Motivaatiomatojen keskustelua modulista 1
Sanni: Videolla puhutaan siitä, miten tutkimusten mukaan lapset kokevat, etteivät he kaipaa tietoteknisten taitojen opetusta koulussa. Lapset varmasti usein hallitsevat hyvin erilaisten tietoteknisten laitteiden ja palveluiden käytön, mutta mielestäni pitäisi silti muistaa, että kaikkien lasten lähtökohdat eivät ole samanlaiset, eivätkä kaikki lapset hallitse tietotekniikkaa samoissa määrin. Siksi on mielestäni tärkeää, että myös koulussa opetetaan tietoteknisiä taitoja esimerkiksi ottamalla tietotekniikkaa monipuolisesti mukaan erilaisiin harjoituksiin ja projekteihin. Tietotekniikka mahdollistaa hyvin myös yhdessä tekemisen ja yhdessä oppimisen sekä tuotoksen muokkaamisen ja kehittämisen. Digimaailmassa pystyy helposti painottamaan jatkuvaa työstämistä, jolloin kaikkea ei tarvitse saada valmiiksi kerralla eikä keskeneräisen työn näyttämistä tarvitse pelätä. Tietoteknisten taitojen opettamisen lisäksi koulussa tulisi opettaa myös kriittistä lukutaitoa, sillä sitä lapsi ei välttämättä opi itse. Kriittinen lukutaito näyttää puuttuvan joskus myös aikuisilta, joten ei voida olettaa, että lapsikaan sitä aina hallitsisi. Kriittinen lukutaito on tärkeä taito nykyisessä yhteiskunnassa, jossa informaatiota on jatkuvasti paljon tarjolla monista erilaisista lähteistä. (Huomaa ehkä koulu- ja opetusasioiden korostumisen tässä mun kommentissani. :D)
Jenni: Kyllä, samoja ajatuksia heräsi myös videosta liittyen lasten erilaisiin lähtökohtiin ja erilaisuuten yleensä sekä siihen, että kriittisyyttä tai analyyttisyyttä ei välttämättä opi itsenäisesti. Digitaalinen lukutaito ei ole ainoastaan laitteen käytön teknistä osaamista vaan paljon laajempi ilmiö, jota ei tosiaan välttämättä aikuisetkaan täysin hallitse. Ehkä juuri siksi, että sitä ei ole opetettu? Videossahan mainittiin myös lukutaidon eri tasoja aina mekaanisesta analyyttiseen ja kriittiseen. En ehkä itse täysin hahmottanut analyyttisen ja kriittisen lukutaidon eroja, vaikka toisaaltahan lukutaitokäsityksiä ei yleensäkään voi kovin helposti tosielämässä erotella, vaan ne limittyvät ja ilmenevät päällekkäin. Paljon pohdin videon teemoja itsekin koulu- ja opetusasioista käsin (syyttäkäämme tästä kasvatustieteitä ja mielenkiintoa aiheeseen :D) ja mietin tietoteknistä ja digitaalista oppimista ja opettamista myös ihan laitteiden tasolla. Videollahan puhuttiin siitä Naamatusten-tutkimuksesta (vai mikä olikaan), jossa oli havaittu eri medioiden käytön lisääntymistä ja vähenemistä ja esimerkiksi nykynuorten ja -lasten yhä enenevää älypuhelimen käyttöä jopa tietokoneen käytön kustannuksella. Tässä kohtaa mietin sitä, että tietotekniikan opettaminen saatta olla tulevaisuudessa tärkeää myös laitteen tasolla, sillä jos lapsi oppii pienestä pitäen toimimaan lähes pelkästään älypuhelinta tai vaikka tablettia käyttäen, ei tietokoneen käyttö tule ehkä samalla tavalla enää tutuksi luontasesti ja omaehtoisesti. Tietenkään ei voida tietää, mihin suuntaan maailma on menossa, mutta voisin kuvitella, että tietokoneita tulee olemaan vastaisuudessakin esimerkiksi työpaikoilla ja kouluissa ja niiden käytön hallinta on edelleen tärkeää. Toki älypuhelimilla ja tableteilla voi nykyaikana hoitaa monenlaisia asioita ja niidenkin käyttömahdollisuudet varmasti kasvavat entisestään, mutta sitä en usko, että ne voisivat täysin tietokoneita ja niiden käyttöominaisuuksia korvata esimerkiksi erilaisissa työ- tai opiskelutehtävissä.
Sanni: Se on täysin totta, että puhelimen käyttö eroaa melkoisesti tietokoneen käytöstä, ja siitäkin syystä johtuen tietoteknisiä taitoja tulisi opettaa myös koulussa. Vaikka tietokoneiden roolin merkitystä tulevaisuuden työelämässä ei voi ennustaa, en usko, että tietokoneet ainakaan lähiaikoina olisivat täysin katoamassa. Keskeinen syy älypuhelimen käytön määrän kasvuun suhteessa tietokoneen käytön määrään on varmasti älypuhelimen tietynlainen helppous ja nopeus: se on lähes aina mukana, eikä sen käyttö vaadi samanlaisia "ponnisteluja" kuin tietokoneen käyttö. Toisaalta tietokoneen ääressä työskenteleminen taas mahdollistaa ainakin omalla kohdallani paremman keskittymiskyvyn.
Erilaisista lukutaidoista voisin vielä sanoa sen verran, että ne kaikki kolme varmasti limittyvät jossain määrin. En tiedä meneekö teoriani ihan metsään, mutta näkisin analyyttisen ja kriittisen lukutaidon välillä kuitenkin pienen eron. Käsittääkseni analyyttisessa lukutaidossa kyse on konkreettisen tekstin ymmärtämisen ja tunnistamisen lisäksi siitä, että lukija osaa asettaa tekstin kontekstiinsa ja pohtia sen todenperäisyyttä. Kriittisessä lukutaidossa taas vielä enemmän korostuu se, että lukija osaa suhteuttaa oman kantansa ja maailmankuvansa lukemaansa tekstiin sekä pohtia niiden välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. (Saatan olla myös väärässä :D)
Jenni: Tuo on kyllä selkeästi tiivistetty, että yksinkertaistettuna ero kyseisten lukutaitojen välillä menee tekstin sijoittamisessa kontekstiinsa ja oman näkemyksen suhteuttamisessa itse tekstiin. Erilaisten lukutaitojen kohdalla pohdiskelin myös perinteistä lukutaitoa ja opettajan tai muun ohjaajan roolia sen oppimisessa. Videota katsellessa kirjoitin omiin muistiinpanoihini: "lukemaan voi oppia ilman koulua, mutta oppiiko ihminen samalla tavalla arvioimaan lukemaansa kriittisesti ilman opastusta, aiheeseen herättelyä ja tehtäviä." Tämä siis liittyen vielä siihen, että tarvitseeko tietoteknisia taitoja ja sen ohella medialukutaitoja opettaa kouluissa (vähän sekavasti selitetty, sori :D) Videon lopussa puhuttiin myös siitä, miten (oppimis)tavoitteiden tulisi tulla muualta kuin formaalista oppimistilanteesta tai suoraan joltakulta muulta annettuna, jos lukutaitoa halutaan syventää mekaanisesta analyyttisempään ja kriittisempään. Oppimistavoitteiden ja kysymysten tulisi tulla "autonomisesti omasta elämästä", jotta päästäisiin syvempään oppimiseen ja mekaanisesta monipuolisempaan lukutaitoon. Tämän ajatuksen kohdalla aloin vain pohtia sitä, että mitä ovat sellaiset autenttiset omasta elämästä kumpuavat tavoitteet esimerkiksi ala-asteikäisten lasten kohdalla. Minkälaisia ovat heidän arjesta ja elämästä kumpuavat kysymykset, joiden oppimisesta voisi olla jotain todellista hyötyä? En tarkoita, että tälle pitäisi tässä keskustelussa löytää vastausta, mutta otin asian esille vain siksi, että kysymys on mielestäni tärkeä ja haastava ja varmasti iso haaste opetuksen suunnittelussa.