Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2014 kurssi/Oppimismodulit/moduli IV-keskusteluun

Ryhmä SISsit: kooste keskustelusta Vapauden asteet verkkomediassa

(Anni Malinen, Emilia Naukkarinen, Kati Lehtonen, Reetta Kannas, Sanna Tanskanen)

Internet ja demokratia. Videolla Vaden esitti näkemyksen, että ”demokratia tulee väkisin internetistä”. Tästä syntyi keskustelua; onko ajatus internetistä demokratian takaajana vain demokraattisissa maissa oleva illuusio. Nettiä rajoitetaan monella tavalla totalitaarisissa valtioissa, rajoituksia voi olla hyvin monen tasoisia: palomuureja, joiden kautta kaikki kulkee ja vain sallittu jatkaa, kansainväliset yhtiöt voivat lähteä mukaan valtioiden haluamaan sensuuriin (esim. google ja Kiina), liikennettä ja julkaisuja voidaan seurata ja sensuroida + rangaista ”väärästä käytöksestä” (tämä taas johtaa itsesensuuriin: mikä on tilanne Venäjällä?), valtio voi tietoisesti syöttää nettiin omaa propagandaa (Venäjä). Keinoja netin rajoittamiseen on monia ja demokratian kannalta hankalampia on ne, jotka eivät ole selvästi havaittavia vaan pelkästään näkyvät suurelle osalle käyttäjäkuntaa suuntautuneena tietosisältönä. Ryhmässä netin vaikutusta demokratian tukijana ei koettu aivan yksioikoisena.

Nettiin ladatun materiaalin omistus. Ryhmässä syntyi mielenkiintoinen keskustelu nettiin ladatun sisällön omistusoikeudesta. Kuinka moni huomioi, mitä omistaja tahoja on erilaisten sosiaalisen median järjestelmien takana, miten ne määrittävät tekijänoikeudet järjestelmiin ladattuun materiaaliin. Kuinka moni oikeasti lukee käyttäjäehdot huolella ja vaikka lukisikin, voiko nykyaikana jättäytyä esim. facebookin ulkopuolelle. Keskustelussa heräsi ajatus, että mitä haittaa siitä on, vaikka facebook omistaakin sinne ladattujen kuvien oikeudet, samalla laillahan sisällöntuottaja luopuu oikeuksista wikipediaan tehdyissä aineistoissa. Erona kuitenkin pidettiin sitä, että tämä luopuminen oikeuksista sisältöihin on tietoista wikipediassa, se on selvästi näkyvillä sisällöntuottajille, sen sijaan facebook ”piiloittelee” tätä seikkaa eli ei tuo sitä selkeästi käyttäjiensä tietoon. Lisäksi facebookiin tuotettu materiaali on yleensä henkilökohtaista kun taas wikipediaan tuotetaan tietopohjaista materiaali.

Mainonta ja netti. Netin monien palveluiden ansaintalogiikka perustuu mainoksiin. Mainosten määrä on lisääntynyt viimeaikoina voimakkaasti ja keskustelussa tuli esille, että se on jo vähentänyt joidenkin palveluiden käyttöä (musiikin kuuntelu). Jos mainokset alkavat häiritä varsinaista palvelun käyttöä, ihmiset voivat palata perinteisempien julkaisumuotojen pariin. Toisaalta myös tästä voi tulla uusi ansaintakeino, esim. youtube on lanseerannut kuukausimaksullisen mainoksettoman musiikkipalvelun.

Vaikka netin vapaudessa on riskinsä, materiaalin omistajuudessa ongelmansa ja mainontakin alkaa jossain mitassa häiritä, ryhmässä todettiin netin eri palveluiden olevan jo niin iso osa jokapäiväistä elämää suomessa, että sen ala-ajo tai rajoittaminen saisi varmaan aikaan kapinan, mikä taas olisi yhteiskunnan ja vallanpitäjien suhteen katastrofi. Tällä tavalla siis netin käyttäjillä on valtaa sitä omistaviin tahoihin.



Informaatiosoturit: Vapauden asteet verkkomediassa
Keskustelimme alustuksen pohjalta etenkin vapauden asteiden toteutumisesta sosiaalisessa mediassa. Olimme yllättyneitä siitä, että Facebook ja Google edustavat vasta vapauden ensimmäistä astetta. Facebookia käyttäessä ei tule ajatelleeksi, että yhtiö omistaa paitsi alustan, myös sinne tuotetun aineiston, ja säätelee osittain myös sinne tuotettua sisältöä eikä googlatessa muista, että hakutuloksia ja mainoksia on muokattu aiemmista hauista kerättyjen tietojen perusteella. Keskustelussa tuli esille, että ryhmän kolmesta jäsenestä yksi koki tietojen tallentamisen palveluihin ja aineiston omistusoikeuden siirtämisen sekä käyttäjien ”tuotteistamisen” ahdistavana, mutta muut kokivat esim. Facebookin hyödyt sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä suuremmiksi kuin aineiston uudelleenkäytöstä ja sisältöjen personoinnista mahdollisesti koituvat seuraukset. Todettiin myös, että vakavasti otettavat vaihtoehdot Facebookille ja Googlelle ovat vähissä. Sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa on myös oikeastaan ”pakko” olla läsnä, sillä kaukaisten ystävien tai harrastusryhmien jäsenten välinen yhteydenpito olisi muuten liian vaivalloista.

Ryhmässä tuli esille myös mielenkiintoinen näkemys siitä, että monet käyttäjät arvostavat kohdennettua markkinointia ja kokevat sen räätälöitynä palveluna. Heitä voikin puolestaan ärsyttää se, että personointi ei vielä toimi kunnolla. Esim. Facebookin ja Googlen kannattaisikin ehkä katsoa toimintaansa uudesta näkökulmasta, jossa mainostajat ovat tuotteita ja käyttäjät asiakkaita. Jos yritykset muotoilisivat jokaiselle henkilöasiakkaalleen alustasta mahdollisimman hyvin personoidun tuotteen, voisivat asiakkaat myös käyttää palvelua aktiivisemmin. Käyttäjäthän ovat sosiaalisen median palveluiden resurssi ja toimintaa ylläpitävä voima. Olimme yhtä mieltä siitä, että Wikipedian ja Wikiopiston edustama vapauden toinen aste (double-free) on ainakin infrastruktuuriin ja laitteistoihin liittyvien tekijöiden osalta realistisesti korkein mahdollinen ja myös tarvittava vapauden aste. Wikeissä kuitenkin toteutuu yhteisön vapaus muokata sisältöjä eivätkä laitteetkaan ole minkään yksittäisen kaupallisen toimijan hallussa. Vapauden korkeimman kolmannen asteen (triple-free) saavuttaminen oman navetan tuottamalla biokaasulla ja itse rakennetuilla prosessoreilla tuntuu epärealistiselta. On vaikea kuvitella maailmaa, jossa ei olisi olemassa yleistä sähkö- ja tietoverkkoa. Olisiko silloin maailmanlaajuinen Internetkin yhteisine standardeineen ja protokolloineen jäänyt syntymättä? Lisäksi tuntuu mahdottomalta ajatella tilannetta, että Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa voisi olla tarvetta netin tai sähköverkon sulkemiselle kill switchillä.

Toisaalta monissa maissa tietoverkon tai yksittäisten toimijoiden mykistämisen pelko on yhä arkipäivää ja esimerkiksi Unkarissa hallitus yritti juuri tänä syksynä alkaa kerätä veroja Internetin käytöstä. Kansalaiset protestoivat kuitenkin niin ankarasti, että ajatuksesta päätettiin luopua. Verotuspäätös olisi toteutuessaan lisännyt ihmisten eriarvoisuutta ja mahdollisuuksia päästä käyttämään Internetiä. (Uutinen esim. täällä: http://yle.fi/uutiset/hallituksen_kaavailema_internetvero_kuohuttaa_unkarissa/7544167 ja http://www.bbc.com/news/world-europe-29846285).

Valtionhallinnon kill switchin käyttöön pätevät siis samat periaatteet kuin muuhunkin vallankäyttöön. Kill switchillä voitaisiin saada suljettua esim. lapsiporno- ja huijaussivustoja, mutta sitä voitaisiin käyttää myös Internetin käyttäjien sananvapauden ja muiden oikeuksien rajoittamiseen. Olisivatko valvonnan hyödyt kuitenkin haittoja suuremmat ja tulisiko esim. Suomessa laajentaa nettipoliisin valtaoikeuksia, jotta edes osa Internetin rikollisuudesta saataisiin karsittua edes hetkellisesti? Ja voitaisiinko toisaalta aktiivisella kansalaistoiminnalla ikään kuin korvata vapauden kolmannen asteen omavaraisuus ja huolehtia siitä, että Internetinkin osalta tuotannon välineet pysyvät enemmistön hallussa ja oikeudenmukaisessa käytössä?

Pohdimme myös sitä, miksi korkeampi vapauden aste on itseisarvo. Alustuksessa mainittiin, että Wikipediaa ylläpitävä ydinjoukko luultavasti kokisi mainosten julkaiseminen Wikipediassa aatteidensa vastaiseksi ja hylkäisi palvelun romahduttaen koko Wikipedian joukkopakonsa ansiosta. Kuitenkin verraten helposti jo vähäisellä mainosten määrällä saatu lisärahoitus voisi auttaa ylläpitämään ja laajentamaan palvelua. Samalla tavoin suurin osa esim. Facebookin käyttäjistä on tyytyväisiä sen mahdollistamiin kommunikaatiotapoihin ja ihmiset maksavat myös mielellään käyttämästään sähköstä ja muista palveluista niiden tuottajille ajattelematta toimintaa vallankäyttönä tai oikeuksiensa rajoittamisena.

Erilaisten sosiaaliseen mediaankin vaikuttavien riippuvaisuuksien pohtiminen (lähtien Facebookin ja sen aineiston omistussuhteista aina valtioiden toimiin tiedonvälityksen ja kommunikoinnin rajoittamisessa) voisikin olla kouluissa hyödyllinen osa mediakasvatusta ja tällaista pohdintaa voisi liittää myös muiden oppiaineiden, kuten historian tai yhteiskuntaopin opetukseen. Vapauden asteiden pohdinnassa ei myöskään kannata rajoittua Internetiin ja sosiaalisen median välineisiin. Myös alustuksessa mainittiin, että korkein vapauden aste voidaan periaatteessa saavuttaa missä tahansa tilassa, johon ihmiset kokoontuvat vapaasti keskustelemaan haluamastaan aiheesta. Toiminnan ydin on siis sisältö eli ajatusten vaihtaminen, kun taas muoto on toissijainen ja määräytyy käytettävän välineen mukaan.