Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2013 kurssi/Oppimismodulit/moduli II-keskusteluun

Wikiaiset pohdintoja videosta Wikioppiminen ( Anna-Maija, Eija, Marjut, Jukka, Anne)

Video herätti ryhmässämme vilkasta ajatustenvaihtoa. Yksi esille nousseista teemoista oli kysymys siitä, miksi meidän tulisi olla kiinnostuneita wikioppimisesta yhtenä oppimisen muotona nyt ja tulevaisuudessa?

Miksi wikioppiminen?

Kysymyksen luonne on luonnollisesti ideologinen ja vastaus riippuu vastaajan elämänkokemuksesta ja arvomaailmasta. Kysymys herättelee tarkastelemaan vastausta myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta, esim. mihin suuntaan haluamme yhteistä tietoyhteiskunnan tulevaisuuttamme rakentaa. Olemmeko laajemman avoimuuden kannattajia erilaisissa toiminnoissamme vai edistämmekö mieluummin toimintoja, jotka pyrkivät erimuotoiseen ja -asteiseen säätelyyn. Millaista säätelytalouden tuottamaa innovatiivista satoa opetusmaailmassa tällä hetkellä korjaamme laaja-alaisemmin tarkasteltuna? Löytyykö tulevaisuutemme kohottajaksi muuta kuin Pisa-tulokset?

Luentovideon Wikioppiminen mukaan wikimaailma on kollektiivinen ja opinnollinen, ja se haastaa meidät kaikki mukaan yhteiseen tiedonmuodostukseen. Luennoitsijoiden mainitsemat vapaaehtoisuus ja vapaus saavat wikioppimisessa täysin uudenlaisen luonteen, verrattuna perinteiseen muodolliseen, hierarkkiseen, luovuuden tappavaan suljettuun koulutusjärjestelmäämme (= poliittisen järjestelmän tuotos). Wikioppiminen, toisin kuin vallalla olevan ylhäältä ohjatun koulutusjärjestelmämme perusta näyttäytyy toisenlaisena. Yksilökeskeisistä, individualismin rapauttamista ja luovuuden tukahduttavista koulutuksen käytänteistä on kaikilla mahdollisuus lentää hetkeksi vapauteen: poisoppimaan vanhaa ja vastaanottamaan uudenlaisia toiminta- ja ajattelumalleja luennoitsijoiden mainitsemasta yhteisestä hyvästä. Yhteisvoimin toteutettua, avointa ja julkista tietoa ja tiedettä, sen avointa saatavuutta avoimesta lähteestä sekä avoimista opetuskursseista sekä kurssimateriaalien avointa julkaisemista ja arkistointia kuvaa hyvin sanapari: vapauttava ja rohkea.

Wikioppiminen on vapauttavaa ja emansipatorista

Miksi vapauttavaa? Wikipedia, vapaa tietosanakirja, on wikimaailman kaiketi tärkein todistusaineisto siitä, miten ihmiset sivistävät itse itseään ja vieläpä niin, että ajatus siitä, mikä on ensisijaisesti toiselle hyvää oman eduntavoittelun sijasta, toteutuu! Löydämmekö vastaavaa ajattelu- ja toimintamallia samanlaisessa mittakaavassa poliittis-taloudellisesti säädellystä koulutusjärjestelmästämme? Kun toimintamme moottorina on aito kiinnostus, uteliaisuus, rohkeus ja motivaatio toimintaa kohtaan, voidaan yhteistoiminnallisesti synnyttää uutta. Mitä se on ja millä tasolla, riippuu toimijoista itsestään ja ryhmädynamiikasta.

Yksilöä vapauttavaa on myös tietoisuus siitä, että wikioppimisen luonteeseen ei kuulu yksilöiden oppisuoritusten arviointi. Wiki-oppimistoiminnan arvon ratkaisee viimekädessä tiedon käyttökelpoisuus ja hyödyllisyys yhteiseen hyvään - toisin kuin suljetussa koulujärjestelmässä tentistä suoriutuminen tutkintoa varten, itselle. Wikioppiminen on osallistavaa, muokattavaa, siinä ei ole auktoriteettia, johtajaa tai opettajaa. Lisäksi se on vapaaehtoista. Nämä ovat mielestämme hyviä ominaisuuksia oppimismuodolle, joka voisi haastaa perinteisen oppimismuodon (opettaja/oppilas -malli, jossa oppilas todistaa osaamisensa kirjallisessa kuulustelussa). Wikioppimisessa ei ole selkeää yhtä tiedon jakajaa. Siellä ei myöskään ole sellaista henkilöä, joka aina vahvistaisi tiedon oikeellisuuden. Wikissä osallistujat tuottavat sisältöjä käyttämällä hyödykseen joko tietämystään tai asiantuntijuuttaan. Toisaalta he voivat myös tuottaa sisältöä hyödyntäen muualta saatua tietoa. Asiasisältöjen tuottaminen ja sitä varten tehdyt tiedonhaut voivat jopa lisätä oppimista ja omaa tietämystä Wikin aihepiireistä.

Wikioppiminen on emansipatorista, oppimista avaavaa. Wikioppimista voi tapahtua digitaalisen maailman lisäksi myös ei-digitaalisessa maailmassa. Tästä hyviä esimerkkejä ovat oppiminen seuratoiminnassa ja vapaan sivistystyön oppilaitoksissa. Wikioppiminen on tekemistä ja taidon kehittämistä. Oppijat kerääntyvät yhteisen, kiinnostavaksi kokemansa aiheen ympärille ja tuovat oman panoksensa oppimistapahtumaan. Opettajan tehtäväksi jää kiinnostuksen suuntaaminen ja opastus runsaan materiaalipankin äärelle.

Keskeinen ero wikioppimisessa suhteessa perinteiseen malliin on muutos opettajan roolissa. Sen lisäksi, että opettajan tehtävä on suunnata opiskelijan kiinnostusta ja opastaa materiaalipankin äärelle, pidämme myös hyvänä ajatuksena, että opettaja luennoilla ja tunneilla ikään kuin kerii tietoa auki, avaa näkökulmaa tähän maailmaan. Taustalla on ajatus siitä, että ns. kaikki maailman tieto on jo internetissä; nyt pitäisi vain tietää, kuinka lähteä kaikkea tätä tietoa hyödyntämään.

Vuorovaikutuksellisuus on mielestämme yksi olennaisimmista ominaisuuksista, mikä liittyy wikioppimiseen. Vuorovaikutuksellisuudella tarkoitamme hyvää keskinäistä kommunikaatiota ja keskustelua, hedelmällistä yhteistyötä, vertaisoppimista. Kaikkeen tähän liittyy toiminnallisuus, oppijan oma tekeminen – se valtauttaa!

Wikioppimisen käytännön sovelluksia

Wikiä voidaan käyttää opetuksessa yhteiseen työskentelyyn monella eri tavalla. Ryhmän artikkelin tai oppimistehtävän lisäksi wiki voi toimia oppilaitos- tai opiskelijaprojektin yhteisenä työskentely-ympäristönä. Sen kautta voidaan lopuksi julkaista projektin tuotokset, mikä voi motivoida opiskelijaryhmää. Lisäksi työskentelyn aikana monissa wikeissä osa sivuista voi olla myös tarvittaessa rajattu vain projektiryhmän sisäiseen käyttöön. Kaiken ei aina tarvitse olla julkista. Muutenkin oppilaitoksessa wikit voivat myös nopeuttaa organisaation sisäisiä kokouskäytänteitä, kun asiakirjoja voidaan valmistella kaikkien toimesta netissä.

Wiki voi toimia opetuksessa yhteisen oppimateriaalin tuotantopaikkana. Opiskelijat pääsevät osallistumaan oppisisällön muotoiluun seuraaville opiskelijaryhmille. Opettaja on silloin ohjaaja, joka osallistuu opiskelijoiden kanssa yhteiseen kehittelyyn. Tarvittaessa hän voi ohjata opiskelijoille kriittistä medialukutaitoa ja mediataitoja ylipäänsä. Ammatillisessa opetuksessa ns. kiltakouluissa opiskelijat tuottavat wikiin esimerkiksi työssäoppimisesta case-aineistoja kuva- ja videomateriaalina oppimateriaaliksi muille. He joutuvat jäsentämään tuottamansa sisällön mielekkääseen muotoon. Osallistuminen oppimateriaalin tuottamiseen auttaa siis opiskelijoita sisäistämään opittavan asian syvällisemmin. Opettaja ei kykenisi tuottamaan vastaavaa oppimateriaalia yksin.

Ryhmässämme esitettiin myös ajatus siitä, että avointenkin ympäristöjen pohjalle on mahdollista kehittää kaupallista toimintaa muun muassa palvelujen tarjoajana. Vaikka tuotanto olisikin vapaata, niin sitä voi tarjota kaupallisesti jollekin tiettyä sisältöä tai tuotetta tarvitsevalla taholle, joka on halukas maksamaan sen tuottamisesta, vaikka se jäisi myös muiden vapaaseen käyttöön. Opetusalalla tämän tyyppisiä Open source -toimintamalleja on käytössä. Niissä media-alan yritys kehittää vapaata oppimisympäristöä (Moodle) tietyn oppilaitoksen rahoittamana, vaikka kehitystyö jää myös yleiseen käyttöön.

Wikioppimisen kritiikkiä

On luonnollista, että wikioppimista kohtaan esitetään myös kritiikkiä. Wikioppimisen vastakkaisia ääniä voidaan kuulla mm. tahoilta, jotka janoavat koulutusmarkkinoilta kuumeisesti yksilöllistä menestystä ja rahassa mitattavaa pääomaa eri koulutusasteiden tutkintotodistuksilla. Välttämättä ei ole halua eikä motivaatiotakaan haastaa itseään ajattelemaan, oppimaan ja tekemään toisin. Parhaimmillaan wikioppimisen formaatissa "palkkana" yhteisöllisestä oppimisen muodosta voi olla toisen hyvä ja mahdollisesti - vielä parempi oma hyvä. Toisaalta, sosiaalinen media mahdollistaa lukuisia muitakin mediaoppimisen ja uusien lukutaitojen foorumeita. Eri teemoihin keskittyvät blogisisällöt saattavat herättää suuremman mielenkiinnon mediaoppimisen välineenä. Toimiva blogi saattaa kirjoitusteemoillaan innoittaa hyvinkin vilkkaaseen vuorovaikutteiseen keskusteluun, ajatteluun ja oppimiseen.

Wikipediaan ja wikioppimiseen liittyen esitetään usein kysymys tiedon luotettavuudesta. Ensyklopedinen tieto ja formaalin kouluoppimisen piirissä esitettävä tieto on totuttu näkemään luotettavampana kuin wikitieto. Wikipedian artikkeli voidaan ymmärtää yhtä luotettavaksi kuin ne, jotka ovat sen tehneet. Wikipedian luomisen yhteisöllisyys, historiatietojen selailun mahdollisuus, keskusteluyhteys ovat tiedon luotettavuuden takeena. Tiedon tarkistamisen hoitavat muut wikin käyttäjät, jotka voivat tarvittaessa muokata tietoa korjaamalla sen sisältöjä. Tiedon muokkaamismahdollisuus on hyödyllinen myös siinä tapauksessa, jos aikaisemmin kirjoitettu tieto muuttuu jollain tavalla wikin ulkopuolella. Wikiin kirjoitettu teksti ei siis ole välttämättä ikuista, vaan se voi olla aina muokattavissa olevaa. Wikin avoimuus edesauttaa myös tiedon keräämistä kootusti yhteen paikkaan.

Tulevaisuuden visioita

Wikioppimisen innoittamasta ryhmästämme nousi myös seuraavanlaisia tulevaisuutta koskevia visioita ja kysymyksiä. Miten markkinatalouteen pohjautuva yleinen toimintakulttuuri voisi avata laajemmin ovensa avoimille, digitaalisille oppimis- ja toimintaympäristöille? Wikioppimisen perustuessa muuhun kuin markkinatalouden määräämin toimintamuotoihin ja -ehtoihin, tarvitaanko pörssiromahdus ja kansakuntien konkurssit, ennen kuin avoimille oppimisympäristöille avautuvat uudenlaiset mahdollisuudet?

Olisiko koulutuspoliittisella päättäjätasolla kiinnostuneita kokeilemaan kansallista kahden vuoden kehityshanketta, jossa kaikki Suomen oppilaitokset (vapaaehtoiseen opiskeluun pohjautuvat) kokeilisivat ja kehittelisivät wikioppimista kukin omalla tahollaan? Aiheesta kiinnostuneet akateemiset tutkijajoukot tekisivät aktiivista yhteistyötä oppilaitosten kanssa erilaisten tutkimusteemojen muodossa. Tulosten perusteella kehitettäisiin jatkoa: mitä mahtaisi syntyä?

Ryhmä A+B:n ajatuksia wikioppimisesta (Karoliina, Anna, Emilia, Sanna, Mikko, Riikka)

Keskustelussa nuosi esiin kysymyksiä kuten kenelle ja kenen vuoksi oppimista tapahtuu? Missä tapauksissa muodollinen, formaali ja standardisoitu oppiminen on oppijan itsensä motivoimaa? Tuottaako vapaaehtoinen opiskelu aina oppijakohtaisesti parhaita oppimisen tapoja, ts. löytääkö oppija omaehtoisessa opiskelussa parhaat tavat luonnollisesti ja missä tapauksissa tämä vaatii ohjausta?

Onko omaehtoisuus täydellisessä ristiriidassa toistettavuuden ja standardien läpikyllästämällä yksityisellä (ja enenevissä määrin myös julkisella) sektorilla, vai onko motivoitu ja luova vapaaehtoinen tekeminen hedelmällisempää.

Keskusteluissa todettiin, että yliopistossa on alettu joillain aloilla kokeilemaan uusia oppimismenetelmiä, kuten myös wikioppimista. Korkeakoulujen nähtiin olevan soveliaampi ympäristö uudistuksille kuin peruskoulun, sillä korkeakouluissa opettajan rooli on tasa-arvoisempi oppilaisiin nähden. Kiinnostus todettiin vahvaksi motivaattoriksi oppimiselle, mutta sen ei koettu olevan ainoa kehittävä tekijä. Ilman kiinnostusta voi myös oppia ja mielenkiinto on häilyvää ja oppimiseen vaikuttavat myös muut ominaisuudet. Koko opiskeluaikaa ei voi tehdä myöskään kiinnostavia asioita, jos tavoitteena on ammattitaito. Wikioppimisessa tekniset haasteet ovat suuria etenkin lapsiryhmissä ja yksi aikuinen ei riitä ohjaamaan jokaista oppilasta.

Wikioppimista on tietyllä tavalla myös erilaiset ryhmätyömuodot, ei ainoastaan sähköisillä alustoilla tapahtuva oppiminen. Wikioppimisessa korostuu vapaaehtoisuus, kiinnostus aihetta kohtaan, ns. amatööriys ja harrastuneisuus. Kysymykseksi muodostuu myös se, millä tavoin asioiden sisäistäminen ja hallinta osoitetaan? Ratkaisevaa tässäkin on se, kenelle ja ketä varten opitaan. Koulussa (oppivelvollisuuden alaisuudessa) opimme asioita, joiden uskotaan/nähdään olevan tärkeitä elämäntaitoja. Keskustelussa tuotiin esille se, miten nykyinen koulutusjärjestelmä ei enää vastaa työelämän tarpeisiin eikä tutkinto takaa työpaikan saamista samoin kuin aiemmin. Wikioppiminen on yksi tekniikka jolla pyritään paremmin valmistamaan opiskelijoita työelämän haasteisiin esimerkiksi juuri informaatiotutkimuksessa. Miten tämä on sovellettavissa muilla tieteenaloilla, esimerkiksi niillä joihin liittyy vahva tutkimuksellinen perusta ja osaaminen osoitetaan perehtymällä teorioiden kaanoniin?

Kun puhutaan oppimisen motiiveista, vapaaehtoisuudesta, tekemällä oppimisesta ja tiedon jakamisesta yhdenvertaisesti koemme, että olemme pystyneet vaikuttamaan johonkin. Oppiminen voidaan nähdä myös oppimisena muita, ei siis ainoastaan itseä varten. Kuitenkin se, että kaikki lakkaisivat opiskelemasta pelkästään arvosanoja saadakseen, ei tällä hetkellä vielä ole niiden opiskelijoiden omissa käsissä, se vaatii yhteiskunnallisia rakennemuutoksia.

Ryhmä Jenna, Annika, Sanna, Kirsi, Pinja & Jutta

Wikioppiminen

Wikioppimista voi siis tapahtua muuallakin kuin Wikipediassa tai Wikiopistossa. Emme olleet ajatelleet, että esim. myös lukupiirit, seurat yms. toiminta kuuluvat tähän kategoriaan. Luento oli avartava ja kiinnostava, sillä se antoi uusia näkökulmia oppimiseen ja oman opettajuuden kehittämiseen. Wikioppiminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja siihen, että oppiminen tapahtuu tekijältä toiselle. Jokainen voi toimia itse tiedon jakajana. Kuten Suoranta videolla sanoi, nykykouluista puuttuu tietynlainen auttaminen ja jakamisen halu verrattuna wikioppimiseen. Omissa opinnoissamme olemme jo aikaisemmin paljon pohtineet sitä, miksi opettajat eivät ole halukkaita jakamaan esimerkiksi itse tekemiään oppimateriaaleja ja omaa tietoaan muille. Valitettavan usein koulun kulttuuri on sellainen, että jokainen puurtaa omia töitään, eikä hyviä ja toimivia ideoita jaeta kollegoiden kesken. Jos jollakulla on hyvä ja toimiva idea, miksi pimittää se ainoastaan itselleen? Hyvä esimerkki jakamisesta on käsityön piirissä toimiva Punomo -verkkosivusto, jonne rekisteröityneet käyttäjät voivat jakaa työohjeitaan ja ideoitaan muiden käytettäviksi. Tosin aivan ilmaista tämäkään ei ole; yksityiskäyttö on sallittua, mutta koulujen tulee maksaa verkkosivuston käytöstä 60 euron vuosilisenssi. Punomo on idealtaan kuitenkin toimiva ja palvelee jokaista periaatteella, että jokainen voi sekä antaa että saada.

Wikioppimisen vapaaehtoisuus mietitytti myös meitä. Toki yliopistossa opiskellessamme olemme jokaisella kurssilla vapaaehtoisesti, mutta esimerkiksi peruskoulujen tehdessä harjoituksia Wikiopistossa, ollaan vapaaehtoisuuden rajoilla. Voidaanko ajatella, että kyseessä on eräänlainen formaalin oppimisen ja wikioppimisen sekoitus, kun oppilaat eivät täysin vapaaehtoisesti voi päättää, opiskelevatko vai eivät? Ja eihän se oppiminen tavallaan ole pakollista, sillä motivaation puuttuessa täysin oppimistuloksetkin luultavasti jäävät alhaisiksi. Vaden puhuikin luennolla motivaatiosta ja omasta kiinnostuneisuudesta, siitä että wikioppimisessa tärkeäksi pilariksi muodostuu oma innostus, harrastuneisuus ja amatööriys - jotakin, mistä tykkäät ja mitä teet hartaasti, vapaasta tahdostasi, siksi että kiinnostaa. Näin ollen wikioppimista voisi siis tosiaan tapahtua vaikkapa kansanopistoissa. Luennolla keskusteltiin myös siitä tyypillisestä ajatuksesta, että Wikipedian ja Wikiopiston tiedot eivät ole luotettavia, sillä niitä voi muokata kuka tahansa. Toisaalta voidaan pohtia, mikä tieto nykymaailmassa on luotettavaa? Ovatko tv-uutiset yhtään sen luotettavampia kuin Wikipedian artikkeli; kummassakin on kyseessä kirjoittajansa tai tekijänsä näkökulma. Yksilöiden aikaisemmat kokemukset ja ennakkoluulot muokkaavat tietoa aina, ja nämä ennakko-olettamukset eivät voi olla vaikuttamatta yksilön ulosantiin ja mielipiteisiin, vaikka tämä yrittäisi olla mahdollisimman "totuudenmukainen". Mikä lopulta on totuus? Kuka sen määrittelee?

Mielenkiintoista wikioppimisessa on se, että wikiympäristö, jossa oppiminen tapahtuu, muokkautuu ja muuttuu jatkuvasti. Koska kuka tahansa voi muokata wikisivuja, on wikityöskentely osallistavaa ja yhteisöllistä toimintaa, jossa sisältö hioutuu kohti parempaa ja luotettavampaa. Tämä toki vaatii tekijöiltä tietynlaista moraalia luotettavan sisällön tuottamisesta, sillä wikiympäristöllä ei ole varsinaista toimintaa ohjailevaa johtajaa tai opettajaa. Tästä päästäänkin ajatukseen wikitiedon luotettavuudesta. Useimmat meistä kokevat wikitiedon epävarmaksi, sillä netissä muokkautuva materiaali ei ole kulkenut asiantuntijaraadin läpi, kuten perinteisissä tietosanakirjoissa. Opettajatkin saattavat pelätä wikimateriaalin haittaavuutta oikeiden asioiden oppimisessa, ja usein kuuleekin opettajien sanovan: "Yrittäkää etsiä jokin muu tietolähde kuin Wikipedia". Mutta kuten Suoranta ja Vadén pohtivatkin, miksei wikimateriaalin "epäluotettavuus" voisi olla mahdollisuus opetuksessa? Kun lapset ja nuoret tottuvat muokkautuvan materiaalin luonteeseen, kehittyvät he medialukutaitoisiksi ja kriittisiksi lukijoiksi. Lisäksi wikien luominen ja muokkaaminen voidaan nähdä uuden tekemisenä, ei pelkkänä kirjassa lukevan asian toistamisena.

Ylipäätään kaikenlainen ryhmämuotoinen toiminta tuntuu olevan voimauttava opiskelumuoto kaikissa oppilaitoksissa. Näemme toki wikioppimisen hyvänä, uudenlaisena opiskelumuotona, mutta toisaalta tunnistan myös sen ongelmat. Monta kertaa kasvokkain ryhmässä tapahtuvassa oppimisessa joku saa oivalluksen, josta aukeaa kenties useita uusia ajattelupolkuja ja yhdessä on mahdollisuus saavuttaa "elämää suurempi" hoksaaminen. Toisaalta kasvokkain on myös ehkä helpompi olla eri mieltä (jonka näemme myös oppimisen kannalta erittäin hedelmälliseksi). Erimielisyyksistä pystytään tällöin välittömästi keskustelemaan ja löytämään eri vivahteita ja näkökulmia sekä ymmärtämään taustalla vaikuttavia asioita ja kokemuksia. Kaikki eivät aina saa kirjalliseen muotoon puettua kaikkea sitä, mitä haluaisi. Jotain jää ikään kuin sanomatta. Fyysiset oppitunnit myös piilo-opettavat paljon kulttuurista sekä ihmisten yhteistyöstä, josta on hyötyä oppilaalle myös tulevaisuudessa. Kun taas tällainen wikioppiminen, voi jopa erakoittaa ihmisiä toisistaan. Toisaalta wikitoiminnan ongelma voi olla se, että siellä sisällön muokkaaminen on toimintaa, joka tapahtuu itsenäisesti ja jokainen voi muokata sisältöä eri aikoina. Sieltä siis puuttuu tietynlainen reaaliaikaisuus, joka on nuorille tuttua monenlaisista pikaviestipalveluista. Juuri reaaliaikaisuus tekisi wikissä keskustelusta enemmän vuorovaikutteisemman tavan oppia. Kuten Suoranta ja Vadén videon lopussa sanoivatkin, juuri kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidot ovat niitä taitoja, joita ihminen tarvitsee tullakseen maailmankansalaiseksi. Mutta puhutaan sitten wikioppimisesta diginä tai kasvokkain, mielestämme yhteisöllinen oppiminen on aina enemmän, mitä yksittäisten jäsenten osaamisten yhteenlaskettu summa. Olemme innoissamme yhteisöllisen oppimisen mahdollisuuksista ja annista. Näemme tulevassa opettajan työssämme wikioppimista toteutettavan monin eri tavoin. Tämä myös siitä syystä, että ajattelemme vertaisoppimisen olevan aina tehokkaampaa, mitä pelkkä opettaja opettaa-oppilaat kuuntelevat -opetus.

Anne, Juhlat, Saara, Salla & Riikka eli DOGET

Ajatuksia wikioppimisesta:

Siinä missä tavallinen opetus on auktoriteettijohtoista ja pakon sanelemaa, wikioppimisen katsotaan olevan vapaaehtoista ja tasa-arvoista. Wikioppimisessa korostuu yhdessä tekeminen ja yhdessä oppiminen: ei ole olemassa yhtä auktoriteettia, joka sanelee totuuden, vaan tieto luodaan yhdessä muilta oppien.

Kuten kaikki uudet oppimis- ja opetustavat, myös wikioppiminen herättää ajatuksia puolesta ja vastaan. Ryhmämme keskustelussa wikioppimisesta nousikin esiin monia hyviä puolia, mutta myös monia kysymyksiä. Jokainen keskustelija kaipasi muutosta nykyiseen koulujärjestelmään ja sen opetustapoihin, mutta se, missä määrin wikioppiminen nähtiin tähän ratkaisuna, vaihteli suurestikin. Pohdimme muun muassa sitä, kuinka realistinen ajatus wikioppimisesta yleisenä opetusmallina lopulta onkaan? Ja jos koulujärjestelmä pysyy pääosin entisellään, muuttaako wikioppiminen lopulta mitään? Nykyiseen koulujärjestelmään ja arvosteluperiaatteisiin sulautettuna wikioppimisen luonne voi olennaisesti muuttua, ja siitä saattaa tulla samanlaista suorittamista kuin muustakin oppimisesta: motivaationa toimii ainoastaan kurssin läpäiseminen tai luokaltaan pääseminen.

Wikioppimisen hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti sen vapaaehtoisuus ja motivoiva luonne. Nämä hyvät puolet voivat ryhmämme mielestä kuitenkin muodostua myös sen heikkoudeksi: liika vapaaehtoisuus ei välttämättä toimi, sillä ärsykkeitä täynnä olevassa maailmassa motivaation löytäminen voi olla hankalaa. Pohdimme myös sitä, missä määrin harrastuneisuus johtaa erikoistumiseen, jos oppiminen on pelkän sisäisen motivaation ja mielenkiinnon varassa. Vaarana on myös se, että esimerkiksi Wikiopistoon muodostuu eliittiryhmiä, jotka nousevat auktoriteettiasemaan, eivätkä anna vähemmän edistyneille todellista mahdollisuutta vertaisoppimiseen.

Kaiken kaikkiaan ryhmämme on kuitenkin sitä mieltä, että wikioppiminen on tervetullut lisä opetustarjontaan. Erilaiset oppimistavat tuovat opiskeluun vaihtelevuutta, ja keskusteleva oppiminen voi tehdä opetuksesta innostavampaa ja kannustavampaa kuin mitä se nykyisellään on.

Itkevät tamperelaiset: Moduuli II

Pohdimme ryhmässämme wikioppimisen hyviä ja huonoja puolia. Wikioppimisen romantisoimisen koimme ongelmallisena, kuten myös formaalinoppimisen pakonomaisuuden.

Jäimme miettimään, onko jokaisella yksilöllä riittävää sisäistä motivaatiota oppimiseen, ilman auktoriteetin luomaa näennäistä pakkoa. Voimmeko myöskään jättää ihmisen hyväntahtoisuuden varaan tiedon jakamista? Altruismi tuskin kantaa niin pitkälle, että oppimateriaalit ja opetussuunnitelmat pysyvät tehokkaina ja hyvinä. Vai onko kuitenkin niin, että tietämyksen jakaminen itsessään on riittävä palkkio. Ryhmänä emme usko näin.

Toisaalta taas joukkoäly on aina tehokkaampaa kuin yhden ihmisen äly. Tarvitsemme yhden tieteenalan pariin monta tutkijaa, jotta saamme tieteenalasta kattavan ja objektiivisen kuvan. Yksi ainut ihminen ei voi kaikkea maailman tietoa millään keinolla käsittää: historia literaria voi jäädä historian kirjoihin.

Päättelimme, että oppimisen käsite elää jatkuvaa murroskautta. Ehkä koulutusjärjestelmämme on siirtymässä vuorovaikutteisempaan suuntaan. Murros on aina ollut jollakin tasolla vaikeaa, ja siksi massojen on varmasti vaikea hyväksyä uudenlaista oppimista formaalinoppimisen sijaan. Ehkä mekin formaalin oppijärjestelmän läpikäyneinä olemme jossain määrin jäävejä, emmekä täysin katso asiaa objektiivisista lähtökohdista. Toimihan formaali opetusjärjestelmä meidänkin kanssamme.

Mitä kaikkea voimme sisäistää internetin valtavista tietomääristä? Mistä meidän edes kannattaisi aloittaa? Onko tiedon sisäistämisen kyky enää itseisarvo?

Videolla meitä lievästi jäi ärsyttämään oppimisen romantisointi. Harrastus-sanan muodostuminen hartaudesta ja oppimisen melkein jumalallinen ihanuus. Kääntäkäämme hetkeksi katseemme pois yliopistomaailmasta ja pohtikaamme asioita tavallisen duunarin kannalta: vaikka hänellä olisikin jokin harrastus tai olisi jostain asiasta erityisen kiinnostunut ei se välttämättä tarkoita sitä, että hän haluaa asialle hartaasti omistautua ja oppia siitä kaiken mahdollisen. Eivät kaikki, jotka harrastavat maalaamista ole kiinnostuneita vaikkapa taiteen historiasta tai taiteen kehittymisestä.

Tämä duunari saattaa kyllä tutkia noita asioita, mutta ei välttämättä sisäistä ja ymmärrä kaikkea. Mielestämme oppiminen itsessään ei siis ole itseisarvo vaan tie jotakin päämäärää kohti. Tämä tie meidään kannattaa kulkea niinkuin meille parhaiten sopii: joillekin se on formaalioppiminen (joita nykykoulutusjärjestelmä palvelee) ja ehkä toisille se on esimerkiksi wikioppiminen. Erilaiset oppimisen tavat tulisikin sallia erilaisille oppijoille nykyistä joustavammin.

Ryhmän sivu: Itkevät tamperelaiset

Oppiminen - wikioppiminen

(MinnaKap)

Luennolla viitattiin wikipediaan ja wikiopistoon kun puhuttiin wikioppimisen mahdollistavasta ympäristöstä. Luento herätti minut ajattelemaan muita verkkoympäristöjä, joissa voisi tapahtua samantapaista wikioppimista kuin juuri wikipediassa/wikiopistossa.

Miten olisi verkon keskustelupalstat tai Facebookissa toimivat ryhmät? Nehän ovat toiminnaltaan, perusperiaatteiltaan karkeasti ajateltuina saman kaltaisia alustoja wikipedian kanssa. Keskusteluissa, osallistujia on monta, useimmat sivustot vaativat rekisteröitymisen ja nimimerkin käytön. Alkuun joku heittää ilmoille kysymyksen eli ”ongelman” ja siihen sitten kukin tahoiltaan ja omalla panoksellaan vastaa. Keskusteluun osallistuminen on vapaaehtoista ja mitä todennäköisemmin osallistujat ovat kiinostuneita aiheesta ja he myös toivovat että heidän jakamansa tieto auttaa sekä vastaamaan siihen alussa heitettyyn ongelmaan, että auttaa tulevaisuudessa niitä, jotka verkosta etsivät samaa tietoa. Tiedon todellisuus on tekijöidensä mukaista, eli halutessaan sinne keskusteluun voi heittää mitä vaan, ja on toki niin, että niihin myös heitetään mitä vaan, mutta hyvän rivienväleistä lukemisen taidon omaava, osaa kyllä löytää sen mahdollisimman todenmukaisen tiedon. Wikipedia on tiedonhaun kannalta helpposti lähestyttävä. Tieto löytyy selkeästi rakennettuna ja yhtenä kokonaisuutena ja siihen on usein liitetty lähdeviite. Wikipedian ”ongelma” vain on mahdollisesti jotain aiheesta tietävien ”laiskuus”. Eli uskoisin wikipedian tietojen karttuvan paljon nopeammalla tahdilla, jos kaikilla olisi viitselijäisyyttä tutustua siihen, miten wiki-pohjaan voi lisätä sisältöä. Tätä ongelmaa ei juurikaan keskustelupalstoilla ole eli tapa jolla tietoa eli oman kommenttinsa voi keskusteluun lisätä on tehty hyvin näkyväksi ja selkeäksi. Kukin voi siis helposti lisätä oman kommenttinsa keskusteluketjuun. Keskusteluketjujen huono puoli on sitten juurikin tuo ketjumaisuus eli tietoa ei wikipedian tapaan saada yhdeksi kokonaisuudeksi vaan se täytyy osata lukea eri osallistujien aikaan saamasta viestien ketjusta. Toisaalta tässä tiedonrakentumisen historia on aika hyvin näkyvillä, mikäs siis on myös yksi olennainen piirre wikipediassakin.

Yllä olevan kommentoinnin ei ole tarkoitus olla arvottava, eli en pyri nostamaan toista paremmaksi kuin toista, vaan pyrkimykseni on nimenomaan nostaa esiin se, että tietoa rakennetaan verkossa muillekin alustoille kuin wikipediaan. Muut alustat eivät ehkä ole yhtä arvostettuja kun jotain tietoa ollaan etsimässä, mutta ovat kuitenkin alustoja, joissa tieto voi myös rakentua yhteisöllisesti ja jonka luomiseen moni osallistuu.

MinnaKap