Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2016 kurssi/keskustelusivulle 2

Motivaatiomatojen mietteitä Noah-lyhytelokuvan jälkeen:

Monet sosiaaliset tilanteet ja keskustelut käydään nykyään internetin välityksellä, ja onkin hienoa, että internet mahdollistaa yhteydenpidon läheisiin ihmisiin. Internet lisäksi mahdollistaa uusien tuttavuuksien solmimisen, mistä johtuen se on tärkeä kanava sosiaalisten suhteiden luomiseen esimerkiksi sellaisille, jotka eivät muuten uskalla tai halua lähestyä tuntemattomia ihmisiä. Nykyiseen internetvälitteiseen viestintään liittyy kuitenkin myös ongelmia, joita Noah-lyhytelokuva esittelee.

Yksi internetin välityksellä tapahtuvan vuorovaikutuksen heikkous on elokuvan alkupuolella korostuva keskittymisen puute, jonka myönnämme myös ryhmämme jäseniä toisinaan vaivaavan, ja joka herättikin meissä eniten keskustelua. Esimerkiksi Facebook-keskustelun aikana on mahdollista tehdä monia muita asioita yhtä aikaa, kuten selailla muita sivustoja, keskustella toisten kanssa ja kuunnella musiikkia. Myös elokuvan päähenkilöllä, Noahilla, on vaikeuksia keskittyä hänen ja hänen tyttöystävänsä Amyn väliseen Skype-keskusteluun, koska hän tekee muita asioita samanaikaisesti. Kuitenkin, kun Amylla on vakavaa sanottavaa heidän suhteestaan, Noah siirtää huomionsa lähes sataprosenttisesti Skypeen ja Amyyn. Pohdimme ryhmässä, että kun jokin asia on oikein tärkeää, sille osataan antaa painoarvoa ja jättää muut asiat taka-alalle edes pieneksi hetkeksi. Sama tapahtuu elokuvassa myöhemminkin, kun Noah aloittaa Amyn ja Dylanin keskustelujen urkkimisen: Noah joutuu sammuttamaan jopa musiikin, jotta pystyisi täysin keskittyä lukemaansa.

Keskustelujen aikana muiden asioiden tekeminen ei kuitenkaan ole sidoksissa vain internetissä tapahtuvaan vuorovaikutukseen, vaan myös kasvokkaisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Tämän huomaamme ryhmässämme myös elokuvaa käsittelevän keskustelumme aikana, sillä kun puhelin piippaa viestin merkiksi, jatkamme elokuvan analysointia samalla, kun viestin saanut lukee saapunutta viestiään. Puhelinta näprätään siis myös kasvokkaisissa keskustelutilanteissa, vaikka samaan aikaan olisikin käynnissä mielenkiintoisia pohdintoja ystävän kanssa. Koska informaatiota on tarjolla niin paljon, ja koska sitä on koko ajan saatavilla, tuntuu lähes mahdottomuudelta viettää hetki ilman puhelinta ja sosiaalista mediaa.

Keskustelimme ryhmän kanssa myös siitä, millaisia ajatuksia Noahin tekemä stalkkaaminen sekä Amyn Facebook-tilille kirjautuminen ja tämän henkilökohtaisten viestien lukeminen meissä herättää. Ryhmämme uskoo, että stalkkaaminen on jokaiselle sosiaalisen median käyttäjälle ainakin jossain määrin tuttua, emmekä pidä sitä kovin paheksuttavana käytöksenä, kunhan se pysyy kohtuuden rajoissa. Pohdimme sitä, mikä toisten ihmisten kuvien ja kommenttien lukemisessa kiinnostaa. Sen avulla voi yrittää saada itselleen jotain mielenkiintoista tietoa, mutta toisaalta sillä voi myös olla negatiivisia vaikutuksia, sillä pienestä asiasta tulee helposti suuri, kuten esimerkiksi elokuvassa Amyn profiilikuvan vaihtamisesta Noahille. Sen sijaan toisen tilille kirjautumisen ja viestien lukemisen tuomitsemme. Vaikka pääsy toisen henkilökohtaisiin keskusteluihin olisikin käden ulottuvilla, toisen yksityisyyttä ei silti internetissäkään pidä mennä loukkaamaan.

Internet on muuttanut sosiaalisia tilanteita ja tapaamme toimia niissä. Meidän mielestämme internetin välityksellä tapahtuvat keskustelut eivät korvaa kasvokkaista vuorovaikutusta, mutta internet toimii silti hyvänä väylänä vaihtaa kuulumisia esimerkiksi kaukana asuvien ystävien tai sukulaisten kanssa. Häiriötekijöiden minimoiminen ja pelkästään käsillä olevaan keskusteluun huomion kiinnittäminen voisi kuitenkin olla joskus hyvästä.

Mummot Pilvessä mietteitä:

Lyhytelokuva Noah keräsi ryhmältämme kiitosta hyvästä elokuvallisesta toteutuksesta. Mielestämme elokuva antoi melko hyvän, joskin kärjistetyn kuvan medialukutaidon merkityksestä, sekä hyvin stereotyyppisen kuvan nykyisestä länsimaalaisen nuoren mediaympäristöstä.

Suurin huomiomme kiinnittyi siihen, kuinka nykyisessä mediaympäristössä voi olla hankala keskittyä olennaiseen. Informaatiota pommitetaan monesta eri suunnasta ja käyttäjän huomiota yritetään herättää erilaisten ilmoituksin ja mainoksin. Medialukutaitoa mielestämme onkin juuri olennaisen asian sisäistäminen kaiken tämän hälyn keskeltä.

Elokuva kuvasi myös hyvin niitä eroja, mitä kasvotusten tai sähköisesti kommunikoidessa voi olla. Internetin välityksellä kommunikoidessa henkilöön kohdistuu paljon eri lähteistä tulevaa informaatiota ja ärsykkeitä. Henkilöiltä puuttuu myös tieto siitä, mitä tapahtuu langan toisessa päässä. Elokuvassa tätä kuvattiin siten, että Noah käydessään videopuhelua käy samanaikaisesti useita keskusteluja, vaihtaa musiikkia yms. Keskustelun loputtua Noahille on myös tarjolla paljon informaatiota, minkä perusteella tehdä johtopäätöksiä. Elokuvan loppu paljastaakin Noahin tehneen vääriä johtopäätöksiä ja hänen puutteellisen medialukutaitonsa. Mielestämme kriittisyys on tärkeä osa medialukutaitoa, koska informaatiota on sekä paljon saatavilla että paljon piilossa. Noahin tapauksessa ainoa kritiikin ääni oli hänen toverinsa Kanye, jolla oli hyvin puutteelliset tiedot voidakseen olla kovinkaan paljon avuksi.

Takavasemmistolaisten mietteitä:
Lyhytelokuva Noah kuvasti hyvin minkälaista teini-ikäisen pojan elämä Internetissä on. Selaimessa on monta välilehteä auki, musiikki pauhaa taustalla ja päälle vielä skypekeskustelu tyttöystävän kanssa. Tällainen nopeasti asiasta toiseen pomppiva multitasking-tyyli on normaalia nuoren ihmisen käyttäytymismallia, vaikka sen ei ehkä pitäisi olla. Tällaisen käyttäytymiskulttuurin uhriksi joutuu Noahin tyttöystävä Amy, joka ei saa huomiota ennen kuin keskustelun aihe vakavoituu.

Elokuva näyttää liioitellusti sen, mikä on pahinta mitä sosiaalisessa mediassa voi tapahtua. Kun vakava keskustelu keskeytyy, alkaa ylianalysointi. Tyttöystävän statusta syynätään ja sivua päivitetään mahdollisten muutoksien varalta, kuvien kommentit luetaan läpi ja kommentoijien profiilit katsotaan läpi eli ns. "stalkataan". Tällainen käyttäytyminen ruokkii ylianalysointia ja auttaa käyttäjää näkemään sen, mitä haluaakin tai tässä tapauksessa pelkääkin nähdä. Päähenkilön yliampuvien tekojen vuoksi suhde päätyy eroon.

Päivien kuluessa erosta toipuva Noah sukeltaa Chatrouletten maailmaan, jossa katsojalle halutaan viestittää kuinka 13-vuotiaat tytöt ja peniksiä esittelevät miehet pyörivät keskenään. Chatroulettesta Noah saa kuitenkin arvokkaan näkökulman Facebookiin, kuinka Facebook on vain raadollinen suosiokilpailu.

Vaikka elokuva olikin kärjistetty esimerkki millaista Internetin käyttö voikaan olla, on syytä miettiä, annammeko tarpeeksi aikaa meille tärkeille ihmisille?

TEAM JÄÄRÄ[[1]]
Noah-elokuvaan oli koottu paljon sellaisia digitaaliseen mediaan ja someen liittyviä asioita, jotka askarruttavat ihmisiä ja joita myös paheksutaan ja pelätään. Elokuva onnistui hyvin muun muassa somen “multitasking”-tunnelman löytämisessä herättäen paljon erilaisia tunteita ja mielipiteitä. Se toi loistavasti esille somen 24/7-elämänrytmin, lyhytjänteisyyden ja yksilöiden huomionhakuisuuden sekä myös sen vaarat väärinkäytöksiin. Siinä kuvataan sitä, miten suuri osa nuorten elämästä ja maailmasta, esimerkiksi sosiaaliset suhteet ja harrastukset, ovat nykyään verkossa. Siellä vietetään aikaa kavereiden kanssa, seurustellaan, tutustutaan uusiin ihmisiin, pelataan, etsitään tietoa eri asioista jne. - kaikkea yhtä aikaa. Elokuva onkin samanaikaisesti hauska, mutta varsin realistinen kuvaus teini-ikäisen ihmissuhteista. Vaikka Internet ja sosiaalinen media ovatkin selvästi muuttanut niitä, elokuvassa käsitellyt ihmissuhteisiin liittyvät perusasiat, kuten hyväksytyksi tulemisen kaipuu ja hylätyksi tulemisen pelot, ovat edelleen samoja kuin ennenkin.

Kuten elokuvassa näkyy, Somen kautta voi helposti tutustua ja olla yhteydessä ihmisiin ympäri maailmaa, mutta samalla vaarana on törmääminen hyväksikäyttäjiin ja pornografiseen materiaaliin, jotka ovat haitallisia nuorten kehitykselle. Kommunikaatio verkossa on erilaista kuin kasvotusten. Koneiden kautta tapahtuva viestintä ei välitä kaikkea, koska kehonkieli, ilmeet, äänensävy ja kosketus puuttuvat. Se on siten rajoittuneempaa ja pinnallisempaa eikä voi täysin korvata kasvokkain tapahtuvaa viestintää. Nonverbaalisen viestinnän puuttuessa tekstiä on somessa myös paljon helpompi ymmärtää väärin, mikä voi johtaa väärinkäsityksiin: Noahista tulee vainoharhainen ja hän tekee täysin väärät päätelmät tulkitsemiensa kuvien ja keskustelujen perusteella.

Elokuva kuvaa hyvin sitä, miten somen vaatima jatkuva tavoitettavissa oleminen ja monien sovellusten samanaikainen käyttö voivat johtaa keskittymiskyvyn heikkenemiseen ja kyvyttömyyteen olla aidosti läsnä, mikä saattaa puolestaan aiheuttaa ongelmia pari- ym. ihmissuhteissa. Somessa vaaditaan, että kaikkeen täytyy vastata nopeasti ja jokaisen täytyy olla koko ajan tavoitettavissa. Siinä näyttäytyy myös yksilöiden huomionhakuisuus ja toisten hyväksynnän tavoittelu. Video esittää, kuinka Noah pintapuolisesti keskustelee, pelaa ja hakee tietoa internetin ja sosiaalisen median kautta. Kun tyttöystävä yrittää saada aikaan syvällistä keskustelua, niin Noahin täytyy koko ajan tsekata muita sivuja. Periaatteessa hän on kyllä koko ajan läsnä, mutta keskittymiskyky kutakin asiaa kohtaan on heikkoa, mikä ainakin osin aiheuttaa syntyneet ongelmat. Elokuva toi esiin myös sosiaalisen median yksityisyyden suojaan liittyvät kysymykset. Ongelmana ovat mm. tirkistely ja stalkkaaminen, joten täytyy varoa mitä sanoo ja millaisen kuvan antaa itsestään. Somessa on monia hyviä puolia, ja se tarjoaa paljon uusia mahdollisuuksia sosiaalisten suhteiden solmimiseen ja ylläpitämiseen, mutta myös siihen liittyvistä ongelmista ja vaaroista on hyvä olla tietoinen.

Ryhmä AB+

Tarkemmin keskustelusta löytyy ryhmän omilta sivuilta.

Lyhytelokuvassa Noah luulee, että hänen tyttöystävä Amy pettää häntä somen perusteella, stalkkaa tämän Facebook-sivua ja muuttaa profiilitietoja ilman lupaa, ja luottamuksen puute johtaa eroon. Elokuvassa nähdään, miten huonosti Noah keskittyy yhteen asiaan kerralla (pelejä, pornoa ja useita keskusteluja saman aikaisesti käytössä) ja on vaikea sanoa, onko hän oma itsensä kertaakaan koko elokuvan aikana. Some tarjoaa mahdollisuuksia pitää yhteyttä sujuvasti muihin, mutta se myös antaa tilaisuuden piilottaa itsestään epämieluisia piirteitä ja pahimmillaan esittää aivan toista henkilöä.

Mille filmi on oikeastaan kriittinen? Onko meillä liian paljon tarjolla ”houkutuksia” vai onko ihmisten medialukutaito alentunut huolestuttavan paljon vai onko ihmisen luonto liian heikko? Materiaalia on runsaasti tarjolla ja ainakin täällä Suomessa kohtalaisen helposti jokaisen saatavilla. Se voi olla koukuttavaa ja viedä ihmisen huomion pois oikeasti tärkeästä asiasta, kuten Noahin huomio on pelissä, vaikka Amy haluaisi keskustella syvällisemmin heidän suhteesta. Tekstichatti vääristelee ihmisten sanomisia, koska ei pysty näkemään toisen eleitä tai kuulemaan äänen painoja. Oma mielikuvitus täyttää nämä saamatta jääneet vihjeet, mikä hyvin usein menee pieleen. Sama voi tapahtua skypessäkin, jos toinen katsoo jotain muuta välilehteä saman aikaisesti. Kommunikaatio on ikuisuus ongelma, mikä on toisaalta aika huvittavaa. Aina sen tärkeyttä alleviivataan, mutta silti ihmiset unohtavat sen olemassa olon.

Hetkenmielijohteesta toiminen netissä on äärimmäisen helppo siellä olevan runsaan tarjonnan takia, kuten elokuvassakin Noah jättää kumppaninsa väärinkäsityksen vuoksi. Ehkä tämä johtuu sitä, että ei osata tiedostaa netissä tapahtuvia asioita todelliseksi tai ei pysähdytä ajattelemaan vain nappia painamalla tapahtuvia mahdollisia seuraamuksia. Tietokone ja some ovat hyödyllisiä työkaluja, mutta jos niitä ei osaa ottaa asianmukaisella vakavuudella, niin voi asiat lähteä Noahin tapaan vähän lapasesta.

Omaehtoisten ajatukset
Noah on lyhytelokuva internet-ajasta, sen mahdollisuuksista ja ongelmista. Noahin tietokoneen ruudulla tapahtuu yhtäaikaisesti paljon, vaikka Amy tahtoisi Skype-keskustelussa puhua vakavasti. Välillä tuntui, että itsellä oli katsojanakin vaikeuksia pysyä Noahin tekemisten perässä; niin paljon yhtä aikaa tapahtui. Videon loppupuolella tuli hyvin esiin, miten helppo tietyt asiat on nykyään verkosta tarkistaa, eikä tarvitse esimerkiksi myöntää tietämättömyyttään. Se, että Noah oli kokonaan kuvattu tietokoneen ja puhelimen ruudulla oli mielenkiintoisen erilaista. Toteutustapa sopii elokuvan teemaan: loputtomaan, pakonomaiseen, jatkuvasti käynnissä olevaan, samanaikaisesti usealla rudulla tapahtuvaan navigointiin (ks. Berkowitz 2013).

Helposti voi päätyä vääriin johtopäätöksiin kun ei ole kaikkea informaatiota, varsinkin netissä; tämänkin seikan elokuva toi hyvin esille. Noahin toiminnan nopeatempoisuus ja monen asian tekeminen yhtä aikaa tietokoneella pistivät ajattelemaan, millainen on oma keskittymiskykymme on, kun käytämme tietokonetta. Olemme ainakin huomanneet sen, että kaikelle tärkeälle ei aina anna täyttä huomiotaan konetta käyttäessä, vaikka ehkä pitäisi. Kaikki heti nyt -kulttuuri on hämmentävä siinä mielessä, että jatkuvasti on päällä odotus nopeista vastauksista viesteihin. Video kuvastaa hyvin sitä. Keskustelupalstalla ei voi näe toisen reaktioita, inhimillisyys puuttuu kommunikaatiosta. Elokuva suhteutuukin jännällä tavalla toiseen tehtävän A videoon: sama ongelma nousee esille molemmissa: kasvottoman viestinnän puute. Elokuva epäsuorasti ehkä kritisoi toimintatapaa, jota Mitra kannattaa. Mitä, jos opiskellessa Mitran mallissa huomio onkin jatkuvasti toisaalla netissä? Ei tarvitse ihmetellä, miksi elokuva on ollut ehdolla palkinnon saajaksi Toronto Film -festivaaleilla sen julkaisemisvuonna 2013: se todellakin herättää ajatuksia.

Lähteet (elokuvan lisäksi) Berkowitz, Joe (2013). You Need To See This 17-Minute Film Set Entirely On A Teens Computer Screen. Fast Company 9.10.2013 [artikkeli] https://www.fastcocreate.com/3017108/you-need-to-see-this-17-minute-film-set-entirely-on-a-teens-computer-screen. [Viitattu 27.9.2016.]

Ryhmä Jämä

Olimme pitkälti samaa mieltä Motivaatiomatojen kanssa, ja keskustelumme aiheesta rönsyilikin välillä kauaskin itse asiasta. Allekirjoitimme myös, että juurikin videossa eniten käytetty media Facebook on mainio tapa pitää yhteyttä varsinkin kaukana asuviin tuttuihin, ja erilaiset viestimet helpottavat myös päivittäistä kanssakäymistä, kuten aikataulujen sopimista tai median jakamista.

Keskeisin huolenaiheemme oli Motivaatiomatojenkin mainitsema keskittymisen puute. Nykymaailmassa varsinkin diginatiivit nuoret eivät osaa enää tylsistyä. Videossa Noah avaa toviksi esimerkiksi Chatrouletten, vaikka pisin kanssakäyminen sivulla kestää vain parisen minuuttia. Noahin netinkäyttö on muutenkin kaksijakoista – nopeasti katsottuna se vaikuttaa intensiiviseltä ja aktiiviselta, mutta tosiasiassa mikään asia ei saa pojan täyttä huomiota. Ryhmässä nousikin keskustelua siitä, miten itsekään ei osaa keskittyä vain esimerkiksi sarjan katsomiseen, vaan huomio jakautuu hetken kuluttua kännykän tiirailun kanssa.

Keskustelunaiheeksi nousivat myös digitaalisen viestinnän ongelmat ja viestien tulkinnan vaikeus. Vaikka ulkopuolisen silmin Noahin tyttöystävälle jutelleen Dylanin aikeet vaikuttivat melko puhtoisilta, Noah ylireagoi rajusti, sillä näki keskustelussa sen, mitä oletti näkevänsä. Vaikka tarjolla on nykyään hymiöitä ja muita keinoja viestin sävyn ilmaisemiseen, väärinkäsityksiä syntyy taatusti. Vaikka internetiä on käytetty jo laajaltikin kymmenisen vuotta sosiaalisesti, selkeitä pelisääntöjä verkossa käyttäytymiseen ei vieläkään ole.

Toisaalta sosiaaliset mediat toistaiseksi antavat enemmän kuin ottavat – useimmat tälläkin kurssilla todennäköisesti tuntevat itsensä kännykkäriippuvaiseksi. Unohtamatta sitä, kuinka erilaisilla sivustoilla huomion ja hyväksynnän hakemisesta on tullut arkipäivää. Yksittäisen kehun saaminen reaalimaailmassa on huomattavasti hankalampaa kuin tykkäyksien saaminen sosiaalisessa mediassa.

Ryhmä Metan ajatuksia:

Lyhytelokuvassa kiteytyi hyvin informaatiopaljouden vaikutukset ja nettimaailman hektisyys. Keskustelua ryhmässämme herätti erityisesti se keskittymiskyvyn puute, joka syntyy jatkuvasta multitaskaamisesta internetin äärellä. Elokuva esitti pätevän, vaikkakin kärjistetyn esimerkin nykyajasta. Suurin osa meistä tunnisti itsessään myös saman keskittymisen vaikeuden jatkuvien ärsykkeiden äärellä. Toisaalta joillekin tällainen tyyli tehdä päällekkäin useita juttuja yhtäaikaisesti sopii paremmin ja aiheuttaa ehkä vähemmän stressiä kuin toisille.

Keskustelussa nousi kuitenkin hyvänä puolena esiin se, että sosiaalinen media ja muut vastaavat kanavat ovat väylä olla toisten kanssa myös silloin, kun se ei ole fyysisesti mahdollista. Kuitenkin, jos keskustellaankin useamman henkilön kanssa yhtäaikaa ja tehdään samalla kaikkea muutakin mahdollista, ei tule juuri keskityttyä siihen keskustelukumppaniin. Toisaalta keskustelukumppanin äkillinen poistuminen ruudun ääreltä tai vaikka nettiyhteyden pätkiminen saattaa johtaa tilanteen väärinymmärtämiseen. Olemme tottuneet siihen, että kaikki on aina saatavilla ja samalla olemme myös itse aina kaikkien saatavilla.

Ruudun taakse voi myös piiloutua ja netissä kaikki ei välttämättä ole sitä miltä näyttää. Keskustelimmekin siitä, että tekeekö sosiaalinen media meistä vainoharhaisia. Viestejä, tykkäyksiä ja emojeita voi helposti ylitulkita ja vetää nopeita (ja usein vääriäkin) johtopäätöksiä. Näinhän juuri kävi Noahillekin. Varsinkin, jos luottamuksen kanssa on ongelmia, saa somesta helposti sytykkeen hurjillekin ajatuskuluille. Sosiaalinen media on kuitenkin tulkittava media, eikä sitä voi lukea suoraan kuin toisen elämää, vaikka niin varmaan useasti tehdäänkin. Jokainen kuitenkin voi valita, mitä sinne laittaa.

Myös stalkkaaminen herätti ryhmässämme keskustelua. Sosiaalinen media tekee stalkkaamisesta helppoa, ja voi olla vaikeaa vetää raja normaalin uteliaisuuden ja stalkkaamisen välille. Pohdimme myös sitä, kuinka monelle lyhytelokuvan kuvaama tilanne, jossa kirjaudutaan luvatta seurustelukumppanin Facebook-tilille on mahdollinen, ja mistä Noah on saanut tyttöystävänsä salasanatiedot. Ei välttämättä ole järkevää jakaa tällaisia tietoja edes seurustelukumppanin kanssa.

Ryhmä Pallo

Pirstoutunutta läsnäoloa ja yksinäisyyden pelkoa uudenlaisissa virtuaalitodellisuuksissa

Ensivaikutelma Noah-elokuvasta on hektinen. Päähenkilö Noahin netin käyttötapa on poukkoileva, johtopäätökset ovat nopeita ja tieto liikkuu uskomattomalla nopeudella. Tämä herätti meissä kuitenkin kysymyksen siitä, onko tästä kaikesta nopeasti liikkuvasta tiedosta todella hyötyä ihmiselle? Noahin tapauksessa ei, sillä hän tekee kiireessään vääriä johtopäätöksiä, jotka johtavat parisuhteen päättymiseen.

Eniten puhuimme elokuvan innoittamana läsnäolosta ja sen puutteesta internet-vuorovaikutuksessa. Tekniikka välineenä mahdollistaa monenlaista läsnäoloa, mutta lisääkö se sitä lopulta kuitenkaan? Mietimme, että elokuvassa oli hetkiä, joissa Noah oli todella läsnä. Esimerkiksi kun hän keskusteli Chatroulette-sivustolle mielenkiintoisen tytön kanssa. Mielestämme tämä oli ironista, onhan Chatroulette lähtökohtaisesti hyvin pinnallinen palvelu. Tämän kohtauksen tulkitsimme viestittävän sitä, miten sattumanvaraista aito läsnäolo internetissä on. Noah, joka ei aiemmin ollut lainkaan läsnä tyttöyställeen, onkin hyvin läsnä tuntemattomalle, joka voi olla todellisuudessa aivan jotain muuta, kuin miltä näyttää. Kohtaaminen päättyy niin, että Noah kadottaa yhteyden tähän uuteen tuttavuuteen, kun tuntematon poistuu sovelluksesta Noahin toiveista huolimatta. Lisäksi mietimme, että Noahin kiire ei liittynyt pelkästään netin käyttötapoihin, vaan hänellä oli myös kova kiire hankkia uusi tyttöystävä tai ainakin kiinnostavia kontakteja.

Mietimme lyhytelokuvan tiimoilta myös sitä, miten yksinäisyyden pelko on nykyään tavallaan paremmin hallittavissa kuin ennen. Meillä on runsaasti kontakteja vain parin klikkauksen tai sormen tökkäyksen päässä. Tietyssä mielessä siis meidän ei tarvitse juuri koskaan olla täysin yksin. Toisaalta tämä yhteydessä olon helppous voi myös käänteisesti lisätä yksinäisyyden pelkoa, kun pakollista yksinoloa on niin vähän. Toisaalta se voi luoda ahdistavaa velvoitetta olla koko ajan saatavilla. Miten tällaisessa pelkojen ja ahdistusten kurimuksessa edes voisi olla jatkuvasti läsnä nettikontakteissa? Tavat, joilla yksilöt toteuttavat some-elämänhallintaansa ja miten he neuvottelevat arkipäiväisissä tilanteissa konkreettisten ja virtuaalisten läsnäolojen välillä, ovat myös erittäin mielenkiintoisia sosiaalitieteellisiä tutkimusaiheita.

Viimeiseksi puhuimme siitä, miten vierasta teinien some-kulttuuri alkaa olla, kun itse kuuluu enemmän aikuisten kategoriaan. Yksi ryhmäläinen kertoi tutkimuksesta, jossa nuoret olivat kuvanneet sitä, miten he tuovat kavereitaan paikalle somen avulla. Näin jos vaikka kolme kaverusta on kahvilla, somen jatkuvan mediavirran avulla siellä voikin olla läsnä paljon suurempi kaveriporukka. Some mahdollistaa joustavamman yhdessäolon. Tämä herätti meissä myös kysymyksen siitä onko tässä tapauksessa virtuaalisen ja materiaalisen maailman rajat hälvenemässä tai ainakin vuotamassa toisiinsa. Joka tapauksessa muutos netin käyttötavoissa on ollut viime vuosikymmenen aikana huimaa ja yhteisesti jaettu kokemus ryhmässä oli, ettemme oikein tiedä pysymmekö perässä. Saati pystymmekö opettamaan informaatiolukutaitoa menestyksekkäästi nuorille, kun emme ole perillä siitä, mitä he siellä puuhaavat. Tässä olisikin toive koulutukselle: kertokaa meillä, mitä ja miten nuoret nettiä käyttävät!

Näpistelijät

Lyhyt elokuva Noah oli erittäin mielenkiintoinen ja hyvin tehty. Elokuva havainnollisti hyvin millaista internetin käyttö voilla ja kuinka monia klikkauksia tapahtuu käytön yhteydessä. Tämä keskittyneisyyden puute tuntuu olevan ongelma ja keskittyneisyytemme on varmasti kärsinyt osittain digitaalisen median takia. Toisaalta meidän mielestämme elokuva myös kärjisti keskittymiskyvyn heikkoutta aika voimakkaasti. Noah tuntui olevan melko ”hätäinen” käyttäjä, joka ei keskittynyt pitkään mihinkään vaan availi sivuja ilman mitään tarvetta. Uskomme, että jos ihminen haluaa keskittyä johonkin asiaan, hän myös keskittyy siihen. Noah esimerkiksi alkoi keskittyä heti, kun tilanne meni vakavaksi eli hän uskoi tyttöystävänsä pettävän häntä.

Noahin toimintaan liittyi myös yksityisyyden suojan rikkominen, mikä on olennainen puhuttaessa sosiaalisesta mediasta ja toiminnastamme digitaalisessa mediassa. Noah rikkoi tyttöystävänsä yksityisyyttä, mikä on vakava rikos. Tähän johtaneet tapahtuvat vertautuivat meistä teinien tekemään ylianalysointiin viesteistä tai siihen, että kuvitellaan muiden puhuvan minusta, vaikka ei edes puhuta. Tämä voisi tapahtua myös kasvotusten tapahtuvassa kommunikaatiossa. Näitä ongelmia on siis ollut ennen internetiäkin. Sama pätee myös yksityisyyden loukkaamiseen, mitä on voinut tapahtua esimerkiksi toisen kirjeiden avaamisella.

Analysoimme, että elokuvassa Chatrouletten kautta esiintyvä tyttö oli ”järjen ääni”. Hän ei käyttänyt Facebookkia ja hänen kauttaan Noah sai kokea sen, mitä hän oli tehnyt tyttöystävälleen: Noah ei kiinnitätnyt tarpeeksi huomiota tyttöystäväänsä alussa ja sai kokea saman tuntemattomalta tytöltä, joka ei suostunut jäämään puhumaan hänen kanssaan. Tästä pääsimme myös analysoimaan elokuvan nimea Noah, joka on myös päähenkilön nimi. Nimi viittaa Raamattuun ja Noahin voi nähdä eräänlaisena nykyajan hahmona, joka sulkee tietokoneensa ajoissa ja lähtee ”pakoon”. Päähenkilö ymmärtää internetin sekä Facebookin ongelmat.

Pohdimme lopuksi myös sitä, miten elokuvan alussa Noah ja hänen tyttöystävänsä vaihtavat kommunikaatiovälinettä sen mukaan mikä toimii parhaiten. Mikä on nykyään melko tyypillistä. Ihmettelimme kuitenkin, että miksi Noah ei soittanut tyttöystävälleen tai käynyt tämän kotona? Olivatko he mahdollisesti kaukosuhteessa? Tästä pääsimme myös siihen, kuinka paljon teknologian toimivuudella on merkitystä meille. Tunnemme turhautuneisuutta tai jopa raivoa, jos nettisivu ei lataudu tai puhelin ei toimi kunnolla. Kärsimättömyytemme tiedon saantia kohtaan on kasvanut, koska kaikki on niin helposti saatavilla. Olemme myös niin riippuvaisia teknologiasta, että laitteen toimimattomuus voi haitata elämäämme jo pienissäkin tapauksissa. Tai ainakin voimme luulla sen haittaavaan.

Tietojenkäsittelytieteilijöiden ryhmä

Keskustelimme videosta ja päädyimme seuraavanlaisiin lopputuloksiin: Video oli selvästi dramatisoitu ja aika äärimmäinen esimerkki siitä, miten teinit käyttävät internettiä nykyään. Emme oikein olleet varmoja siitä, kenelle video oli suunnattu; ehkä vanhemmille tai nuorille, jotta nämä alkaisivat kriittisesti pohtimaan omaa netinkäyttöään? Videolla esitettiin kuitenkin selvä tapauskuvaus siitä, miten hektisesti internettiä on mahdollista käyttää.

Keskustelimme myös multitaskauksesta, jota Noahkin videossa harjoitti. Olimme sitä mieltä, että monen asian tekeminen samaan aikaan ei välttämättä ole hyvä asia, etenkään silloin jos eri tehtävät häiritsevät toisiaan. Osa meistä myönsi itsekin tekevänsä kahta tai useampaa toistaan häiritsevää tehtävää samanaikaisesti, mutta osa kertoi, ettei multitaskauksesta internetissä ole tullut häiritsevää tapaa. Netissä on silti mahdollisuus tehdä niin paljon erilaisia asioita, että yhteen keskittyminen voi olla vaikeaa jopa silloinkin kun sitä haluaisi - ehkä etenkin nuorille, jotka tietävät mitä kaikkea netissä pystyy tekemään.

Päättelimme, että nuoret käyttävät erilaisia sosiaalisia medioita aktiivisesti ja samanaikaisesti, koska muuten he saattavat jäädä ulkopuolisiksi tai eivät voi olla yhteydessä joihinkin kavereihinsa. Olimme kuitenkin sitä mieltä, että jotkin asiat olisi hyvä hoitaa kasvotusten, ja vaikka joitakin ihmissuhteita voi ylläpitää sosiaalisen median kautta, voivat toiset suhteet kärsiä, jos pyörii sosiaalisessa mediassa samaan aikaan kun pitäisi keskittyä ympärillä fyysisesti oleviin ihmisiin. Ihmisten olisi mielestämme hyvä oppia jakamaan aikansa sopivasti somen ja fyysisen maailman välillä, eikä niin, että molempia sekoitetaan äärimmäisyyksiin asti kuten videolla.

Fab 5

Noah-lyhytelokuva on ajankohtainen kuva tämänhetkisestä internet-käyttäytymisestä ja digiyhteiskunnan tilasta. Samoja piirteitä on varmasti tunnistettavissa kulttuureissa ympäri maailman, joten kyse on kansainvälisestä digikäyttäytymisen ilmiöstä, jossa monet internetin palvelut, sosiaalisen median sovellukset ja niiden yhtäaikainen käyttö on yleistynyt tämän mahdollistavan teknologian myötä.

Noahin tietokonekäyttäytymistä kuvaava lyhytelokuva oli melko kärjistetty kuvaus eri sovellusten yhtäaikaisesta käytöstä – tai ainakin niin toivomme. Hajautettu keskittyminen ja ”monta rautaa tulessa”-tyyli osaltaan estää syvällisen keskittymisen yhteen asiaan kerrallaan. Voiko tällainen multitasking-mentaliteetti vaikuttaa keskittymisen laatuun, oppimiseen ja muistamiseen positiivisesti, vai ovatko vaikutukset vain negatiivisia?

Internetissä jakamisen vaivattomuus vaikuttaa myös ihmisten väliseen kommunikaatioon – esimerkiksi riitatilanteissa kaiken, mitä sydämellä on saa purettua toiselle internetin välityksellä välittömästi. Tällöin aikaa asian käsittelyyn ei välttämättä ole, ja asiat voivat tulla ulos ajattelemattomasti ja täten tuottaa tarpeetonta draamaa.

Onko tällaisia asioita lähtökohtaisesti hyvä edes hoitaa internetin välityksellä, henkilökohtaista kohtaamista vältellen? Internetin välityksellä käytävä kommunikaatio jättää enemmän painoarvoa yksityiskohdille, tekstin muotoilulle, asettelulle, sanojen valinnoille, välimerkeille ja nykyaikana vahvasti myös emojien ja hymiöiden käytölle. Tällöin väärinymmärrysten ja ylianalysoinnin todennäköisyydet kasvavat, verrattaen kasvotusten tulkittaviin eleisiin ja kattavampaan, henkilökohtaiseen selitystapaan.

Internet mahdollistaa tunnetusti myös tuntemattomien ihmisten kanssa käytävän keskustelun, ja tämä perustuu pitkälti juuri kirjoitettuihin pikaviesteihin ja pikaviestimiin, eikä henkilökohtaista kohtaamista välttämättä milloinkaan tule. Näitä ystävyyssuhteita ei voi missään nimessä väheksyä, mutta voidaanko niiden ajatella olevan kertakäyttöisempiä kuin perinteiset ihmissuhteet? Videossa esimerkkinä oli Chat Roulette-palvelu, jonka avulla voi

videochatata täysin tuntemattomien henkilöiden kanssa, ja siirtyä seuraavaan chattailijaan, jos näky kuvaruudulla ei miellytä.

Ihmissuhteiden ja kanssakäymisen osittainen siirtyminen internetiin on saanut aikaan myös tietyn uteliaisuuden muiden ihmisten yksityisasioita kohtaan, ja eri käyttäjätileille hakkeroituminen ei ole harvinaista. Juurikin sosiaaliset mediat paljastavat käyttäjästään suunnattomasti tietoa, eikä kukaan kuitenkaan ole täysin turvassa tietojen hakkeroinnilta, varsinkaan suositussa palvelussa, kuten Facebookissa. Lyhytelokuva saikin aikaan selkärankaan pienen pelontunteen – olisiko aika vaihtaa kaikki some-salasanat, tai jopa hylätä sosiaalisen median palvelut kokonaan?

Noahin tarina on huomioitu selkeästi myös muiden medioiden taholta; Modern Familyn K6J16 käsittelee perheenäiti Clairen päivää juurikin samalla tavalla ja samalla kuvaustyylillä pohjautuen täysin Noah-elokuvaan. Modern Familyn tyyliin huumori on pääosassa, ja Noahin porno onkin korvattu hieman toisenlaisella pornolla – ylijärjestelmällisen Clairen Pinterest-kansiolla Organization Porn.

Teräsbetoniperunat

Noah on teini-ikäinen, diginatiivi, joka liikkuu internetissä ja sosiaalisessa mediassa kuin kala vedessä, mutta toisaalta ei malta keskittyä mihinkään tietokanavaan hetkeä pidempään. Noahin maailmassa eletään hetkessä, ja kauaskantoisiakin johtopäätöksiä tehdään hyvin nopeasti, jopa hätäillen. Kognitiivisen moniajon lomassa välttämättä myöskään normaaleja eettisiä sääntöjä ei noudateta, vaan tarvittaessa tyttöystävän Facebook-tilikin murretaan, jos siitä saadaan tukea omille epäilyksille tai toimille.

Noah on äärimmilleen viety esimerkki siitä, kuinka oman mediakuplan sisältä on vaikea nähdä maailmaa neutraalisti tai edes yrittää tulkita sitä muuten kuin omasta näkökulmasta. Kun 1990-luvulla tuskailtiin kuinka sähköpostia ei ehdi lukemaan kunnolla, saati vastaamaan työpäivän mittaan, on tilanne nykyään jo henkilökohtaisten- työ-, ja opiskelutietokanavien ilotulituksessa katastrofaalinen. Viestitulvasta on vaikea poimia merkityksellistä tietoa, joten suurin osa jää pelkäksi dataksi, käsittelemättä.

Tutkimusten mukaan nuorten monilukutaito on muuttunut moniajoksi perinteisen lukutaidon tiukan yhteen asiaan keskittymisen sijaan. Tottunut internetin ja sosiaalisen median käyttäjä kuluttaa yhtä aikaa useampaa tietokanavaa ja kykenee myös käsittelemään tätä tietoa. Carita Kiili on väitöskirjassaan (Kiili 2012) tutkinut, että tehokas internet-lukutaito vaatii harjoittelua, sekä mielellään yhteistyötä tiedonhankinnassa. Diginatiivitkaan eivät automaattisesti hyviä löytämään tietoa verkosta, vaan tiedonhaku- ja -hankintataitoja on harjoiteltava. Monipuolinen lukeminen takaa hyvät edellytykset tehokkaasti monilukutaitoiseksi median käyttäjäksi.

Uusi sähköinen media luottaa perinteisiä printtimedioita huomattavasti enemmän kuvalliseen ilmaisuun, joka vaatii myös lukijalta uudenlaista kykyä ymmärtää informaatiota. Yhteen kuvaan saadaan mahtumaan tiiviisti paljon tietoa, mutta se vaatii toisaalta lukijalta kykyä kuvalliseen hahmotuskykyyn ja eri muodoissaan olevan tiedon yhdistämiseen.

Noah on lyhytelokuva, joka vaatii katsojaltaan samanlaista modernia hektistä medialukutaitoa, jonka avulla päähenkilö koettaa luovia läpi mittavan informaatiotulvan. Verrattuna 1990-luvun enimmäkseen merkkipohjaiseen, tietyssä mielessä lähellä perinteistä printtimediaa olevaan sähköiseen viestintään, on tekniikan kehittyminen ja merkittävästi lisääntynyt kuvan ja videon käyttö muuttanut koko viestinnän kenttää merkittävästi. Kannettavien älylaitteiden myötä viestintätilanteita on jatkuvasti, ajasta ja paikasta riippumatta. Toisaalta informaatioähky vaatii myös käyttäjältään edes perustavanlaatuista teknistä ja järjestelmien tuntemusta. Kuten Douglas Rushkoff asian ilmaisee: “Program or be programmed!”

Onko kehitykselle sitten näkyvissä kääntöpiiriä? Ihmisellä on luontainen tarve pitää yhteyttä ja matkapuhelimella se kaverille kilauttaminen onnistuu viidakkorumpua helpommin. Aiheesta keskusteltuamme tulimme siihen tulokseen, että valinnan mahdollisuuksien myötä jokainen määrittelee saturaatiopisteensä itse, eikä jatkuvalle kehitykselle näy päätepistettä. Ehkä seuraava aste viestinnän kehityksessä ovat kyborgit, jolloin ihminen on itse digitaalisen viestinnän väline.

Lähteet:
Kiili, C. 2012. Online reading as an individual and social practice. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 441. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.