Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2014 kurssi/keskustelusivulle 2

Feministiset antropomorfit

Eräs ryhmästämme on taiteen kandidaatti, ja arvostaa elokuvan erittäin tuoretta toteutustapaa. Leffa kuvasi erittäin hyvin sitä, kuinka lyhyt yhden asian keskittymiskyky ihmisillä on. Tämä ei siis ole välttämättä huono asia, vaan huomio. Itselle oma tietokonekäyttäytyminen on sopivan tahtista, mutta kun katsoo toisen näkökulmasta, miten nopea vaikka vaihto ikkunasta tai välilehdestä toiseen ja siten myös aiheesta toiseen on, meinaa huimata. Usein ei tule katsottua tietokonekäyttäytymistä siitä näkökulmasta, miten sekavalta se vaikuttaa ulkopuolisen silmin. Elokuva kertoi hienosti siitä, miten digimaailmassa on vaikeampi tulkita nyansseja toisen keskustelusta. Isompi ongelma on ehkä se, että digimaailmassa omat tekemiset, kuten toisen profiiliin kirjautuminen, ovat drastisia ja kaikkien näkyvillä heti. Tekojen seuraukset ovat rönsyileviä. Elokuva kertoi totuudenmukaisesti monimediaalisuudesta ja siitä, miten monta asiaa ihmiset tekevät yhtäaikaisesti tietokoneella. Mitä tulee sosiaalisiin suhteisiin, elokuva painotti sitä, miten köyhää elämä pelkän ruudun äärellä on. Lopussa oleva chatroulette-tyttö antoikin hieman neuvoja siitä, ettei koko elämää kannata perustaa nettisuhteiden varaan. Elokuva onnistui kuitenkin kertomaan aiheesta olematta liian saarnaava.

Videon pointtina taisi olla se, että verkkokeskusteluissa jää kommunikaatiosta pois iso osa, jolloin neutraaleiksikin tarkoitetut asiat saavat erilaiset mittasuhteet. Tämä voidaan yhdistää nuorten impulssikäyttäytymiseen, kun teini-ikäisen aivot eivät ole vielä kehittyneet tarpeeksi koostaakseen tarkan kokonaiskuvan normaalissakaan vuorovaikutuksessa, saati sitten tekstipohjaisessa, josta puuttuvat ilmeet, eleet ja äänet. Väärinkäsitysten välttämiseksi varmasti jokainen suosittelisi kasvokkaista vuorovaikutusta.

Nimetttömien keskustelun johtopäätökset:

Kertoo teinien sosiaalisen median käytöstä. Videossa tulee esille Facebookin rooli ihmissuhteiden luojana ja ylläpitäjänä sekä rikkojana. Heikko kasvokkainen kommunikaatio aiheuttaa väärinkäsityksiä ja sotkee helposti sosiaalisia suhteita. Facebookissa vallitsevat kirjoittamattomat säännöt, jotka ovat lukemattomia ja kantapään kautta opiskeltuja. Sosiaalinen media on imagonhallintaa, jossa alter ego on toimijana. Siinä ei välttämättä edes pyritä lähelle todellista identiteettiä.

Facebook ei välttämättä ole enää nuorten juttu. Nuoret ovat instagramissa, snapchatissa ja kik-messengerissa. Esimerkiksi LinkedIn on räikeästi itsensä brändäämistä. Pinterest on noussut opetuksen välineeksi. Opettajan tulisi olla tietoinen yhteisöpalvelujen ominaisuuksista ja säännöistä (esim. ikärajat). Uudet sosiaaliset mediat saattavat olla oppimisen välineenä ja yhteydenpitokanavana opettajan ja oppilaiden välillä. Sellainen sovellus voisi vaikka lisätä luokan yhteisöllisyyttä. Jos opettaja on mukana, niin luulisi yhteisöpalvelun olevan kiusaamisen ulkopuolella. Nettikiusaaminen on nykyajan ilmiö, jota tapahtuu "tavanomaisen" koulukiusaamisen ohella. Iso kysymys on, kuinka koulun henkilökunta voisi torjua nettikiusaamista.

Multitasking tarkoittaa monien tehtävien yhtaikaista hallinnointia. Emme keksineet termille hyvää suomennosta. Videolla havainnollistui hyvin, kuinka luonnollista se on nuorille. Facebook-keskustelut, Skype ja muut ovat samaan aikaan avoinna.

Vloggarit

Video oli valaiseva esimerkki nuorten tavasta käyttää erilaisia sovelluksia yhtä aikaa. Noah ei keskittynyt keskusteluun, vaan touhusi kaikkea muuta. Hän veti johtopäätöksiä keskustelusta kuuntelematta kunnolla, mitä toinen sanoi.

Videossa tuli esille myös median riskit ja turvallisuus. Tyttöystävä oli antanut tunnuksensa. Noah käytti luottamuksella annettua tietoa luvatta. Toimita sähköisissä välineissä on nopeaa ja harkinta-aika jää lyhyeksi. Suurin osa oli sosiaalista kanssakäymistä, musiikin kuuntelua ja googlella tiedon tarkastamista. Videon loppupuolella Noah keskusteli tytön kanssa, joka kertoi, että ei ole FB:ssä. Keskustelu oli virkistävä poikkeus.

Sukkelat suut -ryhmän keskustelu:

Noah-lyhytelokuva kuvasi oivallisesti nykynuorten maailmaa ja sitä, miten nuoret käyttävät sosiaalista mediaa sekä tietokonetta. Multitasking kuvasi hyvin Noahin käyttäytymistä – toisaalta multitasking on verkkoympäristössä nykyään jo niin normi, että siihen ei edes kiinnitä erityistä huomiota. Sana on peräisin tietokonemaailmasta (computer multitasking), josta se on siirtynyt muuhun elämään. Toiminta tietokoneen näytöllä muodostaa elokuvaan rytmin ja rakenteen.

Meitä kiinnosti ajatus videon näyttämisestä ja hyödyntämisestä yläkoulussa ja toisen asteen koulutuksessa sekä oppilaiden että vanhempien kanssa. Se toimisi hyvänä mediakasvatusmateriaalina koulussa ja keskustelun avaajana aiheesta. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia ajatuksia nuorilla, vanhemmilla ja opettajilla herää elokuvan katsomisen jälkeen.

Meistä elokuva kertoi pohjimmiltaan enemmän ihmissuhteista kuin teknologiasta ja sen käytöstä. Se oli kertomus etenkin oletusten ja ajattelemattomien tekojen mahdollisista peruuttamattomistakin seurauksista. Elokuva antaa myös mahdollisuuden mediakasvatukseen tavalla, josta saa varmasti ainakin yläkouluikäisten, lukiolaisten ja ammattikoululaisten kanssa melkoisesti puheenaiheita esimerkiksi moraalista. Se myös osoittaa tietoturva-asioiden (kuten salasanojen salassa pitämisen) merkityksen ja sen, kuinka sosiaalisen median palvelut ovat antaneet ihmisen perusluonteeseen kuuluvalle uteliaisuudelle aivan uudet mahdollisuudet.

Sooloilijan kommentit

Olen eri mieltä Vloggarien kanssa siitä, että Noahin moniajo keskustelun aikana olisi ollut väärinkäsityksen syynä. Keskusteluhan keskeytyi kun Amyn Skype hyytyi. Noah pyysi häntä palaamaan vielä linjoille, mutta ei saanut enää vastausta. Mielestäni elokuva kertoo paljon ihmisten aikakäsityksestä, joka on muuttunut digitaalisen ajan myötä. Sähköposti, pikaviestimet ja sosiaalinen media ovat tuoneet mukanaan nopeuden vaatimuksen, eikä asioita jakseta ehkä enää odottaa. Teknologian toimivuuteen myös luotetaan, joten Skypen yllättävä toimimattomuus ehkä vaikutti Noahista epäilyttävältä. Ystävä lisäsi vettä myllyyn mainitsemalla Facebook-tilin vakoilemisesta ja soppa olikin jo valmis.

Itselle moniajo on luonteva tapa käyttää tietokonetta ja Noahin nopea netin selailu keskustelun lomassa näytti hyvin tutulta. Olen samaa mieltä Nimettömät-ryhmän kanssa siinä, että Facebook ei tunnu enää olevan nuorille se tärkein kommunikaatiokanava netissä. Esimerkiksi 17-vuotiaan tytön viikon nettipaaston aikana hänelle oli tullut 423 Whatsapp-viestiä, mutta vain 17 Facebook-ilmoitusta:http://www.hs.fi/sunnuntai/a1417152321743

Kirjastotyyppien kommentit:

Taijan kommentit:

Hyvä ja mielenkiintoinen kuvaus siitä, kuinka keskeisessä roolissa sosiaalinen media ja internet ovat nykynuorten elämässä. Elokuva oli myös hyvä esimerkki siitä, että vaikka sosiaalinen media mahdollistaa monia hyviä asioita (kuten uusien ihmisten tapaamisen), se ei aina toimi ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Nettimaailmassa kohtaaminen ja vuorovaikutus ihmisten kesken voi olla pinnallista, pirstaleista ja aiheuttaa toisinaan myös väärinymmärryksiä tai -oletuksia, kun tehdään monia asioita yhtä aikaa keskittymättä kunnolla mihinkään. Nettimaailmassa asiat myös tapahtuvat ja muuttuvat nopeasti, ja näin ollen reagoinninkin tulee olla nopeaa. Tämä puolestaan voi häiritä tekojen harkintaa (ei mietitä syitä ja seurauksia tarpeeksi ennen toimintaa). Lisäksi esimerkiksi mahdollisuus toisten ihmisten elämän seuraaminen nousee aivan uusiin fääreihin ja voi aiheuttaa myös ongelmia (pakkomielteinen seuraaminen, mustasukkaisuus) ja ylilyöntejä, kuten toisen yksityisyyden rajojen rikkomista (toisen facebook- tilille murtautuminen).

Tiivistäen sanoen, sosiaalinen media ei voi koskaan täysin korvata kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta ihmisten välillä, vaikka voikin olla mainio apuväline kommunikoinnissa. Lisäksi elokuva nosti esiin ajatuksen siitä, että nuorille on tärkeää opettaa myös sosiaalisen median ”käytössääntöjä”, esimerkiksi sitä, mikä on sallittua ja laillista toimintaa netissä ja mikä ei.

Jaanan Kommentit:

Kiinnostava lyhytelokuva siitä, miten nykypäivän nuoret käyttävät sosiaalista mediaa ja kuinka se ulottuu kaikille elämänalueille, erityisesti ihmissuhteisiin ja niiden hoitoon. Yksi videon keskeisimmistä sanomista on mielestäni se, kuinka sosiaalinen media ei aina toimi (eikä sen pitäisikään toimia) kasvokkaisen kohtaamisen korvaajana, etenkään silloin, kun meneillään on esimerkiksi ihmissuhteisiin liittyvä konflikti.

Videosta välittyi myös se, kuinka nykyajan ”diginatiivinuoret” hallitsevat monen asian tekemisen yhtä aikaa. (Samaan aikaan voi selailla nettisivuja, tutkiskella ihmisten facebook-profiileja ja käydä keskusteluja monen eri ihmisen kanssa). – Toisaalta taas myös sen, kuinka tällaisen selailun seurauksena väärinymmärrysten riski kasvaa, kun ei ole kykyä keskittyä kunnolla yhteen asiaan, esimerkiksi juuri tärkeistä ihmissuhdeasioista keskustelemiseen…

Yksi teema, jonka elokuvasta voisi myös nostaa, on kysymys siitä, hämärtääkö internet-aikakausi nuorten käsitystä siitä, mikä on oikein tai laillista. Esimerkiksi tyttöystävän facebook-tilille murtautuminen ja etenkin profiilitietojen näpelöiminen siellä oli elokuvan pojalta varsin harkitsematon teko.

Yhteenvetoa:

Lyhytelokuvasta nousseet ajatukset olivat ryhmässä hyvin yhteneväisiä. Molemmat pohtivat esimerkiksi sitä, ettei sosiaalinen media aina toimi toivotulla tavalla ihmisten välisessä kanssakäymisessä tai kommunikaatiossa. Sosiaalinen media ei myöskään aina voi korvata kasvotusten tapaamista tai keskustelemista. Molemmat pitivät myös tärkeänä opettaa nuorille laillisen ja sallitun toiminnan sääntöjä some-maailmassa.

SISsit: Lyhytelokuvan Noah kirvoittaman keskustelun kooste

Ryhmän jäsenet: Emilia Naukkarinen, Kati Lehtonen, Sanna Tanskanen, Anni Malinen, Reetta Kannas

Lyhytelokuva Noah kuvaa tarkkanäköisesti sitä, miten teknologia ja informaatiotulva ovat vaikuttaneet erityisesti nuoriin ihmisiin. Noahin kyvyttömyys keskittyä on ilmeistä: hänellä on samaan aikaan useita välilehtiä auki, joiden välillä hän poukkoilee keskittymättä kunnolla mihinkään. Tämä näkyy esimerkiksi musiikin kuuntelussa: Noah ei kuuntele kappaleita loppuun, vaan pysäyttää tai vaihtaa kappaleen nopeasti.

Keskittymiskyvyttömyys ja kärsimättömyys leimaavat myös Noahin ihmissuhdetaitoja: kun Noahin tyttöystävä Amy puhuu arvoituksellisesti heidän parisuhteestaan, Noah tekee välittömästi johtopäätöksen, että Amy haluaa erota. Noahilla ei ole siis kykyä pohtia monesta näkökulmasta, mitä Amy mahdollisesti tarkoittaa, eikä hänellä ole kärsivällisyyttä odottaa, että he myöhemmin keskustelevat asiasta. Nuorten kyky arvioida muita ihmisiä ja heidän motiivejaan on olematonta: kun Noah kertoo kaverilleen Facebookissa, että Amy aikoo jättää hänet, tämä kaveri rupeaa yksioikoisesti haukkumaan Amya pohtimatta tämän mahdollisia motiiveja haluta eroa. Lyhytelokuvassa näkyy myös teknologian, kuten sosiaalisen median välineiden, merkitys ihmissuhteissa: Noah tuijottaa herkeämättä Amyn parisuhdestatusta odottaen sen vaihtuvan sinkuksi, ikään kuin ihmisen profiili sosiaalisen median palvelussa olisi luotettava todellisuuden peili.

Lyhytelokuva sai ryhmäläisemme pohtimaan omaa verkkokäyttäytymistään. Vaikka Noahin tapa toimia verkossa tuntui meistä kaikista yliampuvan ja tuskaisen levottomalta ja vieraalta, meidänkin verkkokäyttäytymisessämme on joitain samoja piirteitä kuin Noahilla. Meistä muutamat ovat jokseenkin keskittymiskyvyttömiä internetin käyttäjiä: monilla on useita välilehtiä auki samanaikaisesti ja yksi tunnusti kuuntelevansa musiikkia yhtä poukkoilevasti kuin Noah. Myös selaileva lukutapa internetin sisältöihin tutustuessa on ryhmässämme yleistä. Yksi ryhmämme jäsen kuitenkin esitti, että yleensä ihmisillä kuitenkin on jonkinlainen kiintopiste tai fokus internetin sisältöjen selailussa, vaikka se näyttäisi kuinksa sekavalta: Noahilla se on tyttöystävä Amy. Muutamat ryhmäläisemme myös sanoivat keskittyvänsä yleensä vain yhteen verkkosivuun kerralla. Muutamat tunnustivat myös verkossa tyypillisesti ilmenevän keskittymiskyvyttömyyden ja selailevan lukutavan siirtymisen muille elämän osa-alueille: esimerkiksi paksuun kirjaan syventyminen on vaikeutunut ja opinnäytteitä on helpompi selata kuin lukea syventyen.

Ryhmäläistemme nettikäyttäytymisen erot Noahiin verrattuna ovat selviä. Meistä juuri kukaan ei ole aktiivinen sisällöntuottaja Facebookissa: useimmat meistä pitävät oman profiilinsa yksityisenä, jopa tylsänä. Monelle Facebook, tai muut sosiaalisen median sivustot, ovat kokoontumisen ja tiedonvälityksen paikkoja, siis paikkoja pitää yllä verkon ulkopuolella olevia ihmissuhteita, eikä paikkoja luoda uusia ihmissuhteita. Yksi ryhmäläinen esimerkiksi sanoi tekevänsä vapaaehtoistyötä, ja Facebook on tärkeä foorumi näille ryhmäkeskusteluille.

Se, miten teknologia, ja erityisesti sosiaalinen media, ovat vaikuttaneet ihmisten ihmissuhteisiin ja vuorovaikutustaitoihin, on huolestuttavaa. Kuten Noahissakin kävi ilmi, netissä on helppo tutustua ihmisiin, helppo lopettaa ihmissuhteita ja helppo väärinymmärtää toisia. Sosiaalisessa mediassa toisia ei välttämättä aidosti kohdata. Internetissä on helppo käyttäytyä huonosti ja epäeettisesti, ja nettikiusaaminen on hyvin yleistä ja laajalle levinnyttä. Myös toisen sosiaalisen median tiliin tunkeutuminen on nuorten keskuudessa yleistä - onhan nuorten keskuudessa yleistynyt tapa, jossa seurustelusuhteen osapuolet vaihtavat toistensa salasanoja.

Internetin sisältöjen viihdeselailua ei kuitenkaan pitäisi suoralta kädeltä tuomita. Viihdeselailulla voi olla suuri merkitys siinä, että ihminen rauhoittuu, keventää mieltään tai huvittuu. Onhan tärkeää, että esimerkiksi opiskelun tai työn lomassa ihminen saa vaikka viideksi minuutiksi ajatukset irti raskaista ja vaikeista asioista - ja mikä olisikaan parempi tapa rentoutua pieneksi hetkeksi kuin katsoa hauska ja suloinen kissavideo? --Reetta Kannas (keskustelu) 17. joulukuuta 2014 kello 17.37 (UTC)

Informaatiosotureiden keskustelu

Ryhmän jäsenet pitivät lyhytelokuvasta ja olivat sitä mieltä, että se toi tervetullutta vaihtelua kurssille. Ryhmän jäsenten mielestä lyhytelokuva oli realistinen video nykypäivän nuorten ja nuorten aikuisten nettielämästä. Nykyään on hyvin tyypillistä, että koneella tehdään montaa asiaa yhtä aikaa, eikä mihinkään keskitytä oikein kunnolla. Osa ryhmän jäsenistä kokikin, että videota oli vaikea seurata, sillä siinä tapahtui niin paljon asioita yhtäaikaisesti. Hyvä esimerkki tästä on tyttöystävän kanssa käytävä keskustelu, jonka aikana Noah muun muassa pelaa jotakin urheilupeliä, kuuntelee musiikkia ja keskustelee toisen kaverinsa kanssa Facebookissa. Tyttöystävä yrittää puhua tunteistaan, mutta Noah ei keskity kunnolla vaan antaa melko epämääräisiä vastauksia ja pyytää Amya toistamaan. Tietokoneella multitaskaus on toisaalta niin arkipäivää, että nuorten vanhempienkin saattaisi olla syytä nähdä tämä video, jotta he ymmärtäisivät paremmin, mitä heidän lapsensa oikeastaan tietokoneella ollessaan tekee.

Toinen videon tärkeä teema oli sosiaalisen median rooli ihmissuhteissa. Lyhytelokuvassakin kaikki tärkeät tapahtumat tapahtuvat netissä ja niitä myös kommentoidaan ja puidaan välittömästi muiden kanssa. Noah myöntää itsekin, että analysoi liikaa Facebookin tapahtumia. Hän esimerkiksi päättelee Amyn olevan kiinnostunut toisesta miehestä vain siksi, että kyseinen mies tykkää Amyn kuvista. Tästä hän saa omasta mielestään perustellun syyn kirjautua Amyn FB-tilille. Pohdimme ryhmän kanssa myös sitä, olisiko Noah ylireagoinut Skype-puheluun niin pahasti, jos hän olisi oikeasti keskittynyt siihen, mitä Amy sanoo eikä yrittänyt tehdä useaa asiaa samanaikaisesti. Toisaalta tulimme siihen tulokseen, että Noahin teon takana kuitenkin olivat esimerkiksi hänen huono itsetuntonsa ja mustasukkaisuus, jotka ovat olleet olemassa jo kauan ennen nettiä. Mikään uusi ilmiö ei ole myöskään se, että nuoret ovat todella riippuvaisia kavereidensa mielipiteistä. Ennen sosiaalista mediaa vastaavat keskustelut on voitu hoitaa puhelimen välityksellä kavereiden kuunnellessa vieressä. Tiivistetysti voisikin todeta, että vain kommunikaation välineet ovat muuttuneet.

Pohdimme myös sosiaalisen median antamaa kuvaa suhteessa henkilön todelliseen persoonaan. Onko nykyään tärkeämpää, että saa paljon tykkäyksiä tai että on mukana "oikeanlaisissa" porukoissa kuin se, mitä asioista todella ajattelee ja millaisia ystäviä oikeasti on? Lyhytelokuvan tuntemattomaksi jäänyt nainen pitää suorastaan omituisena ihmisiä, jotka tekevät ”Lepää rauhassa, mummo” -tyylisiä päivityksiä, ja vielä oudompana ihmisiä jotka tykkäävät niistä, ikään kuin kyseessä olisi jokin suosionmittauskilpailu. Osa käyttäjistä tekeekin esimerkiksi Facebookissa päivityksiä, joilla ei ole oikeastaan muuta tarkoitusta kuin saada huomiota muilta. Toisaalta pohdimme ryhmän kanssa myös sitä, että huomiota kerjäävät ihmiset ovat yleensä samanlaisia myös sosiaalisen median ulkopuolella. Facebookissa on kuitenkin onneksi myös paljon fiksuja käyttäjiä, ja sen lisäksi sosiaalista mediaa voi käyttää esimerkiksi erilaisten työprojektien hoitamiseen tai uutisten seuraamiseen.

Keskustelimme vielä lopuksi jonkin verran siitä, miten helposti toisen ihmisen luottamuksen voi pettää sosiaalisessa mediassa. Tämäkin on asia, jota tapahtui jo ennen netin yleistymistä, kun esimerkiksi luettiin salaa toisten päiväkirjoja. Nykyään toisen ihmisen pettämisen voi kuitenkin ikään kuin viedä vielä askeleen pidemmälle, kuten esimerkiksi Noah tekee tunkeutuessaan Amyn Facebook-sivulle ja muokatessaan sitä. Sosiaalisessa mediassa ei voi oikeastaan täysin varmasti sanoa, että profiilin päivitysten takana on se henkilö, joka hän väittää olevansa. Aina välillä nousee esiin tapauksia, joissa joku onkin netissä esittänyt olevansa jotain muuta kuin oikeasti on. Esimerkiksi kateellinen ex-seurustelukumppani saattaa luoda entisen kumppaninsa kanssa keskusteluun valeprofiilin, jota hän käyttää jopa useiden vuosien ajan. Tämänkaltaisen valeprofiilin käytön voidaan jo katsoa olevan nettikiusaamista. Kun yhä nuoremmat viettävät netissä aikaa omin päin, pitäisi medialukutaidon opetuksessa huomioida digitaalisten taitojen lisäksi myös tämänkaltaisten huijarien tunnistaminen.

Wikityyppien tuumailuja ja yhteenvetoa Noah -lyhytelokuvasta

Elokuvasta välittyy mainiosti oma käsitykseni nykyaikaisesta koneella olemisen luonteesta: toimintaa ilmentää samanaikaisuus. nopeus, päällekäisyys, omat mielenkiinnot, jakaminen, sosiaalisuus, läpinäkyvyys mutta toisaalta oman kuvan huolellinen rakentaminen.

Tunteet ja niiden näyttäminen netissä. Tavallaan kaikki on julkista janäkyvää, jaettavaksi tarkoitettua. Toisaalta omatkin tunteet tarvitsevat tullakseen “efektejä” kuten oikeanlaisen taustamusiikin esim. sydämensärkymisen hetkellä. Vaikka toiminta kuvastuu Noahin ruudulta, olisi mielenkiintoista nähdä samanlaista dataa hänen päänsä sisältä ja tunnetaululta; onko tunteiden käsittele myös nuoren päässä yhtä musta valkoista kuin minä se tietokoneen ruudulla näyttäytyy..?

Asioiden hoitaminen: kaiken voi tehdä samanaikaisesti. Tarvittaessa hyväksyntä ja tuki ja myös eriävä kanta on saatavissa kun vaan kysäisee oikeasta paikasta. Omille millaisille ajatuksille tahansa löytyy komppaaja. Myös aikaisemmin tuntemattoman voi ottaa “omakseen” muutamalla klikkauksella, tulla tietämään tai ainakin olla tietävinään.

Nopeus ja kiire tekevät ja luovat ehkä myös tarpeen toimia itsekin nopeasti. Päättää ja heittäytyä ensin yhteen suuntaan ja sitten toiseen, jopa mielettömästi. Kuunnellessa lun keskustelua tyttöystävän kanssa surettaa, miksi oikein suree menetyksensä perään, kun ei edes skypepuhelua jaksanut pysähtyä, kuunnella ja olla kiinnostunut siitä, mitä tällä oli sanottavanaan. Tulkinnat ja mielenvaihtelut liikkuvat yhtä nopeasti ja mielettömästi kuin kuvat ruudulla. On helppo tehdä nopeita valintoja, joiden seuraukset voivat sittemmin tuntua yllättämän lopullisilta ja pitkäkestoisilta kaiken muuan nopeuden keskellä.

Facen ällöttävyys, joka minulla (Nanna) henkilökohtaisena kantana jo pitkään ja hartaasti tässä klipissä nyt kumuloitui kivasti :)!!. Toisaalta sai aikamoisen kilpailijan tästä face2face-palvelusta joka näppärästi yhdisti pikkumimmit ja kaikenlaiset runkkarit. Tällaiseen verrattuna facehan on kiva ja toimiva palvelu.. hohhoo.

Tämän takia elokuva koki myös pienen uskottavuusongelman, sillä elokuvassa esiintynyt facebook-vastainen nuori nainen oli kuitenkin ilmeisen rento ja tottunut chat ruletin käyttäjä. Tätä voi joo yrittää puolustella sillä, että videokuva toisesta voi olla aidompaa kuin ruudulle lähetettävät tekstit/kuvat, mutta siellä kaikki kohtaamiset ovat ventovieraiden kanssa ja kuten tuosta videostakin kävi ilmi niin todennäköisesti suurin osa sen käyttäjistä on liikkeellä “hieman” kyseenalaisin motiivein. Facebook on kuitenkin useimmille käyttäjille vain omien tuttujen ja kavereiden kanssa yhteydenpitoa varten. Toki varmaan minkä tahansa palvelun tai ohjelman käytön voi “vetää överiksi”. Hieman vaan ihmetytti miksi niin “fiksu likka” harrastaisi iltamyöhällä chat ruletissa roikkumista.Oliko tämä tahatonta vai halutaanko tällä vihjata, että kaikkein some vastaisimmatkin voivat löytää jotain iloa ja viihdykettä itselleen erilaisista palveluista?

Noahissa toisaalta nykyy jo tämänkin 17 minuutin kohdalla valtava halu ymmärtää ja tulla ymmärretyksi.Olla näkyvä, tulla kuulluksi ja hyväksytyski vaikka kaikki tapahtuukin verkossa, eikä videolla vilahda yhtäkään verkon ulkopuolisen maailman kontaktia. Siirtyykö tai onko jo siirtynyt verkkoon ihmisen inhimillisen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen toteutumisen tarve. Voiko se verkossa tulla tyydytetyksi. (Vrt. esim. aistikokemusten puute, mistä oli aiemmin yhteiskirjoitusta)

Noahin kunniaksi mainittakoon äärimmäinen taito ja näppäryys koneen ja sovellusten käytössä.Sitä oli ilo katsella. On aina mukavaa nähdä hyvää osaamista ja luontevaa toimintaa ja soveltamista ihmiselle itselleen tärkeiden asioiden äärellä!

Yhteenvetona voi mainita, että olimme kaikkie erittäin otettuja Noah-elokuvan oivaltavuudesta. Joistain osioista pystyi hyvin tunnistamaan itsensä tai jonkun läheisen. Elokuvassa riittää tarttumispintaa ja pieneen aikaan on saatu paljon siältöä hyvin yksinkertasilla keinoilla. Elokuva pysäyttää miettimään omaa tietokoneen ja sosiaalisen median käyttöä. Ei siis ihan turha pätkä.

Jyri, Nanna, Salla & Heini

Lukupiirikooste Noah: TEDdykarhut (Noora,Pilvi,Eero,elina,Tomi,Topias)

Elokuva oli hieno kuvaus siitä, miten kommunikaatio internetissä ja sosiaalisessa mediassa toimii. Eräs ryhmällemme elokuvasta herännyt ajatus oli digitaalisilla välineillä keskustelun ero naamatusten keskusteluun. Netissä tehdään usein todella montaa asiaa yhtä aikaa ja ystävyyssuhteet hoidetaan muiden asioiden sivussa. Tällainen multitaskaaminen on toisille luontevampaa, kuin toisille ja joillekin se voi olla myös hyvin ahdistavaa. Eräs multitaskaamisesta pinnalle noussut ajatus ryhmällämme oli, että nettikäyttäytyminen voisi ehkä jopa parantaa keskittymiskykyä useaan asiaan yhtä aikaa. Toisaalta liiallisen multitaskaamisen avuksi voi käyttää esimerkiksi kolmen välilehden sääntöä, eli samaan aikaan selaimella saa olla auki maksimissaan kolme välilehteä.

Ryhmämme mielestä elokuvassa nähty netin keskustelukulttuuri olisi aika uuvuttavaa, ellei vastapainona välillä oikeasti näkisi ihmisiä elävässä elämässäkin. Some-keskustelusta ei saa samaa, kuin naamatusten keskustelusta. Kohtaaminen on Somessa pinnallisempaa, vaikka ihmisiä on siellä tarjolla yhtä aikaa paljon enemmän, kuin mitä elävässä elämässä voi kohdata.

Joillekin Somen tuoma muutos ihmisten kanssakäymisessä näyttäytyy ehkä jopa paineena siitä, että pitäisi olla aktiivisempi vastaamaan jokaiseen viestiin saman tien. Pohdimme ryhmässämme, että jos aikuisestakin tuntuu tältä, niin miltä lapsista ja nuorista mahtaa tuntua? Somen käyttö saattaa vaikuttaa rajustikin ihmisten sosiaalisiin taitoihin ja käyttäytymiseen yleensä. Esimerkiksi teini-ikäiselle tytölle sosiaalisen median luoma paine voi olla murskaava. Somen runsaalle käytölle ja multitaskaamiselle on toki jo tullut vastareaktioita. Perinteistä, kasvotusten tapahtuvaa yhdessäoloa kaivataan yhä enemmän ja multitaskaamisen sijasta pyritään downshiftaamaan, eli elämään hieman hitaammin.

Elokuvassa nähtiin hyvä esimerkki myös siitä, miten omia läheisiään on helppo hallita Somen avulla. Esimerkiksi on usein tietynlainen "julkinen kunnianosoitus", jos joku hyväksyy sinut kaverikseen Facebookissa, tykkää statuspäivityksestäsi tai vielä parempaa, kommentoi jotain juttuasi. Toisaalta on vielä suurempi "julkinen häväistys" jos joku esim. blokkaa sinut kaverilistaltaan. Asia on tavallaan juuri niin, kuin elokuvassa Noahin Chat roulettessa tapaama tyttö sanoi, että Facebook on usein kilpailua siitä, kenen elämä on suosituinta. Kenen ilmoitus isoäidin kuolemasta saa eniten tykkäyksiä? Ryhmämme koki Somen melko egosentrisenä alustana, jossa korostetaan omalle ympäristölle omia kiinnostuksenkohteita, vahvuuksia ja elämän hyviä puolia. Somessa harvoin tuodaan omasta itsestä esille mitään negatiivista, ellei tällä pyritä saamaan itselle huomiota. Tämä ei välttämättä tule jatkossa muuttumaan, ellei yhteiskunnan perusarvot muutu myös.

Kirjesalaisuus on jo aiemmin tekstiviestien myötä, mutta myöhemmin myös Somen myötä laajentunut koskemaan muutakin, kuin kirjeitä. Harva on varmaan sitä mieltä, että Noah tekee elokuvassa oikein mennessään katsomaan tyttöystävänsä Facebook-viestejä tai varsinkaan vaihtaessaan hänen ihmissuhde-statuksensa sinkuksi. Ihmiset tekevätkin usein liian nopeita johtopäätöksiä netistä löytyvien kuvien ja tekstien vuoksi ja tuomitsevat toisia ilman, että asiasta keskustellaan kasvotusten vanhaan kunnon tapaan. Some-keskustelun lisäksi olisi aina hyvä keskustella vähintään puhelimessa tai mieluiten kasvotusten asioista, ennen kuin vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä.

Kun Noah vaihtoi tyttöystävänsä selän takana hänen Facebook statuksensa sinkuksi herätti se ryhmässämme mielenkiintoisen ajatuksen Somen merkityksestä ihmisen persoonan jatkeena tai osana. Oudolla tavalla toisen Facebookin luvaton käpälöinti ja statusten muokkaaminen on ikään kuin muokkaisi toisen ihmisen persoonaa oikeasti.

Elokuvan juoni ei sinänsä ryhmämme mielestä ollut kummoinen, mutta ajatuksia herätti se, mikä vaiva elokuvan tekemiseksi oli nähty ja kuinka monta kertaa tämä juttu oli pitänyt toistaa, että se oli saatu kuvattua. Elokuva oli toisaalta tavallisuudessaan myös aika tylsä tekele, mutta ehkäpä sen oivaltavuus olikin juuri tylsyydessä. Kun Somessa seikkailu on niin arkipäiväistä, elokuvan tarkoitus olikin ehkä saada ihmiset hetkeksi miettimään, millaisessa maailmassa he oikein elävät.

Facebookista jaarittelu oli ryhmämme mielestä elokuvan kyllästyttävin osa. Facebook on menettänyt Somen välineenä suosiotaan huimasti viime vuosina, ainakin nuorten keskuudessa. Tarjolle onkin tullut paljon muita vaihtoehtoisia Somen kanavia, mitkä taas vetoavat nuoriin enemmän. Esimerkiksi viidesluokkalaisten suusta kuultua on, etteivät he enää halua olla Facebookissa, koska ”mummot on vallanneet sen”. Ja tuskin nuoria huvittaakaan olla samassa paikassa, kuin omat vanhemmat ja isovanhemmat. Facebook onkin melkoisen haasteen edessä, koska se ei enää ole nuorempien ikäluokkien ykkösfoorumi Somen piirissä. Lukioikäiset tuntuvat vielä käyttävän palvelua, koska se on kätevä linkkien ja muun metatiedon jakoväylä. Sen sijaan juuri vanhempien rantautuminen Facebookkiin vie nuorempia käyttäjiä Instagramiin ja muihin palveluihin. Nykyisellä tahdilla arvioituna, joka neljäs vuosi julkaistaan uusi mullistava sovellus/palvelu Somen käyttäjille. Toisaalta täysin uusia kokemuksia tarjoavan Some-idean keksiminen ja jalostaminen on jatkuvasti vaikeampaa. Tekstin, kuvan ja äänen välittämiseen löytyy jo tukku täysin toimivia sovelluksia ja niiden kopioita. Ei sovellusten kehittäjille silti seinä varmaankaan tule vastaan.

Elokuvan eräs “tapahtumapaikka” oli Chat roulette, jossa ihmiset saavat chattailla tuntemattomien henkilöiden kanssa, usein hyvin pikaisestikin, ja keskustelukumppanit arvotaan palvelusta “summan mutikassa” aina kun edellinen alkaa kyllästyttää. Chat roulette herätti ryhmässämme paljon ajatuksia. Ensinnäkin palvelu voi olla herkemmille aika järkyttävä paikka tavata uusia tuttavuuksia. Ryhmässä heräsi pelko siitä, että omat lapset chattailisivat tuollaisessa paikassa. Jos esimerkiksi elokuvassa esiintyneet pikkutytöt, joille Noah soitti kitaraa, olivat oikeasti chatissa myöhään illalla, herättää se paljon ajatuksia lasten netinkäytöstä. Toisaalta Chat roulettessa on varmaankin joukossa myös ihan normaaleja tallaajia, jotka haluavat käydä normaaleja keskusteluja.

Koska kaikki elokuvassa esiintyneet Chat roulettessa nähdyt henkilöt eivät voineet palvelun toimintaperiaatteen vuoksi olla näyttelijöitä, herätti se ryhmässämme ajatuksia myös tekijänoikeuksista . Onko laillista käyttää elokuvassa joidenkin omana itsenään chatissa esiintyvien kasvoja (tai muita kehonosia, joita niitäkin elokuvassa tiuhaan tahtiin vilahteli) jos lupaa ei ole kysytty? Toisaalta jokainen käyttäjä on omalla vastuullaan Chat rouletten kaltaisissa palveluissa ja internetin käyttäjänä tulisi ollakin aina tietoinen siitä, että jos itsestään jotain nettiin luovuttaa, se periaatteesa voi päätyä jonnekin, minne ei haluaisi.

Noahia katsoessa ryhmämme tuli pohtineeksi myös opettajan ja koulun roolia osana lasten ja nuorten elämää. Koulu on paikka, jossa oppilaat joutuvat väkisin tekemisiin toistensa kanssa. Tästä tulisi pitää kiinni siitä huolimatta, että ICT:n rooli yhteiskunnassa ja näin ollen myös kouluissa kasvaa. Opettajilla on myös hyvä mahdollisuus toimia esimerkkinä ja ”oppaana” teknologian ja median viidakossa. Eikä tämä tarkoita vain sitä, että mietitään äidinkielen tunnilla mitä medialukutaito on. Työtili facebookissa, luokan kotisivut tai blogi sekä kaikki muut sovellukset, jotka tuntuvat oppilaille tutuilta ja mielekkäiltä, ovat mahdollisuus pienestä pitäen pohtia kommunikaation ja sen eri muotojen roolia. Lapsia ja nuoria pitäisi auttaa löytämään ne rajat, joiden sisällä esimerkiksi Somessa toimiminen tuo esiin mahdollisimman paljon siihen liittyviä hyviä puolia, mutta mahdollisimman vähän negatiivisia vaikutuksia.

Alpha-Teamin kommentit Noahista (Eetu, Timo, Tommi, Esa)

Keskustelu(Eetu):

Olipas kokonaisuudessaan aika puhutteleva lyhytelokuva. Ihan ensimmäiseksi on kommentoitava tuota elokuvan pääsanomaa, joka nyt oli mielestäni siis nuorten tapa käyttää sosiaalista mediaa. Muistan olleeni itsekin nuorena elokuvan päähenkilön kaltainen ”salapoliisi” facebookin käytössä, jolloin tuli vedettyä rajuja johtopäätöksiä sen perusteella, mitä joku teki verkkosivustolla. Tämä ja oikeastaan myös se, etten hirveästi enää muista aikaa ennen sosiaalista mediaa, kertovat riippuvuudestamme näitä vempaimia kohtaan. Mielestäni lasten- ja nuorten maailmassa elokuvan aiheet ovat vielä akuutimpia, koska nuorempana ihmissuhteiden muodostuminen ja niiden eläminen on omalla tavallaan voimakkaampaa. Herkkyys epäonnistumisille ja vastoinkäymisille on suuri. Elokuva oli hyvä osoitus siitä, miten verkossa käytävistä ja aidon elämän keskusteluista sekä niiden eroista on puhuttava lasten- ja nuorten kanssa, että verkon käyttäjät osaisivat suhtautua sosiaaliseen mediaan sen tarvitsemalla varauksella.

Elokuva oli myös visuaalisesti todella hieno! On Käsittämätöntä huomata, kuinka nykypäivänä pystytään tekemään tarinallisia kertomuksia pelkän tietokoneruudun avulla. Taidettahan tuokin on.

Pähkinänkuoressa sanoisin, että elokuva näytti sosiaalisen median vähän ”raadollisempia” puolia. Mitä mieltä olitte? Miten teidän mielestänne näihin asioihin tulisi puuttua?

Keskustelu(Timo):

Tulipa itsekin nyt katsottua tuo Noah ja teki kyllä vaikutuksen. Ensinnäkin täytyy sanoa, että tässä tekstiä kirjoittaessani olen ehtinyt keskeyttää sen ainakin 10 kertaa. Olen käyttänyt Whatsappia puhelimella, selannut futisforumia, vaihdellut biisejä Spotifyssä sekä tehnyt eventin Facebookissa ja viestitellyt muutenkin siellä. Tämä video niin sanotusti osuu kohteeseensa. Se antoi mielestäni realistisen kuvan nuorten internetin käytöstä. Kyseessä oli siis hieman masentava tarina teinipojasta, joka omassa epävarmuudessaan ja sosiaalisen median avustuksella onnistuu pilaamaan oman parisuhteensa.

Sosiaalinen media ja älypuhelimien yleistyminen ovat tehneet ihmisistä jossain määrin epäsosiaalisia vaikka kommunikointia on helpotettu esimerkiksi videossa esiintyvällä Skype-sovelluksella, jossa naamatusten puhuminen onnistuu tuhansien kilometrien päästä. Noah käyttää Skypeä kuitenkin "väärin" selaten samalla pornoa ja jutellen toisen kaverinsa kanssa. Tämä johtaa joidenkin viestien ylitulkitsemiseen ja sosiaalinen media hoitaa loput.

Kuten Eetu tuossa mainitsikin, niin näistä sosiaalisen median keskusteluista on hyvä puhua nuorten kanssa. Todellisuudentaju voi olla nykyajan lapsilla muutenkin koetuksella, kun pelit näyttävät ja tuntuvat aidommilta kuin koskaan aikaisemmin. Aina ei voi tietää, millaisia vaikutuksia yhdellä hiiren klikkauksella voi olla.

Keskustelu(Tommi):

Kuten jo muut ovatkin sanoneet niin olipahan puhutteleva ja osuva lyhytelokuva tämä Noah! Itsekin tähän nettisukupolveen kuuluvana monet noahin tuntemukset tuntuivat läheisiltä. Itsekin aikoinaan kaukosuhteessa olleena ja enimmäkseen messengerin ja facebookin välityksellä seurustelleena voin ymmärtää Noahin sielunmaailmaa. Tietenkin Noahin reaktiot facebookissa ja skypessä olivat todella yliampuvia ja toisen facebookkiin meneminen täysin vastoin kaikkia netin käyttäytymissääntöjä.

Elokuva antoi kyllä hyvän kuvan siitä, että kuinka yhdellä napin painaksulle voi vaikuttaa omaan ja muiden elämään niinkin voimakkaasti. Tähän olivat myös muut keskustelijamme tarttuneet. Eetu ja Timo mainitsevat, että sosiaalisen median keskusteluista on hyvä puhua nuorten kanssa. Olen tässä täysin samaa mieltä ja nämä keskustelut tulisi aloittaa jo alakoulun puolella, koska nykyään jo monille 5-6. -luokkalaisilla on mm. omia videoblogeja. Esan pohdinta filosofian opettamisesta mediakasvatuksen lisäksi on myös ajatuksia herättävä. Mielestäni nämä kaksi asiaa myös kytkeytyvät voimakkaasti toisiinsa.

Keskustelu(Esa):

Immanuel Kant tuumasi aikoinaan hetken funtsittuaan, että ihminenhän kykenee näkemään vain sen, mitä hänen järkensä sallii. Myöhemmin psykologian alalla tuumattiin, että eihän me oikeastaan ikinä reagoida mihinkään asiaan sinänsä vaan aina tulkintaamme tuosta asiasta. Kumpikin näistä asioista lienee edelleen ennallaan. Olemme ihmisinä edelleen kovin puutteellisia. Ympäristömme vain on muuttunut ja muuttuu edelleen ennen näkemätöntä vauhtia.

Noah on ihminen, henkilö. Hän näki mitä kykeni ja reagoi siihen. Mitä Noah sitten näki? Tekstiä, kuvaa ja katkenneen skype puhelun. Kuten ihmisellä kovin usein on tapana, hänkin täytti tyhjät aukot. Millä tavalla? Omalla tavallaan. Tätä kirjoittaessani Timo ja Eetu ovat tehneet jo omat analyysinsä. Uskon heitä linjatessani, että Noahin näkymä vastaa todellisuutta tänä päivänä. Kaikki eivät ole kuitenkaan luonteenpiirteiltään kuten Noah. Jos uskomme Kantia hetken, ja olemme hänen kanssaan yhtä mieltä siitä, että ihminen näkee vain sen, minkä hänen järkensä kykenee näyttämään, voimme kysyä miksi Noah näki mitä näki? Olisiko hän voinut nähdä jotakin muuta? Olisiko hän voinut nähdä puutteellisuutensa ja selvittää parisuhteensa tilaa enemmän ennen kuin toimi kuten toimi?

Pitäisikö meidän opettaa nuorillemme medialukutaidon lisäksi ajattelun taitoja, filosofiaa?

Saattaa myös olla, että Noah on tottunut saamaan vahvoja tunne-elämyksiä helposti napin painalluksella. Saattoiko hän hakea suuria tunteita ja ylireagodia sen takia?