Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2015 kurssi/keskustelusivulle 2

Ryhmä Tunnemursut:

Lyhytelokuva Noah esittää 17 minuutin ajan, miten elokuvan päähenkilön keskittymiskyky yhteen asiaan internetissä on lyhyttä. Monen ikkunan samanaikainen käyttö ja räpläys vaikuttavat myös elämään oikeassa maailmassa. Noah yrittää yhdistää pornon katsomisen ja tyttöystävän kanssa Skypettämisen, mutta kun saa tyttöystävän puheesta käsityksen parisuhteen päättymisestä hän vaihtaa pornon Kanye East -ystävän kanssa keskustelemiseen Facebookin chatissa. Kanye kannustaa häntä yksityisyyden rikkomiseen, ja hän kirjautuukin tyttöystävänsä Facebook-tilille tehden omia johtopäätöksiään, jotka osoittautuvat aivan vääriksi.

Noah-elokuvassa on sekä totta, että elokuvallista liioittelua. Elokuva esittää somen käytön negatiivisimmassa mahdollisessa valossa: chatrouletten penikset, nopeasti tehdyt johtopäätökset ja toisen tilin luvaton käyttö. Tämä video on myös hyvä esimerkki siitä, että jokaisen internetnet-linkin takana voi olla joku tyydyttämässä itseään. Tätä ei näköjään voi välttää edes yliopistotehtävissä.

Sosiaalisen median ajatellaan lyhentäneen keskittymiskykyä ja tilanteissa läsnäoloa. Tästä puhutaan erityisesti nuorten ja lasten ongelmana: kauhukuvissa ystäväporukoiden tapaamisessa kaikki keskittyvät älypuhelimiinsa, eikä kukaan ole läsnä kuin fyysisesti. Ongelma on silti monesti liioiteltua ja älylaite tuskin yksinään aiheuttaa tätä ilmiötä. Elokuvan jatkuva välilehden vaihtaminen nopeassa tahdissa vaikuttaa lähes epärealistiselta nopeudessaan. Toki useimmat avaavat useita välilehtiä yhtäaikaan, ja auki voi samaan aikaan olla vaikkapa Facebook, Skype ja koulutehtävät, mutta yleensä yhdellä sivulla pysytään ainakin vähän kauemmin. Noah:n sivun vaihtaminen vaikuttaa suorastaan häiriintyneen levottomalta. Multi-tasking ja multi-using eroavat toki perinteisestä lineaarisesta tiedonkäsittelymallista, mutta, jos digiyhteiskunta muokkaa ongelmanratkaisusta ei-lineaarisempaa mukaillen internetin hypertekstirakennetta, onko tämä lopulta ongelma?

Sosiaaliseen kanssakäymiseen ja internetin käyttöön on myös toinen näkökulma. Usein ajatellaan internetin tekevän ihmissuhteista pinnallisia ja vähemmän todellisia, mutta internet voi myös toimia yhdistävänä tekijänä kun kaksi toisilleen ennen täysin tuntematonta ihmistä voi tutustua syvällisestikin internetin välityksellä. Ihmiset voivat keskustella reaaliajassa vaikka olisivat eri puolilla maapalloa, ja instant messaging-ohjelmat tekevät asioista puhumisen syvemmällä tasolla helpompaa, koska monista on helpompaa kirjoittaa esimerkiksi tunteistaan kuin puhua niistä. Ystävyys internetin välityksellä ei välttämättä ole yhtään vähemmän laadukasta kuin ystävyys reaalimaailmassa, se on vain erityyppistä. Loppujen lopuksi sekä internetissä että oikeassa maailmassa pätee sama sääntö: ihmissuhteet ovat niin hyviä kuin minkä verran molemmat osapuolet niihin panostavat.

Noah-lyhytelokuvassa päähenkilön sosiaalinen kanssakäyminen ja -lukutaito oli puutteellista ja kärsi vähäisestä keskittymisestä.

____________________________________________________________

Ryhmä Kolme muskettisoturia:

Ensi katsomalta Noah-lyhytelokuva on realistisen tuntuinen katsaus teini-ikäisen Noahin elämään, ja hänen kauttaan siihen, miten sosiaalinen media ja internet on muuttanut ihmissuhteita ja tapaa olla vuorovaikutuksessa. Toisaalta Noah on kuitenkin edelleen kuvaus samoista vanhoista ihmissuhteiden perusasioista, kuten hylätyksi tulemisen pelosta ja tietynlaisesta kaipuusta ihmiskontaktiin ja toisten hyväksyntään.

Videon kuvauksessa kerrotaan, että sen teemoina ovat heikentynyt keskittymiskyky ja todellisen yhteyden katoaminen ihmisten välisestä kommunikaatiosta. Jaamme huomiomme laajalle ja vastaanotamme informaatiota pintapuolisesti joka suunnasta. Päähenkilö Noah on jatkuvasti sosiaalisen median kautta yhteydessä kavereihinsa ja tyttöystäväänsä, tai ainakin jatkuvasti tavoitettavissa ollessaan tietokoneella, mutta ei malta keskittyä yhteen asiaan silmänräpäystä pidempään. Tämä kertoo myös aikakäsityksemme muuttumisesta: viive vastausajoissa ei ole hyväksyttävää. Noah ei malttanut jäädä odottamaan tyttöystävänsä vastausta, vaan teki asiasta omat johtopäätöksensä ja toimi niiden varassa välittömästi.

Sosiaalisen median puolella menetetään paljon ihmisten välisestä sanattomasta kommunikaatiosta, joka on luontainen osa kasvokkaista vuorovaikutusta. Tekstiä on paljon helpompi ymmärtää väärin, hypätä johtopäätöksiin pienistäkin asioista ja tämä voi johtaa väärinymmärryksiin, kuten lyhytelokuvassa. Lisäksi harkinta-aika on lyhyempi ja kynnys hölmöille teoille matalampi. Loppujen lopuksi sosiaalisen median ympäristöt eivät ole suoranainen toisinto “todellisen maailman” vuorovaikutuksesta, vaan niissä vallitsevat omat käytäntönsä ja sääntönsä.

Toisaalta tämän lyhytelokuvan on varmasti tarkoituskin olla kärjistetty kuvaus internetin ja sosiaalisen median ongelmista. Noah on huomiota herättävä pilkahdus yhteen nykynuoren sosiaalisen elämän osa-alueeseen, ja ainakin osa ryhmästämme tunnisti siitä piirteitä omista internetin käyttötottumuksistaan. Elokuvaa ei kuitenkaan kannata ottaa liian vakavana todisteena siitä, että tämä olisi diginatiivien ainoa tapa kommunikoida.

____________________________________________________________

Pelilukutaito

Lyhytelokuva jätti meihin monenlaisia ajatuksia. Pidimme elokuvaa samaan aikaan sekä ahdistavana ,että myös realistisena nykyhetken kuvauksena internetin käyttämisestä. Yhtä mieltä olimme myös siitä, että elokuvan päähenkilö Noah toimi väärin tyttöystävänsä kohtaan. Pohdimme paljon Noah’n internetin käyttöä ja peilasimme sitä myös omaan toimintaamme.

Kiinnitimme huomiota internetissä toimimisen nopeuteen ja hektisyyteen. Noah teki internetissä samanaikaisesti montaa eri asiaa ja Skypessä keskustelua odottava tyttöystävä ei saanut tarvitsemaansa huomiota. Ryhmässämme huomattiin, että myös omassa elämässämme yhteen asiaan keskittyminen on jäänyt vähälle internetin myötä. Kun on monessa eri mediassa yhtä aikaa läsnä, osa informaatiosta menee vääjäämättä ohi. Pohdimme, voisiko kysymyksessä olla mahdollisesti sukupolvikysymys? Osaavatko nuoret paremmin keskittyä moniin asioihin vai onko heillä kenties parempi kyky erottaa oleellinen epäoleellisesta? Havaitsimme myös, että internetissä on helppoa toimia hetken mielijohteesta, joka näkyi Noah’n hätiköitynä toimintana kirjautua tyttöystävän facebook- tilille ja päättää suhde.

Noah’n internet- käyttäytyminen herätti meissä ajatuksia myös ihmissuhteiden pinnallistumisesta. Noah ei ollut kiinnostunut keskustelemaan tyttöystävänsä kanssa ja suhteen päätyttyä etsi heti itselleen uutta seuraa. Keskustelussamme nousi esille myös ajatus siitä, että nuoret eivät välttämättä tee eroa verkkovälitteisen viestinnän ja tavallisen välillä, koska heillä internet ja ”todellisuus” ovat toisiinsa limittyneitä. Toisten ihmisten kanssa kommunikoidessa tarvitaan aina sosiaalisia taitoja oli välissä media tai ei. Some on vielä niin uusi ilmiö, ettei sinne ole vakiintunut vielä käytöskoodistoa. Huomioimme myös, että kirjoitettu teksti ja esimerkiksi hymiöt ovat monitulkintaisempia kuin hetkessä tapahtuva face-to-face- kommunikaatio, jossa äänenpainot, ilmeet ja eleet muodostavat osan viestistä. Noah’n tyttöystävän keskustelu toisen pojan kanssa ei välttämättä ollut sitä mitä Noah kuvitteli.

Myös Chatrulet mietitytti meitä vaihtelevan käyttäjäkunnan ja arveluttavan materiaalin vuoksi. Etenkin lasten joutuminen kikkelisivustoille huolettaa meitä, mutta toisaalta huonoja kokemuksia internetistä ei varmaan voi kokonaan välttää. Mielestämme lapsia pitää ohjeistaa median käyttöön ja ohjeistaa kriittisyyteen. Mediakasvatukseen toivoisimme lisää resursseja !

Internetissä toimimisen nopeuteen ja hektisyyteen osaltaan liittyy myös välittömän ”palkkion” saaminen omien kokemuksiensa ja hetkiensä jakamisesta. Tämä ”palkkio” on huomio, jota saamme somessa tykkäyksien ja kommenttien muodossa. Miksi Noah’n oli pakko laittaa ero heti käytäntöön ja niin sensaationhakuisella tavalla? Miksi hän otti heti netin välityksellä yhteyttä kaveriinsa ja kertoi tyttöystävän epäröinnistä ennen kuin mitään oli todella edes tapahtunut. Jatkuva raportointi ja oman elämän ja kokemusten jakaminen tuntuu olevan tärkeämpää kuin tässä hetkessä eläminen.

______________________________________________________________________________________

Yhteenvetoa ryhmä wikipedian keskustelusta:

• Elokuva on osuva kuvaus nykyajan poukkoilevasta multitasking-ilmapiiristä ja useita meistä vaivaavasta lyhytjännitteisyydestä.
• Monet nykyään käytetyt some-välineet ohjaavat pitämään kommunikaation pinnallisella tasolla, jolloin väärinymmärrysten määrä kasvaa. Samalla sosiaalinen media mahdollistaa myös sen, että halutessaan itsestään voi antaa hyvinkin valheellisen kuvan.
• Sosiaalinen media on kommunikointimuotona kapea verrattuna kasvokkain keskusteluun, ja vaatii erilaista keskustelukumppanin viestien tulkintataitoa. Tällaista some-lukutaitoa on esimerkiksi:

nähdä skype-kuvassa näkyvän keskustelukumppanin silmien liikkeistä että hän puuhailee samalla jotain muuta
ymmärtää että yhteys voi katketa teknisistä syistä
ymmärtää että tykkääminen ei välttämättä ole “tykkäämistä”
ymmärtää yksityisyyden rajat; Facebook-tilin väärinkäyttöä voidaan verrata esim. kirjesalaisuuden rikkomiseen

• kaikilla kokemusta pitkältä ajalta ennen some-aikaa, mutta mikä somessa on niin erilaista? Yhdistellessään erilaisia viestintäkeinoja, kuvaa, ääntä ja tekstiä somen sinällään luulisi olevan lähempänä kasvokkain keskustelua kuin aiemmat välineet, silti vasta nyt pohditaan kommunikoinnin onttoutta. Johtuuko se siitä että monipuolisuudessaan some vertautuu monien mielessä kasvokkaiseen kohtaamiseen kun kirjeitse kommunikointi on ja oli niin ilmiselvästi eri asia?

______________________________________________________________________________________

Interaktiiviset ihmiset

Kuten lyhytelokuva Noah meille osoittaa, asioita ei verkossa tehdä enää yksi kerrallaan vaan on yleistä, että tehdään montaa asiaa samaan aikaan alitajuisesti: katsotaan videoita, pelataan ja chattaillaan samanaikaisesti. Jos sosiaalinen elämä alkaa kuitenkin olla pääpainoltaan vain internetissä, aiheuttaa se ihmiselle lopulta suurta yksinäisyyden tunnetta. Ihminen tarvitsee yhä oikeassa elämässä tapahtuvaa kommunikointia pysyäkseen järjissään. Voiko tulevaisuudessa jopa käydä niin, ettemme poistu enää kotoa ollenkaan? Ihminen voi jo periaatteessa hoitaa lähes kaikki asiansa internetin välityksellä kuten ostokset, koulut, työt sekä lääkärinkäynnit.

Noah osoittaa ilmeikkäästi, kuinka sosiaalisessa mediassa keskustelunaiheet vaihtuvat silmänräpäyksessä huomattavasti nopeammin kuin fyysisessä arkielämässä. Tämä luo keskustelulle uusia ulottuvuuksia, joihin emme ole aikaisemmin tottuneet. Ongelmallista voikin olla, että erilaisissa verkkopalveluissa käsittelemme erilaista dataa ja tietoa, mikä vaatii erilaista keskittymistä.

Yksi mielenkiintoinen teema Noahissa on yksityisyys. Jokainen meistä voi pääasiassa itse valita, kuinka paljon haluaa muille omasta elämästään kertoa, mutta monelta sosiaalisen median käyttäjältä puuttuu ymmärrys siitä, mitä heidän julkaisemillaan tiedoillaan voidaankaan tehdä. Monille nuorille, jotka ovat kasvaneet verkkomedian parissa, on myös muodostunut eräänlainen side julkiseen katsottavana olemiseen. Verkon ja arkielämän välillä on havaittavissa erikoinen ristiriita, jossa ihmiset jopa välttelevät ihmisten fyysistä kohtaamista, mutta voivat kertoa hyvin henkilökohtaisia ja arkoja asioita omilla kasvoillaan koko maailmalle esimerkiksi Chatrouletessa.

Yksityisyyteen liittyen on hyvä muistaa myös, että myös verkossa käyttäjä voi rikkoa kirjesalaisuutta, tähän syyllistyy myös Noah.

Osaltaan elokuvassa oli mielenkiintoista havaita, kuinka oman tietämyksen huijaaminen on helppoa kädenkäänteessä tietolähteiden kautta. Tästä esimerkkinä on kohtaus, jossa Noah etsi nopeasti tietoa Googlesta Radiohead-yhtyeen laulaja Thom Yorkesta esittäen bändin fania web-kamerassa olleelle tytölle. Meistä voi tulla ketä vain haluamme, mutta myös muut vuorovaikutteisesti voivat muokata meidän kuvaamme tietynlaiseksi.

Nykyaikana, kun kaikki on kaikkien saatavilla, voi pohtia, onko kaikkea kuitenkaan tarkoitettu kaikille. Chatroulettessa nähtiin elokuvassa niin aikuisia alastomia miehiä kuin alaikäisiä tyttöjä pyjamabileissä. On varsin hämmentävää ajatella näiden kahden maailman kohtaamista samassa palvelussa. Medialukutaidon ymmärtämisen kannalta on myös haasteellista sukupolvien jakautuneisuus. Mediakasvatuksessa painotetaan usein nuoria ja lapsia, mutta kuinka kiinnostuneita aikuiset ihmiset ovat ymmärtämään verkkomaailman vastuun ja riskit ja kumoamaan aikaisemmat olettamuksensa?

______________________________________________________________________________________

Kuvalukuntaitoryhmän pohdinnat

Tästä jäi jännä fiilis. Tosi hyvä ja hauska lyhytelokuva, joka sai ajattelemaan sosiaalisen median voimaa ja sitä, kuinka rakennamme omaa identiteettiämme sen pohjalta. Asiat, jotka tapahtuvat sosiaalisessa mediassa voivat olla jopa merkityksellisempiä kuin ne, mitkä tapahtuvat oikeassa elämässä. Kuten tässäkin: Noah teki muutaman väärän johtopäätöksen hänen ja tyttöystävänsä suhteen tilasta perustuen siihen, että hän ei saanut tyttöön kontaktia viesteillä. Lopputuloksena oli ero ja se, että tyttöystävä blokkasi Noahin kokonaan elämästään. Tuntuu, että Y-sukupolvea edustavilla nuorilla menee sormi suuhun heti, kun jotain yllättävää ja epämiellyttävää tapahtuu. Jos Noah olisi esim. soittanut tyttöystävälleen ja kysynyt mikä hätänä, ei ongelmaa välttämättä olisi syntynytkään. Sosiaalisesta mediasta on hyötyä, mutta se myös sokaisee. Siihen jää koukkuun, jolloin unohtaa muut vuorovaikutuksen tavat, joista tärkeimpänä kasvokkainen vuorovaikutus toisen ihmisen kanssa. Tietokoneen ruudun takana kirjoittaessasi voit olla mitä vain ja kuka vain. Joskus tuntuu, että mikään sosiaalisessa mediassa ei ole aitoa. Onneksi aitojakin hetkiä voi kokea myös sosiaalisessa mediassa, mistä todisteena ovat esim. monet parisuhteet, jotka ovat alkaneet verkossa.

-Maiju

Minulle jäi myös vähän jännä fiilis katsomisen jälkeen. Ja myös jotenkin… outo. Nykyään olemme niin tottuneet sosiaaliseen mediaan ja siihen, että kaikki tekemisemme on niin julkista. Olin itse koko lyhytelokuvan ajan hieman ahdistuneessa mielentilassa, ehkäpä koska ulkopuolisena on niin helppoa nähdä, että Noah ylireagoi pahasti ja meni tekemään jotakin parissa sekunnissa, jota ei saa koskaan pyyhittyä pois. Se ehkä nykypäivän medioissa onkin niin pelottavaa: itsestään voi lyhyessä hetkessä paljastaa liikaa, ja on liian helppoa tehdä typeriä virheitä tunnekuohun vallassa. Itse en ole koskaan käynyt tällaisissa chattihuoneissa, koska jotenkin itsensä tuntemattomille “paljastaminen” on pelottavaa. Ajatus siitä, että toinen näkee sinut, vaikka on itse ehkä maapallon toisella puolella. Toinen pelon kohde on tietysti nämä itsensäpaljastelijat, jotka eivät nyt varsinaisesti pelota, mutta ärsyttävät ja loukkaavat. Odotin hieman koko elokuvan ajan, että Amy ojentaisi jonkin oljenkorren Noahille, mutta toisaalta se oli Noah, joka meni toisen Facebook-tilille ja vaihtoi tämän suhdestatuksen. Sympatiani eivät kyllä olleet Noahin puolella, suurin piirtein huusin ruudulle “älä tee sitä!” kun hiiri vilkkui “save”-linkin päällä. Elokuvan opetus? Nykymaailmassa asioiden ylitulkitseminen on vaarallista. Amy ei tehnyt mitään muuta kuin sanoi, että skypessä on jotain häiriötä ja “jutellaan myöhemmin”. Voi kunpa Noah olisi jaksanut odottaa vaikkapa seuraavaan päivään.

-Sanni

Olen aika pitkälti samaa mieltä Sannin ja Maijun kanssa. Mua turhautti katsoa tuota lyhyt elokuvaa aivan todella paljon, lähinnä siksi että mun teki mieli Sannin tavoin huutaa ruudulle, mutta toisaalta myös siksi, etten voinut olla ajattelematta,että tekeekö joku oikeasti tällaista. Sosiaalisessa mediassa on maalaisjärjen käyttö ihan samalla tavalla mahdollista kuin normaaleissakin kanssa käymisen tilanteissa. Toki on myös tuotava esiin eräs toinen puoli tästä: Amy huomasi Noahin lähettämän viestin FB:ssä ja myös puhelimen kautta laitettu viesti välitettiin perille asti. Miksi Amy ei vastannut? Osittain olen myös sitä mieltä, että jos käyttää sosiaalista mediaa, pitää myös ymmärtää sen pelisäännöt. Tässä lyhärissä sekä Noah että Amy toimivat tökerösti: Noahin ei olisi pitänyt ylireagoida ja Amyn olisi pitänyt vastata Noahin viestiin. Kanssakäyminen muiden kanssa sosiaalisessa mediassa on tosi herkkää puuhaa, mutta ei sen herkempää kuin kasvokkainen kanssakäyminen. Se on vain erilaista.

-Hanna

Minusta tässä lyhytelokuvassa ei ollut mitään muuta uutta kuin tekniikka. Ihmiset ovat ymmärtäneet toisiaan väärin ja ylireagoineet maailman sivu. Tietysti täältä kolmenkympin toiselta puolelta on helppo kommentoida teinien ihmissuhteiden opettelua, mutta minusta minunkin ikäpolveni onnistui ymmärtämään toisiaan väärin ja ylireagoimaan ihan IRL ja IRC:n ja ICQ:n avustuksella ennen facebookia yms. ja meitä ennen lukuisat muut puhelinten ja kirjeiden avustuksella sekä kasvotusten. Suuri osa romanttisista elokuvista ja romaaneistakin tuntuu ammentavan väärinkäsityksestä, jota kukaan ei suostu korjaamaan. Järki ja tunteet olisi ollut paljon lyhyempi kirja jos ihmiset olisivat vain puhuneet toisilleen ja varmistaneet että ymmärsivät oikein, eivätkä vain olettaneet tietävänsä varmasti mitä toinen sanoillaan tarkoitti. Lisäksi luulin että ihmiset tietäisivät jo että netissä on asioita joita ei kannata tehdä. On linkkejä, joita ei kannata klikata ja on paikkoja joissa ei kannata jakaa sähköpostiosoitettaan ja lisäksi on tuo tiedon pysyvyys netissä, mikä kannattaisi ottaa myös huomioon. Kaikilla viestinnän välineillä on ollut käyttäjiä, jotka käyttävät niitä yhteisten sääntöjen vastaisesti. Kirjeenvaihtoilmoituksiin tuli varmasti vastaukseksi joillekin asioita, jotka vastaavat chatrouletten itsensäpaljastajia ja käsittääkseni tästä syystä osassa ilmoituksista oli PL kotiosoitteen sijaan.

-Sanni

____________________________________________________________

SMAL

Keskustelimme ryhmän kanssa muun muassa lyhytfilmin tarkoituksesta sekä filmistä nykyajan kuvauksena.

Lyhytfilmin alussa kävi hyvin ilmi uusmedian ja teknologian käytön hektisyys ja keskittymättömyys, mutta loppua kohden se laimeni ja kuvaan jäivät pääasiassa ihmissuhdeasiat. Tämän seurauksena pohdimme videon pääpointtia sekä sitä mitä videon tarkoituksena oli kuvata. Onko lyhytfilmi nykyteknologian kuvaus siivitettynä ihmissuhdedraamalla vai kuvaus kommunikoinnista nykyaikana? Kenties molempia. Mietimme myös sitä millaista medialukutaitoa videon ymmärtäminen edellyttää. Esimerkiksi vanhempi ihminen joka ei juurikaan käytä teknologisia laitteita tajuaisi kuitenkin sen ihmisten välisen kommunikoinnin jota lyhytfilmi esittää ja samoin todennäköisesti tiettyjen kommunikointivälineiden perusidean, mutta tietty ulottuvuus filmistä jäisi ymmärtämättä. Filmin nyanssien ymmärtäminen vaatii jonkinlaista tietoa siitä miten erilaiset sivustot ja ohjelmat toimivat.

Juttelimme hieman myös siitä mitä tämä filmi kertoo maailmasta jossa elämme. Jäimme etenkin pohtimaan Noahin ja nimettömän tytön kohtaamista Chatroulettessa. Ilmensikö tämä hetki yhteyksienluomista nykyajan maailmassa? Huutamista tyhjyyteen teknologian avulla toivoen että joku vastaa? Meneekö kukaan chatroulettiin etsimään mitään syvällistä? Todennäköisesti ei, mutta ihmisten toimintojen taustalla voi kuitenkin olla kuitenkin “mitä jos” -tyyppinen toiveajattelu. Samanlaiset kokemukset mahdollisia myös tosielämässä, tosin lähteminen näistä tilanteista on erilaista kuin internetissä.

________________________________________________________________________

Plan B:n mietinnät Noah-lyhytfilmistä

Noah-lyhytvideo synnytti ryhmässämme keskustelua erityisesti nuorten median käytöstä ja siitä, miten sosiaalinen media vaikuttaa seurustelun ja sosiaalisen kanssakäymisen tapoihin. Videolla Noahin tekemisiä leimaa monen asian tekeminen samanaikaisesti tietokoneella, multitasking, ja kenties tietty lyhytjänteisyys median käytön ja internetissä toimimisen osalta. Pohdimme ryhmässämme muun muassa sitä, miten median käytössä näyttäytyvä multitasking näyttäytyy laajemmin muillakin elämän alueilla ja useat meistä miettivätkin, että kenties nykyaikana kykymme keskittyä pitkäjänteisesti yhteen asiaan on huonompi kuin aiemmin. Keskustelussamme nousi esiin, että internetissä toimittaessa kyky tehdä useita asioita voi olla hyödyksikin, mutta toisaalta tällaisen toiminnan järkevyys kyseenalaistettiin mikäli mikään asia tai toiminta ei ole kunnolla hallinnassa, kun huomio jakautuu liian suureen määrään asioita samanaikaisesti. Osa ryhmäläisistä tunnisti Noahissa ja itsessään samanlaisia taipumuksia median käytön ja digitaalisessa ympäristössä toimimisen suhteen.

Multitaskingin ja lyhytjänteisyyden lisäksi runsasta keskustelua ryhmässämme herätti sosiaalisen median rooli nuorten elämässä ja sosiaalisissa suhteissa. Digitaaliset sovellusten nähtiin ylipäätään muuttavan sitä, mitä perinteisesti on ymmärretty sosiaalisella kanssakäymisellä – niin hyvässä kuin pahassa. Sosiaalinen media mahdollistaa kommunikaation pitkienkin välimatkojen yli, mutta tällaisissa ympäristöissä tapahtuva kommunikaatio nähtiin ryhmässämme myös vaikeana muun muassa sen takia, että ilmeet, eleet ja kehon kieli jäävät pois, jolloin kanssakäymisestä tulee helposti tunteetonta. Ryhmässä tuotiin esiin, että sanattoman kommunikaation puute saattaa olla haastavaa erityisesti seurusteltaessa: esim. parisuhteen vaaliminen vain telekommunikaatioon perustuen on kinkkistä ja saattaa johtaa helposti eroon varsinkin parisuhteen alkumetreillä. Ryhmämme keskustelussa huomiota kiinnitettiin myös siihen, että sosiaalisen median profiilin ja henkilön todellisen minän välillä saattaa olla suuria eroja. Henkilöstä ja tämän toiminnasta voi saada täysin toisenlaisen kuvan kuin mitä tämä todellisuudessa on, mikäli arviointi perustuu vain sosiaaliseen mediaan. Pohdimme myös, että sosiaalinen media madaltaa kynnystä julkisen ja yksityisen välillä, mikä mahdollistaa ihmisten ja seuraamisen ja tarkoituksellisen ”kyttäämisen” digitaalisissa ympäristöissä. Tällainen toiminta voi olla tuhoisaa parisuhteelle, jos jommallakummalla on taipumusta mustasukkaisuuteen kuten Noahinkin esimerkki osoittaa. Keskustelussamme mietimme myös laajemmin, että sosiaalinen media ylipäätään saattaa kärjistää ihmissuhdeongelmia toiminnan äkkipikaisuudesta johtuen, mutta koska sosiaalinen media on todennäköisesti tullut jäädäkseen, täytyy ongelmaa pyrkiä ratkaisemaan ennen kaikkea harjoittelun ja mediakriittisyyden avulla eikä palveluiden ulkopuolelle jättäytymisellä.

______________________________________________________________________________________

Randomin mietteet:

Lyhytelokuva ei viestinsä kannalta varsinaisesti onnistunut vaikuttamaan ryhmän jäseniin millään tavalla. Sen aiottu sanoma koettiin vanhentuneeksi ja loppuun kulutetuksi; vain pari vuotta vanha elokuva tuntuu jo nyt aikansa eläneeltä. Päähenkilöä kuvailtiin keskittymishäiriöiseksi ja tapahtumien kuvausta kärjistetyksi. Närkästystä herätti milloin Noahin päätökset henkilönä, milloin elokuvan yrittämä varoittava sävy sosiaalisen kanssakäymisen digitalisoitumisesta. Moraaliksi haluttiin valita ennemmin salasanaturvallisuuden tärkeys kuin esimerkiksi internetin tai sosiaalisen median vaarat nuorisolle.

Elokuvan kuvaustyyli sai osakseen sekä kiitosta että kritiikkiä; toisaalta tällainen tyyli koettiin mielenkiintoiseksi jo siksikin, ettei nykyihmiselle tuota vaikeuksia seurata sitä (ja aikanaan se varmaankin oli hyvinkin uutta ja erilaista, vaikka nyt samantyyppistä alkaa ilmestyä – ks. elokuva Unfriended), mutta toisaalta taas koettiin, että tilanteiden epäuskottavuus vie huomion liian nopeasti pois kuvaustyylin erilaisuudesta. Tarinankerronnallisesti Noah ei siis vakuuttanut ketään, ja lähinnä ärsytti katsojaa.

Jotakin Noahista kuitenkin saatiin irti. Kärjistetystä tyylistä huolimatta koettiin, että elokuvassa oli silti todenperäisyyttä: typeryyksien tekeminen netissä on hyvin helppoa, ja nykyään sosiaalinen kanssakäyminen siirtyy yhä enemmän nettiin ja sosiaalisiin medioihin. Elokuvan formaattia pidetiin myös eräänlaisena medialukutaitotestinä – jos pysyy kärryillä, on jokseenkin some- ja käyttöliittymälukutaitoinen. Ehkä kertovinta ryhmän reaktioissa on se, että Noah ei onnistunut shokeeraamaan ja lähinnä ärsytti kaikkia. Se, että vuonna 2013 tehty elokuva on jo nyt vanhaa kauraa varmasti kertoo jotakin ajasta, jossa elämme. Tämä on nähty, tämä on koettu, ja argumentit puolesta ja vastaan on jo kuultu monta kertaa. Se, että ryhmässä koettiin Noahin tuovan pöytään niin hyvin vähän uutta, on todiste aiheen jokapäiväisyydestä ja normaaliudesta.

__________________________________________________________________________________________________________________________

Anonyymiryhmä

Noah

ShaWo: Olin nähnyt tämän videon itse asiassa jo peruskurssien aikoihin reilu vuosi sitten. Hyvin mielenkiintoinen näkemys. Olen aiemminkin pohtinut ihmisten keskittymiskykyä keskustellessa ja sitä miten monesti kännykkä vie ihmisten keskittyneisyyttä pois siitä mistä puhutaan. Videolla mies aloittaa keskustelun skypessä ja samalla puuhailee kaikkea muuta, juurikaan itse keskusteluun keskittymättä. Kun tyttöystävä sanookin yllättäen jotain hieman tärkeämpää keskittyminen palaa jälleen. Ylireagointi ja tulkinta taasen iskevät päälle ilman, että keskustelua viedään eteenpäin muulla tavalla. Suoraa vaan toisen tunnuksilla facebookiin ja katseleen, että mitä on kirjoiteltu ja kenelle. Toinen mielenkiintoinen kohta videolla on facebookin kautta toisen ihmisen vakoilu ja tarkkailu. Tässäkin ystävän kirjoittamat kommentit tyttöystävän seinälle tulkittiin aivan väärin ja tehtiin omat johtopäätökset ilman keskustelua.

H. Wasenius: Joo, tuo keskittymiskyvyttömyys oli hyvin kuvattu. Noah pornon katselun lomassa linkkailee samoja kissakuvia päivästä toiseen. Kaipa tuossa on haettu sellaista opetusta, että kannattaisi vähemmän häröillä ja enemmän keskittyä toiseen ihmiseen, niin ei tule suurena yllätyksenä, jos toinen alkaa osoittaa jonkinlaisia epäröimisen merkkejä. Tuo Facebook-tiliin murtautuminen on myös hyvin kuvattu. Poika pohtii, että mitä hän tekee on kyllä väärin, mutta tarkoitus pyhittää keinot. Kaverilleenkin kirjoittaa puolustelevasti: “not to lurk just to check for sketchy shit”. Että sehän on melkein rationaalisen ihmisen teko tuossa vaiheessa.

ShaWo: Kiinnitin tuohon itsekin huomiota. Itselleen perustellen tässä tunkeudun toisen tilille ja katselen hieman, että mitä sitä on puuhattu. Paljonhan tästä pystyy tekemään myös ihan suoraan facebookin kautta, kirjautumatta toisen tilille esim. juuri katsomaan kuvien kommentit läpi jne. Tässä tapauksessa Noah meni vain askeleen pidemmälle katsomalla keskustelut läpi ja muutti parisuhdestatusta tytön puolesta. Onhan sekin toki tapa ilmoittaa omista haluistaan parisuhteen osalta… Lopussa ollut chatroulette-kohtaus on hyvä myös aitoudessaan. Tyttöjä ja kyrpiä. Keskustelu sen viimeisen tytön kanssa alleviivaa leffan pointtia aika paljon.

IsonTalonAntti: Elokuva sai kyllä elämään mukana, taisin ääneen huudella No no no no ja Don’t do it! kun Noah pyöri tyttöystävänsä Facebookissa… Tilanne kyllä eskaloitui aika nopeasti juuri epävarmuuden ja epäilysten herättyä. Kun katsoo Noahin tahtia vaihtaa sivulta toiseen tulee sellainen osa, ettei itse taida olla ihan samalla diginatiiviuden tasolla. Puhelun tapahtumista tuli myös mieleen jokin tutkimus jossa tosiaan todettiin, etteivät nykynuoret pysty sen enempää keskittymään useampaan asiaan kerralla kuin vanhemmatkaan, ainoastaan kyky vaihtaa tehtävästä toiseen nopeasti on parempi. Kaiken kaikkiaan elokuva on kyllä osuva kuvaus nykyajan digitaalisuudesta ja pinnallistuneesta kommunikaatiosta ja kieltämättä pistää miettimään, millainen versio tästä saataisiin kymmenen vuoden kuluttua. Kuten tuolla CoCreate -sivulla todettiin, elokuva olettaa katsojan tuntevan Facebookin ynnä muun toiminnot, kuten milloin lähetetty viesti on nähty. Tuollaiset yksityiskohdat ovat tärkeitä elokuvan juonen kannalta, ja veikkaan etteivät ainakaan omat vanhempani ymmärtäisi elokuvaa samalla tavalla.

Ainomonster: Leffasta tuli paha mieli, mutta silti se oli jotenkin koukuttava. Ihan kuin olisi itse salaa katsomassa jonkun näyttöä ja miten toinen ihminen käyttäytyy selaillessaan nettiä. Itse olen ainakin paljon hitaampi, en ainakaan omasta mielestäni poukkoile noin paljon asioista ja keskusteluista toiseen vaikka avoinna saattaa olla useampikin välilehti. Jos keskustelen esim fb-chatissa jonkun kanssa, niin harvoin kykenen samalla edes selailemaan muita sivuja, pitää keskittyä siihen, mitä toinen kirjoittaa/sanoo, kun muutenkin on vaikea pelkän tekstin perusteella saada selville toisen ajatuksia välillä.

Some-ajan teinien on ehkä helpompi tehdä kaikenlaisia olettamuksia kumppaneistaan ja kavereistaan kuin aiemmin. Aiemminhan on vain analysoitu toisen lähettämiä tekstareita tai onko toinen tullut istumaan luokassa tai ruokalassa samaan pöytään. Nykyään somen kauttaa pystyy tekemään huomattavasti enemmän tuollaisia olettamuksia ja ylianalysointia, koska ylipäätään ihmisistä on kai helpompi tehdä olettamuksia sen perusteella, mitä he jakavat tai eivät jaa tai mistä tykkäävät ja mitä/miten kommentoivat.

Ryhmä Omena

Kävimme videosta polveilevan keskustelun. Tässä muutamia tärkeimpiä näkökulmia ja teemoja, jotka nousivat esille. Tyttöystävästä eroaminen herätti paljon keskustelua. Tyttöystävän facebook-tilille kirjautuminen ja suhdestatuksen muuttaminen tuntui meistä omituiselta, vaikka tyttöystävä olikin salasanansa luovuttanut Noahille. Yksityisyys näyttäytyy eri tavalla diginatiiveille ja meille, jotka emme ole syntyneet kännykkä kädessä. Keskustelussa tuli esiin, että jotkut jakavat pankkikorttitunnuksiaankin pitkässä parisuhteessa, joten miksei myös facebook-salasanojaan. Missä kulkee avoimuuden ja yksityisyyden raja?

Kommunikaatio ja sosiaalisuuden tarve olivat tärkeitä keskustelunaiheitamme. Noahilla tuntui olevan tarve olla jatkuvasti yhteydessä muihin ihmisiin. Toisaalta digisukupolven ihmiset ovat tottuneet jatkuvaan online-elämään. Heille monen asian yhtaikaa tekeminen ei ehkä olekaan loukkaavaa vaan normaalia.

Mietimme myös, ovatko ihmissuhteet kevenneet, jos tärkeitä ja isojakaan asioita ei enää hoideta kasvokkain. Osa keskustelijoista oli sitä mieltä, ettei se välttämättä kerro ihmissuhteiden pinnallistumisesta vaan siitä, että esimerkiksi tekstiviestiin on helppo tarttua vaikeana hetkenä. Sosiaaliset tavat muuttuvat some-aikakaudella. Noahinkin tapauksessa ensin keskusteltiin Skypessä, kunnes tyttö ottaa esille tulevaisuudensuunnitelmat. Noah ei juurikaan reagoi tyttöystävänsä sanomisiin, vaan näyttää siltä, että tekee kaikkea muuta. Tyttö katkaisee puhelun. Hetkeä myöhemmin tyttö vaihtaakin profiilikuvaa, johon Noah reagoi voimakkaasti. Tämän jälkeen asiat hoidetaan viestittelemällä. Keskustelimme, miten monet ihmiset kokevat satunnaiset asiat kuten profiilikuvan muutokset taikka sydänhymiöt, juuri heille tarkoitettuina viesteinä.

Pornosivuston roolia videossa pohdimme monelta kantilta. Avasiko Noah pornosivuston ärsyttääkseen tyttöystäväänsä vai oliko sivusto vain osa kaikkea muuta linkki- ja sivustovirtaa? Voisiko pornosivuston esille tuominen heti videon alussa olla kannanotto siitä, miten nuoret elävät jatkuvassa porno- ja seksitulvassa? Toinen keskustelija oli sitä mieltä, että pornosivuston avaaminen oli Noahin keino virittyä keskusteluun tyttöystävänsä kanssa. Keskustelussa nostettiin esille pelko linkkien sekoittumisesta: mitä jos tyttöystävä saakin

kissavideon sijaan pornosivuston linkin. Noahin käymät videokeskustelut saivat keskustelijoissa aikaan kylmiä väreitä, vaikka syvällinen kontakti loppujen lopuksi löytyikin.

Lopussa puhuimme, kuinka online-elämä vaikuttaa keskittymiskykyymme. Video herätti samaistumisen tunteita muutamassa keskustelijassa. Olimme sitä mieltä, että videon hektisyyteen vaikutti paljon myös kuvaustapa, jossa kuvattiin vain ruutuja. Voisiko olla myös niin, että ehkä olemme aina olleet hälyn ympäröimiä, mutta se on nykyään toisenlaista ja erilaista. _________________________________________________________________________________________________________________________

Ryhmä Mediamyyrät

Kokosimme keskustelun teemojen alle niin, että keskustelunomaisuus tulee esiin.

Elokuvan luonne ja yleisö: kaoottinen, ahdistava, tuttu, samaistuttava

o Mihin genreen voisi luokitella, tai tarvitseeko edes?

o Vain tietynlaiset medianlukutaidot omaava henkilö voi katsoa turhautumatta. Jos sosiaalinen media ei ole tuttua, katsominen voi tuntua jopa sietämättömältä. Jotkin asiat voivat jäädä monelta ymmärtämättä, kuten lyhenne "cod" (Call of Duty -peli).

o Elokuvan voi tulkita kriittisenä kuvauksena lyhyen keskittymiskyvyn nettinatiiveista.

o Sen voi nähdä kritiikkinä somemaailmalle, joka ulottaa lonkeronsa kaikkialle ja voi tehdä enemmän hallaa kuin hyvää.

o Toisaalta elokuva ei välttämättä ole kriittinen, vaan realistinen kuvaus some-maailmaan uponneiden nuorten tavallisesta elämästä. Sosiaalinen elämä vaatii läsnäoloa siinä mielessä, että jos Facebookiin, Twitteriin, Pinterestiin, SnapChatiin ynnä muihin palveluihin ei jatkuvasti päivitä jotakin uutta, muut unohtavat henkilön olemassaolon.

o Lisäksi some-riippuvuus ei enää koske pelkästään teini-ikäisiä, vaan viime aikoina on ollut puhetta siitä, kuinka vanhemmilla ei enää riitä aikaa ja huomiota jälkikasvulleen sosiaalisen median varastaessa ne. Lapsi roikkuu some-zombie-vanhemman käsipuolessa samalla kun toisen hypnotisoitunut katse tuijottaa kännykän ruutua. Aikuinen ei näe eikä kuule. Puheterapeuteilta on tullut sellaista viestiä, että yhä isompi joukko 3-vuotiaita lapsia ei osaa puhua, koska heillä ei ole ketään, kenen kanssa harjoitella. Vanhempi heittää kommentit ja kuvat hyvin sujuneesta puistoreissusta FB-seinälleen, mutta unohtaa keskustella päivästä lapsen itsensä kanssa.

o Eikä kyse ole pelkästään siitä, että vanhempi ei juttele lapsen kanssa siitä, miten päivä on mennyt. Kyse on siitä, että vanhempi ei ole läsnä lapsen päivässä. Jos jatkuvasti täytyy seurata puhelintaan, jää sanomatta lapselle, että "katos, tuolla menee iso koira", ja kun taapero pyllähtää nurin, häntä lohdutetaan vasta sitten, kun "vielä tää yksi" on katsottu.

o Joka tapauksessa elokuvasta jäi epämiellyttävä tunne. Pahinta oli huomata, että katsoessa omatkin sormet hapuilivat toisille välilehdille ja muuta tekemään yhtä aikaa. Se tosin johtui siitä, että elokuvaa ei ollut kiva katsoa, vaan olisi halunnut nähdä jotakin muuta.

o Elokuva on hengästyttävä, todella realistinen ja tuore teinidraama

o Maaninen ja hengästyttävä kuvaus nykyteinien sosiaalisen median ja verkkomedioiden käytöstä. Kuitenkin melko äärimmilleen vedetty kuva siitä, miten nuoret miehet kommunikoivat keskenään verkkomaailmassa, ja millaiset käsityksen yksityisyydestä määrittävät näitä suhteita.

o Noahin kaoottiseen ruutuelämään, elokuvan tahtiin ja hiirenliikkeisiin pystyy myös samaistumaan. Itse olen yhtä levoton tietokoneella ollessa ja tarkistan Facebookin alitajuisesti aina kun keskittyminen varsinaisesta tekemisestä herpaantuu. Lähisuvussani on myös parikymppisiä poikia, joiden netinkäyttö tekniseltä osin muistuttaa osin lyhytelokuvassa nähtyä.

Toteutus: hengästyttävä rytmi, todentuntuisuus

o Koko video toteutettu tällä ruutuidealla, jopa lopputekstit; tunne siitä, miten päähenkilö elää elämäänsä verkossa.

o Hengästyttävä rytmi; zoomaukset ja ruudulla maanisesti liikkuva kursori, jota kamera seuraa.

o Toimiva rytmitys ja huumorielementti tekevät elokuvan kuitenkin koukuttavaksi.

o Musiikkiraidalla ja esimerkiksi hiirenliikkeiden epäröinnillä tuodaan esiin päähenkilön tunnetiloja.

o Äänimaailma (näppäinäänet, skypen tunnus) tuottavat autenttisuutta.

o Elokuva luo todentuntuisen kuvauksen, mutta siitä voi lukea sen iän kun tietää, miten sosiaalisen median sovellukset ovat sittemmin nopeasti pienin osin muuttuneet (esim. uusia sovelluksia); elokuvasta tulee tätä kautta myös hieno ajankuva joka voi olla arvokas paljon myöhemmin.

o Itse en kokenut elokuvaa ihan niin hengästyttävänä. Juuri pari viikkoa sitten seuraamastani Moderni perhe –sarjasta ilmestyi tämä Katsomossa katsottavissa oleva jakso ”Linjat poikki”: http://www.katsomo.fi/#!/jakso/33006032/moderni-perhe/509120/linjat-poikki. Se on tehty samalla idealla kuin Noah-lyhytelokuva ja on aika hauska, kannattaa katsoa :D se on uudenlainen "dokumentti", tai "mokumentti".

Samankaltaisuus ei ole sattumaa, sillä Moderni perhe -sarjan jakson innoittajana on ollut juuri tämä Noah-lyhytelokuva. Tässä vielä linkki juttuun, jossa tuo mainitaan: http://fusion.net/story/50291/watch-noah-the-short-film-that-inspired-modern-familys-iphone-filmed-episode/ .

Draama: klassinen asetelma, nykymedian jokamies

o Klassista; mies ja nainen, mustasukkaisuus ja menetetty rakkaus.

o Noah on eräänlainen internetajan jokamies, jonka seikkailut sosiaalisen median syövereissä ja netin pelien ja pornon täyttämässä maailmassa tarjoavat katsojalle varsin tyylipuhtaan esityksen nykyteinien verkkoelämän moniulotteisuudesta.

Teknologia ja reaaliaikainen digitaalinen maailma: jatkuvan yhteyden ongelma

o Video tarjoaa kärjistetyn kuvauksen siitä, kuinka sosiaalinen media ja viestintäteknologia ovat kehittyneet siihen pisteeseen, että olemme toisaalta jatkuvassa yhteydessä toisiimme mutta silti eristäytyneinä omien ruutujemme taakse.

o Päähenkilön koko sosiaalinen maailma ja elämän sisältö rakentuvat verkkomaailmassa.

o Vaikka päähenkilöön ei samaistuisikaan, on viestintäteknologian aikaansaama ylitulkinta ja ahdistuneisuus tunnistettavissa.

o Elokuva tuo todentuntuisesti esiin sen, kuinka toisaalta pakonomaisestikin jaetaan ajatuksia, tunteita, tietoa, ja kuinka toisaalta anonymiteetin suoja (tai

illuusio) ja sosiaalisen kontrollin puute antavat mahdollisuuden epäsosiaaliseen käytökseen.

o Facebook voi olla ahdistava paikka; se typistää ihmiset profiilikuvauksiksi ja ihmiset tekevät päätelmiä näiden kuvausten pohjalta. Ihmisen tulee tarkkailtua ja kontrolloitua omaa profiiliaan, samoin kuin muiden profiileja. Tietysti sosiaalista mediaa voi käyttää myös "kepeällä" otteella.

o Sosiaalisesta mediasta voi myös syntyä "ähky", kun ollaan yhteydessä niin moniin ihmisiin ja vastaanotetaan informaatiota niin monen ajatuksista ja elämästä.

o Sosiaalinen media tukee ajatusta verkostoitumisesta; monista ihmisistä ollaan tavallaan kiinnostuneita, mutta ei varsinaisesti olla tapailu- tai soitteluväleissä.

o Verkossa on paitsi mahdollisuuksia myös rajoitteita; kun sitä käytetään kasvokkaisen vuorovaikutuksen korvikkeena, sosiaalinen kehitys saattaa mennä väärään suuntaan. Heikkeneekö kykymme käydä pitkiä ja syvällisiä keskusteluja ja erottaa ihmisyyden nyansseja ja ihmisten yksilöllisyyttä, kun verkkomaailma tekee ihmisistä helpommin hallittavia yksinkertaistuksia?

o Edellä on esitetty mielenkiintoisia kysymyksiä. Oman huomioni kiinnitti se, kuinka tottuneesti poika eteni ChatRoulettessa siitä huolimatta, että enemmän kuin joka toinen vastaan tullut käyttäytyi jollakin tapaa ahdistavasti ja seksuaalisesti, mikä on kyseisen palvelun ihan oikeakin todellisuus. Pervoihin ja häiriintyneisiin ihmisiin on kuitenkin Internetissä jo totuttu. Vanhemmat järkyttyisivät, mutta nuoria ei jaksa kiinnostaa. Mikä merkitys on sillä, että nuorille ihmisille Internet on sallittu paikka käyttäytyä asiattomasti?

o Voin myös samaistua tuohon vainoharhaan, tai somen mudostamaan kuplaan vajoamiseen, ja mainittuun ihmisten rakennettujen identiteettien tarkasteluun. Toisaalta on hyvä, että ihmiset voivat olla jatkuvassa yhteydessä toisiinsa, mutta toisaalta se on myös huono asia, kun yhteys jää kontrolloiduksi ja pinnalliseksi. On helppoa olla epäselvä, epärehellinen ja ymmärtää väärin. Myös aikuisten ja lasten maailma sekoittuu, kuten todettiin.

o Elokuva kuvastaa ehkä myös sitä, miten lyhytjänteisiksi internet- ja some-ajan ihminen muuttuu. Hän ei malta antaa aikaa toisille ihmisille, ei omille johtopäätöksille, ei omille päätöksille eikä toiminnalle. Asioita tehdään hetken mielijohteesta ja tunteenpuuskassa, toiminta näkyy monelle ihmiselle heti ja se myös pysyy, sitä ei voi pyyhkiä pois. Internetissä on helppo tehdä suuriakin virheitä teini-ikäisenä ja myöhemmin. Näitä virheitä ei olisi välttämättä tehty jos käytössä olisi vain lankapuhelin.

Nuoret aikuisten maailmassa ja vanhempien epätietoisuus medioiden haitoista

o Jopa vähän ”moraalisen paniikin makua”; miten hirveää olisi olla tietämätön vanhempi, jonka lapsi näkee mitä esimerkiksi Chatroulette-palvelussa tapahtuu

o Videoyhteydellä toimiva pikaviestinpalvelu on tosin jo vähän vanha juttu, eikä se tainnut koskaan oikein rantautua Suomeen, joten suomalainen katsoja voi järkyttyä vielä enemmän chateissa vilisevistä alastomista ruumiinosista; esimerkiksi elokuvassa esiintyvät kolme esiteini-ikäistä tyttöä saattavat nähdä vaikka mitä ennen kuin törmäävät päähenkilöön.

o Elokuva herättää kieltämättä ihan aiheellisia huolia teinien verkkokäyttäytymisestä, sillä suuri osa vuorovaikutuksesta tapahtuu nykyään läppärillä ja mobiililaitteilla.

Kuinka käy esim. vuorovaikutustaitojen kehittymiselle (mobiililaitteilla ym. tapahtuvassa viestinnässä erilaiset säännöt kuin kasvokkaisessa), kasvamiselle fiksuiksi, vastuullisiksi ja toisten ihmisten tunteet huomioon ottaviksi aikuisiksi (ilman konkreettisia seurauksia teoille), psyyken kehitykselle (eroottiset kuvat jo pienestä alkaen näkyvillä)

Entä teinien keskenään jakamat pornografiset sisällöt? Tätä käsiteltiin jollain digitaalisen median kurssilla. Pointti oli, että tuon kaltaisen sisällön jakamisessa ei sinänsä ole mitään uutta, mutta yksityisemmästä touhusta on tullut julkisempaa mobiililaitteiden myötä. Esimerkkinä yleiseen jakoon päätyvä, alun perin seurustelukumppanille lähetetty kuva.

o Moni voisi järkeillä niin, että eihän vanhempien edes kannata yrittää puuttua siihen, millä tavoin nuoret käyttävät uusia medioita ja kommunikoivat keskenään. Mielestäni vanhempien on kuitenkin entistä vaikeampi ymmärtää teini-ikäisiään, koska kontekstit ovat muuttuneet niin paljon. Vanhemmat eivät välttämättä tajua digitaalisuuden ja mediaviestimien skaalaa ja laatua, eivätkä siis välttämättä ymmärrä kaikkia sen mahdollisia ongelmiakaan.

Tiivistelmä Korporaatio ryhmän ajatuksista

Lähdimme ryhmän kanssa tarkastelemaan lyhytvideon avulla “Noah”-hahmon medialukutaitoa. Pohdimme myös medialukutaito-termiä ja sen yhdistettävyyttä yksityishenkilöiden väliseen informaatioonjakoon ja kanssakäymiseen Facebookiin. Videon päähenkilö, Noah, edustaa vahvasti sukupolvea, joka on ikään kuin saanut pärjätä omillaan internetin ja sosiaalisen median maailmassa. Tämän vuoksi Noah on hyvä esimerkki miksi mediakasvatusta tarvitaan, sillä sosiaalista mediaa on helppo käyttää ja tulkita väärin. Medialukutaito käsitteenä oli koko ryhmälle tuttu ja äärirajoiltaan selkeä. Kuitenkin termin tarkka määrittely ja rajanveto mikä luetaan medialukutaitoihin ja missä ympäristöissä sen arviointi on järkevää, herättivät keskustelua ja toivat uusia näkökulmia keskusteluun.

Lasketaanko Facebook-tietous todella medialukutaidoksi? Lähtökohtaisesti Facebookia yksityishenkilöiden välillä käytetään kommunikointiin henkilötasolla, jolloin taas kyse ei niinkään ole lukutaidosta vaan pelkästään ihmissuhdetaidoista. Tälläisillä netin alustoilla myös tiedon vastaanottajan suhde tiedon lähteeseen vaikuttaa siihen miten tämä tieto prosessoidaan ja mihin sitä käytetään.

Ehkä voidaankin ajatella että sosiaalinen media niin sanotusti rampauttaa ihmisen sosiaalilukutaitoja ja pahentaa siten väärinymmärrysten määrää ja suuruutta. Netin hektisyys ja tietopaljous luovat puitteet epärationaaliselle ja impulsiiviselle käyttäytymiselle vastoin parempaa tietoa. Tämän lisäksi somen rajoittuneet mahdollisuudet imitoida face-to-face interaktiota luo kanssakäymistilanteesta netissä vaillinaisen, epäluotettavan ja monitulkintaisen. Somessa kriittinen ja tärkeä tieto usein hukkuu merkityksettömän tiedon joukkoon. Tämän takia tulee tarve luoda kriittinen tieto väkisin tai merkityksettömille asioille koitetaan luoda merkitys ja konteksti. Tästä johtuen tapahtuu väärinymmärryksiä, ja ehkä koska netissä vastaan tulee informaatiota niin paljon jatkuvalla, niitä vääriä yhteyksiä tehdään herkemmin.

Suurin ongelma lasten ja nuorten kanssa netissä on se, että he eivät välttämättä osaa lukea tilanteita ja tiedä normeja joiden mukaan niissä käyttäydytään netissä puuttellisen mediakasvatuksen ja -lukutaidon vuoksi. Todennäköisesti tilanne tulee merkittävästi korjaantumaan osittain ihan omalla painollaankin tulevaisuudessa kun opettajan/vanhemman/auktoriteetin ja lapsen/nuoren välillä ei ole niin suurta digikuilua.

____________________________________________________________________________________________________________________________________

Ryhmä Poppycocks

Laura:

Lyhytelokuva Noah tiivistää seitsemääntoista minuuttiin sen, miksi medialukutaitoa tarvitaan sosiaalisessa mediassa, sekä kuvaa hyvin sitä, millä tavoin monet ihmiset nykyään käyttävät internetiä: hyppien monien eri välilehtien ja ärsykkeiden välillä keskittymättä mihinkään yhteen asiaan kauemmin kuin hetken kerrallaan. Kun yhä suurempi osa sosiaalisesta kanssakäymisestä tapahtuu internetissä, on välttämätöntä paitsi osata käyttää sosiaalisen median palveluita ja teknologiaa, joka siihen liittyy, myös ymmärtää muiden ihmisten toimintaa ja sen syitä.

Elokuvapätkän päähenkilö ylläpitää ja tuhoaa ihmissuhteitaan sosiaalisessa mediassa. Yksi mielenkiintoinen ilmiö on sosiaalisen median herättämä vainoharha esimerkiksi omaan parisuhteeseen liittyen; kun Noah saa tyttöystävänsä Amyn puheista Skypessä käsityksen, että tämä on jättämässä hänet, hän alkaa nähdä Amyn Facebook-sivulla merkkejä, jotka tukevat tätä käsitystä. Joku toinen näyttää yrittävän Amya, koska kommentoi tämän lisäämiin kuviin, ja Amyn profiilikuvan vaihto sattuu huonoon saumaan vahvistaen Noah’n epäilyksiä. Tällaiset ajatuskuviot ovat varmasti monelle jollain tasolla tuttuja. Voisiko paremmalla medialukutaidolla olla lieventävää vaikutusta tällaiseen?

Yksi todella silmiinpistävä asia on se, että Noah tietää Amyn Facebook-salasanan. Ensin ajattelin, että hän on tosiaan hakkeroinut Amyn tilin tämän tietämättä, mutta pian käy ilmi, että Amy on antanut salasanansa hänelle. Kuvittelisi jokaisen tajuavan, ettei mitään salasanoja kannata antaa edes läheisimmille ihmisille – toisen Facebookissa voi saada melkein pahempaa tuhoa aikaan kuin verkkopankissa, jos onnistuu teeskentelemään olevansa tilin omistaja (Noah ei kyllä ole kauhean hienovarainen).

Jaakko:

Medialukutaito on erityisen tärkeää juuri siksi, että internetistä pystyy etsimään ja löytämään juuri omiin epäilyksiinsä sopivaa tietoa, vaikka se ei olisi aivan totta. Kuten Laura mainitsi, Noah'lle tulee epäilys tyttöystävänsä kesken jääneestä viestistä ja hän etsii todisteita tämän epäilyksen pohjalta. Kaikki tämä tieto on saatavilla heti ja sen takia helposti voi tuntua, että on ”aivan selvää”, että epäilys on tosi. Tämän informaation edessä hän ei satu miettimään asiaa tarkemmin, ennen kuin on jo erottanut Amyn itsensä kanssa. Tämä muistuttaa itseäni If Google was a guy -videoista. Näissä yhdessä nainen tulee kysymään, aiheuttavatko rokotteet autismia. Löytyy yksi artikkeli satojen muuta kertovien joukosta. Nainen valitsee tämän yhden.

Tästä salasanan paljastamisesta tulee jotenkin mieleen asunnon avaimen antaminen kumppanille. Ongelma vain on, että asunnon tyhjäksi ryöstäminen on avaimenkin kanssa vaikeampaa ja vaatii enemmän harkintaa kuin Facebook-salasanalla identiteettirikoksen tekeminen. Mietin itse asiassa videota katsoessa, että syyllistyykö Noah tässä johonkin nimikkeeseen. Lisäksi nykyään Facebook-profiilia muuttamalla voi muuttaa paljon enemmän ihmisen kuvaa ulospäin kuin siirtämällä se fiikus nurkasta kulmapöydälle, kun asunnon omistaja ei ole paikalla.

Tytti:

Video tosiaan demonstroi, miten ihmissuhteiden ylläpito sosiaalisen median kautta voi pahimmillaan mennä pieleen. Kuitenkin internet ja teknologia ovat vain välineitä ihmisten välisessä kommunikaatiossa, joten vaikka väärinymmärrykset ja väärinkäytökset ovat aina mahdollisia, kaikkea ei voi laittaa kommunikaatiokanavan syyksi. Teknologiaa on toki helppo käyttää väärin, mutta yhtä tuhoisia vaikutuksia voi olla vaikkapa hyvin ajoitetulla juorulla, joka leviää perinteisen puskaradion kautta. Lähdekritiikki ja terve järki ovat tarpeen yhtä lailla online kuin offline-kommunikaatiossa.

Videossa olikin mielestäni hieman saarnaava sävy: taustalla tuntui olevan se asenne, että teknologian lisääntynyt käyttö sosiaalisessa kanssakäymisessä aiheuttaa itsessään ongelmia. Nykyään törmääkin usein ajatukseen siitä, että internetin kautta ylläpidetyt ihmissuhteet ovat jotenkin pinnallisempia ja vähemmän aitoja kuin ”oikean elämän” suhteet. Varsinkin vanhempi sukupolvi tuntuu monesti väheksyvän nuorten ystävyyssuhteita jos ne perustuvat nettikeskusteluille, vaikka monella heistä varmasti oli nuorena esim. läheinen kirjeystävä. Pelottavan uuden teknologian haittoja spekuloidessa unohdetaan, että ruutujen takana on oikeita ihmisiä. Tietenkin nonverbaalisen viestinnän puuttuminen lisää väärinkäsitysten riskiä, mutta internetyhteisöt ja yksilöt ovat kehittäneet lukemattomia lingvistisiä, typologisia ja visuaalisia keinoja ilmaista tunteita ja hyvinkin hienovaraisia kommunikaation vivahteita. Hymiöt ovat vain yksi esimerkki.

Toinen ihmisiä huolestuttanut ilmiö, joka näkyi myös videossa, on keskittymiskyvyn pirstaloituminen, josta kertoi Noah’n jatkuva hyppiminen välilehtien ja sovellusten välillä. En tiedä, onko aiheesta tehty tutkimusta, mutta yleinen konsensus tuntuu olevan, että internet olisi heikentänyt sen parissa kasvaneiden nuorten keskittymiskykyä ja muuttanut heidän aivotoimintaansa. Voisiko kuitenkin olla mahdollista, että helposti moneen asiaan yhtä aikaa keskittyvät multitasking-aivot olisivat nykyään hyödyllisemmät kuin ”putkiaivot”, kun yhä suurempi osa yhteiskunnan toiminnoista sijoittuu internetiin? Vanhempi polvi tuskailee tietotekniikan yksinkertaisimpienkin sovellusten kanssa, kun taas nuoret navigoivat vaivatta useiden sivustojen ja ohjelmistojen välillä saaden asioita nopeasti aikaan.

Video keskittyi lähinnä internetissä tapahtuvan sosiaalisen kanssakäymisen riskeihin, joten itse paljon internetin kautta kommunikoivana henkilönä koen tarvetta puolustaa sitä. Kirjoittamalla keskustelemisessa on monia hyviä puolia, kuten se, että sanojaan ehtii miettiä rauhassa, toisin kuin puhetilanteessa. Tämän takia koen monesti olevani internetissä jutellessani hauskempi, nokkelampi ja enemmän ”oma itseni” kuin kasvokkaisessa kommunikaatiossa. Omista tunteista ja henkilökohtaisista asioista on helpompi kirjoittaa kuin puhua, joten ainakin osittain internetin kautta ylläpidetty ihmissuhde voi olla syvällisempi ja läheisempi kuin pelkästään ”meatspaceen” sijoittuva. Lisäksi internet tietysti mahdollistaa yhteydenpidon kaukana asuviin tuttuihin ja ystävyyssuhteiden solmimisen ympäri maailmaa.

__________________________________________________________________________________________________________________________________________

Ryhmä Mystiset siilit:

Noah-lyhytelokuvassa päähenkilö keskustelee chattailemalla, päivittää Facebookia, juttelee tyttöystävälleen Skypessä sekä kuuntelee musiikkia. Toimintoja tehdään useita yhtäaikaisesti ja niiden välillä vaihdellaan nopeaan tahtiin. Tämä herättikin ryhmässämme keskustelua tietokoneella toimimisen multitasking-painotteisuudesta sekä kommunikaation monikanavaisuudesta ja viestinnän luonteen muuttumisesta. Toisaalta multitasking voitiin nähdä positiivisenakin asiana, mutta paljon kommentoitiin myös sitä, miten tällainen toiminta johtaa helposti keskittymiskyvyn ja produktiivisuuden huonontumiseen, kun niin monet eri ärsykkeet vaativat huomiota yhtä aikaa nimenomaan sähköisiä viestimiä käytettäessä. Ja nykyaikana sähköisiä viestimiä on melkeinpä pakko käyttää, mikäli haluaa toimia yhteiskunnassa tarkoituksenmukaisella tavalla.

Viestinnän osalta käytiin keskustelua erityisesti Facebookista, johon lyhytelokuvakin keskittyi. Puhuttiin Facebookin ongelmista, kuten yksityisyyden suojan puutteellisuudesta, jatkuvien päivityksien ja informaatiotulvan aiheuttamasta hektisyyden tunteesta, sekä tykkäyksien ja kommentoimisten ympärillä pyörivästä nettikulttuurista, jota Noah-elokuvassa esiintynyt videochatin tyttökin kritisoi. Lisäksi tuotiin esille muun muassa tutkimuksia, joiden mukaan Facebookin käyttö lisää muun muassa ostoksiin kohdistuvaa impulsiivisuutta, mikä voi olla kytköksissä palvelujen käyttäjäkohdennettuihin mainoksiin. Toisaalta Facebookissa on positiivistakin, eihän muuten niin moni käyttäisikään kyseistä palvelua. Se helpottaa paljon yhteydenpitoa ja tuttujen ihmisten kuulumisien seuraamista, myös niiden, joiden elämästä ei muuten olisi juuri lainkaan perillä. Facebookissa yhteydenottoon on myös matalampi kynnys kuin vaikkapa puhelimella lähestymiseen.

Facebookin suosion lisääntyminen on väistämättä johtanut siihen, että anonymiteetin arvostus verkossa on laskenut. Ihmiset eivät ehkä enää kiinnitä yhtä paljoa huomiota siihen, mitä verkossa julkaisevat, kuin aikaisemmin – vaikka se olisi tarpeellista, kun otetaan huomioon, miten helposti materiaali voi verkossa lähteä leviämään ja miten vaikea sitä on saada myöhemmin poistettua. Toisaalta anonymiteetin puutteessa oli ryhmämme mielestä myös puolensa: omalla nimellään esiintyminen myös netissä voi lisätä uskottavuutta ja helpottaa keskusteluja pysymään asiallisena (vaikka vastaesimerkkejäkin tietysti löytyy runsaasti). Kaiken kaikkiaan nykyaikana on tärkeä miettiä, miten itsensä tuo esille niin sosiaalisessa mediassa kuin internetissä ylipäätäänkin.

Ryhmä Modulistit

Noah

Tässä huomiota herättää, miten taitava käyttäjä Noah ja hänen kaverinsa on, ja myös nopeus, jolla asiat tapahtuvat digitaalisessa ympäristössä. Suhteen lopettaminen ja uuden etsiminen käy käden käänteessä. Sinänsä jossain kommentissa oli oudosti, että ei ole yhteyttä reaalimaailmaan, mikä kuulostaa oudolta, eikö kaikki aina ole jonkin teknologian välittämää, eikä tällaista erottelua ole. Teknologia on mitä luonnollisin asia, eikö vaan.

-- JohanGabriel

Nopeaa toimintaa kieltämättä ja jotenkin mielestäni pinnallista. Ero on taputeltu parilla klikkauksella eikä aiheesta keskustella sen enempää. Lisäksi tyttöystävästä on erottu hätiköiden - kun kunnon keskustelulle ei anneta aikaa, vaan hakkeroidaan toisen käyttäjätili, luetaan yksityisviestit ja tehdään niistä itse johtopäätökset, tuloksena ei voi olla muuta kuin itkua ja hampaiden kiristystä. Vauhdin lisäksi kiinnitin huomiota simultaanisuuteen: Noahilla oli monta rautaa tulessa yhtä aikaa, kun ruudulla pyöri samaan aikaan monta Facebook-keskustelua, Skype, pornoelokua, musiikki, peli... Monta asiaa tehtiin yhtäaikaa, mutta yhteenkään ei kunnolla keskitytty. Tämä on nyt ilmeisesti sitä "uutta lukutaitoa" myös - osaat hallita montaa järjestelmää samanaikaisesti.

Medialukutaitoon liittyen elokuvassa viitattiin osuvasti mielestäni internetin suurimpaan uhkaan ja ongelmaan: epäluotettavuuteen. Epäluotettavuus koskee sekä käyttöjärjestelmää että sitä käyttäviä ihmisiä. Jos esimerkiksi Facebook-tiliä pidetään eräänlaisena "henkilöllisyytenä" virtuaalimaailmassa, identiteettivarkaus on helppo tehdä. Selvität vain toisen käyttäjätunnuksen ja salasanan, ja avot, pääset selville toisen yksityiselämästä ja voit jopa esiintyä hänenä. Internetin luonteen vuoksi ihmisten on helppo olla epärehellisiä toisilleen: sitä väittää tuntevansa jonkun artistin, vaikka oikeasti onkin googlettanut sen samalla sekunnilla ensimmäistä kertaa, tai katsoo pornoa ja väittää tyttöystävälleen katselleensa kissameemejä. Huhhuh. Kriittisyys ja varovaisuus ovat arvokas osa uutta lukutaitoa. Toisaalta, tokkopa pian enää onkaan väliä sillä, mitä todella teet tai olet täällä fyysisessä maailmassa. Netissä voit olla mitä haluat ja sanoa tekeväsi mitä haluat. Ehkäpä fyysisessä maailmassa pätevä "totuus" menettää merkityksensä kokonaan, kun internetiin voi luoda oman maailmansa ja oman "totuutensa".

Itse arvostan tätä "reaalimaailmaa" (mitä se sitten onkin) enemmän kuin virtuaaliversiota. Luojan kiitos kaikki ei suinkaan ole vielä teknologian välittämää! Voin esimerkiksi lähteä ihan oikeasti lenkille tuonne ihanaan ruskaiseen metsään tai keskustella ystäväni kanssa teekupposen ääressä kasvokkain sen sijaan, että pelaisin läppärillä lenkkipeliä ja samaan aikaan keskustelisin ystäväni kanssa FB:ssa ja kertoisin katselevani kissakuvia vaikka oikeasti katselen pornoa, enkä oikeastaan edes ole keskustelussa mukana kuin 20-prosenttisesti.

-- Nikamois vol.2

Juu, kyllä oikeassa olet. Tietysti teknologiaa pitää käyttää älykkäästi ja viisaasti. Epäilemättä yksi ongelma on juurikin simultaanisuuden ja informaatiotulvan (information overflow) vaara. Olen juuri eräällä nettikurssilla, jolla suositeltiin pitämään "informaatiodieettiä" tuon kurssin ajan. Ihminen ei ole kone, ja hänen on hyvä olla keskittyneenä ja läsnä, mitä tahansa hän tekeekin. Kuitenkaan ei ole mitään teknologista ylimääräytyvyyttä, vaan on meillä vapaa tahto, pitää taukoa ja etäisyyttä teknologiaan -- vaikka sitten menemällä metsään kävelylle tai tapaamaan ystävää kasvokkain.

Kuten sanoin, en kuitenkaan kannata (jyrkkää) jakoa "reaalimaailman" ja "virtuaalimaailman" välillä; teknologia on kuitenkin osa inhimillistä maailmaa, sitä on vain käytettävä niin, että se avaa kaikki huimaavat mahdollisuudet, muttei kuitenkaan vieraannuta meitä todellisesta olemuksestamme, eikä luonnosta ja läheisistämme.

-- JohanGabriel