Motivaatiomatojen keskustelua modulista 6

Program or be programmed -kirja (lue luku 3)
Program or be programmed -video

Jenni: Mitä videossa puhuttiin uusien medioiden ja teknologioiden oppimisesta aina sukupolven verran myöhässä, on varmasti totta. Mietin kyllä sitä, että mahtaako asialle mitään ja onko sillä niin väliäkään. Toisaalta, eikö nyt juuri ole puhuttu paljon siitä, että lapsille alettaisiin opettaa kouluissa perusasioita liittyen ohjelmointiin ja koodaamiseen. Eikö se ole juuri se ratkaisu, jolla ihmiset saadaan ymmärtämään medioiden toimintaa ja olemaan osana "ohjeilmoijia" eikä "ohjelmoitavia". Löysin nopealla haualla ainakin tällaisen linkin, jossa aiheesta puhutaan. Tietenkään ei tule unohtaa jo peruskoulun käyneitä ihmisiä, joille koodaus ja ohjelmointi eivät ole millään tavoin tuttuja. Miten sellaiset ihmiset, jotka eivät enää opiskele, saataisiin osallisiksi tähän muutokseen? Ainakin korkeakouluasteella olisi varmasti hyvä, että kaikkiin tutkintoihin sisältyisi pakollisena jokin peruskurssi aihepiiristä. Mutta onko mitenkään mahdollista saada nekin ihmiset, jotka eivät opiskele enää mitään, ymmärtämään teknologian perusteita ja toimintaa? Mietin myös sitä, miten ohjelmoinnin opettaminen tulee käytännössä onnistumaan, sillä varmasti löytyy sellaisia opettajia, jotka eivät itsekään aiheesta tiedä. Päästäänkö uuden opetussuunnitelman myötä todella niihin tavoitteisiin, joihin tähdätään? Ohjelmoinnin opettaminen tulee varmasti olemaan alkuun melkoista haparointia ja vaatii riittävää kokeilua ja sen kautta saatua palautetta, mutta varmasti tulevaisuudessa, kun ohjelmoinnin opetus saadaan vakiintumaan, tavoitteet alkavat täyttyä.

Kirjan kolmannesta luvusta ymmärsin sen, että digitaalisuus on pohjimmiltaan binäärisiä valintoja. Kaikki joko on tai ei ole, ei mitään siltä väliltä. Tämä on varmasti asia, jota moni ei tule ajatelleeksi. Ei ainakaan, jos digitaalisuuden perusperiaatteet eivät ole tuttuja ja näin ei varmasti monenkaan kohdalla ole. Esimerkiksi itse en ole ajatellut näitä asioita koskaan ennen näitä opintoja. Toisaalta en tiedä, millä tavalla erilainen maailmankuvani olisi ilman tätä ymmärrystä. Tärkeää kuitenkin on ymmärtää, kuinka kaikki rakentuu valinnoista. Järkevää lienee aina pohtia sitä, mitä sellaisia asioita digitaalisista tuotoksista jää pois, kun valinta on "ei" ja minkälaisia poisjääneet asiat ovat. Olisiko niillä merkitystä, jos toteutus olisi jotain muuta kuin digitaalista. Kirjan luvussakin sanotaan, että valintojen kautta syntyvä digitaalisuus ei ole huono asia, mutta sen toimintaa on tärkeä ymmärtää.

Mielenkiintoisia olivat myös huomiot siitä, miten käyttäjätkin, eli tässä tapauskessa "ohjelmoitavat" ovat usein pakotettuja tekemään tiettyjä valintoja digitaalisessa maailmassa toimiessaan. Valintojen maailma siis osaltaan mahdollistaa mutta myös rajoittaa toimintaa. Valintoja tekemällä voi edetä tilanteesta toiseen ja silloin, kun valitsematta jättäminen ei ole mahdollista, eteneminen pysähtyy. Nämäkin mahdollisuudet valita ovat kuitenkin jonkun muun valitsemia, jolloin on syytä pohtia, onko valinta oikeasti vapaata. Sekavasti selitetty, mutta toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan :D

Huvitti muuten siinä tekstissä lause "Imagine having to choose your college major before taking a single course?" Eikö se aika pitkälti Suomessa niin mene... :D <-- JEP! t. Sanni :D

Sanni:

Tuo videolla mainittu sukupolven myöhässä oppiminen on kyllä varmasti totta, ja en tiedä, onko se kovin yllättävääkään, sillä usein uusia asioita oppii nopeammin, mitä nuorempana sen aloittaa. Kun tulee käyttöön jokin uusi media, sitä ei välttämättä ruveta heti hyödyntämään, mutta sen sijaan nuoremmille sukupolville se on luonnollinen osa arkea, eikä elämää välttämättä edes osata kuvitella ilman sitä. Uuteen mediaan totutaan ja sen mukana kasvetaan. Mietin myös tuota koodaamisen opettamista koulussa. Koodaaminen on varmasti sellainen taito, että oppiakseen sen hyvin, se on aloitettava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Toki motivaatiota oppimiselle ohjaa myös kiinnostus aihetta kohtaan. Vaikka joitakin vanhemmankin sukupolven edustajia koodaaminen kiinnostaisi, ei voida silti olettaa, että kaikki haluaisivat sitä tehdä tai oppia, koska he eivät välttämättä näe sille tarvetta. Sen sijaan niille, jotka nyt pienestä pitäen opettelevat koulussa koodaamista, koodaaminen tulee mahdollisesti olemaan tulevaisuudessa itsestään selvä taito. Vaikka koodaamisen oppiminen ei vanhempia sukupolvia kiinnostaisikaan, olisi heidät kuitenkin hyvä saada ymmärtämään, mistä on kyse, ja mitä ovat ne systeemit, jotka erilaisten medioiden taustalla toimivat. Siihen liittyen onkin hyvä kysymys tuo mitä sanoit, että miten sellaiset ihmiset, jotka eivät enää opiskele, saisi kiinnostumaan näistä asioista. Mielestäni kaikkien ei tarvitse olla koodaajia, mutta on silti hyvä ymmärtää niitä asioita, jotka vaikuttavat esimerkiksi jonkun nettisivun tai sovelluksen toiminnan taustalla. Tällöin asioihin on tosiaankin helpompi suhtautua kriittisesti ja arvioiden. Tämän hetken trendinä on olla valppaana ja aktiivisena toimijana mediassa, eikä vain jäädä jalkoihin ja ”ottamaan se mitä annetaan”. Ainakin näillä informaatiotieteen kursseilla olen usein kuullut Rushkoffinkin mainitseman kahtiajaon ”ohjelmoijien” ja ”ohjelmoitavien” taustalla.

Varmasti myös tekstissä aiheena olevan valintojen tekemisen (ja niiden binäärisyyden kuten sanoit) ymmärtävät varmasti paremmin ”ohjelmoijat” kuin ”ohjelmoitavat”. En usko, että ns. normaali nettisurffailija tulee kiinnittäneeksi asiaan juurikaan huomiota. Pitkät vaihtoehtojen listat luovat mielikuvaa vapaasta valitsemisesta, mutta jokaisen vaihtoehdon kohdalla käyttäjä joutuu kuitenkin tekemään valinnan siitä, klikkaako vaiko ei. Klikkaamisella tai klikkaamatta jättämisellä on automaattisesti jokin merkitys: sillä mahdollistetaan jotain tai suljetaan jotain pois. Koska muussa elämässä tehtävät valinnat eivät välttämättä ole yhtä mustavalkoisia, on tärkeää tiedostaa sen ero suhteessa tietokonemaailmaan ja sen omaan kieleensä. Tässäkin tietoisuus tietokoneista ja niiden kielestä on tärkeää, ja se auttaa pohtimaan asiaa kriittisesti. Sanoit, että järkevää olisi pohtia niitä asioita, jotka vastaus ”ei” sulkee pois, mikä on mielestäni hyvä pointti. Myös se, mitä jokin muu vastaus tuo mukanaan tai sulkee ulkopuolelleen, saattaisi olla merkityksellistä muussa kuin digitaalisessa maailmassa. Muussakin maailmassa asioita halutaan kategorisoida niiden ymmärtämisen helpottamiseksi, mutta silloin helpommin jää myös mahdollisuutta selittelylle tai myönnytyksille. Tuli nyt mieleen esimerkki pikkujouluajankohdan päättämisestä Doodlessa, jossa vaihtoehdot ovat ”Kyllä”, ”Ei” ja ”Jos tarve vaatii”. Viimeisen vaihtoehto kuulostaa ainakin omaan korvaani siltä, että ”no tulen sitten jos on kerran ihan pakko”. Itse kaipaisin vielä yhden vaihtoehdon ”Ehkä” siltä varalta, että jos ei tule mitään todella tärkeää menoa samaan aikaan. Toisaalta kategorisointi siihen, että joko pääsee tai ei helpottaa valitsemaan sellaisen ajankohdan, joka mahdollisimman monelle varmasti sopii. Määritellyissä vaihtoehdoissa on siis sekä hyviä että huonoja puolia.