyys vähentynyt mielestäsi viime aikoina?

Kuinka paljon mielestäsi ihmiset ovat valmiimpia uskomaan negatiivisia uutidsi maahanmuuttajista kuin kantasuomalaisista?

Vastaus

Sakari Timonen vastasi todella ystävällisesti kertoen omista mielipiteistään ja näkemyksistään liittyen maahanmuuttokeskusteluun. Timonen on huomannut huhupuheiden lisääntyneen hiljalleen useiden vuosien ajan. Erityisesti MV-lehden aloitettua toimintansa ja kasvattaessa lukijakuntaansa ja MV-lehden aloitettua toimintansa ja kerättyä suosiota perättämän tiedon levitys maahanmuuttajista kasvoi. Timosen mukaan MV-lehti ei ole ilmiön ainut vastuunkantaja, mutta se tarjosi mallin ja olemassaolollaan myös kannustuksen perättömän tiedon levitykseen.Tästä voi vetää johtopäätöksen, että MV-lehden muodostuessa maahanmuuton julkiseksi vastustajaksi, huhupuheiden levittäminen kasvatti mittakaavaansa muunlaisen maahanmuuttajavastaisen keskustelun yhteydessä.

Timonen tunnistaa lisääntyneen perättömän tiedon levityksen lisääntymisen monen vuoden nyt pinnalle nousseeksi prosessiksi. Hän kuvailee prosessia kiihotustyöksi , jota sosiaalisen median jakelukanavien mahdollistimat kansankiihottajat pääsevät levittämään. Timosen esittämä kuvailu väärän tiedon levittämisestä vastaa ylläkäsiteltyä Alessandro Bessin teoriaa.

Mediakriittisyys liittyy paljon ihmisten uskomuksiin ja Timosen mielestä ihmisten mediakriittisyys on todellisessa laskussa. Timonen toteaa, provosoivasti, kansan muodostuneen "uskomattoman tyhmäksi", ja että mediakriittisys on kadonnut kokonaan. Ehkä tämä johtuu sosiaalisen median olemuksena informaalina tietoyhteisönä, jonka suhteen ei tarvtse olla kriittinen.

Sakari Timonen myöntyy ihmisten tarpeeseen suhtautua maahanmuuttajataustaiseen negatiivisemmin. Hänestä tämä johtuu pelosta vieraaseen, tuntematon epäilyttää tuttua enemmän. Timosesta maahanmuuttotaustaisen henkilön tekemä rikos saa ylikorostuneen huomion, kun kantasuomalaisen tekemänä se jäisi huomaamatta.

Timonen linkittää vastauksensa loppuun blogikirjoituksensa Missä someraivo? Kirjoitus käsittelee käänteisen esimerkin avulla, miten ulkomaalaistaustaisten henkilöiden ja kantasuomalaisten tekemien rikosten someryöpytys eroaa toisistaan. Blogikirjoituksen kommenttiosuudesta nimimerkki Alfhild sanoo:

Kaveri oli linkittänyt FB:iin uutisen tuosta Vantaan raiskaustapauksesta. Johan siellä oli -ilmeisesti uutista sen enempää lukematta- jo joku kommentoinut, että hänen mielestään ”noiden mamujen” toiminta on ihan järkkyä. Ilmeisesti tänä päivänä, jos ihan mikä tahansa rikos tapahtuu, on se automaattisesti joidenkin mielestä maahanmuuttajan tekemä. Ihan kuin suomalaisista ei löytyisi kriminaaleja ihan omasta takaa..

Yllä oleva lainaus kiteyttää maahamuuttokriittisen mediakeskustelun ja sisälukutaidon puutteen oleellisesti. Facebookiin kommentoineen henkilön lähtöoletus on ollut niin vahva, ettei hän vaivaudu edes lukemaan kyseistä uutisarikkelia, ennen mielipiteensä muodostamista. Infomaatio- ja medialukutaidon opetuksessa tulisikin ehkä ottaa entistä enemmän huomioon ihmisryhmät, jotka eivät suostu lukemaan kriittisesti heidän eteensä asetettavia faktoja. Onko pahempi uskoa virheellistä lähdettä, kuin jättää kokonaan lukematta?

Taustoistusta

Kolmantena haastateltavana oli vapaa kirjoittaja Koko Hubara, joka pitää blogia Ruskeat tytöt ja kertoo omista kokemuksistaan kalliolaistuneena suomalaisena, jonka juuret löytyvät Vantaalta ja Jemenistä. Journalisti-lehti kuvailee hantä näin: "A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -hankkeen projektikoordinaattori. VTK, työskennellyt yhdeksän viime vuotta freelancetoimittajana pääasiassa naistenlehdissä ja musiikin parissa. Lakkautetun kulttuurilehti Basson toimituspäällikkö 2010 – 2013. Kirjoittaa Ruskeat tytöt -blogia, jonka aloitti keväällä 2015. Tavoitteena haastaa suomalaisuuden käsitettä nykyistä laajemmaksi ja tehdä näkyväksi sitä, mitä rasismi on Suomessa ja miltä se tuntuu. Vahva feministinen ote." Hänelle esitimme viisi kysymystä:

Kuvailisitko itseäsi ja taustaasi lyhyesti?

Sosiaalisessa mediassa on viime aikoina levinnyt paljon perättömiä huhupuheita maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Oletko huomannut rasismin lisääntyneen viime vuosina sosiaalisessa mediassa ja/tai jokapäiväisessä elämässä?

Mikäli koet rasistisen vihapuheen lisääntyneen, onko sinulla selityksiä/ajatuksia tämän kehityksen syistä?

Ovatko sosiaalisessa mediassa maahanmuuttajista leviävät huhut aiheuttaneet sinulle tai lähipiirillesi henkilökohtaista haittaa?

Onko sinusta tai sinun lähipiiristäsi levitetty perättömiä huhuja sosiaalisessa mediassa?

Vastaus

Koko Hubara vastasi 7.11, valitellen täyttä aikatauluaan. Tästä johtuen hän viittasi aiemmin julkaistuihin artikkeleihin, joissa hän puhuu rasismista, mutta sanallisesti kommentoi viestissään joutuneensa sulkemaan bloginsa kommenttiosion kokonaan.

Artikkelissa, joissa Hubara puhuu rasismista, hän käsittelee median vaikutusta kantasuomalaisen näkökulmaan maahanmuuttajista. Esimerkiksi 31.8.2015 julkaistussa Journalisti-lehden artikkelissa hän juuri puhuu siitä, miksi mediassa usein ei-valkoinen ihminen esiintyy tai esitellään uhrina tai sankarina: "Lehdissä on aina tilaa tietyntyyppiselle tarinoille, joissa toistuvat uhrit, sankarit ja vuoden pakolaisnaiset".

Hubara ei käsittele huhupuheita sosiaalisessa mediassa kovinkaan kattavasti missään kirjoituksessa, mutta hän käsitellyt stereotypioita seitsemässä blogi-kirjoituksessaan ja nämähän usein leviävät huhupuheiden ja väärän uutisoinnin avulla. Osa kirjoituksista ei kuitenkaan käsittele ollenkaan rasismia.

Linkkejä:

Uskomisen halu (blogikirjoitus)

Syytökset pahoinpitelystä... (uutisartikkeli)

Nettipoliisi perättömästä somekirjoittelusta (uutisartikkeli)

Suvakin kääntymys (blogikirjoitus)

Valikoitu totuus (blogikirjoitus)

Tältä näyttää Suomi pakolaisten Facebookissa (uutisartikkeli)

Poliisi ei löytänyt perusteita huhulle... (uutisartikkeli)

Poliisi: Ulkomaalaisjoukon hyökkäys Kajaanin Prisman tunnelissa oli sepitettä (uutisartikkeli)

Rikoshuhut roihuavat netissä (uutisartikkeli)

Turvapaikanhakijoiden asuntolaan iskettiin Ylivieskassa (uutisartikkeli)

Netissä levitettiin perätöntä huhua raiskauksesta Helsinki-Vantaalla (uutisartikkeli)

Joutsenon surma: 19-vuotias mies pidätetty epäiltynä tenitytön murhasta (uutisartikkeli)

Haastattelupyyntö ryhmätyöhön (artikkeli)

Ruskea tyttö (artikkeli)

Kommentti sulla on housuissas II (blogikirjoitus)

Viitteet