Tehtävä 2, 2.-8.5., Käpy, Pesk, to 5.5. mennessä

Tehtävä 2 Leena Rantalan Kriittiset lukutaidot mediayhteiskunnassa ja Janne Matikaisen tutkimusraporttiin: Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla [4] Janne Matikaisen tutkimusraporttiin: Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla, kappaleeseen , (s.73- 86) Luottamus perinteiseen ja sosiaaliseen mediaan ja pohtivat medialukutaidon suhdetta raportissa esitettyihin tuloksiin Suomalaisten luottamuksesta sosiaaliseen mediaan. Tehtävä suoritettava ajalla 2- 8.5.

Västäräkki

Medialukutaito

Lukutaito käsitetään yleisesti paitsi lukemisen ja kirjoittamisen taidoksi myös taidoksi lukea yhteiskuntaa. Lukutaito-käsitteen sijaan voitaisiinkin englanninkielinen termi literacy kääntää sanaksi sivistys. Etenkin kriittisessä kasvatuksessa lukutaito käsitetään itsen ja yhteiskunnan tiedostamisen prosessiksi, jossa tavoitteena on havaita tekstien taustalla olevat arvot. Lukutaito on ollut kautta historian vallankäytön väline. Se ohjaa sosiaalisuutta, valtaa, teknologiaa, jne. Lukutaitoa voidaan pitää siis yhteiskunnallisena ilmiönä, mikä vaikuttaa moneen asiaan. Rantalan mukaan Ljunggren on luokitellut lukutaitodiskurssit kolmeen ryhmään, kulttuurin, valistuksen ja poliittiseen diskurssiin.

Lukutaito on yhteiskunnassa sekä vallankäytön väline että keino valtautumiseen. Siitä on tullut yhteiskunnallinen ilmiö sen vastakohtana olevan lukutaidottomuuden kautta. Lukutaidoton ei saa yhteiskunnassa omaa ääntään kuuluville, eikä myöskään pysty tämän vuoksi osallistumaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. . Maissa, joissa on paljon lukutaidottomia esim. äänioikeuden käyttö vaaleissa on mahdotonta, koska "perinteinen" luku- ja kirjoitustaito on puutteellista. Nämä ihmiset jäävät paitsi yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollisuuksista ja täten myös huimasta teknologian kehityksestä. Digitaalisen median lisääntymisestä ja siihen liittyvästä "valtakaudesta" ollaan eri mieltä eri ihmisten keskuudessa. Rantalan mukaan Umberto Eco käytti osuvasti ilmaisua sissisota sosiaalisen ihmisyyden puolesta. Lukutaidossahan on kyse itsensä ja maailman tiedostamisen prosessista. Tässä kulttuurissa maailmaa pyritään muuttamaan tulemalla lukutaitoiseksi. Lukutaito ei ole pelkästään tekstien, vaan myös yhteiskunnan lukemista. Tähän kuuluu esimerkiksi peruskoulu, kasvatus ja yleensäkin kaikki kasvatuksen nimissä tapahtuva toiminta.

Mediakasvatuksen internet-sivustolla medialukutaito määritellään medioiden käyttötaidoksi, johon liittyy välineiden asianmukainen käyttö sekä kyky suodattaa ja arvioida vastaanotettua tietoa. Medialukutaito ei ole siis pelkkää sanomalehtien tai internet-sivustojen lukemista tai kirjoittamista, vaan se voidaan määritellä lukutaidon kaltaiseksi itsen ja yhteiskunnan tiedostamisen prosessiksi, joka kohdistuu mediaan. Kriittinen pedagogiikka korostaa yhteiskunnallista tiedostamista ja kriittistä suhtautumista vallitseviin oloihin, joten kriittinen medialukutaito voidaan määritellä mediakulttuurin tiedostavana ja kriittisenä tulkintana. Medialukutaito nähdään koostuvan mm. tiedonhallinnasta, kyvystä käyttää laitteistoja ja ohjelmistoja, mediaesitysten vastaanotto- ja prosessointitaidoista, mediaesitysten tuottamistaidosta, mediaympäristön toimintasääntöjen tuntemuksesta, kielitaidosta ja kulttuurin tuntemuksesta.

Medialukutaidon määritelmä tarjoaa teoreettisen viitekehyksen, mutta käytännössä on vaikea määritellä kriteereitä, joiden perusteella voisi arvioida, mitä on hyvä medialukutaito tai milloin yksilö on medialukutaitoinen. Medialukutaitoa arvioitaessa tekninen suorituminen on kohtuullisen helposti operationalisoitavissa, mutta itsen ja yhteiskunnan tiedostamisen arviointi sisältää aina vahvan tulkinnan ja arvottamisen siitä, mikä on kriittistä ajattelua ja tiedostamista. Tällainen wikiopistoon tehtävän tekeminen on hyvä esimerkki. Tehtävän avulla opitaan sovelluksen käyttöä ja periaatteessa opitaan pohtimaan mediakasvatusta ja kriittistä suhtautumista, mutta samalla käytämme yhtä sovellusta ilman, että olemme pohtineet sovelluksen periaatteita. Kritiikittömästi tartumme tehtävään ja suodamme tekstiä arvosanan toivossa. On myös mahdollista, että joku tai jotkut tuntevat wikiopiston periaatteet ja haluavat tukea avointa oppimisympäristöä, mutta todennäköisesti monet eivät asiaa ole pohtineet. Jokainen opiskelija voikin pohtia omaa medialukutaitoaan myös tämän kurssin yhteydessä.

Medialukutaito on nykyisin osa perusopetuksen opetusohjelmaa, mikä on todella tärkeää, koska lapset usein ovat kiinnostuneet internetin maailmasta ja ovat teknisesti taitavia. Monessa perheessä lapset ovat taitavampia kuin vanhemmat, joten vanhempien on vaikea kasvattaa medialukutaidon saralla. Myös opettajien medialukutaito punnitaan, kun he lasten kanssa paneutuvat monenlaiseen median maailmaan. Kaikenlaisen tiedon helppo saatavuus mahdollistaa lapsille ja nuorille pääsyn aineistoihin, jotka eivät kuulu lapsuuteen. Lapsille on siksi tärkeää opetella toimintasääntöjä ja kriittistä suhtautumista median välittämään tietoon.

Luottamuksen muotoutuminen

Luottamus pitää yhteiskuntaa koossa. Se ei ole määrällistä, vaan se on erilaisten ryhmien tai yksittäisten ihmisten tai organisaatioiden välisiä suhteita. Luottamukselle ei ole yhtä hyväksyttyä määritelmää, mutta kielitoimisto on määrittelyt sen tunteeksi tai varmuudeksi siitä, että jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä, siihen voidaan luottaa. Median kohdalla luottamus pohjautuu luotettavuuteen eli kuinka totena tai uskottavana ihmiset pitävät mediassa olevaa tietoa. Yleinen luottamus tiettyyn tietolähteeseen lisää luottamusta myös yksittäiseen tietoon. Luottamus voi olla annettua, kuten tiettyyn asemaan tai instituutioon liittyen, tai se täytyy ansaita, kuten sosiaalisen median toimijoiden täytyy vakuuttaa verkossa kävijät. Sosiaalisen median luottamus myös muuttuu ja mukautuu ajan muuttuessa sekä yhteiskunnallisten muutosten mukaan. Nykyinen yhteiskunta suhtautuu ja luottaa internettiin ja yleensäkin verkossa olevaan tietoon paljon luottavaisemmin kuin vanhempi sukupolvi. Jorma Ollilan mukaan tulevaisuudessa luotettavuus tulee olemaan median arvokkaimpia ominaisuuksia.

Matikainen käyttää artikkelissaan Kaj Ilmosen ja Kimmo Jokisen (2002) tekemää määritelmää luottamuksesta. Tämän pohjalta hän esittää, että perinteinen media asettuu institutionaalisen luottamuksen tasoon, kun taas sosiaalinen media henkilökohtaisen vuorovaikutuksen tasoon. Tässä korostuu medialukutaidon merkitys sosiaalisen median puolella, jossa luottamuksen luonne on erilainen verrattuna perinteiseen mediaan. Daryl Koehn (2003) erottaa neljä luottamuksen tyyppiä, jotka ovat tavoitepohjainen, laskelmoiva ja tietopohjainen luottamus sekä kunnioitukseen perustuva luottamus. Medialukutaidolla on suuri merkitys emotionaalisista aineksista rakentuvalle tietopohjaiselle luottamukselle, joka on nähtävissä blogeissa ja verkkoyhteisöissä. Koehnin jaottelussa kunnioitukseen perustuva luottamus on luottamuksen tasoista syvin ja osapuolten välinen suhde on dialoginen. Tätä esiintyy myös verkossa ja syntyy kategorisesti ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Koehn esittää luottamustyyppien pohjalta kymmenen ehtoa, joilla yritykset ja verkkopalvelujen tarjoajat saavuttavat asiakkaiden luottamuksen. Sosiaalisen median toiminnan kannalta yritykset pitävät luottamusta elintärkeänä.

Suomalaiset ovat varsin varovaisia verkossa olevan tiedon suhteen. Ihmiset luottavat verkossa olevaan näköislehteen vähemmän kuin paperiseen sanomalehteen, vaikka nämä kaksi lehteä ovat yhtenevät. Internetissä luottamus näyttäytyy jaetun tiedon luotettavuutena. Jostain syystä pelkkä lehtiyhtiö, organisaatio, ei vakuuta ihmisiä verkossa, vaan luottamus on myös vanhempien toimijoiden ansaittava. Internet tiedon välittäjänä on ilmeisesti niin tuore, että kaikki ihmiset eivät ole antaneet sille vielä instituution asemaa, tai sitten ihmiset ovat varovaisia internetin välittämän tiedon suhteen. Toisaalta monet työntekijät lukevat nykyisin päivän lehdet työpaikan näyttöpäätteeltä, joten ainakin näille ihmisille verkkolehti on painetun lehden veroinen tiedonjakaja.

Luottamus mediaan on muuttuva, ajassa elävä prosessi, johon myös median toimijat pyrkivät vaikuttamaan aktiivisesti. Ihmiset luottavat tietoon omien tuntemuksiensa ja vaistojensa perusteella ja tähän tunnetilan ohjaukseen on medialla suuri rooli. Sähköinen media toimii kohu-uutisoinnin varassa, ihmiset avaavat useammin vahvaa tunnetta sisältävän tai nostattavan sivun. Tulevaisuudessa näemme, onko tällä vaikutusta journalistiseen kulttuurin laajemminkin. Ainakin viimeisten parinkymmenen vuoden kokemuksella uutisointi on muuttunut voimakkaammin tunteita nostattavaksi. Luottamus sosiaaliseen mediaan muokkautuu käyttäjien lisääntymisen myötä, koska sosiaalisessa mediassa käyttäjät ovat myös tiedon tuottajia. Tiedon tuottamiseen osallistuminen toisaalta vahvistaa kriittistä ajattelua tietoon, mikä voi heikentää luottamusta, mutta myös vahvistaa luottamusta, mikäli käyttäjä tuottaa aitoa tietoa ja uskoo myös toisten toimivan niin. Kriittisyys vahvistuu, koska ainakin pääosa käyttäjistä ymmärtää, että jokainen voi myös huijata saadakseen näkyvyyttä.

Suomalaisten luottamus perinteiseen ja sosiaaliseen mediaan

Perinteisellä medialla tarkoitetaan journalistisia verkkopalveluja (esim. MTV3, Yleisradio, Helsingin Sanomat ja iltapäivälehdet), joiden sisältö tuotetaan pääosin ammattilaisten voimin ja joiden käyttäjiä voi nimittää kuluttajiksi. Sosiaalisella medialla tarkoitetaan sellaisia verkkosovelluksia (esim. YouTube, Wikipedia ja Flickr), joiden muotoa ja sisältöjä käyttäjät itse merkittävässä määrin rakentavat. Vaikka perinteinen ja sosiaalinen media erotetaan käsitteellisesti toisistaan, ovat ne monissa tapauksissa myös kietoutuneet toisiinsa. Perinteinen media käyttää hyödykseen myös sosiaalista mediaa, mm. videoita ja valokuvia liitetään uutisiin ja lehtiin. Sosiaalinen media lisää perinteisen median mahdollisuuksia uutisten hankkimiseen.

Matikaisen tutkimuksen mukaan suomalaiset luottivat vahvimmin perinteiseen median verkkosivuihin, mutta myös iltapäivälehtien verkkosivut ja erilaiset niin kutsutut jakamispalvelut (esim. Twitter ja Wikipedia), koettiin luotettaviksi. Heikoin luottamus oli yhteisöpalveluilla (esim. Facebook ja IRC-Galleria). Tutkimuksessa yllätti perinteisen median vahva asema myös nuorempien ikäluokkien kohdalla. Yhteisöpalveluissa arvostus oli heikointa keski-ikäisten ryhmässä ja hieman korkeampaa sekä nuorten että vanhimpien ihmisten joukossa . Nuoret ja nuoret aikuiset ovat syntyneet internetin maailmaan, joten odotettavissa olisi ollut, että nuoret arvostaisivat selvästi heikommin perinteistä mediaa. Näihin ehkä hieman yllättäviin tuloksiin tutkimus ei anna vastausta, koska kyseessä oli kyselytutkimus, eikä siinä oltu kysytty perusteluja vastauksille.

Matikaisen tutkimuksessa tutkittiin myös verkkosisältöihin liittyvää luottamusta. Luottamusta vahvisti muiden käyttäjien suositukset, sisältö, perinteinen media sisällön tuottajana, mutta heikensi epäilevä asenne ja aikaisempi pettymyskokemus. Vaikka lukijoiden kuvat ja videot olivat uskottavia, ne eivät vahvistaneet sisällöllistä luottamusta. Luottamustekijät vaihtelivat pääosin eri ikäryhmissä, vain perinteinen media oli tärkein luottamustekijä kaikissa ikäryhmissä. Merkittävää oli, että epäilyvyys lisääntyi joka ikäryhmässä, mutta siitä huolimatta vanhempien ikäluokkien kohdalla luottamusta lisäävät tekijät vahvistuivat. Kyselyssä ei löytynyt selityksiä tälle ilmiölle, koska luottamuksen taustalla vaikuttaviin tekijöihin, ajatuksiin tai motiiveihin, ei kiinitetty tässä huomiota. Yhden tulkinnan näille tuloksille voidaan löytää ihmisen elämänkaariajattelun kautta. Nuoruuteen liittyy avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta, minkä avulla uusiin tilanteisiin ja sovellutuksiin tutustutaan ennakkoluulottomasti. Keski-ikää kuvataan usein kiireiseksi aikakaudeksi, jossa työ ja perhe kilpailevat ajankäytöstä. Silloin tyytymättömyys omassa elämässä voi lisätä kriittistä suhtautumsita kaikkiin ympäristössä tapahtuviin ilmiöihin. Vanhuuteen taasen liitetään seesteisyys sekä vähentyvät vaatimukset itseä ja ympäristöä kohtaan, mikä voisi selittää tässä tutkimuksessa tapahtuvaa luottamuksen nousua vanhemmissa ikäluokissa.

Matikaisen raportista nousee esiin suomalaisten luottamus perinteiseen mediaan. Sanomalehtien verkkosivuilla käydään ahkerasti ja kävijöiden määrä on ollut nousussa koko 2000-luvun. Perinteisen median asema ihmisten mielissä on yllättävän vahva. Sosiaalinen media ei välttämättä ole perinteisen median kilpailija, vaan pikemminkin kumppani. Menestyäkseen perinteisen median tulee hoitaa tehtävänsä hyvin. Ihmisillä on tarve keskustella, kyseenalaistaa, haukkua, kehua olla samaa tai eri mieltä. Sosiaalisuudelle tarvitaan tilaa ja se löytyy erityisesti sosiaalisesta mediasta. Toisaalta sosiaalinen media mahdollistaa erilaisten mielipiteiden ilmaisun joskus rankallakin tavalla, sen käyttäjät saavat vapaasti laittaa tekstejään nettiin. Perinteisen median ammattilaisillahan on tietyt pelisäännöt, joiden mukaan työtä tehdään ja tietyt koulutusvaatimukset ovat myös olemassa. Perinteisen median välittämä tieto saa uusia merkityksiä, kun sitä käsitellään sosiaalisessa mediassa. Ihmisillä on usein tarve ohjata tietoa haluamallaan tavalla tai muistaa kokonaisuudesta vain omaa ajattelua tukevia asioita. Sosiaalisen median kautta voidaan vaikuttaa yksilön ajatteluun ja toimintaan. Mielenkiintoista onkin seurata sosiaalisen ja perinteisen median suhdetta. Voimme vain arvailla, kuinka paljon sosiaalinen media nyt ja tulevaisuudessa vaikuttaa perinteisen median tiedonkulkuun ja sisältöön.

Pohdintaa medialukutaidon ja luottamuksen suhteesta sosiaalisessa mediassa

Luottamus on noussut ajankohtaiseksi aiheeksi sosiaalisesta mediasta puhuttaessa. Maailmassa tapahtuvat nopeat muutokset globalisoitumisessa, teknologisoitumisessa, verkottumisessa ja entisten asioiden nopeassa muutoksessa ovat syynä tähän ajankohtaisuuteen. Hyvänä esimerkkinä muutoksista on esimerkiksi pankkipalveluiden totaaliset muutokset 15 vuoden aikana. Pankki on aina ollut luotettava asia ihmiselle, mutta palveluiden siirtyminen verkkoon ja ns. huijausviestit ovat horjuttaneet niiden luottamusta. Toisin on luottamuksen suhde esim. lehtien ja tv:n verkottumisessa. Niiden luotettavuus ei ole muutoksen suhteen horjunut, koska esimerkiksi lehden siirtyminen verkkoon ei ole sitä silti oleellisesti muuttanut..

Matikainen tutki verkkosisältöjen luottamusta faktorianalyysillä ja summamuuttujilla, joilla voitiin selvittää mitä luottamustekijää haastateltavat pitivät tärkeänä. Tältä pohjalta tehty taulukointi osoittaa, että tärkein tekijä on perinteistä mediaa kohtaan osoitettu luottamus. Perinteistä mediaa siis pidetään luottamuksen perustasona ja takeena. Esimerkiksi käyttäjien ottamien kuvien merkitys luottamuksen kannalta näyttää olevan vähäinen. Perinteisen media oli kaikissa ikäluokissa tärkein luottamustekijä, jossa ikä oli vastaajia erotteleva tekijä. Verkkosisällön merkitys nuorilla on tutkimuksen mukaan tärkeä ja muiden käyttäjien suositukset ovat nuorille tärkeä luottamustekijä. Tämä voi tarkoittaa, että nuoret hallitsevat medialukutaidon muita ikäluokkia paremmin. Aktiivisten verkon käyttäjien kohdalla tärkeäksi luottamustekijäksi nousi luottamus toisia käyttäjiä kohtaan ja kirjoitustyyli sekä aktiiveille tuttu verkkopalvelu. Aktiiviset verkossa toimijat luottavat myös vahvasti periteiseen mediaan ja myös sen sisältöön, joka pitää olla ehdottoman luotettavaa. Luottamus on mediassa kahden suuntainen, sitä pitää antaa ja ansaita. Nämä molemmat pitää olla kunnossa, jotta luottamus saavutetaan eikä epäilevyys vie voittoa. Jos tuloksia tarkastellaan Ilmosen ja Jokisen nelikentän pohjalta, niin luottamuksen osatekijöissä on aineksia kaikista luokista. Sosaalisen median ominaisuus näyttää olevan luottamusketju tai -verkosto, jossa toisiin ihmisiin luotetaan edes tuntematta heitä. Verkkojulkaisujen luotettavuus ja verkossa toimijan luotettavuuteen vaikuttaa monet seikat ja on hyvin suhteellinen asia. Luottamus on suhde, johon vaikuttaa muut käyttäjät, kokemukset, sisältö ja kulloinkin vallitseva yleinen käsitys.

Medialukutaito on melko uusi asia sekä käsite. Vanhemmille ihmisille voi olla vaikeampi hyväksyä ja oppia luottamaan verkossa olevaan tietoon. Monet mahdollisuudet toimia verkossa ja käyttää erilaisia palveluja vaativat totuttelemista kaikilta. Verkossa toimiessa kokemus kasvaa ja samalla luottamus niihin palveluihin, joita käyttäjä useimmiten käyttää. Verkkopalvelut ovat suuri mahdollisuus, mutta vaatii opettelua sekä kykyä arvioida erilaisten sivustojen luotettavuutta.

Medialukutaitoon kuuluva kriittinen ajattelu ja arviointi syntyy vasta, kun median tulkitsemisen perustaidot hallitaan. Tässä tutkimuksessa tutkittiin ihmisiä ikäluokittain sekä aktiivikäyttäjien eroja peruskäyttäjiin. Tässä tutkimuksessa ei arvioitu ihmisten meidalukutaitoa, joten siitä ei ole tällä kertaa tutkittua tietoa. Mutta voimme olettaa, että joka ikäluokassa ole erilaisin medialukutaidoin varustettuja ihmisiä. Myös koulutustaustassa lienee ollut eroja. Nykyajan lapset ja nuoret ovat kasvaneet internetin maailmaan ja samalla käytännössäkin havainneet tiedon konstruktionistisen luonteen eli tieto on dynaamista ja lukija tai oppija on aktiivinen tiedonprosessoija. Internet-sivustoilla tieto muuttuu tai koko sivusto katoaa, mikä on vastoin vanhempien sukupolvien kokemusta tiedosta. Painetuissa kirjoissa tieto oli pysyvää ja hitaasti muuttuvaa, parikymmentä vuotta vanha tietosanakirjakin oli vielä ajankohtainen tietolähde. Vanhemmat ikäluokat eivät siis ole kasvaneet arvioimaan tietoa ja tiedon luotettavuutta, tieto on ollut auktoriteettien tuottamaa ja siten luottamus on tullut annettuna.

Medialukutaidon avulla voidaan selittää Matikaisen tutkimuksen tuloksia ainakin luottamustekijöiden kohdalla. Epäilevyyden lisääntyminen iän myötä noudattelee kääntäen ajatustamme medialukutaidon muutoksista eri ikäluokissa. Epäily on ymmärrettävää varsinkin silloin, kun jokin asia on itselle tuntematon tai vaikeasti hallittavissa. Internetin vaaroista on myös varoiteltu paljon. Heikko medialukutaito ei auta internetin maailmassa, joten kaikkeen tietoon ja sivustoihin pitää suhtautua epäilevästi tai torjuvasti. Nuoremmat ikäluokat kykenevät paremman medialukutaidon avulla suhtautumaan realistisemmin internetin vaaroihin. Vanhimpien ikäryhmien kohdalla elämäntilanteessa, kun siirrytään eläkkeelle ja elämän ruuhkavuodet ovat jääneet taakse, tapahtuneet muutokset selittänevät muutoksia luottamustekijöissä vahvemmin kuin medialukutaito. Vaikka monissa ammateissa käytetään tietotekniikkaa päivittäin, on yhä paljon työtehtäviä, jossa tietoteknisiä taitoja ei tarvita. Tällöin eläkkeellä voi olla ensi kertaa aikaa oppia medialukutaitoa.

Hyvä medialukutaito auttaa suhtautumaan neutraalisti, järkevästi sosiaaliseen mediaan. Tällöin sosiaalisen median riskit tiedostetaan, mutta samalla arvioidaan myös niiden hyötyä sekä ratkaistaan oma suhtautuminen ja yhteisöön liittyminen tai poisjääminen vahvemman tiedon perusteella. Luottamus sosiaaliseen mediaan perustuu tällöin vahvemmin sisältöön ja muiden käyttäjien kokemuksiin kuin pelkkään epäilevyyteen. Hyvä medialukutaito auttaa sosiaalisen median karikoissa, kaikkea ei heti uskota, vaan innostuksesta huolimatta edetään varovasti varsinkin uusissa, itselle vieraissa, sovellutuksissa. Luottamus rakentuu kokemuksen kautta.

Lähteet

• Aittola, Eskola, Suoranta (toim.): Kriittisen pedagogiikan kysymyksiä. (PDF) Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy/Juvenes Print. Viitattu 2.5.2011.

• Aittola, Eskola, Suoranta (toim.): ”III Kansalaiskasvatus, Rantala, Leena: Kriittiset lukutaidot media yhteiskunnassa”, Kriittisen pedagogiikan kysymyksiä., s. 137-152. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy/Juvenes Print, 2007. ISBN 978-951-44-7166-7 (verkkojulkaisu) ISBN 978-951-44-7165-0 (painettu).

• Matikainen, Janne: Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla. (PDF) Helsinki: Viestinnän tutkimuskeskus CRC, viestinnän laitos, Helsingin yliopisto; Helsingin Sanomain säätiö. Viitattu 2.5.2011.

• Matikainen, Janne: ”4. Luottamus perinteiseen ja sosiaaliseen mediaan”, Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla., s. 73-86. Helsinki: Viestinnän tutkimuskeskus CRC, viestinnän laitos, Helsingin yliopisto; Helsingin Sanomain säätiö, 2009. ISBN 978-952-10-5919-3 (nid.) ISBN 978-952-10-5920-9 (PDF).

• TriO-Projekti, Mediakasvatuskeskus Opettajankoulutuslaitos, Helsingin yliopisto: Loppuraportti 20.12.2000. (PDF) Helsinki: Opetushallitus. Viitattu 5.5.2011.

• Medialukutaito Mediakasvatusseura ry. Viitattu 5.5.2011.