Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2015 kurssi/Oppimismodulit/moduli VII-keskusteluun

SMAL-ryhmän keskustelu:

Keskustelu löytyy kokonaisuudessaan ryhmän omalta keskustelusivulta. Tässä poimintoja keskustelustamme.

Changing Education Paradigms

Amerikkalaisissa medioissa näkyvät ongelmat jotka koskevat amerikkalaista yhteiskuntaa voi helposti tehdä sokeaksi sille, että samat ongelmat ei välttämättä koske Suomea, ainakaan samassa mittakaavassa. Hyviä pointteja joita videossa tuli esille oli oppilaiden luokittelun/leimaamisen lopettaminen sekä ryhmäoppimisen lisääminen. Ihmisten luokittelu tietynlaisiin ihmisiin ja oppijoihin rajoittaa, etenkin jos tämä tehdään jo nuorena. Myös ‘oman jutun’ löytymisessä on riskinsä. Mietimme myös sitä, että miten videolla ilmi tulleet uudistusideat voisi toteuttaa. Ajatukset videolla olivat mielenkiintoisia mutta juuri minkäänlaisia konkreettisia esimerkkejä ei annettu.

Lukemisen uudet tavat

Keskustelimme lukulaitteista, sähköisistä oppimateriaaleista ja lukemisen sosiaalisesta arvostuksesta. Videolla tuotiin esiin ajatus, että vaikka kirjoja luetaan vähemmän, se ei tarkoita ettei ihminen lue ollenkaan.

Videolla Herkman totesi, että koulun pitää olla jotain muuta kuin nuorten vapaa-aikaa. Tämä sama ajatus muodossa tai toisessa on tullut esiin meidän myös aiemmissa keskusteluissa. Koulun on hyvä huomioida vapaa-aika ja antaa turvallinen ympäristö oppia myös koulun ulkopuolista elämää varten, mutta koulussa ei tarvitse tehdä samaa kuin vapaa-ajalla.

Kolme muskettisoturia

Ryhmämme keskustelu löytyy kokonaisuudessaan ryhmäsivultamme Kolmen muskettisoturin linnakkeesta. Näiden luentovideoiden yhteydessä asetuimme hieman vastakarvaan, ja kyseenalaistimme joiltain osin videoilla esitetyt väitteet suuresta muutostarpeesta peruskouluissa - tai ainakin jäimme kaipaamaan konkreettisempia ehdotuksia, jotka ottaisivat tarpeeksi vakavasti huomioon myös sen mielestämme tärkeän tavoitteen, että peruskoulun tulisi taata kaikille yhtäläisen kattava yleissivistys, jolle rakentaa myöhemmät opinnot.

Suhtauduimme myös kriittisesti luonnoilla korostettuun yhteisöllisyyden ja ryhmätyö-muotoisen opiskelun lisäämiseen. Pohdimme myös sitä, onko tämä luentomateriaali enää niin kovin ajantasaistakaan - mielestämme jo omienkin peruskoulumuistojemme perusteella suomalainen peruskoulu ei ole ollenkaan niin ajastaan jäljessä kuin videoilla annetaan ymmärtää. Myös toisella videolla esitetty jaottelu mediasukupolviin puhututti, kun pohdimme omaa sijoittumistamme jaottelussa.

Random

Nykyisen koulutusjärjestelmämme juuret lepäävät ajassa, jolloin muunkin kuin ylimmistön kouluttaminen alkoi olla mahdollista ja jopa kannattavaa. Tätä järjestelmää on hiottu ja hiottu, mutta se on silti pidetty suurin piirtein samoissa raameissa. Nykyinen yhteiskuntamme tarvitsee kuitenkin aivan uudenlaisen lähestymistavan koulutukseen. Näin ison asian muuttaminen on kuitenkin tuskastuttavan vaikeaa resurssien puutteen takia.

Koulutusjärjestelmämme ja sen lieveilmiöt saavat osakseen lisää kritiikkiä täällä.

Plan B:n ajatuksia

Keskustelu VII moduulin sisällöstä löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Seitsemännen moduulin sisällöstä ryhmämme jäsenillä eniten ajatuksia herätti perinteisen koulun sekä nykyisen mediakulttuurin ja sen tottumusten yhteentörmääminen. Koulujen teollisuusajan tehdasmaisuus ei näytä käyvän yhteen tämän päivän nopeatempoisen ja itse hallittavan digitaalisen sisällön kanssa. Luokkiin sisään astuttaessa omakohtainen ympäristön ohjaileminen ja totuttu nopea tiedon vaihtuminen lakkaavat olemasta. Myös oppiainekeskeisyys oli ryhmän esimerkki, joka kuvastaa koulun kankeita rakenteita. Tällaiset konfliktit tulehduttavat helposti oppilaiden ja koulun väliset suhteet. Ja jos koulu luo negatiivisen kuvan oppimisesta, on koko elämän pituinen itsensä kouluttaminen ja yhteiskunta tulevaisuudessa suurien ongelmien edessä. Suhtautuminen kouluun on kuitenkin usein täysin subjektiivista ja perheen vaikutus nousi tässä esiin esimerkkinä tekijöistä, jotka vaikuttavat suuresti yksilön ajatusmaailmaan.

Ryhmän pohdinnassa koulurakenteille ilmeni ongelmia lisäksi muun muassa lahjakkaiden lasten turruttamisessa sekä liiallisessa samanarvoistamisessa. Jokaisella lapsella on koulun suhteen omat tarpeensa sekä kiinnostuksensa, ja samalle viivalle asettaminen saattaa tukahduttaa toisten luovuuden tai jättää jalkoihin enemmän huomiota tarvitsevat. Kasvavat ryhmäkoot eivät helpota tilannetta, jossa pitäisi huomioida yhä enemmän yksilöiden ominaisuuksia. Diagnosoidut keskittymiseen liittyvät häiriöt ja niiden yhteys vallitsevaan koulujärjestelmään sen sijaan saivat kyseenalaistavan vastaanoton ryhmän keskustelussa.

Moniin koulumaailmassa esiintyvään ongelmaan on kuitenkin suhtauduttu jo nyt hyvissä ajoin varauksella ja digitaalisen kulttuurin muutokset ovat lähestymässä koulumaailman kanssa. Lasten ja nuorten suhtautuminen kouluun saattaa olla muutoksen alla, joten on hyvä, että myös koulu tulee tämän muutoksen aikana kohdeyleisöään vastaan. Jäimme kuitenkin avoimin ja odottavin mielin pohtimaan, mikä voisi olla koulunjärjestelmän tilanne tulevaisuudessa.

Lukemisen uudet muutokset nopeampaan ja pintapuolisempaan muotoon herättivät myös keskustelua. Sosiaalinen media, pikaviestintä ja multimedia ovat tehneet kenties pysyviä muutoksia viestintätottumuksiin, mutta ei välttämättä huonompaan suuntaan. Ryhmän ajatuksista nousi esiin, että tämän päivän suunnattomassa tietomäärässä vaeltaminen edellyttääkin jonkinlaista vilkaisun perusteella tehtävää lukupäätöstä ja kykyä nostaa juuri se itselle tärkeä sisältö esiin ja sivuuttaa ylimääräinen.

Modulistit

Moduuli VII

Changing Educational Paradigms RSAnimate, theRSA.org, Sir Ken Robinson

Jokainen maapallon maa on reformoimassa koulutustaan. Tälle on taloudelliset, kulttuuriset, ja kulttuurisia identiteettejä koskevat syyt. Kaikessa on kyse myös geeneistä. (ja epäilemättä meemeistä, hehehehe). Ongelmana on se, että olemme taipuvaisia palaamaan vanhaan, aikansa eläneeseen systeemiin, tekemään sen, mitä aina ennenkin. Vanhan systeemin tarkoituksena oli kouluttaa ihmisiä industrialistisen mallin mukaan. Tämä oli myös Valistuksen ihanne. Kuitenkin on selvää, että kaikki eivät tahdo tällaista, ja he ovat vaarassa pudota marginaaliin. Vanhan systeemin mukaan ihmiset jakaantuivat akateemisiin ja ei-akateemisiin. Akateemisten ideana oli deduktiivinen ajattelu, klassikot. (Kuten Aristoteles, epäilemättä.) Kuitenkin tässä järjestelmässä nerokkaita tyyppejä saattoi pudota koulutuksen ulkopuolelle. Puhujan mukaan tämä systeemi aiheutti kaaosta.

Lisäksi puhuja puhui ADHD:sta (Attention Deficit Hyperactive Disorder). Tätä "epidemiaa" on pyritty "hoitamaan" "lääkkeillä", kuten Ritalinilla. On selvää, että tämä ei ole oikea ratkaisu. Metatron on Arkkienkeleistä se, joka pitää huolta ADHD-lapsista ja aikuisista, hihihihih.

Meidän on tärkeää vahvistaa taiteellista, luovaa, divergenttiä ajattelua, olla läsnä nykyhetkessä. On opittava uusille tavoille, uuteen maailmaan. USA:ssa erityisesti liberaalit osavaltiot, länsi- ja itärannikolla ovat avainasemassa.

Lukemisen uudet tavat Juha Herkman haastattelee Tere Vadén

Haastateltava on tutkinut uusia lukemisyhteisöjä, uusia lukutapoja omissa tutkimusprojekteissaan. Kyseessä on siirtymä yksilöllisestä yhteisölliseen kulttuuriin. Lisäksi hän mainitsee jotain salaliittoteorioista. Joka tapauksessa systeemi on totaalisesti muuttunut. Tärkeintä on saada tuntuma uuteen kulttuuriin; se voidaan pukea narratiivin muotoon. Missä määrin perinteiset lukemisen tavat, kuten kirja, säilyvät. Uskon, että kirjoilla on vielä paikkansa.

Haastateltava osuu oikeaan lausuessaan, että elämäntilanne vaikuttaa suuresti siihen, mitä mediaa käytetään. Ovatko opiskelijat, ja ihmiset yleensä, hihihi, sosiaalistumassa työelämän kautta, vai perustamassa perhettä. Kaikki tämä vaikuttaa toimintaan. Epäilemättä totta. Haasteena on löytää kulloinkin oikea prioriteettijärjestys.

-- JohanGabriel

Mystiset siilit

Ryhmän keskusteluissa videoiden sisältöä peilattiin viime aikoina käytyihin keskusteluihin nykynuorten ja koulunkäynnin suhteesta, jossa esiin ovat nousseet kyllästyminen ja uupuminen. On jopa puhuttu ”kyynisestä sukupolvesta”. Ilmiötä on selitetty oppilaiden omien ja koulun oppimiskäytäntöjen välisillä eroilla. Toisaalta on puhuttu nuorilla väsymystä ja voimattomuutta aiheuttavan stressinsietokyvyn huonontumisen johtuvan teknologiasta ja pysyvien asioiden puuttumisesta.

Oppilaslähtöisiä oppimisympäristöjä on kritisoitu, koska niissä selviytyvät erityisesti hyvillä sosiaalisilla taidoilla varustetut oppilaat, joka koettiin myös ryhmässämme ongelmaksi. Ryhmissä kuitenkin myös opitaan sosiaalisia taitoja. Yliopisto-opiskeluissa on saavutettu hyviä tuloksia (Itä-Suomen yliopiston esimerkki) oppimismenetelmien muuttamisessa massaluennoista itsetekemiseen. Yksilöllisten opiskelutapojen ongelmaksi koettiin kuitenkin niiden vaatimat resurssit. Yksi esiin noussut toteutustapa oli perinteinen kisälli-mestari –järjestelmä.

Ryhmässä kritisoitiin näkemystä, että ryhmässä oppiminen on yleisesti ottaen paras tapa; haasteena siinä ovat keskittymiskyky ja ryhmäkemiat. Näin peräänkuulutettu tasa-arvo voi jopa mennä huonompaan suuntaan. Kaikille samanlainen opetus nähtiin positiivisena tasa-arvoisten lähtökohtien luomisen kannalta. Keskusteluissa kuitenkin tunnustettiin erilaisiin työskentelyolosuhteisiin totuttautumisen merkitys. Pohdimme myös yleisesti koulutuksen ja tutkintojen muuttunutta merkitystä; nykymaailmassa ne eivät välttämättä enää takaa työpaikkaa ja toimeentuloa.

Sosiaalinen vaikutus lukemiseen tunnustettiin keskusteluissa; vaikutus toimii kaksisuuntaisesti yksilöstä ympäristöön ja toisinpäin. Ryhmämme arvosti sähköisien aineistojen käytännöllisyyttä opiskelukontekstissa, mutta kaunokirjallisuutta haluttiin lukea edelleen perinteisesti kirjamuodossa. Sähköisten aineistojen kohdalla nousivat haasteina esiin pinnallinen lukeminen ja keskittymiskyvyn ylläpitäminen.

Keskustelu kokonaisuudessaan löytyy ryhmäsivultamme.

- VilleTL