Sukkelat suut/Noah

Noah (lyhytelokuva)

Keskustelua (Johanna): Lyhytelokuva kuvasi oivallisesti nykynuorten maailmaa ja sitä, miten nuoret käyttävät sosiaalista mediaa sekä tietokonetta. Noah käytännössä eli verkkomaailmassa. Hän oli myös varsinainen multitaskaaja tietokoneella. Hän samanaikaisesti kuunteli musiiikkia, chattasi kaverinsa kanssa, skypetti tyttöystävänsä kanssa, pelasi jotakin peliä ja lisäksi hänellä oli auki monia muita sivustoja. Itse tarinasta minulle tuli mieleen se, että sosiaalinen media muuttaa tapaamme toimia ja käyttäytyä. Itse olen huomannut käyväni muutamien epämääräisten tuttujen sivuilla Twitterissä ja Facebookissa ja heidän päivitysten perusteella olen tehnyt omia tulkintojani kyseisistä henkilöistä, vaikka en heitä varsinaisesti tunnekaan tai tunnen heidät vain sosiaalisen median kautta.

Erityisesti minua kiinnosti ajatus videon näyttämisestä ja hyödyntämisestä yläkoulussa sekä oppilaiden että vanhempien kanssa. Se toimisi hyvänä mediakasvatusmateriaalina koulussa ja keskustelun avaajana aiheesta. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia ajatuksia nuorilla herää elokuvan katsomisen jälkeen. Entä miten vanhemmat suhtautuvat elokuvan esittämään todellisuuteen? Eikä olisi kyllä pahitteeksi opettajillekaan kyseisen elokuvan katsominen.

Lyhytelokuva kertoi paasaamatta, millaisia vaaroja netissä piilee. Chat-palvelu Chatroulettessa saattoi tavata, jos jonkinlaisen pervon, runkkaajan tai kikattavia pikkutyttöjä. Myös tietoturva-asiat tulivat esiin. Amy oli antanut salasanansa Noahille ja siitä seurasi ongelmia. Noah muutti Amyn parisuhdestatusta, mutta entäpä jos hän olisi jakanut Facebookissa joitakin arveluttavia kuvia Amysta tai laittanut jonkin ikävän päivityksen kaikille nähtäväksi, minkä kaverit olisivat jakaneet sitten eteenpäin ja niin edelleen.

Elokuva oli ajatuksia herättävä ja pidin siitä paljon. Se oli toteutettu taitavasti. Katsoja saattoi elää Noahin kanssa tämän nettielämää.

Keskustelua (Anni): Multitasking kuvaa tosiaan hyvin Noahin käyttäytymistä, ja se muodostaakin elokuvaan rytmin, kun tietokoneen näytöllä tapahtuu niin monta asiaa yhtä aikaa. Toiminta alkoi keskittyä yhteen asiaan vasta kun Chatroulettessa kohdattu tyttö ja Noah jäivät keskustelemaan. Tuo keskustelu osoittaa myös sen, miten teknologia on muuttanut sosiaalista kanssakäymistä: on helppo kohdata ihmisiä mistä päin maailmaa tahansa, mutta kohtaamiset jäävät helposti ohimeneviksi hetkiksi, eikä sama ihminen välttämättä tule vastaan enää koskaan uudelleen.

Minusta elokuva kertoi pohjimmiltaan enemmän ihmissuhteista kuin teknologiasta ja sen käytöstä. Keskeistä juonelle tuntui olevan, miten teknologia tuo uusia mahdollisuuksia sotkea ihmissuhteita. Mitä ihmettä Noahin päässä liikkui hänen vaihtaessaan omin päin Amyn parisuhdestatuksen, se jäi ainakin minulle arvoitukseksi. Lopputulos on, että eroa ja riitaa ei koskaan käyty osapuolten välillä keskustelemalla, koska statuksen muutos on heti julkinen ja koko kaveri- ja tuttavapiirille leviävä. Ja koska teknologia mahdollistaa myös toisen osapuolen blokkaamisen ja vastaamatta jättämisen, keskusteluun ei päästä jälkeenpäinkään.

Johannan mainitsema ajatus videon käyttämisestä koulussa kuulostaa hyvältä, sillä siitä saisi helposti aikaan keskustelua ei tosiaan vain teknologiasta ja netin käytösta, vaan ihmissuhteista yleensäkin, ja toki myös näiden kahden aiheen suhteesta toisiinsa.

Keskustelua (Anna)

Mahtava lyhäri! (Näin ihan medianomin, kuin pedagoginkin silmin katsottuna). Itse aloin myös heti miettimään tilaisuutta päästä näyttämään tämä jollekin yläasteen luokalle, tai vanhemmille. Komppaan Johannaa, että minunkin mielestäni tämä on hyvää mediakasvatusmateriaalia ihan kaikenikäisille (melkein). No, ehkä en noiden paljastavien kuvien luonteen vuoksi ihan pienille näyttäsi, mutta varmasti tajuatte pointtini.

Videossa oli monta ns. kasvatuksellista kerrosta ja äänimaailma tuki kuvallista tarinaa hienosti. Täten video varmastikin oli mieleenpainuva monelle katsojalleen. Eri tavalla toteutettuna, se ei ehkä olisi ollut näin vaikuttava. Video kertoi mm. ihmismielestä, joka on meillä kaikilla melko samanlainen etenkin kun mustasukkkaisuus astuu mukaan kuvioihin. Lisäksi elokuvan myötä saattoi samastuia siihen millaista elämä voisi olla, mitä se joillain ihmillä varmasti onkin, kokonaan ruudulla.

Mainitsitte sanan "multitaskin", hassua, en ollutkaan kuullut sitä aikoihin. Mietin omaa sanankäyttöäni..ja tajusin, että mä olen jo tavallaan itse sirtynyt ajatusmalliin, että "multitasking" on normaalitila, mikä on erityisen mielenkiintoista siksi, etten kuitenkaan itse koe toimivani päivittäisessä elämässäni ihan niinkuin Noah. Vai käyttäydynkö, koska se on minulle normaalia, enkä edes nimitä sitä (enää) multitaskingiksi? Saatika näe siinä mitään erityistä? Uskon, että monelle "diginatiiville" tilanne on juurikin tuo...koneella tehdään (etenkin tylsistyneenä?), monia asioita samaan aikaan. Multitaskausta voisi nykynuoren mukaan olla pyykinpesu, internetinkäyttö ja kokkaus samaan aikaan.Mene ja tiedä. Lisäyksenä vielä, että nykyään kun ollaan tekemisissä internetin kanssa, on itselläni ainakin helposti auki useampi nettisivu, facebookin chatti (jo ihan työasioissa useampi niitäkin), "skypeä" en itse vielä käytä, ja musiikkikin saattaa tulla jostain päin internetin ihmemaailmaa.

Äh, olin jo kehottamassa Johannaa näyttämään ko. videon töissään, mutta ethän sä nyt töissä ole. Vinkkaa jollekin kollegallesi. Olisi mukava päästä katsomaan miten luokka videon ja sen sisällön kokee.

Itselleni video kolahti, vaikken käytä nettiä edes niin paljoa, mitä moni muu. Tämä lyhyt elokuva oli mielestäni hyvä kertomus ihmissuhteista, sekä etenkin oletusten ja ajattelemattomien tekojen mahdollisista peruuttamattomistakin seurauksista. Siinä myös samalla annettiin mediakasvatusta tavalla, josta saa varmasti ainakin yläkouluikäisten kanssa melkoisesti puheenaiheita. Mielestäni tuolla oli jo edellä teidaän muiden toimesta hienosti mainittu kaikki mitä videosta voi oikeastaan löytää.

Videon tekijä oli palkinnon saadessaan 22-vuotias, videota tehdessään kenties jopa nuorempi. Olisi hauska jutella tekijän kanssa ja keskustella siitä, mikä oli hänen alkuperäinen intentionsa. Oliko kaikki tuo kerroksellisuus täysin suunniteltua, vaiko eräänlainen taiteellisten sattumien summma. Haluaisin kovin uskoa tuohon suunnitelmallisuuteen ja erittäin terävään järjenjuoksuun,sekä kriittiseen ajatusmaailmaan. Mieleeni hiipii kuitenkin ajatus, että kikkailtiinko tässä vain hieno tarina käyttäen niitä resursseja, jotka oli juuri sillä hetkellä käytössä. Hyvää työtä joka tapauksessa.

Keskustelua (Milja): Nonii, hyvä lähteä kommentoimaan kun luki nuo edelliset tekstit. Siellähän ne munkin sanottavat aika lailla oli. Lopetan siis raporttini tähän, hehee! No kai minä täältä nyt jotain kaivelen takataskusta. Päällimmäinen fiilis, mikä itselle tuosta pätkästä jäi, oli sellainen hui ja ällötys millaista (anteeksi!) shittiä tää verkkomaailma voi nykyään olla ja missä kaikessa sitä on mukana. Itsekin siis tosiaan syyllistyn yli-uteliaaseen skauttailuun. Jos tapaan uuden mielenkiintoisen ihmisen töissä, etsin hänet facebookista ja jatkan vielä etsimällä etiäpäinkin jos joku on vaikka kommentoinut profiilikuvaa erityisellä tavalla. Luonnollisesti näiden profiilien kautta nerokkaasti muodostan varsin realistisen kommentteihin ja valokuviin perustuvan luonneanalyysin henkilöistä. Aivan niinkuin Noahkin loi omat käsityksensä Dylanista ihan vaan tämän Amylle (?!) lähettämien viestien ja kommenttien perusteella. No, onhan sitä toki ennenkin tehty ulkonäköön perustuvia ennakkonäkemyksiä ihmisistä, mutta nyt niitä tekee jo sellaisista, joita ei ole koskaan tavannut eikä ehkä tule koskaan tapaamaankaan. Pimeetä touhua. Eli tosiaankin sosiaalisen median palvelut ovat antaneet ihmisen perusluonteelle, uteliaisuudelle, aivan uudet mahdollisuudet. Harva varmaan pystyy vastustamaan kiusausta. Tästä vielä tietenkin askel eteenpäin on toisen profiiliin kirjautuminen ja sen manipuloiminen. Suurimmalla osalla ihmisistä, haluan uskoa, on varmaankin sen verran järkeä ja kunnioitusta muita ihmisiä ja läheisiään kohtaan, että toisen yksityisyyttä ei rikota, mutta konfliktin sattuessa helposti primitiiviset reaktiot rulaavat ja mahdollisuuden avautuessa spontaanit reaktiot voivat olla arvaamattomia. Noahillakin taisi harkintakyky vaan pettää kun vihoissaan näpräsi tyttöystävän parisuhdestatuksen uuteen uskoon.

Annan brainstorming (hienoo sanastoa..) tuosta multitasking- sanasta oli tosi mielenkiintoista. En oo itse sanalle antanut sen suurempaa merkitystä, mutta nyt alko tosiaan mietityttämään, että harrastanko multitaskingia koska onhan mulla nytkin tässä facebook taustalla ja samalla vähän videoeditointia miehen kanssa ja lentolippujakin välillä surffaillaan. Oon aatellut olevani enemmän sellainen slowmotion -tyyppi. Eli Annan linjoille kallistun kyllä, taidetaan nykyisessä verkkomaailmassa kaikki olla aikalailla multitaskaajia. Onks sitten tolle multitaskingillekin vähän vastalauseena downshifting? Koska tää multitasking kuulostaa erittäin sopivalta sanalta nykyiseen tehoajatteluun, jossa kaiken pitää siis olla mahdollisimman tehokasta ajallisesti, rahallisesti, määrällisesti jne. Onko multitaskaus slowshiftingin vihollisia?

Jatketaankos tästä livenä, koska kohta on puoliyö ja mulla ei enää raksuta.