Toinen rooli: Kutsuja

Jaettuun johtajuuteen perustuvassa yhdistystoiminnassa ei ole tarkoituksenmukaista osallistaa ihmisiä käskyttämällä, vikittelemällä tai vaatimalla. Kutsujan (Inviter) roolissa innostajan tehtävänä ei ole houkutella ihmisiä tekemään jotain sellaista mitä he eivät halua tehdä. Yhdistystoimintaan mukaan tuleminen perustuu ihmisten vapaaehtoisuuteen, joten toiminta on rakennettava sellaiseksi, että se mahdollistaa vapaaehtoisen sitoutumisen myös jatkossa. Sellaisessakin tapauksessa, että yhteisön jäsenet ovat jo pitkään toimineet yhdessä Mark McKergow ja Helen Bailey kannustavat innostajia ajattelemaan motivointia mukaan kutsumisen hengessä (thinking invitationally). Tavoitteena on puhutella ihmisten sydämiä. Jos tiettyyn kehittämistehtävään löydetään oikeat ihmiset, he tulevat mukaan avoimin mielin ja täynnä toimintatarmoa. Ihmisten on helppo sitoutua päämääränään, jonka he kokevat omakseen.

McKergow ja Bailey puhuvat pehmeästä vallankäytöstä ja viittaavat Hawardin yliopiston professoriin Joseph Nyen ajatteluun. Siinä missä kova valta usein turvautuu negatiivisten sanktioiden avulla motivointiin, pehmeä valta maalaa mielikuvia toiminnan positiivisista seurauksista. On tilanteita, joissa pehmeä valta ei riitä vaan ihmiset pitää saada auktoriteettiasemaa hyödyntäen ymmärtämään, mitä voi tapahtua, jos nyt ei toimita oikealla tavalla. Mutta näin ei saa käydä kovin usein. Sitä paitsi, jos toimitaan jaetun johtamisen periaatteen mukaisesti, kuka tahansa, jolle on annettu vetovastuu jostain asiasta, voi toimia “ruotuun palauttajana” jos muut asiakokonaisuuden huonommin hahmottavat eivät tee yhdessä sovittuja tehtäviä sovitulla tavalla.

Mukaansa tempaavan kutsun pitää McKergowin näkemyksen mukaan sisältää kolme tärkeää elementtiä. Sen pitää sisältää huomionosoitus, sen pitää olla houkutteleva ja siihen pitää voida vastata sekä myönteisesti että kielteisesti.

Huomionosoituksen tarkoituksena on kertoa kutsun saajalle, miksi juuri hänet halutaan mukaan. Henkilökohtainen kutsu tuntuu aina hyvältä ja saa vastaanottajan tuntemaan itsensä tärkeäksi. Kun kerrot mitä taitoja, ominaisuuksia ja vahvuuksia arvostat vastaanottajassa, tämä saa hänet kokemaan itsensä arvokkaaksi. Kannattaakin huolella miettiä etukäteen, kenet halutaan mukaan juuri tähän projektiin.

Kutsun pitää olla houkutteleva ja antaa kutsutulle selkeä kuva siitä millaiseen toimintaan häntä ollaan pyytämässä mukaan. Millaisia tarpeita ja toiveita toiminnan on tarkoitus täyttää, millaisiin perimmäisiin tavoitteisiin, päämääriin ja visioihin toiminnalla halutaan tähdätä?

Hyvän kutsun ehdoton edellytys on valinnanvapaus. Että ihminen voi sanoa Kyllä tarkoittaen sitä täydellisesti, täytyy olla mahdollisuus sanoa myös Ei. Positiivinen Ei on parempi kuin vastentahtoinen Kyllä. Sitä paitsi kutsu, josta ei voi kieltäytyä, on enemmän käsky kuin kutsu.

Mukaan kutsumisen ja mukaan käskemisen ero voi joskus olla hienovarainen, joten varsinkin, jos tehtävät itsessään eivät ole kaikkein mukaansatempaavimpia, innostajan kannattaa olla tarkka sanavalinnoissaan ja asenteissaan. On viisasta käyttää mieluummin positiivisia kuin negatiivisia ilmaisuja ja mieluummin pehmeitä kuin kovia suostuttelun keinoa (McKergow ja Bailey 2014, 99-115).