Takavasemmistolaiset/Keskustelu 8

Ville

Jihuu, Facebookiin liittyviä juttuja. Näissä mie oon hyvä. Tämän modulin tarkoituksena oli ilmeisesti tuoda esille miten Facebook pystyy mahdollisesti ohjaamaan käyttäjiensä tunteita ja muuta käyttäytymistään esim. vaaleissa. Henkilökohtaisesti voin sanoa että olihan tämä tiedossa mutta käytän palvelua silti, koska on mukavaa tutkia itsekin ja tehdä samankaltaisia havaintoja, vaikka ei valtavaa datamäärää olisikaan.
Silloin kun nämä reagointinappulat tulivat, taisin muistaakseni lukea itse Facebookin tiedotteesta että reagointipainikkeista saaduilla tiedoilla kohdennetaan mitä käyttäjälle näytetään. Tämä moduli ei sinällään siis tarjoa mitään uutta.
Onhan tämä siis ihan kauheaa ja käsittämätöntä mutta pitäisihän käyttäjien tietää herra Zuckerbergin asenne; "käyttäjät ovat tyhmiä kun antavat tietonsa enkä tiedä miksi" hänen yrityksensä käyttöön. Tuo vanha, vapaasti suomennettu lainaus voi olla muunneltua totuutta mutta Internetin maailmassa suosittelisin olemaan varuillaan. Näihinkin mielentilanmuutoksiin ja vaalimanipulointiin on helppo ratkaisu: Lopeta Facebookin käyttö tai opettele suodattamaan mitä sinulle syötetään. Eikä niihin statuksiin tai mainoksiin ole pakko reagoida, voi myös jättää klikkaamatta ja kertoa mielipiteensä vaikka henkilökohtaisesti. Onneksi Suomessa meillä on varaa valita miten käytämme nettiä toisin kuin vaikka Intiassa missä puhelinten netinkäyttö on korvattu Facebookilla, muualle ei sillä puhelimella pääse. Jos joutuisimme käyttämään vain ja ainoastaan Facebookia, huolestuisin. Mutta niin kauan kun on varaa valita eri palveluista, en usko että meillä on hätää.

Lisäystä: Jos Facebookin yksityisyysrikkomuksista ei pidä, paras tapa on lopettaa käyttö. Facebook on kuitenkin yritys joka on riippuvainen käyttäjistään ja paras tapa vaikuttaa yrityksen käyttäytymiseen on boikotoida. Näin siis peruskäyttäjän näkökulmasta. Esimerkiksi jos jokin ravintola toimii epäeettisesti, varmaan lopetat siellä käymisen? Mieluummin kuin jatkaisit syömistä ajatellen "jos siirryn muuhun ravintolaan, mikä estää sitä toimimasta epäeettisesti?"

Heini

Toki helppona ratkaisuna Facebookin ja muiden palveluiden manipulointiin on niiden käytön lopettaminen tai asetuksien kanssa leikkiminen, mutta mietin, onko tämä kuitenkaan lopulta ratkaisu siihen, ettei manipulointia jatketa tai viedä liian pitkälle. Jos kaikki käyttäjät lopettaisivat esimerkiksi Facebookin käytön, niin toki Facebookin tekemä käyttäjien manipulointi loppuisi siihen, mutta kuinka varma voi olla siitä, ettei se toinen palvelu, johon käyttäjät siirtyvät tee samaa? Käyttäjät siis vain siirtyisivät vain palvelusta tai sovelluksesta toiseen, tai lopettaisivat kaikkien niiden käytön kokonaan, ja mitä iloa siinä sitten on? Olisiko puhelimien kautta tapahtuvaan vakoiluun ainut vastaus puhelimen käytön lopettaminen?

Tietenkin on olemassa palveluita, jotka esimerkiksi ottavat käyttäjien yksityisyyden vakavasti tai eivät pyri manipuloimaan heitä, mutta nämä eivät taida olla usein suuren yleisön käytössä. Mielestäni olisikin tärkeää siis protestoida manipulointia vastaan muillakin tavoilla kuin vain sovelluksien käytön lopettamisella. Voimmehan me tosiaan lopettaa Facebookin käytön täällä Suomessa, mutta entä ne siellä Intiassa ja muualla, jossa netinkäyttö rajoittuu vain Facebookiin? Pitääkö heidän vain tyytyä olemaan manipuloitavana? Pitäisikö tälle siis tehdä jotain esimerkiksi laita säätämällä? En tiedä, mutta jotenkin lause ”lopeta sen palvelun tai sovelluksen käyttö, jos et halua, että x tapahtuu” ei myöskään tunnu ainoalta ratkaisulta. Tai en tiedä, jos käyttäjät tarpeeksi monta kertaa lopettavat manipulointia harrastavien palveluiden käytön, alkaisivatko isot yritykset hiljalleen tajuamaan, ettei niin ehkä tulisi tehdä?

Tatu

Adam D. I. Kramer, Jamie E. Guillory ja Jeffrey T. Hancock tekivät tutkimuksen, jossa he kartoittivat tunteiden tarttumista henkilöstä toiseen Facebookissa. He muokkasivat noin 700 000:n Facebookin käyttäjän uutisjanaa laskien negatiivisten tai positiivisten päivityksien määrää. Mikäli negatiivisten päivityksien määrää laskettiin, koehenkilöt kirjoittivat itsekin tulevien päivien aikana positiivisemmin värittyneitä päivityksiä. Sama tapahtui myös toisinpäin. Tutkimus herätti kohua, koska tietystikään koehenkilöille ei kerrottu, että heitä ja heidän uutisjanojaan manipuloitiin. Asiaa puitiin Robinson Mayerin artikkelissa ”Everything We Know About Facebook's Secret Mood Manipulation Experiment”, joka ilmestyi The Atlanticissa sekä Sam Sederin ja Zeynep Tufekcin videossa ”Facebook is Manipulating You and It Could Get Worse.”

Tutkimuksen etiikka oli vähintäänkin arveluttava. Koehenkilöille ei ilmoitettu, että he osallistuvat tutkimukseen, joten heille ei annettu mahdollisuutta olla osallistumatta siihen. Eettisesti hyvän tutkimuksen olisi tietenkin pitänyt antaa mahdollisuus osallistujille perääntyä tutkimuksesta. Tietenkin tässä tullaan itse tutkimuksen toteutuksen problematiikkaan. Mikäli osallistujille olisi kerrottu tutkimuksesta ennen, kuin se olisi aloitettu, tulos ei olisi ollut luotettava. Osallistujille olisi ollut hyvä kertoa tutkimuksen aineiston keräämisen jälkeen, että tällainen tutkimus on toteutettu ja antaa heille siinä vaiheessa mahdollisuus evätä oman profiilinsa materiaalin käyttö tuloksia kasatessa. Vaikka tutkimuksessa löydettiin linkki ystävien kirjoittelun tunteellisuuden ja oman tulevan kirjoittelun tunteellisuuden väliltä, niiden korrelaatio ei ollut Mayerin mukaan kovinkaan suuri ja tutkimuksessa käytetty algoritmi toimi vääristäen kerättyä tietoa. Algoritmi ei tunnistanut negatiivisia ja positiivisia päivityksiä tarpeeksi hyvin toisistaan. Vaikka tutkimuksen etiikka onkin tieteellisen maailman käytäntöihin nähden päin mäntyä, sen ei saa hämärtää taustalla olevia suurempia kysymyksiä. Sam Sederi ja Zeynep Tufekci puhuivat videollaan tästä mielestäni hyvin.

Tutkimuksen tekijät perustelevat tutkimuksen etiikkaansa painottamalla, että Facebook tekee samanlaista filtteröintiä itsekin koko ajan ja oikeastaan sen koko olemassaolo riippuu sen käyttäjistä tulevasta tiedosta, joka myydään eteenpäin. Sam Sederi ja Zeynep Tufekci nostavat saman asian esille ja lisäävät vielä, että tutkimuksen aiheuttama ärsytys on täysin oikea reaktio ja, että Facebook ei edes kerro omista manipuloinneistaan ja tutkimuksistaan mitään julkisesti. Kramer et al. sentään paljastivat oman tutkimuksensa julkisuuteen. Mielestäni tutkimus nostaa loistavasti esille sen vallan koneiston, jolla Facebook, Google, Youtube ja oikeastaan kaikki suuret internet-sivustot toimivat. Kyseisen kaltaiset tutkimukset herättävät ehkäpä ihmisiä hieman sinisilmäisyydestä internetiä kohtaan. Tässäkin on kyse lopulta emansipatorisuudesta. Kun näemme vallan toiminnan kulissien taakse, voimme ehkäpä jonain päivänä muuttaa niitä paremmiksi ja vähemmän manipuloiviksi. Kuten Tufekcikin sanoi, monet ihmiset ovat riippuvaisia sosiaalisesti Facebookista, joten kaikista huonoin asenne olisi heitä kohtaan: Jos et pidä siitä, miten Facebook toimii, lähde pois sieltä.

Petteri

Facebookin syötteet mukautuvat mieltymystemme mukaan. Se on mahdollisimman kaukana objektiivisesta tiedonvälityksestä (ei sellaista asiaa edes ole). Asian ei pitäisi enää olla suuri yllätys kenellekään ja mainoksia pyritään kohdentamaan käyttäjästä kerätyn tiedon mukaisesti. Mainoksilla on aina pyritty osumaan määriteltyyn kohderyhmään.

Adam D. I. Kramerin, Jamie E. Guilloryn ja Jeffrey T. Hancockin tutkimuksessa havaittiin, että Facebookilla voidaan vaikuttaa myös tunteisiin. Iloisuus tarttuu, negatiiviset asiat vetävät puoleensa negatiivisia asioita jne. Tässä nyt ei ollut mitään uutta, ainoastaan se, että tutkittavat eivät tienneet olevansa manipuloinnin kohteena, mikä ei sekään ole tietenkään mitenkään uutta ja mullistavaa. Mutta suuttumus oli melkoista, sillä tällainen tutkimus ei ole erityisen eettistä, koska se ei perustunut vapaaehtoisuuteen.

Viime aikoina on uutisoitu paljon valemedioista ja trollitehtaista, joilla vaikutettiin USA:n presidentinvaaleihin. Propagandakaan ei ole mitenkään uusi keksintö, uusissa medioissa sitä vain käytetään monipuolisemmin ja joskus myös hienovaraisemmin, kuten mainitussa tutkimuksessa annetaan viitteitä. Mitä tarkemmin mediaa voidaan räätälöidä yksilöllisesti, sen tarkemmin yksilöön voidaan vaikuttaa.

Goebbels olisi ollut riemuissaan, jos hänellä olisi ollut käytössään teknologia, mikä olisi kirjoittanut jokaiselle saksalaiselle omat henkilökohtaiset versiot Hitlerin puheista ja lähettänyt ne radiolla kansalaisen yksityisesti kuultavaksi. Samaten tietysti sanomalehdet olisivat olleet henkilökohtaisia ja räätälöityjä vetelemään juuri oikeista naruista lukijaansa. Ei tarvittu näin hienovaraista säätöä 30-luvulla, eikä edes nykyään, kun seurailee Venäjän median meininkejä saatavilla olevista medioista. En siis olisi erityisen huolissani Facebook-manipuloinnista vapaan tiedonvälityksen sivistysmaissa niin kauan, kun se on yhtä karkeaa kuin vielä nyt ja suuri yleisö tiedostaa asian ja osaa suhtautua kaikkeen mediaan kriittisesti. Vasta kun informaatiovirta saadaan saumattomasti yksilöityä niin, ettei sitä tunnista itselleen räätälöidyksi ja saatavilla ei ole vaihtoehtoisia (massamedia) kanavia kannattaa huolestua. Silloin asiaa ei tosin ehkä edes voi huomata. Neuvostoliitossa muuten toisinajattelijat suljettiin usein mielisairaaloihin, koska "kuvittelivat omiaan" virallisesta totuudesta ja tiedonvälityksestä poiketen.

Totuus on aina niin monen kerroksen ja tulkinnan alla, että yhtä pravdaa ei ole olemassakaan. Totuus muuttuu viestiksi siinä vaiheessa kun kokija kertoo tapahtuneen eteenpäin. Ja väline on viesti, sanoi jo McLuhan aikoinaan.