Motivaatiomatojen keskustelua modulista 7

Changing Education Paradigms
Lukemisen uudet tavat

Sanni:

Monesti puhutaan siitä, miten koululaitos ei ole juurikaan vuosien mittaan kehittynyt, vaan asetelma on pysynyt melko samanlaisena vuodesta toiseen: opettaja opettaa oppilaita, joiden odotetaan pysyvän hiljaa ja rauhallisina silloin, kun heiltä ei mitään kysytä. Myös Changing Education Paradigms -video ottaa kantaa siihen, miten koulu toimii vanhan mallin mukaan, jossa kaikkien tulisi sopia samaan muottiin. Koulumaailmassa arvostetaan rauhallisuutta ja kiinnostumista lukemista kohtaan, mistä johtuen oppilaat, jotka eivät tuohon muottiin mukaudu, kokevat olevansa vähemmän fiksuja, vaikka todellisuudessa heillä varmasti riittäisi kykyjä moneen muuhun asiaan. Näin syntyy helposti kehä, jossa oppilas ei usko itseensä. Videolla tuodaan esiin, miten tärkeää olisi päästää luovuus valloilleen sen sijaan, että kaikkia ohjattaisiin samanlaiseen ajattelutapaan. Koska ihmiset ovat erilaisia, ei voida olettaa, että kaikki oppisivat samalla tekniikalla, ja myös videolla korostetaan elämyksellisyyden ja aistien merkitystä oppimisessa. Mielestäni tähän asiaan on jo koulumaailmassa hieman puututtukin esimerkiksi poikkeamalla perinteisestä luokkahuonemallista tai viemällä oppilaita muuhun ympäristöön kuin luokkahuoneeseen oppimaan uusia asioita tekemisen kautta. Varmasti myös teknologian kehitys mahdollistaa uusia keinoja oppimiselle. Videolla tuodaan esiin se, miten koulun ulkopuolella yhteistyönä pidetty toiminta ei koulussa ole aina suotavaa, vaan sitä pidetään huijaamisena. Viime aikoina kuitenkin prosessioppimisen merkitys on kouluissa kasvanut, ja se toivottavasti saa lisää painoarvoa vielä tulevaisuudessa. Koulumaailmassa pyrkimyksenä on usein tuotoksen saattaminen valmiiksi itsenäisesti ja yhdellä kerralla, vaikka tärkeää olisi myöhemmässäkin elämässä vaadittavien taitojen kehittymisen kannalta korostaa prosessin kautta oppimista. Vertaispalaute ja yhteistyö varmasti syventävät oppimista myös koulumaailmassa.

Jenni: Kommentoin tähän väliin nyt tuota kyseistä videota, joka oli kyllä varsin hyvin ja informatiivisesti koottu esitys siitä, miten koululaitos toimii tällä hetkellä, mitä sen ongelmat ovat ja miten se voisi toimia paremmin. Olen samaa mieltä siitä, että asiaan on jo puututtu, mutta tietysti muutoksia tarvitaan edelleen ja tämänhetkinen tilanne on varmasti hyvin paljon kouluittain, kaupungeittain ja maittainkin vaihtelevaa. Tämä koko iso kysymys koululaitoksen toiminnasta ja sen kaipaamista muutoksista on kyllä harvinaisen hankala. Ongelmat on helppo ymmärtää, mutta vastausten löytäminen on vaikeaa, erityisesti käytännössä. Teoriassa ymmärretään, mitä pitäisi muuttaa, mutta konkreettinen toteuttaminen tuntuu todella vaikealta. Mietin sitä, että varmasti asiaa hankaloittaa ihmisen perustarve lokeroida ja luokitella kaikkea. Videollakin puhuttiin siitä, miten kouluissa luokitellaan oppilaat esimerkiksi iän (ja usein sukupuolen) mukaan ryhmiin, vaikka sille ei ole varsinaisesti mitään perustetta. Luokittelu kuitenkin auttaa hahmottamaan isoa massaa oppilaita. Se on varmasti hankala kysymys, minkälainen luokittelu olisi parempaa. Oppilaita on kuitenkin yleensä pakko jakaa jonkilaisen ryhmiin tai porukoihin, jotta opetus tai oikeastaan oppiminen saadaan järjestettyä. Jos koulussa on vaikkapa 200 oppilasta, ei heitä kaikkia voi opettaa yhtä aikaa tai laittaa tekemään samoja asioita niin, että kokonaisuus pysyy hallittuna ja kasassa. Jaottelu ryhmiin voitaisiin toki tehdä taitojen tai kiinnostusten mukaan, mutta miten taidot ja kiinnostukset selvitettäisiin? Idea vapaammasta koulutusjärjestelmästä on tarpeellinen ja houkutteleva, mutta käytännön toteutuksen suunnittelu vaatii valtavasti töitä. Uskon, että koulutusjärjestelmää saadaan tulevaisuudessa muutettua lähemmäs nykypäivää ja nykymaailmaan sopivammaksi, mutta uskon myös, että se vaatii vielä todella paljon aikaa. Koska maailma muuttuu nopeasti, on riskinä myös se, että kun muutoksia saadaan toteutettua, on maailma muuttunut jo taas niin paljon, että uusikin järjestelmä on vanhentunut.

Sanni: Lukemisen uudet tavat -videolla puhutaan nuorten aikuisten muuttuneista lukutavoista, mikä sekin on paljon keskustelua viime aikoina herättänyt asia. Nykyään nuoret käyttävät valtavasti aikaa tietokoneiden ja älypuhelinten parissa, mistä johtuen perinteisten kirjojen ja tekstien lukeminen on vähentynyt. Perinteisiä kirjoja arvostetaan Suomessa edelleen paljon, ja on hyvä, että nuoria yritetään esimerkiksi erilaisin kampanjoin innostaa lukemaan kirjoja. Perinteisten kirjojen lukemista on mielestäni tärkeää vaalia, sillä silloin aikaa ei vietetä kirkkaan näyttöpäätteen äärellä. On kuitenkin hyvä, että myös kirjat ovat siirtyneet nettiin, jossa nuoret aikaansa paljon viettävät, sillä lukemiseen voi innostaa myös muulla tapaa kuin perinteisten kirjojen merkitystä korostamalla. Netissä on myös paljon muita tekstejä, joita nuoret lukevat ja ehkä myös itse kirjoittavat, joten varmastikin lukemisella ja kirjoittamisella on tärkeä rooli tulevaisuudessakin. Olen kuitenkin vähän huolissani siitä, että pitkiin tekstiin ei nykyään jakseta keskittyä samalla tavalla kuin ennen. Olen huomannut sen myös omalla kohdallani, sillä ennen luin säännöllisesti eri blogeja, mutta nykyään seuraan kiinnostavia ihmisiä pääasiassa esimerkiksi Instagramissa, jossa kuvilla on tekstiä suurempi merkitys. Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja monesti pelkkä kuva riittää kertomaan jostain tilanteesta, eikä siksi koeta tarpeelliseksi lukea/kirjoittaa pitkää tekstiä. Myös Snapchat on tästä hyvä esimerkki, sillä perinteisen viestin kirjoittamisen sijaan ystävälleen voi lähettää vain kuvan tai lyhyen videon, joka kertoo kaiken oleellisimman. Saman kuvan tai videon voi lähettää myös useille samanaikaisesti, jolloin jokaiselle ei tarvitse selostaa tapahtumaa erikseen. Videolla kerrotaan, että koulumaailmassa tärkeää olisi kuitenkin perinteiden ylläpitäminen eikä koulun tarvitse muodostua samoista asioista kuin nuorten vapaa-ajan. Varmasti perinteiden vaaliminen on tärkeää ja nuoria on hyvä opettaa pitkäjänteisempään lukemiseen, mutta mielestäni koulun on silti myös kehityttävä nuorten mukana. Koulussa on tärkeää oppia mediaan liittyviä taitoja, sillä niitä nuori tarvitsee muussakin elämässä eikä voida olettaa, että nuori oppisi kaiken itse vapaa-ajallaan. Vaikka koulu ja nuorten vapaa-aika ovatkin toisistaan erillisiä, tulee koulun silti kannustaa ja toimia oppaana myös sellasissa asioissa, joita nuoret koulun ulkopuolella tarvitsevat.

Jenni: Lukemisen uudet tavat -video herätti kyllä myös paljon ajatuksia, vaikka monet videolla käsitellyt asiat olivat jo tuttuja aiemmista yhteyksistä. Mietin ensinnäkin sitä, että on mielenkiintoista, että välttämättä lukemisen sisällöt ja määrät eivät muutu, mutta välineet lukemiseen muuttuvat. Tutkimuksessahan selvisi, että lukumäärällisesti lukeminen (jos se mielletään laajassa merkityksessä) ei ole vähentynyt, vaan ennemminkin monipuolistunut. En tiedä, miten paljon välinemuutoksella on merkitystä yksittäiselle ihmiselle. Merkitys, ainakin vielä, on varmasti merkittävämpi esimerkiksi laitevalmistajille, kustantajille ja tekstien tuottajille. Muutos on kuitenkin käynnissä, ja vaikka videolla sanottiin, että tabletit eivät ole Suomessa vielä lyöneet läpi, on tilanne varmasti jo toisenlainen nykypäivänä (videohan on vuodelta 2012?). Mietin ensinnäkin sitä, että miten käy, jos tekstit ja esimerkiksi kirjat muuttuvat yhä enemmän digitaalisiksi ja e-kirjoiksi. Isolla osalla ihmisistä on pääsy internetiin ja monella on älypuhelin tai tietokone tai tabletti, mutta on edelleen myös niitä ihmisiä, joilla laitteisiin ei ole varaa. Syrjäytyvätkö tulevaisuudessa sellaiset ihmiset, joilla ei ole varaa ostaa informaation ja erilaisten tekstien lukemiseen ja tuottamiseen mahdollistavia laitteita? E-kirjoihin liittyvä kielikysymyskin oli mielestäni kiinnostava ja se kertoo paljon kulttuurien välisistä eroista. Siis jos Suomessa e-kirjat eivät ole vielä niin iso juttu kuin vaikkapa Yhdysvalloissa siitä syystä, että suomen kieli on levikiltään niin paljon suppeampi, ettei ole yhtä kannattavaa tuottaa elektronista aineistoa niin pienellä kielellä. Miten käy vielä pienemmille kielille kuin suomelle? Jos ajan hermolla pysyminen tarkoittaa digitaalisuutta, mutta tekstejä ei ole kannattava siirtää/tuottaa digitaalisesti, koska kieli(alue) on niin pieni? Valtaako esimerkiksi englannin kieli tulevaisuudessa yhä enemmän tilaa kaikessa mahdollisessa? Mitkä ovat sen hyödyt ja haitat? Miten käy niille, joiden kielitaito ei riitä pysymään maailman menossa mukana?

Videolla puhuttiin myös siitä, että tavalliset ihmiset ymmärtävät lukemisen edelleen sen perinteisessä merkityksessä, kun heiltä kysytään lukemisen tavoista ja määristä. Tuottaminen ei siis sisälly tavallisen ihmisen mielestä lukutaitoon. Tämä ei ole mielestäni kovin ihmeellistä, sillä suomen kielessä lukutaidon käsite on kuitenkin niin pitkään tarkoittanut ainoastaan perinteistä lukemista jättäen pois esimerkiksi juuri tuottamisen ja kirjoittamisen. Mielestäni olisi hyvä, että yhä enemmän otettaisiin käyttöön monilukutaidon käsitettä tai kehitettäisiin jokin vielä parempi käsite ilmiölle, jotta muutkin ihmiset ymmärtäisivät ilmiön laajuutta. Lukutaidon laajentaminen kirjoitukseen ja laajempaan tekstien käsittelyyn voisi osaltaan muuttaa myös lukutaitotottumuksia. Hieman samaan aiheeseen liittyen mietin myös sitä, kuinka tutkimuksessa oli todettu, että suunnattu tuottaminen on enemmän vanhempien (nuorten aikuisten, ei kaikkein nuorimpien diginatiivien) ihmisten hallussa, vaikka nykymaailmassa tuottamista tapahtuu varmasti jokaiselta somekäyttäjältä iästä huolimatta. Tarkoitan siis sitä, että vaikka nuoret postaavat someen jatkuvasti jotain, ei sitä ehkä ajatella erityisen harjaantuneena ja suunniteltuna toimintana, jollaista taas blogi- ja mielipidetekstien tuottaminen on. Mietin kuitenkin sitä, että olisi varmasti mielenkiintoista vaikkapa 10-20 vuoden päästä tutkia niin sanottujen diginatiivien tuottamistapoja. Jos he ovat pienestä asti oppineet julkaisemaan erilaista materiaalia someen ja internetiin, miten se tukee vanhempana tapahtuvaa tuottamista ja osallistumista mediassa ja sosiaalisessa mediassa? Vaikka nuori ei ehkä tuottaisi vielä mitään kovin mullistavaa ja merkittävää, voi tuottamiseen ja julkaisemiseen kasvaminen ja sen luonnollinen omaksuminen innostaa myös vanhempana toimimaan aktiivisena toimijana ja sisältöjen tuottajana.