SISsit/moduli I-keskusteluun

Keskustelua aiheesta Digitaaliset lukutaidot

Omia kommenttejani Vadenin ja Suorannan keskustelusta:

Kokosin kolme pääteemaa, joita pidin itse tärkeimpinä ja kiinnostavimpina. Aluksi puhetta oli kulttuurin kehittymisestä digitaaliseen suuntaan. Kun kaikenlainen digitaalinen tuotanto lasketaan kulttuuriksi, voidaan sellaisena pitää paitsi korkeasti arvostettuja blogitekstejä myös hupikuvasivustojen meemejä tai muita vastaavia huumorituotoksia. Mielestäni kulttuuri kuuluukin ymmärtää laajasti, sillä kaikista tuotoksista jää jälki ja kuva omasta ajastamme ja tavastamme elää. Digitaalinen kulttuuri, olipa se sitten korkeaksi tai matalaksi katsottua, on ainakin aina ajankohtaista ja oman aikansa ilmiöihin sidottua.

Toinen kiinnostava pointti, johon halusin tarttua, oli se, kuinka kännykät - erityisesti älypuhelimet - ovat nykyisin tulleet vahvoiksi kilpailijoiksi tietokoneiden rinnalle. Vaden ja Suoranta mainitsivat, että moni nuori käyttää puhelinta nykyisin jopa enemmän kuin tietokonetta, ja saman ilmiön olen huomannut myös omassa lähipiirissäni. Esimerkiksi teini-ikäiset tai aikuiset, jotka eivät välttämättä tarvitse tietokonetta työskentelytarkoituksessa, käyttävät usein joko älypuhelinta tai tablettia netin selailuun. Tämä kertoo mielestäni digikulttuurin painopisteen muuttumisesta: digitaalivälineet liikkuvat nyt ihmisten mukana. Jokainen kahvihetki on tallennettavissa vaikkapa Instagram-kuviksi ja juoksukilometrit kehitystä mittaaviksi tilastoiksi sekä mikä tahansa tieto on ulottuvilla lähes milloin vain. Kiintoisaa on myös se, kuinka moni omistaa tänä päivänä monta erilaista mobiililaitetta kuten tavallisen läppärin, älypuhelimen ja tabletin. Näyttäisi siltä, että eri laitteille on edelleen paikkansa, vaikka kehitys suosiikin kannettavuutta ja mukaan otettavuutta.

Näiden lisäksi oli keskustelua siitä, kuinka koulu ei ole enää ainoa tai keskeinen oppimisen paikka. Tämä on mielestäni ihan totta ja ymmärrettävääkin: moni tärkeä asia opitaan kokemuksen kautta sosiaalisessa ympäristössä. En kuitenkaan ole yhtä huolestunut tästä kehityksestä yhtä huolissani kuin Vaden ja Suoranta. He pitävät digitaalisen ympäristön immersiota ja koulun kasvattajaroolin horjumista hälyttävänä, mutta mielestäni kouluoppiminen saakin muuttua. Tietenkin on totta, että opettajan kuuluu olla auktoriteetti, joka johdattaa oppilaita esimerkiksi digitaalisten lukutaitojen pariin ja opastaa heikoissa kohdissa, mutta paljon on myös sellaista, mitä koulussa ei ainakaan toistaiseksi opeteta. Tästä esimerkkinä vaikkapa "trollaamisen" tai provosoinnin tunnistaminen vaikkapa keskustelupalstoilla. Tietenkin informaatiolukutaitoihin kuuluu epäoleellisen ja väärän tiedon karsiminen, mutta esimerkiksi edellä mainitun kaltaiset asiat moni oppii tunnistamaan omien kokemusten kautta.

Heitin vain tähän muutamia ajatuksia, mitä tuosta videosta tuli mieleen. Mitäs muut ootte mieltä, onko digitalisoituminen esim. kouluoppimisen kannalta hälyttävää vai kuuluuko muutokset asiaan? Tai onko joku hylännyt esimerkiksi tietokoneen jä käyttää vain tablettia tai älypuhelinta? Vielä loppuun sanon, että oli muuten tosi huono äänenlaatu tuossa videossa!