Tehtävä1
Kommentit/Kanerva Jaahans, tämä olikin taas erilainen lukukokemus. Paljon näkökulmia ja rakenteena kommentoiva teksti, oikein mukavaa lukea! Yhtenäisyyttä tekstiin saatte, kun laitatte väliotsikon tai pari ja kirjoitatte hieman pitempiä kappalekokonaisuuksia. Kokeilkaa näitä seuraavaan tekstiin. Tyyliä ei tarvitse muuttaa, tällainen kommentoiva ja asioita haastava tyyli on oikein kiinnostava, eikä ihan helppo. Uutta tekstiä putkeen siis!
Sinivuokot:Teimme kuitenkin tähän jo muutoksia - ja todentotta, näyttää mukavammalta
Mitä käsite “sosiaalinen media” pitää sisällään ja mikä funktio sosiaalisella medialla on ihmisten arjessa?
Sosiaalista mediaa (some) on vaikea täsmällisesti määritellä, mutta se yleisesti ymmärretään sellaiseksi, jossa käyttäjät itse muokkaavat sisältöä, esim. Facebook, Twitter, YouTube. Matikaisen( 2009) artikkelissa määritellään että sosiaalinen media on hyvin laaja käsite, joka on yhteisöllisesti jaettu ja tuettu mediaverkosto, jossa käyttäjät saavat keskenään jakaa näkemyksiään ja kokemuksiaan sekä mielipiteitään. Matikainen toteaa, että sosiaalinen media on vuorovaikutusta ja perustuu ihmisten väliseen kommunikointiin. Sosiaalisessa mediassa luodaan yhdessä tietoa, jossa kaikki osallistujat voivat tasavertaisesti osallistua ja kommentoida. (Matikainen, 2009)
Matikaisen mukaan sosiaalisen median kuuluu avoimuus, demokratia, vapaat sisällöt, kollektiivinen älykkyys, hierarkian väheneminen ja amatöörien voima. Matikainen on tehnyt raporttinsa 2009 ja nämä hänen argumenttinsa ovat kyllä mielestämme tosia. Kun ajattelemme vaikka Arabi-kevättä, Kiinan tiedonvälitystä ym., niin Matikainen on oikeassa: mikään valtiomahti tai diktatuuri eli pysty enää hillitsemään Somen käyttöä. Mielestämme viisaat päinvastoin hyödyntävät sitä. Sosiaalinen media on nykyihmisen arjessa lähinnä yhteydenpito väline ihmisten arjessa. Facebookista selviää paljon muiden ihmisten arkisista toiminnoista. Toiset haluavat mieluummin pitää yhteyksiä ystäviini ja sukulaisiin tapaamalla heitä kasvotusten, soittamalla heille tai olemalla yhteyksissä mm. sähköpostitse. Nämä ovat omia valintojamme. Uskontojen, tapojen ja kulttuurin merkitys myös somen käyttöön on huomattava. TV:stä tuli dokumentti islamilaisesta maasta, jossa nuoret naiset kävivät salaa Facebookissa, kun miesten silmä vältti.
Onko Some vain nuorten/nuorenmielisten väline - vai istuuko se kaikille?
Kyllä Somen maailmaan pääsee kiinni, toiset nopeammin, toiset hitaammin. Somen muodot muuttuvat ja esim. FB ei enää olisikaan niin nuorten suosiossa, vaan sitä käyttävät etupäässä keski-ikäiset naiset ja seniorikäyttäjien määrä kasvaa jatkuvasti. Kansalaisopistoissa on jopa ryntäys FB:n seniorikursseille. Eläkeläiskerhossa oli esitelty tablettia ja sen pelivalikoimaa. Oli ollut pasianssit ja kaikki- ja suosio taattu! Radiossa juuri keskusteltiin siitä kuinka hankalaa kansalaisten tänä päivänä on selvitä ilman tietokonetta. Nettiä tarvitaan esim. lääkäriaikojen varaamiseen, kirjastoasiointiin jne. Oletetaan että kaikilla on kone ja taidot sen käyttämiseen. Melko pitkälle odotetaan että joka naama ja yritys on sosiaalisessa mediassa jäsenenä. Tarvitsisi muistaa että kaikkea ei voi eikä ole tarkoituksenmukaista muuttaa tietokoneilla tapahtuvaksi toiminnaksi.
Tavoitettavuus vaikuttaisi myös tänä päivänä olevan itseisarvo, jokaisen pitäisi olla sähköpostin ja FB:n kuulolla ja jos jonain päivänä ei olekaan, herättää se ihmetystä. Nykypäivänä on myös totuttu siihen että on aina puhelimen päässä ja tunne jos akku loppuu puhelimesta eikä voi työpäivän aikana soittaa kenellekään on kauhea. Olemme itsekin tässä tietotekniikan ja sosiaalisen median “uhreja”. Onneksi lopulta on vielä paljon ihmisen omista intresseistä kiinni, ei niinkään välttämättä iästä, miten aktiivisesti hän haluaa ja kykenee osallistumaan sosiaalisen median tarjontaan. Totesimme, että sosiaalisessa mediassa häiritsee se tietoähky johon ei kykene vastaamaan, eikä edes huomioimaan kaikkia. Joskus saa ihan asiallisesta kommentista silmilleen kauheat haukut.Kun lukija on ottanut jostain sivulauseesta herneen nenään. Mitään pidäkkeitä asialliseen kirjoittamiseen tai asian käsittelyyn ei useinkaan ole. Porukat kirjoittaa mitä mieleen sattuu nousemaan. Kynnys kirjoittaa netin keskustelupalstoille on hyvin pieni, koska voit kirjoittaa ilman nimeä tai nimimerkin turvin, jolloin myös vahvojen tunne ilmauksien ja mielipiteiden sanominen on helppoa kuin kasvokkain.
Ryhmästämme vain kaksi on FB:ssa. Jokainen kuitenkin käy päivittäin netissä joko tietokoneella tai kännykän tai ipadin välityksellä, myös työaikana. Totesimme, että tavallaan on turvallinen tunne kun tietää, että on itse koko ajan saatavilla ja tietää mitä muualla tapahtuu. Siltin täydellinen irtiotto koko mediamaailmasta olisi ihmiselle aika-ajoin tärkeää akkujen lataamista. Some ja Skype koetaan myös hyväksi yhteydenpitovälineeksi ulkomaisin ystäviin, onhan myös huomattavasti edullisempaa kuin puhelut ulkomaille.
Sosiaalisuus vähenee netin myötä
19.11 radiossa uutisoitiin sosiaalisuuden vähenemisestä netin käytön myötä ja etenkin vanhuksista oltiin huolissaan, sillä heille saattaa olla päivän ainoa ihmiskontakti pankin kassalla asiointi tai kirjastossa käynti. Tosin kirjaston käyttökin heillä oli kuulemma vähentynyt lainaus-ja palautusautomaattien vuoksi. Vanhukset olivat kokeneet automaatit liian vaikeiksi käyttää. Harmi, jos tuo automatisointi vähentää vanhempien ihmisten lukuhalukkuutta. Matikaisen (2009) tekstissä puhutaan paljon myös blogeista. Ryhmämme keskusteli blogeista ja totesimme, että niiden avulla pystyy jakamaan vaikka esimerkiksi omia harrastuksia ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita, kuin päiväkirjaa kirjoittelisi. Täytyy vain muistaa, että niitä pääsee lukemaan kuka tahansa. Tiettyihin blogeihin jää helposti koukkuun ja niitä tulee seurattua säännöllisesti. On myös olemassa täysin turhanpäiväisiäkin blogeja. Osa meistä on kirjoitellut itse omaa blogia, tosin kirjoittaminen liittyi osaksi digitaalisen median- kurssia.
Parisuhdeterapeutti oli kertonut ettei lähde lainkaan sosiaaliseen mediaan keskustelemaan parisuhteen hoidosta, sillä mitään todellista kontaktia kyseiseen henkilöön ei kuitenkaan siinä voida saada. Some ei näin kuitenkaan sovellu kaikkeen. Kone ei välitä tunteita lainkaan ja todellista kohtaamista ei tapahdukaan. Lukija muodostaa omat mielikuvansa jolloin hän tulkitsee tekstiä myös omien tunteittensa kautta Lisäksi kokemusten jatkuva jakaminen kaikkien ystävien kanssa voi lopulta olla estämässä todellisuuden hahmottamista. Eikö elämästä voi nauttia jollei voi jakaa sitä muille. Susan Cain kirjoittaa kirjassaan Hiljaiset-Introverttien manifesti kuinka monet suurten media- ja nettisivustojen perustajat ovat todellisuudessa ujoja ja syrjäänvetäytyviä, mutta netissä he loistavat. Turun YO:n taloussosiologian professorin Pekka Räsäsen mukaan kaikilla suomalaisilla työikäisillä ei ole tarvittavia taitoja tarpeellisten tietojen etsimiseen netistä, vaikka niitä tarvitaan tärkeiden julkisten palvelujen esim. lääkärin, neuvolan ja kirjaston käytön yhteydessä. Tämä taas johtaa vääjäämättä yhteiskunnasta syrjäytymiseen. Tilastokeskuksen mukaan puolestaan suurin syy netin käyttämättömyyteen on se, että koko nettiä ei pidetä tarpeellisena. Tilastokeskus tutki internetin käytön yleistymistä Suomessa. Tutkimus osoitti että vuonna 2012 tehdyssä kyselyssä internetin käyttö on pikkuhiljaa hidastumaan päin. Tutkimuksessa tutkittiin 16- 74- vuotiaita joista 90 % käytti internettiä. Kasvua edelliseen vuoteen oli 1 prosenttiyksikön verran. Tutkimuksessa myös kerrottiin, että noin puolet suomalaisista on internetin yhteisöpalveluissa. Tiedot on kerätty kevään 2012 tieto- ja viestintätekniikan käyttö -tutkimuksesta. Aamulehdessä oli ajankohtainen artikkeli “ Nettitumpelo uhkaa pudota pois työelämästä”( Aamulehti 18.11.2012). Siinä oli faktoja netin käytöstä kuinka nettiä pitäisi osata käyttää nimenomaan tiedon lähteenä ja hakemalla tietoa netistä.
Kuinka some näkyy ihmisten arjessa?
Janne Matikaisen tutkimuksesta(2009) löytyi termi - verkkoaktiivit- mikä tarkoittaa päivittäin verkkoa käyttäviä eli siis vain lukevia, mutta myös tekstiä tuottavia ihmisiä. Matikaisen tutkimuksessa oli lainattu Peter Kollock (1999) nimistä tutkijaa, jonka mukaan on olemassa neljä motiivia verkkoyhteisöjen käytölle ja sisällön tuottamiselle: Vastavuoroisuus (kun tuottaa materiaalia, niin toivoo joskus saavansa ehkä jotain aiheeseen liittyvää vastakirjoitusta), Maine (oma positiivinen maine kasvaa, kun tuottaa verkkoon toisia kiinnostavaa materiaalia), Pystyvyyden tunne (tuottamalla materiaalia ihminen tuntee, että hänen toiminnallaan on vaikutusta verkkoympäristöön ja sen jäseniin), Tarve (sisällön tarve motivoi ihmistä sisällön tuottamiseen). Kollockin tutkimus on vanha ja nämä neljä motiivia varsin pinnallisia, jopa narsistisia. Emme koe, että näiden motiivien vuoksi haluaisimme lähteä tuottamaan materiaalia verkkoon. Syinä verkon käytölle ja materiaalin tuottamiselle löytäisimme pikemminkin ehkä tiedonvälityksen tarpeesta, verkko-oppimisen paikasta riippumattomuudesta, uusien haastavien verkkotoimintojen opettelemisesta tms. Termi näyttäytymö nousi esille eräällä toisella kurssilla, monelle some on paikka näyttäytyä.
Tehtävämme toisesta linkistä avautui mielenkiintoinen Vanhempainliiton Tutkimuksia ja julkaisuja, mistä pääsi avaamaan PDF Lasten ja nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa. Uutta meille oli Mediakasvatusseura Ry:n tutkimukset, joista selviää, miten nuorena lapset jo aloittavat somen seuraamisen. Nuorempana se alkaa peleistä, musiikin kuuntelusta ja elokuvien katselusta siirtyen kuitenkin nopeasti verkkoyhteydenpitoon kavereiden kanssa. Eräs nuori äiti kehui tablettia hyväksi lapsenvahdiksi. Hänellä oli siinä jokin Muumipeli, jolla jo 1v osasi pelata ja viihtyi sen parissa vaikka kuinka. Aikanaan videothan ajoivat saman asian, muta nykyään interaktiivisuutta peräänkuulutetaan niin televisiossa, radiossa kuin internetissäkin. Tarvitaanko sitä todella niin paljon? Nykyään myös joissakin kouluissa esimerkiksi. kielten sanakokeet tehdään ipadin avulla! Emme välttämättä näe vaaroja somen aloittamisesta nuorena, koska se antaa hyvät valmiudet tulevaa verkostoitumista ja verkko-opiskelua ajatellen, mutta kykenevätkö lapset/nuoret enää pitkäjänteiseen kirjojen lukemiseen ja ymmärrettävän/luettavan tekstin kirjoittamiseen. Luettavan tekstin kirjoittaminen ilman tietokonetta on myös taito, mitä ei saisi hukata.
Lähteet:
Matikainen,J.2009.Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla. Helsingin yliopisto, Viestinnän tutkimuskeskus CRC