Sukupolvelta toiselle

Pilotti toteutettiin Ruotsinsuomalaisten Keskusliitossa ja sen vetäjänä toimi Raija Airaksinen-Björklund.

Sukupolven vaihdos on hyvä tapa punnita yhdistyksen elinvoimaisuus. Miten uusi sukupolvi kiinnittyy yhteisöön, jonka olemassaolo perustuu edellisen sukupolven yhteiseen kokemuspohjaan? Ruotsinsuomalaisten Keskusliiton pilotti keskittyi paikallisyhdistysten kehittämistarpeisiin tästä näkökulmasta. Aktiivitoimijoiden ikääntyminen ja vastuun kasautuminen yksien ja samojen toimijoiden harteille on suuri haaste.

Vastauksien löytämiseksi pidettiin kehittämisseminaareja useassa paikallisyhdistyksessä sekä toteutettiin jäsenistön odotuksia kartoittava kyselytutkimus. Keskusteluihin osallistuneet henkilöt tunnistivat selkeän tarpeen laajalle yhteistyölle muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa. Maahanmuuttajayhdistyksen ei kannata käpertyä itseensä. Tulevaisuuden maahanmuuttajayhdistyksen mielikuvatavoitteeksi linjattiin ’smart, smidig ja modern’ (fiksu, ketterä ja moderni).

Jalkautuminen suomalaiset juuret omaavien keskuuteen antoi arvokasta tietoa siitä, mikä jäsenistöä kiinnostaa ja millaiseen toimintaan he olisivat valmiita osallistumaan. Pilotin yhteydessä järjestettiin nuorille kielikursseja ja lapsiperheille perinneruokakursseja juhlapyhiin liittyen. Valmistettiin mm. joulutorttuja, munkkeja ja karjalanpiirakoita. Lapsille suunnattuja toimintapäiviä järjestettiin yhteistyössä muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Suurin koitos oli yhteinen teatteriprojekti, johon osallistui yli 30 eri-ikäistä alueen ruotsinsuomalaista. Nimensä mukaan Yhdessä- Tillsammans esityksen valmistumiseen osallistui myös uusia, ei-aktiiveja nuoria ja lapsia. Vuoden kestäneen projektin aikana Suomi-seuran toimintaan mukaan tuli toivottua lisäpotkua. Kielitaito parani, ymmärrys omista juurista avautui ja ennen kaikkea kiinnostus toimintaan lisääntyi.

Osallistuminen toimintaan lisäsi ihmisten ryhmään kuulumisen tunnetta. Tämä puolestaan lisäsi sitoutumista ja halua ottaa aktiivisempaa roolia maahanmuuttajayhdistysten pyrkiessä pitämään yllä kontaktia omiin juuriin. Toiminnan myötä sukupolvet kohtaavat ja perinnetietous siirtyy kuin itsestään. Oleellista on, että tarjotaan mahdollisuuksia osallistumiselle, mutta jätetään ihmiselle vapaus valita, tuleeko vielä toisenkin kerran. Saadun palautteiden mukaan uudenlainen toiminta oli innostavaa; ”täällä olikin mukavaa”, ”emme olisi arvanneetkaan”. Se mikä ensimmäistä maahanmuuttaja sukupolvea innosti, ei kiinnosta nuorempaa ikäpolvea lainkaan. Halua toimia kuitenkin löytyi. Esimerkiksi nuorista äideistä löytyi vetäjiä monenlaisiin ja näytelmäpukujen ompelijoita.

Irti päästäminen ja totutusta poikkeaminen on järjestöaktivisteille suuri haaste. Kun sen kerran uskaltautuu tekemään, voi yllättyä positiivisesti. Tämä luo sitä uutta ruotsinsuomalaista kulttuuria, jolla on juuret Suomessa, mutta jota voi tehdä jopa ruotsiksi.