Sooloilija

Yhteystiedot

Elisa Wiik: [1]

Kurssin pääsivu [2]

A-osio

Johdanto -luento

• katso luentovideo "Johdanto" [3] ja kommentoi sitä moduli I-keskusteluun [4]

Medialukutaidot

Mielestäni erityisesti analyyttista ja kriittistä medialukutaitoa pitäisi opettaa kaikissa kouluissa. Siitä olisi hyvä tehdä ihan oppiaine, jota lähestyttäisiin eri koulutustasoilla hieman eri näkökulmista. Kaikkien olisi hyvä oppia analysoimaan netistä löytyvän tiedon luotettavuutta: onko tutkimuksesta tehty uutinen sittenkään paikkansapitävä, onko teksti poliittista propagandaa, miten uutisten otsikointi ja sanavalinnat vaikuttavat lukijaan jne. Yliopistoissa olisi hyvä puhua siitä, että kaikki tieteellisiltä näyttävät julkaisut eivät suinkaan ole luotettavia:http://www.vox.com/2014/11/21/7259207/scientific-paper-scam

Olen samaa mieltä Nimettömien kanssa siinä, että myös sosiaaliset taidot ja netiketti olisi tärkeää hallita ja sitä pitäisi opettaa. Voisiko trollaaminen vähentyä, jos siihen kiinnitettäisiin kouluissa enemmän huomiota?

Videossa puhutaan kriittisestä lukutaidosta maailman muuttamisen yhteydessä. Sille pitäisi mielestäni kehittää toisenlainen termi, sillä ainakin itselleni kriittinen lukutaito herättää aivan erilaisia konnotaatioita.

Diginatiivit

Diginatiivien taitavuus mekaanisena lukutaitona kuulostaa kyllä järkeenkäyvältä. Tuntuu, että lapset ja nuoret uskaltavat käyttää eri laitteita pelottomammin ja kokeillen ja käyttöohjeita osataan etsiä myös netistä. Internetin lingua franca on englanti, jonka lapset ja nuoret saattavat myös oppia hallitsemaan helpommin kuin aikuiset ja vanhukset. Olen samaa mieltä Sukkelat suut- ryhmän kanssa siinä, että vanhemmilta kaivataan mediakontrollia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että peliajan rajaamisen sijaan olisi tärkeämpää pitää huolta siitä, millaisia pelejä lapsi pelaa. Ikärajoista olisi tärkeää pitää kiinni ja aikuisen kiinnostus lapsen pelaamia pelejä kohtaan olisi hyvästä. Sopivat ikärajatkaan eivät aina takaa sitä, etteikö pelit herättäisi lapsessa kysymyksiä tai erilaisia tunteita joita olisi hyödyllistä puida aikuisen kanssa. Pelitaito-kampanjan tuominen mukaan kouluihin ja vanhempainiltoihin olisi mielestäni hyvä idea.

Oppiminen muita varten

Myös minulle jäi epäselväksi se, mitä tällä oikein tarkoitetaan.

Sugata Mitra: Build a school in the Cloud

• katso TED Talk-video "Build a school in the Coud" [5] ja kommentoi sitä keskustelusivulle 1. [6]

Olen samaa mieltä Sukkelat Suut-ryhmän kanssa siitä, että Mitran oppimiskäsitystä ei voi ehkä sellaisenaan suoraan siirtää kulttuurista toiseen. Yhtenä metodina monien joukossa se voisi olla hyvin tehokas ja erityisen hyvä se olisi mielestäni ratkaisemaan juurikin köyhimpien lasten koulutusongelmaa.

Puheessa esitettiin provosoiviakin väitteitä oppimisesta ja esitettiin, että osa nykyään opetetuista asioista ja opetustavoista ovat vanhentuneita ja turhia. Olen sekä samaa, että eri mieltä Sugara Mitran kanssa näistä väitteistä. Olen samaa mieltä siinä suhteessa, että ulkoaopettelusta ja sitä mittaavista kokeista pitäisi päästä eroon. Samaa mieltä olen myös siinä, että opetettavat asiat pitäisi paremmin kytkeä konkreettisiin esimerkkeihin ja herättää opiskelijan mielenkiinto. En kuitenkaan näe, että käsinkirjoittaminen ja laskentataito pitäisi unohtaa. Ihmiset tarvitsevat tietyt perustaidot pärjätäkseen maailmassa, mutta kuten Nimettömät sanoivat, koulussa opetettavien asioiden ja opetustapojen tarkastelu olisi paikallaan. Ikävä kyllä koululaitos on niin iso järkäle, että sen muuttaminen ei käy nopeasti.

Kun näen videoita tai luen mielipiteitä joissa ylistetään nykyistä tietotekniikkaa ja kehotetaan siirtämään sitä tai tätä pilvipalveluihin, ajattelen itse aina myös uhkakuvia. Pilvipalveluista on helpompaa varastaa tietoja ja niiden kautta kulkevat erilaiset tietokonevirukset helpommin. En voi olla myöskään ajattelematta hieman kaukaahaetumpia esimerkkejä: mitä tapahtuisi jos esimerkiksi terroristit saisivat aikaan elekromagneettisen pulssin, joka käräyttäisi herkän elektroniikan koko kohdealueella? Tai jos ilmastonmuutoksen seurauksena äärimmäiset sääilmiöt lisääntyvät ja ne vaikuttaisivat sähköverkkojen luotettavuuteen?

Noah (lyhytelokuva)

• katso lyhytelokuva "Noah" [7] ja kommentoi sitä keskustelusivulle 2 [8]

Olen eri mieltä Vloggarien kanssa siitä, että Noahin moniajo keskustelun aikana olisi ollut väärinkäsityksen syynä. Keskusteluhan keskeytyi kun Amyn Skype hyytyi. Noah pyysi häntä palaamaan vielä linjoille, mutta ei saanut enää vastausta. Mielestäni elokuva kertoo paljon ihmisten aikakäsityksestä, joka on muuttunut digitaalisen ajan myötä. Sähköposti, pikaviestimet ja sosiaalinen media ovat tuoneet mukanaan nopeuden vaatimuksen, eikä asioita jakseta ehkä enää odottaa. Teknologian toimivuuteen myös luotetaan, joten Skypen yllättävä toimimattomuus ehkä vaikutti Noahista epäilyttävältä. Ystävä lisäsi vettä myllyyn mainitsemalla Facebook-tilin vakoilemisesta ja soppa olikin jo valmis.

Itselle moniajo on luonteva tapa käyttää tietokonetta ja Noahin nopea netin selailu keskustelun lomassa näytti hyvin tutulta. Olen samaa mieltä Nimettömät-ryhmän kanssa siinä, että Facebook ei tunnu enää olevan nuorille se tärkein kommunikaatiokanava netissä. Esimerkiksi 17-vuotiaan tytön viikon nettipaaston aikana hänelle oli tullut 423 Whatsapp-viestiä, mutta vain 17 Facebook-ilmoitusta:http://www.hs.fi/sunnuntai/a1417152321743

C-osio: Massiivisiset avoimet verkkokurssit: ongelmia ja ratkaisuja

1. Johdanto

Massiiviset avoimet verkkokurssit eli MOOC-kurssit (Massive Open Online Course) ovat pääasiassa yliopistotasoisia kursseja, joihin opiskelijat voivat osallistua ilmaiseksi internetin välityksellä. Opiskelijoiden määrää ei ole mitenkään rajattu eikä opiskelijan aiemmille taidoille aseteta vaatimuksia. Kurssit koostuvat opetusvideoista, digitaalisista kirjallisista lisämateriaaleista, mahdollisista kotitehtävistä sekä keskustelufoorumista, jossa opiskelijat voivat kommunikoida toistensa tai kurssin opettajien kanssa. Videoiden lomassa on usein monivalintatehtäviä tai avoimia tekstikenttiä, jotka mittaavat opiskelijan oppimista. Kurssien aiheet vaihtelevat käytännönläheisistä yleissivistäviin sisältäen esimerkiksi koodaamiseen, kieltenoppimiseen ja moderniin amerikkalaiseen runouteen perehdyttäviä opintojaksoja. Kurssit ovat saatavilla erilaisten palvelujentarjoajien sivustoilla, joihin eri yliopistot tarjoavat kurssejaan. Esimerkiksi kolme vuoden 2013 suurinta palveluntarjoajaa olivat Coursera, EdX sekä Udacity (Vaartela 2013, 8-9).

Keskityn tässä esseessä muutamiin MOOC-kursseissa havaittuihin ongelmiin ja pohdin niitä omien kokemusteni ja uusimpien tutkimusten valossa. Koska minulla on kokemusta vain Courseran tarjoamista kursseista, havaintoni pohjaavat vain niihin. Aiheenvalinta kumpuaa omasta kiinnostuksestani aiheeseen.

2.1 Yleistä

Massiiviset avoimet verkkokurssit ovat jo muutaman vuoden olleet todella suosittuja maailmalla. Suomessa niitä tarjoaa tällä hetkellä vain Helsingin yliopisto, eikä niitä ole Suomessa juuri vielä tutkittukaan. Kyseessä ei siitä huolimatta ole mikään pieni ilmiö, sillä MOOC oli vuoden 2012 muotisana koulutuksessa ja massiivisten avoimien verkkokurssien on povattu mullistavan koulutuksen ja jopa tekevän perinteiset yliopistot tarpeettomiksi (Apunen 2012; Daniel 2012, 2). Massiivisten avointen verkkokurssien odotettiin tuovan myös ratkaisun kehitysmaiden asukkaiden koulutusongelmaan (Daniel 2012, 18). Nämä ennustukset eivät ole kuitenkaan toteutuneet, ainakaan vielä.

Julkisuuskohu on erityisesti keskittynyt kurssien suuriin osallistujamääriin: yhdellä kurssilla saattaa olla satojatuhansia opiskelijoita sadoista eri maista (Daniel 2012, 6). Osallistujamäärät kurssin aikana usein kuitenkin vähenevät dramaattisesti, ja kurssin läpäisee keskimääräisesti noin kymmenen prosenttia alun osallistujamääristä. Tutkijat ovat pyrkineet saamaan selville, miksi opiskelijat keskeyttävät kurssin ja miten tätä keskeyttämistä voitaisiin ehkäistä. Syitä tähän on etsitty muun muassa niin opetustavoista, puutteellisesta vuorovaikutuksesta opettajan ja oppilaan välillä kuin kunnollisten todistusten ja suoritusmerkintöjen puutteestakin. (Daniel 2012, 14-18.)

Mielestäni ongelmaa on kuitenkin lähestytty väärällä tavalla. Tärkeää olisi ensin selvittää oppilaiden syyt kurssien aloittamiseen sekä minkälaista sisältöä ja opetustapaa he kurssilta kaipaavat. Koska kurssit voi suorittaa omaan tahtiin ja kurssivideoita voi jopa tallentaa omalle tietokoneelle, koen myös kurssin läpäisemisen problemaattisena käsitteenä, jota pitäisi tarkastella monipuolisemmin ja pidemmällä aikavälillä kuin mitä tällä hetkellä tehdään. Olen itse suorittanut loppuun yhden kurssin, jättänyt yhden suorittamatta ja kaksi on tällä hetkellä kesken. Kaikki ovat olleet Courseran tarjoamia kursseja eri amerikkalaisilta yliopistoilta:

• Vanderbilt University: Online Games: Literature, New Media, and Narrative -suoritettu
• University of Wisconsin-Madison: Video Games and Learning -keskeytetty
• University of Alberta: Understanding Videogames -kesken
• University of Colorado Boulder & Colorado System: Comic Books and Graphic Novels –kesken.

Seuraavaksi tarkastelen tarkemmin massiivisten avointen verkkokurssien keskeyttäjiä ja hahmottelen erilaista lähestymistapaa heihin omien kokemusteni sekä uusimpien tutkimusten valossa.

2.2 Keskeytykset ja motivaatio

Säntin (2013, 44) mukaan MOOC-kursseja voidaan verrata ryöstökalastukseen: suurin osa saaliista menetetään. Säntti näkee tämän merkittävänä ongelmana, joka voi vaikuttaa kurssin kesken jättäneiden opiskelijoiden mielipiteisiin ja asenteisiin verkko-opiskelua ja yleensä opiskelua kohtaan. Hänen mielestään ongelma vaatii myös eettistä pohdintaa: kannattaako kursseja tarjota, jos ne ovat suurimmalle osalle osallistujista sopimattomia?

Tärkeää olisi mielestäni ensin selvittää se, mitä kurssille ilmoittautuneet opiskelijat haluavat kurssilta. Hyvä olisi tehdä ero myös käytännön taitoihin tähtäävään ja yleissivistävään koulutukseen. Omiin motivaatioihini käymieni kurssien suhteen on kuulunut yleinen kiinnostus aihepiireihin, jotka ovat liittyneet myös opiskelualaani sekä tekemääni vapaaehtoistyöhön. Voisi siis sanoa, että motiivini ovat olleet sekä sisäisiä että ulkoisia. DeBoer et al. (2013, luku 3.5 ja luku 4) tutkivat opiskelijoiden taustoja sekä motivaatioita suhteessa kurssin läpäisemiseen. Heidän tutkimuksessaan sisäiset motivaatiot, kuten kurssilta saadut tiedot ja taidot sekä henkilökohtainen haaste, tuntuivat olevan useimpien opiskelijoiden pääsyitä ilmoittautua kurssille. Tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että kurssille ilmoittautumisen motivaatio vaikuttaa suuresti oppilaan menestymiseen kurssilla. Myös opiskelijan aikaisemmalla kokemuksella aiheesta on merkitystä. Siispä keskeytyksistä puhuttaessa oppilaan motivaatiot ja tausta pitäisi ottaa huomioon.

2.3 Keskeytykset ja arkistoidut kurssit

Siitä huolimatta, että kiinnostukseni käymiini kursseihin on monitahoista, olen saanut vain yhden kurssin ajoissa valmiiksi. Yksi kurssi meni ohi kokonaan ilman, että ehdin katsoa yhtäkään videota. Kaksi tällä hetkellä kesken olevaa kurssia ovat virallisesti loppusuoralla minun vasta aloittaessani videoiden katsomista. Itseäni kesken jääneet tai perässä laahaavat kurssit eivät haittaa, sillä minulla on pääsy materiaaleihin virallisen kurssiajan loppumisen jälkeenkin. Vaikka ”Video Games and Learning” -kurssi päättyi jo vuosi sitten, minulla on edelleen pääsy videoihin ja aion katsoa ne, kun minulla on aikaa. Myös kaksi tällä hetkellä kesken olevaa kurssia aion suorittaa loppuun katsomalla videot, lukemalla lisämateriaalit ja täyttämällä videoiden lomassa olevat kyselyt.

Campbell et al. (2014, 258) ovat vertailleet toisiinsa opiskelijoiden käyttäytymistä käynnissä olevissa MOOC-kursseissa ja niin sanotuissa arkistoiduissa MOOC-kursseissa, jossa kurssin opettajat eivät olleet enää läsnä eikä todistusta kurssin käymisestä ollut enää mahdollista saavuttaa. He havaitsivat, että opiskelijat arkistoiduissa kursseissa käyttivät kurssin materiaaleja samaan tapaan kuin käynnissä olevien kurssienkin oppilaat ja arkistoidun kurssin oppilaat onnistuivat tiedon muistiin tallentamisessakin (retention) yhtä hyvin kuin käynnissä olevien kurssien oppilaat. Siispä keskeytyksistä puhuttaessa pitäisi tehdä ero kokonaan kurssin hylänneiden ja ns. perässähiihtäjien välillä.

2.4 Opetusmenetelmät

Säntin (2013,45) mukaan massiiviset avoimet verkkokurssit voidaan jakaa kolmeen eri kurssimuotoon. Kaikista yleisin kurssimuoto on tällä hetkellä xMOOC, jossa tarkoitus on saada tietoa tietystä aiheesta mahdollisimman monille, auttaa tiedon omaksumisessa ja testata tiedon muistamista. Säntti väittää, että se ei juurikaan sisällä osallistujien vuorovaikutusta. Toinen malli on cMOOC eli konnektivistinen MOOC, joka oli käytössä ensimmäisten MOOC-kurssien tullessa saataville. Tälläisella kurssilla on tärkeää runsas keskustelu ja sen kautta löydettävä yhteinen näkökulma aihe-alueeseen.

Konnektivistinen oppimiskäsitys painottaa tiedon etsimistä ja tuottamista, vuorovaikutusta opiskelijoiden kesken ja oppimista erilaisten tietolähteiden ja teknisten laitteiden avulla. Kolmas kurssimuoto aMOOC eli adaptiivinen tai mukautuva MOOC. Siinä tavoitteena on rakentaa jokaiselle osallistujalle yksilöllinen oppimiskokonaisuus, joka muokkaantuu opiskelijoiden esittämien kysymysten ja tekemien tehtävien mukaan. University of Massachusetts Boston järjesti ensimmäisen tämän tyyppisen MOOC-kurssin vuonna 2013. Säntti toivoo artikkelissaan, että osallistava ja verkostoitumiseen ohjaava cMOOC syrjäyttäisi tulevaisuudessa ylhäältä alas tietoa valuttavat xMOOC-kurssit. Hän näkee jälkimmäisen kurssin koulutustavan toisintavan vanhentuneita opetusmalleja, jotka eivät ole enää nykyihmiselle sopivia.

Olen eri mieltä Säntin kanssa siitä, että xMOOC-kurssit eivät sisältäisi opiskelijoiden vuorovaikutusta. Jokaisella Courseran kurssilla on oma keskustelufooruminsa, joka on jaoteltu erilaisiin keskustelualueisiin. Yleiselle keskustelulle ja teknisille ongelmille on varattu omat alueensa, mutta myös eri oppituntien aiheille on omat keskustelualueensa. Hyvin usein kurssin opettajat osallistuvat foorumikeskusteluihin ja joillakin kursseilla on opettajien lisäksi yhteisöavustajia, jotka moderoivat foorumeita ja osallistuvat keskusteluihin. Joidenkin kurssien foorumeilla on omat alueensa myös opintoryhmille, joissa samassa maassa asuvat opiskelijat voivat sopia tapaamisista keskenään kurssin aikana. Courseralla on lisäksi erillinen sivusto juuri tähän tarkoitukseen, Coursera.org Meetup Groups. Siellä Courseran opiskelija voi etsiä omasta kaupungistaan muita opiskelijoita ja sopia tapaamisista.

Kokeilemieni kurssien opettajat ovat myös erilaisin keinoin rohkaisseet foorumin käyttöön ja opiskelijoiden väliseen sekä opiskelijoiden ja opettajien väliseen vuorovaikutukseen. Video Games and Learning-kurssilla opettajat ovat tuoneet videoluennoissa esille jonkun tietyn asian, josta he kehottavat opiskelijoita keskustelemaan foorumilla. Myös kotitehtäviksi annettujen artikkelien lukukokemuksille on oma alueensa kurssin foorumilla. Comic Books and Graphic Novels kurssin tehtäviin kuului kahden esseen kirjoittaminen, sarjakuvan piirtäminen ja sarjakuvaliikkeessä vierailu. Esseet ja sarjakuvat vertaisarvioitiin opiskelijoiden kesken ja tämä tapahtui foorumin välityksellä. Online Games-kurssilla verifioidun lausunnon osallistumisestaan haluavat opiskelijat suorittivat erilaisia ryhmätehtäviä Lord of the Rings Online-pelissä.

MOOC-kurssien opiskelijat ovat hyvin erilaisia niin motiiveiltaan kuin taustoiltaankin. Erityisesti motivaatio vaikuttaa siihen, millaista oppimiskokemusta opiskelija kaipaa ja miten hän käyttää kurssin resursseja hyväkseen. Oma motivaationi liittyi lähinnä tiedonhankintaan: halusin oppia lisää aiheista omalla ajallani. Koska tavoitteeni ei ollut saada todistusta kursseista ja osallistumiseni kurssikeskusteluihin määräytyi muiden kiireiden mukaan, jäi kurssiosallistumiseni videoiden katseluun ja kyselyiden täyttämiseen. Foorumeilla osallistuin lähinnä yleisiin keskusteluketjuihin peleistä ja sarjakuvista. Siitä huolimatta olen oppinut kursseilta paljon uusia asioita ja tutustunut uusiin ilmiöihin. Jos MOOC-kursseja kehitetään tulevaisuudessa osallistuvampaan suuntaan, jättää se kaltaiseni omaksi ilokseen opiskelevat kuunteluoppilaat kokonaan huomiotta.

2.5 Todistukset ja opintopisteet

Yksi massiivisten avointen verkkokurssien ongelmista on todistukset, tai oikeastaan niiden puute. Jos oppilas suorittaa kurssin loppuun, vaivanpalkka siitä on Corseran kursseilla yleensä vain lausunto suorituksesta (statement of accomplishment). Lausuntoon on merkitty opiskelijan nimi, kurssin nimi ja lyhyt kuvaus sekä opettajan nimi ja nimikirjoitus. Jos opiskelija haluaa verifioidun version lausunnosta (verified certificate), hänen täytyy maksaa siitä tietty summa. Verifioidussa lausunnossa on edellisten tietojen lisäksi kurssin järjestäneen yliopiston logo sekä maininta, että oppilaan henkilöllisyys on todennettu. Opiskelijan on toimittettava Courseralle muun muassa verkkokameralla otettu kuva itsestään ja henkilöllisyystodistuksestaan, jotta hän voi saada kyseisen lausunnon. Jotkut kurssit tarjoavat näiden lisäksi opiskelijoille mahdollisuuden osallistua kyseisen oppiaineen maksullisiin loppukokeisiin. Kokeesta saatu hyväksytty arvosana saattaa johtaa opintopisteisiin opiskelijan omassa yliopistossa. Kalliiksi se kuitenkin tulee, sillä loppukokeisiin osallistuminen maksaa satoja dollareita.

Säntti (2013, 49) ehdottaa, että MOOC-kursseja sovellettaisiin ja laajennettaisiin paikallisesti esimerkiksi suomalaisissa yliopistoissa. Olemassaolevaan MOOC-tarjontaan voisi lisätä omia vuorovaikutteisia ja keskustelevia elementtejä. Olen tässä täysin samaa mieltä. Opintopisteiden saaminen kursseista lisäisi kurssiin sitoutumista ja motivoisi suorittamaan sen tavoiteajassa. Samoin se motivoisi keskustelemaan kurssin aiheista ja soveltamaan oppiainetta suomalaiseen yhteiskuntaan. Esimerkiksi Comics and Graphic Novels-kurssia voisi täydentää ottamalla keskusteluun mukaan myös suomalaiset sarjakuvat. Understanding Videogames on erittäin hyvä läpileikkaus pelitutkimuksen eri teoriasuuntauksista ja se sopisi loistavasti informaatiotieteen ja interaktiivisen median opetussuunnitelmaan, jos kurssi rakennettaisiin sen ympärille. Varmasti myös muista tarjolla olevista kursseista saisi rakennettua juuri omaan yliopistoon sopivan kokonaisuuden. Toivottavasti tulevaisuudessa näin käykin.

3.Käsitteiden uudelleenmuotoilua

Massiivisissa avoimissa verkkokursseissa on monia eri haasteita ja ongelmia, jotka vaikuttavat kurssien alhaiseen läpäisyprosenttiin. DeBoer et al. (2014, 77) mukaan on kuitenkin hedelmätöntä ja jopa naivia tarkastella pelkästään kurssille ilmoittautuneiden ja kurssin läpäisseiden välistä eroa. Heidän mielestään massiiviset avoimet verkkokurssit vaativat useamman opiskeluun liittyvän käsitteen uudelleenmuotoilua. Näitä käsitteitä ovat kurssille ilmoittautuminen, kurssille osallistuminen, opetussuunnitelma sekä saavutukset.

• Kurssille ilmoittautuminen

Kurssien avoimuus tarkoittaa sitä, että kurssille voi ilmoittautua aivan sen loppumispäivään asti eivätkä suinkaan kaikki ilmoittautuneet katso ensimmäistäkään videota. Toisaalta kursseilla on myös paljon oppilaita, jotka katrsovat videot, mutta eivät tee testejä tai kotitehtäviä. Kurssille ilmoittautuneita pitäisikin tarkastella erilaisten käyttäjäryhmittymien kautta.

• Kurssille osallistuminen

Kurssille osallistuminen tarkoittaa erilaisille opiskelijoille eri asioita. Joku katsoo videoita, toiset tekevät testejä ja osallistuvat keskusteluihin. Pitäisikin siis miettiä, mikä kannustaa ja helpottaa osallistumista eikä sitä, miten osallistuminen ennustaa kurssin läpäisyä. Joillekin opiskelijoille pelkkä osallistuminen on tärkeämpää kuin kurssin virallinen läpäiseminen.

• Opetussuunnitelma

Kurssista riippuen kurssimateriaali tulee saataville viikko kerrallaan tai heti kurssin alussa. Massiivisen verkkokurssin opiskelijat voivat jättää huomiotta opettajan opetussuunnitelman ja katsoa videoita ja tehdä tehtäviä epäjärjestyksessä. He voivat myös katsoa videoita ja tehdä tehtäviä kurssin virallisen päättymisen jälkeenkin, vaikka he eivät saa siitä osallistumislausuntoa.

• Saavutukset

Kurssin läpäisemättömät opiskelijat voitaisiin ryhmitellä esimerkiksi tutustujiin, harrastelijoihin ja kuunteluoppilaisiin. Tämän kautta olisi helpompaa määritellä myös käyttäjäryhmien yksilöllisiä tavoitteita kurssille ja mitata näiden tavoitteiden toteutumista. Tämä vaatisi myös kurssialustan muokkaamista yksilöllisempään suuntaan (DeBoer et al. 2014, 77-82).

Näen, että DeBoer et al. lähestymistapa vastaa erittäin hyvin ongelmana koettuun opiskelijakatoon. Kun ongelma kehystetään eri tavalla ja otetaan huomioon opiskelijoiden erilaiset taustat, motiivit, oppimisstrategiat ja osallistumisentavat, voidaan massiivisista avoimista verkkokursseista kehittää vieläkin parempia. Ehkä silloin ne voivat todellakin mullistaa nykyisen koulutusjärjestelmän.

4.Yhteenveto

Olen esseessäni käsitellyt massiivisia avoimia verkkokursseja sekä niiden ongelmia. Lähemmin tarkastelin kurssien keskeyttämistä suhteessa omiin kokemuksiini Courseran tarjoamissa kursseissa sekä uusimpiin tutkimuksiin. Kurssien suorittamiseen ja tietyllä hetkellä kesken jättämiseen vaikuttavat opiskelijan tiedontarve sekä omat tavoitteet kurssin suhteen. Kurssin keskeyttäjistä puhuttaessa nämä asiat olisi hyvä ottaa huomioon. Kurssin suorittamista loppuun olisi myös tarpeen mitata pidemmällä aikavälillä kuin vain kursin virallisen keston puitteissa, sillä materiaalien saatavuus mahdollistaa tehokkaan itseopiskelun myös kurssin virallisen päättymisen jälkeen.

Opetusmenetelmät vaihtelevat massiivisissa avoimissa verkkokursseissa vuorovaikutuksen ja erilaisten kotitehtävien suhteen. Tällä hetkellä vallalla oleva xMOOC-tyyppisten kurssien menetelmä ottaa huomioon sekä kuunteluoppilaat että hieman enemmän vuorovaikutusta haluavat opiskelijat. Kyseistä kurssityyppiä on kritisoitu vuorovaikutuksen puutteesta ja vanhojen opetusmenetelmien suosimisesta. Varsinaisia todistuksia Courseran kursseista opiskelijat eivät saa, mutta kurssin loppuun asti suorittaneet saavat lausunnon suorituksesta tai maksamalla tietyn summan verifioidun lausunnon suorituksesta. Massiivisten avointen verkkokurssien opiskeluun liittyvien käsitteiden uudelleenmuokkaaminen voisi tuoda uutta ymmärrystä koettuun opiskelijakatoon ja se myös auttaisi muokkaamaan kursseista paremmin erityyppisille opiskelijoille sopiviksi.

Lähdeluettelo

Apunen, M. 2012. Maalaisyliopiston loppu. Helsingin Sanomat 6.11.2012, pääkirjoitus. <http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1352096921791> (käytetty 9.11.2014)

Campbell, J., Gibbs, A., Najafi,H. & Severinski, C. 2014. A Comparison of Learner Intent and Behaviour in Live and Archived MOOCs. The International Review of Research in Open and Distance Learning 15 (5), 235-262. <http://www.irrodl.org/index.php/irrodl/article/view/1854> (käytetty 9.11.2014)

Daniel, J. 2012. Making Sense of MOOCs: Musings in a Maze of Myth, Paradox and Possibility. <http://sirjohn.ca/wordpress/wp-content/uploads/2012/08/120925MOOCspaper2.pdf> (käytetty 9.11.2014)

DeBoer, J., Stump, G. S., Seaton, D., & Breslow, L. 2013. Diversity in MOOC students’ backgrounds and behaviors in relationship to performance in 6.002 x. Teoksessa Proceedings of the Sixth Learning International Networks Consortium Conference. <http://tll.mit.edu/sites/default/files/library/LINC%20%2713.pdf > (käytetty 9.11.2014)

DeBoer, J., Ho, A.D., Stump, G.S., & Breslow,L. 2014. Changing “Course”: Reconceptualizing Educational Variables for Massive Open Online Courses. Educational Researcher 43 (2), 74-84 <http://edr.sagepub.com/content/43/2/74 > Käytetty 18.12.2014

Säntti, R. 2013. Laaja avoin verkkokurssi (MOOC): oppimisparatiisi vai ryöstökalastusta. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 15 (3), 40-54. <http://www.okka-saatio.com/aikakauskirja/pdf/Aikak_2013_3_Santti.pdf> (käytetty 9.11.2014)

Vaartela, I. 2013. Johtavien MOOC-palveluiden käytettävyyden vertailu. Laurea-ammattikoulu, Laurea Leppävaara. Tietojenkäsittelyn koulutusohjelma. Opinnäytetyö. <http://www.theseus.fi/handle/10024/71614> (käytetty 9.11.2014)