Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2015 kurssi/Oppimismodulit/moduli IV-keskusteluun

SMAL-ryhmän keskustelu löytyy kokonaisuudessaan ryhmän omalta sivulta. Tässä teemoja keskustelustamme:

Luennossa pohdittiin internetin merkitystä vapauttajana. Kun perinteisten portinvartijoiden asema heikentyy, demokratia lisääntyy. Toisaalta mietimme ryhmässämme, mitä demokratia on ja voiko sillä olla itseisarvoa. Mielestämme portinvartijoiden heikentyminen saattaa toki periaatteessa vahvistaa demokratiaa ja lisätä vapautta, mutta olisi hedelmällisempää tarkastella demokratian ja vapauden hedelmiä.

Luennossa kommentointia pidettiin ensimmäisenä vapauden asteena. Viime aikoina monet verkkojulkaisut ovat rajoittaneet kommentointimahdollisuuksia. Ryhmän jäsenten tuttavatkin ovat saattaneet pitää tätä sananvapauden heikentymisenä. Pohdimme ryhmässä, onko verkkojulkaisuilla velvollisuutta ylläpitää keskustelua varsinkin silloin, kun sen laatu on heikkoa.

Keskustelimme myös siitä, kuinka nettipalvelujen käyttäjät ovat itse myytävä tuote. Korhonen-Vemmelsääri huomautti, että tässä ei ole mitään uutta. Myös perinteinen media toimii ikään kuin kaksilla markkinoilla. Uutta taas on se, kuinka kohdistettu mainonta pystyy nykyään lävistämään ihmisen koko elämän sosiaalisessa mediassa.

PLAN B

Keskustelussamme kiteytyi kolme keskeistä näkökulmaa tarkastella vapautta ja sen asteita internetissä. Pohdimme yhtäältä internetiä vapautta lisäävänä työkaluna, teknologian problemaattisia puolia sekä vapauden ja vastuun suhdetta verkossa. Keskustelumme löytyy kokonaisuudessaan täältä: Plan_B:n_oma_huone#Moduli_4

Internet vapautta lisäävänä teknologiana. Pohdimme yleisesti sitä, mitä kaikkea hyvää internet on tuonut tullessaan. Potentiaalisesti internet tarjoaa eväitä demokraattisuuteen. Perinteisen median kaltaisia portinvartijoita ei ole, yhteiskunnallinen vaikuttaminen esimerkiksi kansalaisaloitteen muodossa tai mielenosoitusten järjestäminen on vaivattomampaa, ja ylipäätään kommunikointi on nopeutunut ja muuttunut esteettömäksi globaalilla pelikentällä. Internetin sisäisten sovellutusten kuten vertaisverkkopalveluiden myötä tiedonjako on sujuvampaa kuin koskaan aiemmin. Vapauden ja vaikutusmahdollisuuksien voidaan katsoa parantuneen niin yksilö- kuin yritys- tai yhteisötasolla. Esimerkiksi pienyrittäjä voi onnistuessaan sosiaalisen median avulla jopa suuremman ja intensiivisemmän kannattajakunnan kuin ison suuryritys. Hyvin viestivä yksilö, instituutio tai yritys hyötyy internetin vapaudesta.

Internet ja vapaus kriittisestä näkökulmasta. Hyvistä puolista huolimatta keskustelussamme painottui selvästi enemmän erilaiset kriittiset äänet. Tiedostimme, ettei internet itsessään ole automaattisesti vapaa tai kontrolloimaton media, vaan se toimii pitkälti myös perinteisten medioiden prosessien mukaan. Konkreettisia portinvartijoita ei ole, koska julkaiseminen sinänsä on toki täysin vapaata. Kysymys onkin lopulta enemmän siitä, mikä ääni saa eniten kuuluvuutta kakofonisessa informaatiotulvassa. Rajattoman sisällöntuottamisen mahdollisuudessa piilee inflaation vaara; mihin voi luottaa, kun tietoa on niin paljon saatavilla. Massiivisen tiedon määrä antaa myös mahdollisuuksia disinformaation levittämiseen joskus melko onnistuneestikin. On pohdittava kriittisesti sitä, kenen ääni erottuu melun seasta, ja kenellä on kyky kuratoida ja koostaa ydintietoa informaation massasta. Kritisoimme teknologisen determinismin kaltaista ajatusta, jossa internet näyttäytyy demokratian pelastavana rakennelmana. Oikeus tulla kuulluksi ei valitettavasti sisällä oletusta siitä, että sinua kuunneltaisiin. Portinvartijuus piilee siis internetinkin valtarakenteissa, vaikkei se ehkä ole niin näkyvä kuin perinteisen median puolella. Lisäksi keskustelimme vapauden kokemuksellisuudesta. Moduulissa esitetty taulukko vapauden asteista edustaa vain vapauden absoluuttisia määrittelykeinoja, mutta vapaus on myös pitkälti kokemuksellista. Closed-tasolla internetiä käyttävä voi kokea itsensä paljon vapaammaksi, kuin doublefree-tasolla liikkuva toimija, jos näiden käyttäjien tiedostavuus internetin problemaattisista puolista on erilainen. Vapauden asteiden kolmijako edustaa siis ulkoapäin määriteltyä vapauden ideaa ja unohtaa sen tosiseikan, että vapaus on aina myös subjektiivinen kokemus.

Vapaus ja vastuu. Pohdimme sitä, miten vapaata internetin käyttö lopulta on; kuka omistaa digitaalisen jälkemme, mitä sillä tehdään, ja kuka siitä hyötyy. Vapauden kääntöpuolena on aina vastuu, jota moduulissa ei juurikaan pohdittu. Vapaus ja vastuu tulee näkyväksi myös siinä, minkä koemme tarpeelliseksi sensuroida. Keskustelussa nousi esiin ajatuksia siitä, että sensuurimenettelyssä tulisi noudattaa kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja toisaalta kansallisia ihmisten perusoikeuksia. Tällä perusteella esimerkiksi lapsipornosivustojen kaltaiset lähteet on täysin perusteltua poistaa internetistä, mutta muita vapauksia tai oikeuksia rikkomattomaan sananvapauteen ei tarvitse eikä tulekaan puuttua.

Ryhmä Random

Ryhmämme keskustelussa esille päällimmäisenä asiana nousi se, kuinka absurdia loppujen lopuksi on tehdä vastakkainasettelua "vapauden" ja "kaupallisuuden" välillä. Vaikka software-puoli toiminnasta olisi täysin vapaata, on aina se kytköksissä kaupallisen puolen resursseihin ja infastruktuuriin, sillä joku aina omistaa sähköntuotannon ja verkkoyhteydet, joita pitkin vapaatakin toimintaa voidaan pyörittää. Täysin vapaa media taas ei välttämättä mielestämme hyödytä varsin ketään, esim. Wikipediakin toimii juuri niin vapaana, kuin se realistisesti voisi toimia. Ilman edes jonkinasteista valvontaa lähestytään anarkiaa, koska täysi vapaus ja moderoimattomuus toimivat ainoastaan silloin, kun oletetaan, että kaikki ihmiset toimivat vain ja ainoastaan yhteisen hyvän nimissä; näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Koimmekin, että vapauden asteista kolmas oli käytännön kannalta ajateltuna puhtaasti utopistista ajattelua.

Toinen merkittävä aspekti, josta keskutelimme liittyi koulutukseen ja osaamiseen. Ajatus siitä, että ihminen oppii mitä tahansa, mihin vain on motivoitunut oli esille hyvinkin vahvasti, mutta samalla huomioimme, että vapaasti asioiden oppiminen ei nykyhetkenä välttämättä innosta, sillä ilman akreditoitua tahoa, josta koulutus saadaan ja mistä voisi saada tutkinnon todistamaan osaamistaan, ei kouluttautunut henkilö välttämättä pysty todistamaan mahdollisille tynöantajille osaamistaan. Tämän aspektin osalta valelääkärit mainittiin ainakin yhtenä esimerkkinä, kokemusta ja osaamista heiltä ehkä löytyy, mutta ei virallista tutkintoa, jolloin he eivät laillisesti ja luotettavasti ammatissa voi toimia. tämä saattaa olla muuttumassa, sillä toimenkuvien kehitys ajan saatossa vaatii meiltä jokaiselta vielä tulevaisuudessa omakohtaista asioiden opettelua ja näin ollen työnantajat saattavat ryhtyä suhtautumaan omakohtaiseen oppimiseen myönteisemmin tapahtuipa se akreditoidussa instituutiossa tai ei.

Kolme muskettisoturia

Ryhmämme keskustelu löytyy kokonaisuudessaan ryhmäsivultamme Kolmen muskettisoturin linnakkeesta. Aloitimme pohtimalla sitä, mitä vapauden nollatasolla oikeastaan luennolla tarkoitettiin, ja etenimme siitä mietiskelemään itse vapauden käsitettä, jonka totesimme varsin monimutkaiseksi - vapaudellahan ajatellaan toisaalta olevan myös kääntöpuolensa, tietynlaisen vastuun, joka henkilöllä on omista tekemisistään. Kirjastoihmisinä tartuimme myös heti luennoitsijoiden kirjastomainintaan, ja pohdimme tai jopa kyseenalaistimme kirjastoja triplavapaana alueena. Omien kokemustemme perusteella tämä periaate ei käytännössä kuitenkaan aina toteudu.

Modulistit

Moduuli IV

Vapauden asteet verkkomediassa

Kyseessä on pitkälti kysymys demokratiasta, joka TV:n mukaan tulee väkisinkin tapahtumaan. Internet on emansipatorinen voima: hakkerismi, piratismi, oppiminen. Yhä suuremmalla joukolla on mahdollisuus toimia; ei enää niin paljon gatekeepersejä. Myös poliittinen oppiminen, osaaminen. Esimerkkinä Khanacademy. Ei-utooppinen lyysi, jo nyt todellista. Puhutaan paljon nettivallankumouksista Neuvostoliiton faksivallankumous, twitter-vallankumous, Facebook-vallankumous.

Kysymys vapaudesta, millä tasoilla, ja mitä tarkoittaa. Vapaa toiminta on kuitenkin riippuvainen infrastruktuurista. Olisi kauheaa, mikäli bad boys pääsisivät valtaan. Suomessa KRP on vielä inhimillinen.

Vapaus toteutuu suhteutuu lukutaitoon. Esitettiin taulukko, jossa neljä eri vapauden tasoa. Teknologista determinismiä vastaan TV totesi, että nettiä voi käyttää nollatasolla aivan hyvin. Stages of Freedom, neljä kenttää. JS:n mukaan kakkonen on tärkein tämän kurssin kannalta, juurikin Facebook ym. (Minä) sanoisin, että viimekädessä mielenkiintoisin on tuo neljäs taso eli liberaali kommunismi, (Naorri Klein); formal freedom (Zizek) Vapaus on vapautta myös siinä, miten sanotaan, TV totesi. Facebookilla on kaikki oikeudet materiaaliin. Ei kai kuitenkaan yksityisviesteihin?

Wikipedia ja Wikiopisto ovat säätiötä. Entä sitten kaupalliset firmat ja osuuskunna. Creative Commons-lisenssi. Mikä on kapitalisimin kova ydin? Onko jokin taho, joka voi tehdä death switchin, kytkeä internetin kokonaan pois päältä. Kuka omistaa kaapelit? Yleensä tämä on hyvin yksityisomisteista, paitsi Ruotsissa.

Miten oppiminen voisi olla triple free: yhteisöllisesti, avoimesti; sähköntuotanto jne. myös. Leninin neuvostoja vastaa nykyaikana Zizekin mukaan internet. Zizek kuitenkin unohtaa sähkön, huomauttaa TV. Suomalaiset kirjastot ovat hyvä esimerkki triplavapaasta organisaatiosta. Ideaalisesti tällaisella yhteisöllä pitäisi olla myös oma kunnallinen, paikallinen sähköntuotanto.

Tulemme teknologianfilosofisiin kysymyksiin. Ydinvoima on pääoma ja keskittyä valtaa. Energiakysymys ei kuitenkaan kovin relevantti ole. Tärkeintä on, että olemme läsnä toistemme kanssa. Teknologia ei ole välttämätöntä, tiedon jakamiseen, mutta se tuo extraa ja lisävoimaa, vaikutusta.

Tiedon jakamiselle internetissä on kaksi prosessia: 1. Facebook, Google. Ei tuota mitään. 2. Käyttää, mihin käyttää. Millä tasolla sopimus on, indeed, ha-ha.

-- JohanGabriel

Mystisten siilien mietteet

Pohdimme globaalia virtuaalivaltatietä varteenotettavana kanavana tiedon ja aatteiden välitykseen. Kaikenlaisilla vapauksilla, oikeuksilla ja arvoilla on nykyään maailmassa enemmän jalansijaa kuin ennen, ja se manifestoituu ihmisten Internetkäyttäytymisessä. Ihmisillä on oikeus tulla kuulluksi, mikä toteutuu mainiosti Internetissä, mutta entä oikeus tulla unohdetuksi? Mikä nettiin on päässyt, on mahdoton sieltä poistaa, sanotaan. Ehkei Internet sittenkään ole se ideaalisin vapaudentorvi? Massojen nettikäyttäytyminen muuttaa ihmisiä ja yhteiskuntaa. Ihmiset ja asiat menevät ja ovat nykyään lähes oletuksella netissä. Huolenaiheeksi nousivat esimerkiksi vapauksien väärinkäyttö (mm. kiusaamisen muodossa) sekä politiikan ja poliittisen aktiivisuuden jämähtäminen Facebookiin, joka on jo suosittu niin poliitikkojen kuin tavallisen kansankin parissa.

Tieteellinen maailmankatsomus antaa sellaisen kuvan, että mitä parempi teknologia, sitä parempi yhteiskunta (ja vapaudet yksilöillä). Mutta onko välttämättä näin? Parempi elintaso lisää vapauksia, mutta parantaako teknologia aina elintasoa? Mielestämme tämä on virheellinen oletus. Internet mahdollistaa niin hyödyllistä, harmitonta kuin haitallistakin toimintaa. Tulimme pohdinnoissa siihen tulokseen, että median hyödyt kuitenkin ovat suuremmat kuin sen haitat, jotka ”avoimessa yhteiskunnassa on vain pakko hyväksyä”. Nettiliikenteen valvonnan lisääminen on tietysti yksi keino, mutta valvonnan lisääminen on lähinnä huolestuttavaa, koska kaikilla pitäisi olla lähtökohtaisesti oikeus yksityisyyteen. Eri asia sitten, jos on oikeasti syytä epäillä jotakuta vakavasta rikoksesta. Totesimmekin, että perustellun epäilyn tulisi olla syynä verkkotiedusteluun. Kenen toimesta valvontaa sitten ylläpidettäisiin? Ajatus suuresta maailman poliisista (joka esimerkiksi Yhdysvallat nykyään luulee olevansa) ei kuulosta hyvältä. Toiminta pitäisi olla hajautettua, mutta toimijoilla pitäisi olla yhteiset toimintasäännöt ja -etiikka.

Internetin sanotaan vapauttaneen ja demokratisoineen oppimista ja muuta toimintaa. Se on antanut mahdollisuuden aikaisempaa suuremmalle joukolle toimia ilman portinvartijoita, jotka kontrolloivat julkaisemista. Kontrollia esiintyy kuitenkin vielä useassa paikassa, koska kaupalliset toimijat ja muut tahot haluavat säädellä tapahtumia verkkosivuillaan. Viimeaikaisia esimerkkejä tästä on ollut eri sivustojen suorittamat kommentoinnin rajoitukset.

0. Aste: Valtio tai yritykset omistavat infrastruktuurin ja valvovat mitä saa kirjoittaa. Esimerkkinä päivälehti ja sen verkkosivut ilman vuorovaikutusmahdollisuutta. Tämä ei estä Internetin käyttöä, mutta rajoittaa käytön mahdollisuuksia.

1. Aste: Kommentointimahdollisuus tuo vapauden toimia moderoinnin sallimissa rajoissa. Kommentoinnilla ja esimerkiksi äänestyksillä voidaan luoda kuvaa vuorovaikutuksesta. Kuulluksi tuleminen kuitenkin on näennäistä.

2. Aste: Sisältöön vaikuttaminen eli kysymykset siitä mitä sanotaan ja miten sanotaan. Esimerkkinä tästä käy wikijulkaiseminen. Alustan ja ohjelmiston tulee olla riittävän avointa, jotta se mahdollistaa julkaisemisen, kuitenkin sääntöjen rajoissa. Vapaa lähdekoodi mahdollistaa vapauden sekä julkaisualustaan että sisältöön (kaksoisvapaus). Wikimediassa ei ole mainoksia, joten niissä käyttäjät eivät toimi tuotteina.

3. Aste: Nettikaapelien omistaminen on myös relevantti kysymys verkon käytön vapauden kannalta, sillä se mahdollistaa verkkoyhteyksien estämisen. Demokratia vaatisi aina riippumattomuutta ja omavaraisuutta sisällön lisäksi myös alustaan toteutuakseen. Kansalaisaktivismi on hyödyntänyt teknologiaa ja tietoverkkoja toiminnassaan. Teknologia on liitetty kiinteästi useampaan vallankumoukseen, ja hallinnot ovat yrittäneet kontrolloida vastarintaa estämällä Internetin käyttöä esimerkiksi Egyptissä tai Turkissa.

Oppimisen kohdalla kaksois- ja kolmoisvapaus voidaan luoda tietoverkkoja helpommin, sillä se ei välttämättä edellytä minkäänlaista teknologian käyttöä vaan pelkkä yhdessäolo voi riittää. Kuitenkin Internet ja sosiaalinen media ovat helpottaneet yhdessä tekemistä sekä tiedon jakamista ja käyttämistä, mikä voi tuoda lisäarvoa oppimisprosessiin.

~pacwoman