Takavasemmistolaiset/Keskustelu 2

Heinin jaarittelut:

Wikioppimisessa on yhtäläisyyksiä kirjoista oppimiseen, mutta myös paljon erilaisuuksia. Wikoppimisessa informaatio on netissä kaikkien saatavilla, kommentoitavana ja muokattavana. Wikisivuissa on myös mahdollisuus nähdä kuka on tehnyt muokkauksia, ja palauttaa aiempia versioita ilkivallan varalta. Wikioppimisessa kiteytyy yhdessä tekeminen ja oppiminen, vapaaehtoisuus ja auktoriteetin puuttuminen. Jos tuntuu, että netissä on valtava aukko jonkin asian osalta, tätä aukkoa voi ryhtyä täyttämään luomalla siitä wikisivuston tai yhteisön, jolle jokainen kiinnostunut voi antaa oman panoksensa. Wikioppiminen on vapaaehtoista tietenkin vain silloin, jos se tapahtuu nimenomaan omasta tahdostaan. Wikioppiminen voi myös olla pakollista, josta tämä kurssi on yksi esimerkki. On tämä omasta mielestäni esimerkiksi tenttimistä parempi suoritusvaihtoehto, mutta kurssista saatavat opintopisteet ovat lopulta syy siihen, miksi tätäkin tekstiä tässä kirjoitan. Positiivista on kuitenkin se, että wikisivustojen luominen ja muokkaaminen on ihan hauskaakin puuhaa. Voisin siis hyvin kuvitella tekeväni tällaista omasta tahdostani, jos kiinnostusta ja motivaatiota löytyy.
Vapaaehtoisuudesta vielä jatkaen, yliopistossa oppimisen vapaaehtoisuus taisi myös tulla videolla esille. Se tuli ainakin toisella kurssin alkuluennoista. Luennolla kysyttiin kuka kokee olevansa yliopistossa vapaaehtoisesti. Nostin tuolloin käteni. Olen tietenkin vapaaehtoisesti ja omasta kiinnostuksestani omaa pääainettani kohtaan hakenut yliopistoon, mutta toisaalta yliopistossa oppimisella on myös ulkoisia tavoitteita. Joillekin kursseille olen mennyt siksi, että ne ovat pakollisia sen sijaan, että olisin ollut erityisen kiinnostunut kurssin sisällöstä. Toisinaan olen myös miettinyt enemmän opintopisteitä kuin kursseilla opittuja asioita. Jos minulla ei kuitenkaan aidosti olisi kiinnostusta pääainettani kohtaan vaan kaikki kurssit ja kaikki oppiminen tuntuisi pakkopullalta, en olisi enää yliopistossa kirjoilla.
Videolla nostettiin esille se, että työnantajat haluavat laajempaa osaamista sen taidon lisäksi, jota työssä eniten tai keskeisesti vaaditaan. Jos esimerkiksi ajatellaan kahdenlaista työpaikkaa: ensimmäisessä kaikki työntekijät ovat vain yhden asian ammattilaisia eli sen asian, jota siinä työssä vaaditaan työn suorittamiseksi. Toisessa työpaikassa työntekijöillä on monenlaista ja erilaista osaamista. Heillä on ns. perusosaaminen, jota työn suorittamiseen tarvitaan, mutta sen lisäksi heillä on myös muuta osaamista, josta voi myös olla hyötyä työn tekemisessä. Kumpikin näistä työpaikoista voi olla hyvä ja menestyksekäs, mutta uskoisin, että jälkimmäisellä on enemmän mahdollisuuksia esimerkiksi laajentua tai kehittyä paremmaksi.

Tatun ideat:

Videolla Juha Suoranta ja Tere Vadén puhuivat oppimisesta vertailemalla formaalia oppimista ja Wikioppimista. Formaalin oppimisen he määrittelevät oppivelvollisuuden alaiseksi peruskoulun tyyliseksi pakolliseksi oppimiseksi, joka perustuu eksklusiivisuuteen, yksilön oppimiseen ja arvioimiseen sekä auktoriteetin kunnioittamiseen ja kuunteluun. Wikioppiminen on formaalin tai epäformaalin oppimisen alue, jossa ryhmätyöt, yhdessä oppiminen ja avoimuus ovat tärkeintä. Wikioppiminen ei liity oppivelvollisuuteen ja pakollisuuteen, vaan on itseohjautuvaa, vapaaehtoista ja mielekkyyteen sekä omaan haluun perustuvaa. Wikioppimisessa tärkeintä ei ole yksilön suoriutuminen ja jonkin asian osaaminen ulkoa, vaan ryhmän vertainen, kysyvä ja haastava oppiminen. Wikioppiminen tulee alun perin Wikipedian sivuston tyylistä, jossa jokaista sivua voi muokata ja kommentoida sekä kaikki edelliset muokkaukset ja kommentit ovat saatavilla kaikille. Wikipedian Wikioppimis-metaforaa voi verrata perinteiseen tietosanakirjaan, jonka tieto on usein yhden ihmisen tai pienen suljetun ryhmän aikaansaannos ja sen tieto ei ole yhteisön muutettavissa.
Tere ja Juha sivusivat tätä aihetta jo edellisenkin moduulin videossa, jossa he puhuivat koulusta ja oppimisesta mekaanisen, analyyttisen ja kriittisen osaamisen muodossa. Wikioppiminen osuu samaan kategoriaan analyyttisen ja kriittisen osaamisen kanssa. Analyyttinen ja kriittinen osaaminen ja Wikioppiminen alkavat parhaassa tapauksessa Juhan ja Teren mukaan yliopistossa, mutta eivät täysin. Yliopisto on heidän mielestään suureksi osaksi formaalin oppimisen ahjo. Olen samaa mieltä. Perustuuhan suurin osa yliopistonkin opiskelusta formaaliin oppimiseen, jossa painotetaan eksklusiivisuutta, HOPSia, yksilön suoriutumista sekä luokkatilannetta, jossa luennoitsija luennoi ja oppilaat kuuntelevat. Tietysti poikkeuksiakin on, esimerkiksi juuri tämä ITIA2, joka on yksi iso ryhmätehtävä, jonka lopullinen tulos on kaikkien nähtävillä Wikiopistossa. Kun olen käyttänyt istu-ja-kuuntele-opetusmallia noin seitsemänvuotiaasta asti, voin allekirjoittaa sen, että tästä mallista poikkeavat kurssit muistan parhaiten ja useimmiten ne ovat olleet minulle mieleisiä ainakin vaihtelun vuoksi. Toinen asia onkin sitten se, että onko niistä muuta hyötyä kuin vaihtelu. Jos mietin omaa koulu-uraani, on vaikea sanoa olenko oppinut paremmin formaalisen oppimisen kursseilla vai Wikioppimista hyödyntävillä kursseilla. Ja voiko Wikioppimista edes mitata oppimisena samalla tavalla kuin formaalia oppimista?
Entä mitä kaikkea voi oppia Wikioppimisella? Tere kyseenalaisti Wikioppimisen hopealuodin sijan kysymällä, että voiko sillä tosiaan oppia kaiken mikä esimerkiksi Suomen peruskoulussa ja ylemmillä asteilla olisi mahdollista? Juha vastasi kysymällä, että voiko kaikkea edes oppia? Mietin itsekin tätä Wikioppimisen sijaa kouluissa. Mikä olisi sen osuus kouluissa, jotta siitä saataisiin kaikki mahdolliset hyvät ominaisuudet, mutta mahdollisimman vähän huonoja ominaisuuksia irti? Olisiko todella kaikkein paras vaihtoehto se, että Wikioppiminen koostaisi kaiken vaikkapa peruskoulun tai yliopiston oppimisesta? Mitä tapahtuisi koulun instituutiolle, jos kaikki materiaali olisi netissä Wikiopistossa? Koulu häviäisi materiaalisesta maailmasta nettiin, jossa opiskelu ei olisi pakollista, mutta kai suotavaa, mikäli se sattuu kiinnostamaan. Ajatelkaamme vaikka mitä tapahtuisi matematiikan, uskonnon ja ruotsin opetukselle peruskouluissa, mikäli ne olisivat vapaaehtoisia nettimoduuleita Wikiopistossa. Miten paljon osallistumis- ja osaamisprosentti laskisi? Entäpä liikunta, joka kouluaineena käsittää suuren osan peruskoululaisten viikottaisesta liikunnasta? Ilman opetusohjelmapohjaista liikunnanopetusta peruskoululaisten vähäinenkin liikkuminen voi vähentyä. Entäpä mitä tapahtuu yliopiston ristiriitaiselle asemalle toisaalta eksklusiivisena ja toisaalta avoimen tiedon
tuottajana? Mikäli yliopisto avaisi ovensa kaikille Wikioppimisen avoimuuden mukaisesti, se menettäisi sijansa paikkana, jonka ovet avautuvat vain taitavimmille ja, jossa taitavista tulee entistä taitavimpia. Mikäli kaikki olisivat potentiaalisia yliopisto-oppilaita muutaman klikkauksen jälkeen, mitä tapahtuisi yliopistotutkinnon arvolle? Ja mikäli yliopisto siirtyisi nettiin esimerkiksi Wikiopiston kaltaiselle pohjalle, mikä olisi yliopiston syy olla olemassa instituutiona? Jos opiskelijat opiskelisivat omin neuvoinsa netissä yhdessä vertaistensa kanssa, mihin tarvittaisiin enää ketään muuta kuin opiskelijoita? Arvottamiseenko ja opiskelutodistuksienko jakoon? Niidenhän piti olla toissijaisia?
Loppukaneetikseni voisin sanoa sen, että Wikioppiminen on ideana loistava, mutta sen käytön suurin haaste on sen määrän ja ajankohdan saaminen oikeaksi. Tere ja Juha puhuivatkin osuvasti Wikioppimiseen liittyvästä opettamisen ja opiskelun angstista. Huolestuminen on minunkin mielestäni hyvä juttu, sillä se kertoo, että opiskelijat ja opettajat miettivät itseään ja omaa instituutiotaan koskevia asioita. Wikiopiston kaltaisia toisenlaisen oppimisen ideoita tarvittaisiin mielestäni vielä enemmän, sillä omalaatuisia ja valtavirrasta poikkeavia ideoita vaarallisempaa on uusien ideoiden vähyys.

Villen jutut:

Wikioppiminen, tuo hieno, huono mutta erinomainen asia. Wikioppimisessa hienoa on että jos joku toinen ihminen on päättänyt jakaa tietonsa aiheesta wikialustalle, se on nopeasti löydettävissä. Jos wikialustoja ei olisi, vapaa-ajalla pelaamistani tietokonepeleistä ei olisi niin paljon tietoa kuin nyt. Tai jos wikialustoja ei olisi, en tietäisi peleistä ja niiden sisällöistä lähellekään niin paljon kuin nyt.
Tietysti wikioppiminen vaatii oma-aloitteisuutta ja motivaatiota mutta hei, niinhän sen pitääkin olla. Mikäpä tiedon kerääminen ei vaatisi omaa motivaatiota, oli se sitten oma kiinnostus tai opintopisteet jotka toimivat motivaattorina. Minun puolestani kaikki tieto saisi olla wikialustalla, se olisi aika hieno utopia. Vaikkapa käyttöliittymien opiskelu, olisihan se hienoa jos kaikki oppimiseen liittyvä tieto löytyisi tietyltä wikisivulta. Opinhan minä ohjelmoimaan pelejä wikioppimisen avulla, koska halusin oppia.
Vaikka tieto olisikin vapaasti kaikkien saatavilla, ei yliopisto tai koulujärjestelmä ylipäätään kuitenkaan olisi turha. Koulujen ja oppilaitosten merkitys voisi olla/on tälläkin hetkellä oppimisen konfirmointi, eli varmistetaan että henkilö osaa asiansa. Tästä sitten todistukset joita sitten voi näyttää työpaikkahakemuksessa tai tutkimustöihin haettaessa, näin esimerkkinä.
Ja oppijoitakin on niin erilaisia. Toiset tykkää visuaalisesta opettamistavasta, toiset kuunnella asiat ja jotkut sitten lukea asiat. Wikioppiminen on hyvä tähän viimeiseen asiaan. Entäs kun haluaa tukea jostain tai kyseenalaistaa jonkin tiedon? Wikialustaa ei kiinnosta, opettaja voi auttaa ymmärtämään. Jottei tämä menisi itsensä toistamiseksi, jätän kirjoittamisen tähän.
TL;DR: Wikioppiminen on jees vapaaehtoisoppimisen muoto ja joskus ihan jees opiskelumuoto esim. tämä kurssi, koulujärjestelmästä saa todistukset joilla voi osoittaa pätevyytensä työpaikkaan tai muuhun vastaavaan haettaessa.

Petteri ajatukset

Wikioppimisessa on hienoa sen vapaus ja mahdollisuus kielivalinnoista riippuen saada aiheeseen mukaan maailmanlaajuinen yhteisö. Suurimpana motivaattorina on yksinkertaisesti mielenkiinto. Jos aihe ei kiinnosta, siihen kukaan tuskin vapaaehtoisesti osallistuu. Kurssimuotoisessa opetuksessa pakotettuna asia on tietysti eri ja saattaa vaikuttaa lopputulokseen vähemmän motivoidusti. Joukkoistamisen voima ei tällöin ehkä toteudu parhaalla mahdollisella tavalla.

Ongelmia sitten onkin koko joukko. Tarpeellinen taso tiedon faktuaalisuudestta ja aktuaalisuudesta eivät välttämättä täyty – Wikoppimisessa harvemmin on faktantarkistajia tai opettajaa tarkistamassa faktoja,joten wikisivustosta voi tulla aivan huuhaata. Toki voidaan sopia sääntöjä vertaisarvioinnista tai lähteiden varmistamisesta, mutta silti vaarana on, että taso jää heikoksi edellämainittujen lisäksi myös kielellisesti.

Wikioppiminen toki vapauttaa opettajat muihin aktiviteetteihin, kun oppilaat etsivät itse tietoa ja opettavat toisiaan ryhmätöiden muodossa, kuten tälläkin kurssilla. Se ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia, sillä opettajaa tarvitaan edelleen, vaikka luennointi ei motivoisi. On eri aisia suffata netissä ja heitellä linkkejä materiaaleihin, kuin käydä ne asiantuntijan roolissa läpi oppilaiden kanssa ja käyttää aikaa ja vaivaa luentojen valmisteluun ja pitämiseen. Tämä on myös tärkeää välitettävän tiedon laadun ja jäsentelyn kannalta.

Kaikessa opetuksessa wikioppiminen ei ole riittävää. Ihminen voi toki lukea tenttikirjat ja hakea netistä tietoa, mutta ammatillisen osaamisen karttuminen ei välttämättä ole niin nopeaa, kuin ammattilaisen opastamana. Ohjelmoimaankin voi oppia omin päin, mutta huomattavasti tehokkaampaa se on opetettuna. Sama koskee monia muitakin aloja.
Wikioppiminen on hyvä lisä formaaliin opetukseen. Käytännössähän se on itseopiskelua mahdollisesti muiden kanssa.