SMAL/Keskustelu VI

Luentovideossa pohdittiin ensin määritelmää informaatioyhteiskunnalle. Siinä todettiin, että enemmistö työntekijöistä ei työskentele informaatioammateissa, vaan että kyse on enemmänkin ajan hengestä ja siitä, että informaatio lävistää koko yhteiskunnan. Oli mielenkiintoista, kuinka informaatioyhteiskunnan nousu liitettiin valistuksen aatteeseen. Tietoa vapauttamalla olisi tarkoitus päästä irti ennakkoluuloista, pioneerit ajattelivat. Kun tieto on vapaasti saatavilla, ihmiset valistuvat automaattisesti. Ryhmässämme tätä pidettiin kauniina ajatuksena, joka kyllä joissakin yhteyksissä myös toimii. Esimerkiksi 60- ja 70-luvuilla tapahtunut seksuaalinen vallankumous olisi ehkä osoitus kasvavan tiedon merkityksestä yhteiskunnalle.

Pohdimme myös luennon ohjaamina, mitä informaatioyhteiskunnan haasteet merkitsevät koulutukselle. Totesimme, että videossa kaikuu Mitran ajatus siitä, kuinka koulut kelloineen ovat teollistuneen yhteiskunnan jäänne. Veee huomautti, että myös nykytyöpaikoilla noudatetaan pitkälti teollistunutta mallia: eri alat eriytyvät suurissa yrityksissä omille osastoilleeen, päivää rytmitetään ruokatauoilla, vain isot kellot puuttuvat. Tästä Korhonen-Vemmelsäärelle tuli mieleen lukemansa juttu piilaakson työpaikasta, jossa työntekijät saavat lomailla niin paljon kuin haluavat ja milloin haluavat, kunhan työt tulevat tehdyiksi. Työnantaja myös tukee lomien ottamista rahallisesti, jottei työntekijöillä tule liian suurta kiusausta jättää lomia väliin.

Veeen mukaan on paikallaan kyseenalaistaa 8 tunnin työpäivän järkevyys. Korhonen-Vemmelsääri ilmoitti pitävänsä tiukasti määritellyistä työajoista, sillä ne varmistavat mahdollisuuden jakaa elämä selkeämmin työ- ja vapaa-aikaan. Työ on lopulta vain osa ihmisen elämää. Veee kuitenkin huomautti, että omien työkokemustensa valossa hän on huomannut päivien jakautuvan enemmänkin työhön ja siitä toipumiseen, eli perinteisessä mallissa työn kuormitus kaikesta huolimatta määrittää koko päivää. Korhonen-Vemmelsääri myönsi, että tietää aloja, joilla työtä tehdään ilman virka-aikoja (esimerkiksi papit tai kanttorit) ja joissa siitä huolimatta (tai jopa sen takia) viihdytään hyvin. Tällöin päivät eivät jakaannu työ- ja vapaa-aikaan, vaan viikot jakaantuvat työ- ja vapaapäiviin.

Lopuksi ryhmämme keskusteli vielä siitä, voisiko Applen tuotteita käyttää sosialistiseen vallankumoukseen, eli palvelevatko suljetut ohjelmistot valtakoneistoja. Totesimme, että suljettuihin ohjelmistoihin pätee samat lainalaisuudet kuin muuhunkin liukuhihnatyöhön. Tavallinen työläinen ei enää tiedä, miten koko järjestelmä rakentuu, vaan hahmoittaa vain yhden liukuhihnan kohdan. Valtaapitävät erottautuvat työläisistä juuri sillä, että he tuntevat koko koneiston. Päättelimme siis, että koska nykyvallankumouksessa tarvittaisiin informaatiovälineitä, pääsyä niihin ja niiden hallintaa, olisi vallankumousta mahdoton luoda, jos vallankumoukselliset eivät tietäisi, miten systeemi toimii. Kaikkiin vallankumouksiin tarvittaisiin tällöin suunnittelijoiden kerros mukaan. Näin meistä tuntuikin varsin luontevalta väittää, että mäkillä ei saada aikaan sosialistista vallankumousta.