Luonteenpiirteet
Verkkovuorovaikutuksen ja –yhteisöllisyyden aikakausi on jo alkanut. Siitä seuraa, että on mahdollista yrittää jäsentää, mistä siinä on kysymys, ja tämän jäsennyksen avulla auttaa ihmisiä astumaan tietoverkkojen maailmaan sekä luomaan sitä (verkko)inhimillisemmäksi.
Käytännön kokemukset ovat kertoneet, että kommunikatiivinen ja vuorovaikutuksellinen tietoverkko voidaan ymmärtää seitsemän kokemis- ja käyttäytymisulottuvuuden kautta. Millaista verkkovuorovaikutus on?
1. Nopeaa, lyhyttä…
Jokainen, joka on hiemankin pitempään osallistunut – joko henkilökohtaisessa kontaktoinnissaan, opiskelussaan tai työtehtäviensä suorittamisessa – sähköpostiviestintään, keskustelulistoille tai yhteisille työskentely-, opiskelu- tai kokemustenvaihtofoorumeille, on huomannut, että vuorovaikutus useimmiten on luonteeltaan keskeytyvää ja häipyvää. Se on hetken kiivasta viestitulitusta, joka sitten sammuu alkaakseen myöhemmin mahdollisesti uudestaan
Tietoverkkovuorovaikutus on luonteeltaan nopeaa ja lyhyttä, joka purskahtelee jonkin aikaa (yleensä maksimissaan 1-2 viikkoa) ja sitten loppuu kuin veitsellä leikaten. Edellä sanotulla ei kiistetä sitä, että verkkoviestinnässä on myös pitkiä puheenvuoroja ja jäsennettyjä "asiakirjoja". Ne eivät kuitenkaan ole varsinaista verkkovuorovaikutusta, vaan perinteisen kirjeenvaihdon ja sisällöllisten kannanottojen tai dokumenttien vaihdon toteuttamista tietoverkossa. Ja on tietysti erinomaista, että "vanhaa" on mahdollista tehdä uudessa ympäristössä nykyaikaisilla välineillä.
Varsinainen tietoverkkovuorovaikutus on nopeaa reagointia suhteellisen lyhyisiin viesteihin. Jos yhteydenpito muuttuu hitaaksi (useiden päivien tai viikkojen viive vastaamisessa) tai viestit pitkäsisältöisiksi, kanssakäyminen katkeaa ennen kuin se oikeastaan on alkanutkaan. Myös lyhyt ja nopea virtuaalikommunikointi loppuu intensiivipyrähdyksen jälkeen, mutta se jatkuu – todennäköisesti – uuden aiheen kautta tai toisten ihmisten kanssa jossakin uudessa tilanteessa.
Kokemusesimerkki:
Puhuimme eräässä ryhmässä johtajuudesta. Kysyin, miten ymmärrätte virtuaalisen johtajuuden. Kukaan ei vastannut. Lähetin ihmettelyni yhdelle osallistujista. Häneltä sainkin heti vastauksen. Vastasin itse siihen reagoimalla heti. Ja "paluupostissa" – siis melkein heti send/lähetä nappulan painamisen jälkeen sain taas tältä verkkokumppaniltani vastauksen. Tätä jatkui muutaman päivän niin, että henkisesti alkoi läähättää ja samalla oli innostunut. Ja sitten se keskustelumme vaan tyrehtyi. Samanaikaisesti johtajuuskeskusteluryhmässä oli vaihdettu pikapyrähdyksittäin ajatuksia ihmisten ja asioiden johtamisesta, siitä, tarvitaanko enää lainkaan johtajia sekä siitä, eroavatko julkisen ja yksityisen sektorin johtajat toisistaan. Ja joku myös kysyi, miten tehdä portfolion, kun oli ajatellut hakea jotakin johtajan paikkaa.
2. Sisältöpalasia
Verkkokanssakäymisen keskeytyvyys ja häipyvyys kytkeytyy läheisesti siihen verkkokommunikaation piirteeseen, että verkkoviestinnästä on vaikeaa hahmottaa kokonaisuuksia. Vuorovaikutussisällöt tempautuvat nopeasti uusiin aiheisiin. Edellinen aihe jää kesken, kun siirrytäänkin jo seuraavaan. Asiasta toiseen hypittäessä siitä helposti katoaa yhtenäinen juoni: mistäs tässä nyt puhutaankaan.
"Vähän siitä ja vähän tuosta" sisältöjen välillä saattaa kuitenkin olla jokin punainen lanka, yhteys. Se ei kuitenkaan aina avaudu osallistujille, koska tekstit on perinteisesti mielletty ja rakennettu siten, että ne alkavat, muotoutuvat ja päättyvät "suunnitellun" logiikan mukaisesti. Vuorovaikutuksellisessa verkossa tämä logiikka ei useinkaan ole välittömästi näkyvissä. On vain sisältö- ja aihepaloja, ilman, että ne olisi ajateltu jatkuviksi. Tässä suhteessa verkkoviestintää voikin verrata puheeseen; se on tavallaan kirjoitettua puhetta. Verkon kirjoitettua puhetta ei kuitenkaan sido yhteen kehollisuuden ja äänensävyjen non-verbaaliset viestit, joiden kautta kasvokkainen puhe aina kokemuksellisesti muodostuu enemmän tai vähemmän yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
Verkkokommunikaatio koetaan palapeliksi. Jotkut eivät millään jaksa hakea palojen yhteensopivuutta ja heille kommunikatiivinen verkkopalapeli voi olla turhauttavaa. Osaa palojen yhteensopimattomuus ei edes kiinnosta. Heille yksittäisten palojen hetkellisesti kiinnostava muoto ja väritys on riittävää. Toiset taas huomaavat nopeasti palojen yhteyksiä tai sitten he mielessään yhdistävät niitä itselleen kiinnostavalla tavalla yhteen.
Kokemusesimerkki:
Suunnittelimme virtuaalikonsulttia. Yksi sanoi, että pitää kartoittaa eri ihmisten osaamisalueet. Toinen alkoi puhua automaattikonsultista, siis koneesta joka osaisi joka vuorokaudenaikana antaa kysyjälle jonkinlaisen vastauksen. Muutaman ihmisen joukko innostui miettimään automaatin teknistä toteuttamista. Joku kysyi, minkä värinen virtuaalikonsultti on ja yksi kertoi oman näkemyksensä siitä. Eräs riemastui puhumaan konsultaation tarpeesta autokaupan alueella. Sitten tuli hiljaisuus. Idea virtuaalikonsultista alkoi elää?
3. Ennakoimatonta
Verkkokommunikaation lyhyyden, nopeuden, keskeytyvyyden ja osittaisuuden rinnalla kulkee myös kokemus verkkokanssakäymisen yllätyksellisyydestä. Sen luonteeseen kuuluu, että vuorovaikutuksen sisällä on aina yllättäviä käänteitä odottamassa huomaajaansa.
Verkkoviestintä rakentuu yllätyksiin ja jos osallistuja ei ole siihen tottunut tai varautunut, hän kokee usein olevansa hukassa – "en löydä tästä mitään mieltä!"
Odottamattomat käänteet ovat kuitenkin mahdollisuuksia oivalluksiin. Verkkokanssakäymisen yllätyksellisyys voi tuottaa "kvanttihyppymäisiä" kokemuksia, kun osallistuja on avoin ja herkkä odottamattomuuksille – tajuntaan tuleekin aivan uusi näky tai sisältömaisema.
Kokemusesimerkki:
Oltiin jo pitkään mietitty yhdessä, mitä tarkoittaa "ihminen verkossa". Meitä oli neljän ihmisen joukko siinä mukana. Oltiin löydetty omista verkkotyöskentelykokemuksistamme, että joo – lyhyttä, nopeaa, pirstaleista, keskeytyvää ja uudelleenpulpahtelevaa verkkotyöskentely ainakin on. Nämä löydöt kyllä veivät meiltä aikaa puolitoista vuotta. Ei uskoisi! Monta alkua ja uudelleenalkua tuona aikana oli ollut.
Vahvasti oli tuntunut siltä, että jäljillä tässä ollaan. Tosiaankin tehdään ihan perustyötä: ihminen verkossa on ydinjuttu, kun hienolle teknologiselle rakenteelle ja laitteistolle halutaan saada ja antaa koskettavaa sisältöä. Arvot ovat muuttumassa informaatioteknologiankin alueella, joku totesi.
Ja siinä se oli! Mitkä ovat tietoverkkokulttuurin ja –kommunikaation arvot? Uusi havainto ja selvitettävä asia!
4. Etäistä
Ollessamme verkkovuorovaikutuksessa toistemme kanssa, emme fyysisesti kohtaa toisiamme. Tämä tekee kanssakäymisestä etäisen: kumppanit ovat tuolla jossakin.
Toiset ihmiset kokevat etäisyyden vieroittavaksi, eivätkä he halua olla tekemisissä `tuntemattomien´ kanssa. Monet kuitenkin kokevat siten ja nimenomaan ovat ihastuneita siitä, että tietokoneen avulla etäällä olevat ihmiset tulevat heti tavoitettaviksi.
Ihmisten, joille verkkovuorovaikutus on vierasta, on vaikea ilmaista itseään, tuntemuksiaan ja ajatuksiaan näytöllä näkyvälle tekstille; heidän on vaikea tunnista kanssaihmisiä kirjoituksenpätkistä.
Ihmiset, jotka eivät koe fyysistä etäisyyttä vieraaksi, kokevat, että toiset ihmiset ovat etäisyydestä huolimatta lähellä. Välimatkan katoaminen verkon välittämänä ei kuitenkaan kumoa sitä kaipausta, mikä meillä ihmisillä on. Myös verkkokumppanin kanssa haluasi joskus istua alas ihan kasvokkain. Toisaalta kuitenkin syntyy myös kokemuksia, että verkkotuttuja tai –opiskelu-ja –työtovereita ei oikeastaan haluaakaan tavata kasvotusten. Sitä vaan haluaa säilyttää sellaisen yhteyden, mikä verkon välittämänä on syntynyt.
Verkkokanssakäymisen fyysinen välimatka tuottaa ihmisille sekä vieraannuttavia poissaolokokemuksia että koskettavia läsnäolokokemuksia. Se, miten verkkoetäisyyden tai –läheisyyden kokee, on paljolti kiinni sekä siitä millaiseen vuorovaikutukseen persoonallisuutemme on rakentunut että siitä, kuinka olemme oppineet kohtaamaan toisiamme tietoverkossa.
Kokemusesimerkki:
"Pitäisi tavata", kirjoitin. "Joo, olisi tosiaan hyvä, niin voitaisiin koota vähän yhteen näitä asioita", hän vastasi. Harmitti, kun tuo yhteistyökumppani oli niin etäällä. Tapaamisessa kuluisi kaksi päivää. Ehdotin, että tehdään puoli päivää samanaikaisesti "sen aiheen " kanssa hommia. Niin teimme: sähköpostiviestejä, lyhytsanomia, puhelinkeskusteluja. Niinä tunteina ei huomannut, että välillämme oli satoja kilometrejä. Olimme virtuaalisesti samassa tilassa ja saimme aikaan paljon tuloksia. Tuntui hyvältä. Mutta noiden intensiivituntien jälkeen olisi taas halunnut tavata ihan oikeasti, vaikka juoda kahvit yhdessä ja rupatella niitä näitä.
5. Julkista
Verkkoviestinnän yksi olennainen piirre on, että viestit dokumentoituvat niin vastaanottajalle kuin lähettäjällekin. Fyysisiin tapaamisiin verrattuna ne eivät haihdu yhteiseen vuorovaikutusilmaan, vaan ne jäävät uudelleenkatsottaviksi. Niitä voi palata tarkastelemaan jälkikäteen: "mitähän siinä sanottiinkaan?", "mitä hän kertoikaan?"
Verkkokommunikaatiossa monet ihmiset joko tietoisesti tai tiedostamattomattaan tunnistavat tämän dokumentoituvuuden. Sen takia osa harkitsee perusteellisesti sanomisiaan ja on varovainen siinä, mitä ilmaisee. Joillekin omat viestit palautuvat verkkovuorovaikutuksessa "käsittämättömällä tavalla" tulkittuna, ja tällainen palaute aiheuttaa pidättyvyyttä sen suhteen, mitä itsestään ja ajatuksistaan ilmaisee.
Viehättyminen verkon kasvottomuuteen saa aikaan myös sitä, että nopeassa ja sykkivässä verkkoviestinnässä tulee puhuttua, mitä sylki suuhun tuo. Ei tule ajatelleeksi, että sanat jäävät näkyviin ja että ne ehkä kertovat meistä sellaista, mitä emme haluaisi toisille itsestämme viestiä. Tai sitten ne ilmaisevat jotakin sellaista, mitä emme ole itsestämme tienneetkään.
Verkkokanssakäymiseen sisältyvä mahdollisuus ainakin jonkinasteiseen anonyymisyyteen saa aikaan myös sen, että voin verkossa sallia itsestäni näkyväksi sellaista, mitä kasvokkaisessa kanssakäymisessä en antaisi itsestäni näkyä. Verkkokanssakäyminen pakottaa osallistujia näkyviksi ja tarkkailtaviksi, mutta se myös kirvoittaa ilmaisemaan itsestään sellaista, mitä ei muuten ehkä näyttäisi. Tämä verkon piirre tekee toiset araksi, toiset taas hullaantuvat siitä.
Kokemusesimerkki:
Erään yhteistyökumppanin kanssa syntyi erimielisyyttä rahallisista korvauksista, jotka sovituista töistä maksettaisiin. Erimielisyys johti arviointeihin toimintojen motiiveista ja periaatteista. Ja vahvaan tunneilmaisuun: "olet paljastanut karvasi!" Kun nämä kumppanit kerran tapasivat kasvotusten, toisella oli sähköpostikeskustelu paperitulosteena mukanaan ja oma tulkinta sen kulusta punakynällä merkittynä osoitettuna.
6. Imevää
Monet ovat löytäneet vuorovaikutuksellisen ja kommunikatiivisen tietoverkon. Se jotenkin kiihottaa ja vetää mukaansa. Täytyy käydä tarkistamassa, onko saanut sähköpostia, onko keskustelufoorumille tullut uusia puheenvuoroja, onko yhteistä tehtävää työstetty eteenpäin yms. Verkkoviestit myös kiihottavat osallistumaan: "tähän on heti vastattava", "tuosta olen kyllä eri mieltä", "minä haluan työstää tätä aihetta tähän suuntaan" – ja sitten vaan kiihkeästi kirjoittamaan, joko välittömästi tai harkinnan jälkeen.
Kun on antautunut verkkokanssakäymiseen, se pitää otteessaan. Tämä verkon vangitsevuus voi kuitenkin olla kahdenlaista. Joillekin se on pakko – on vain oltava mukana. Toisille se on "hallittua", oma tahto ja kiinnostus määrittelee, mihin ja millä tavalla haluaa osallistua. Usein liikutaan pakon ja hallinnan ulottuvuudessa. Välillä sitä vaan huomaamattaan tempautuu mukaan ja sitten taas löytää omien voimavarojensa ja intressiensä mukaisen osallistumistavan.
Kokemusesimerkki:
Työskentelen tietokoneellani. Arkirutiineja hoitelen. Aina välillä on käytävä katsomassa, onko tullut uusia sähköpostiviestejä. Huomaan myös, etten malta olla menemättä Duuniin katsomaan, mitä keskusteluryhmissä on tänään puhuttu. Minulla on – tietysti – omat suosikkiwww-sivuni. Niillä käyn päivittäin. Ja aina silloin tällöin etsin mieliaiheistani kuten tunteista sekä hiljentymisestä, vuorovaikutuksesta ja luomisesta hakukoneilla mahdollisia uusia tai päivitettyjä verkkosivuja ja niiden vuorovaikutteisia palstoja.
7. Päällekkäistä
Jokapäiväiseksi tulleelle verkkoviestinnälle on ominaista, että esimerkiksi avatessaan sähköpostinsa, sieltä löytää useita sisällöltään erilaisia viestejä. Toiset niistä edellyttävät välitöntä vastaamista, toisiin reagoimista voi siirtää myöhempään ajankohtaan ja osan voi ehkä jättää kokonaan huomioimatta.
Viestien ja niihin liittyvien vastaamisodotusten sekä viestit lähettäneiden ihmisten erilaisuus merkitsee sitä, että verkkoaktivisti on samanaikaisesti tekemisissä monenlaisten haasteiden ja ihmisten kanssa. Osallistuva mieli on ikään kuin yhdellä kertaa viritettävä usealle eri aihe- ja taajuusalueelle.
Verkkokanssakäyminen on päällekkäistä. Se on usean eri tahon ja tehtävän yhtaikaista työstämistä. Verkkotoimijan on käyttäydyttävä kuin kameleontti. Tähän viestiin reagoin tällä tavalla, tuohon taas noin jne.
Verkkokommunikaatioon sisältyvä mahdollisuus ja vaade kerroksellisesta osallistumisesta ihastuttaa ja innostaa: voin tehokkaasti hoitaa monenlaisia suhteita. Monille se on rasittava kokemus. Orientaation yhtaikainen moninaisuus kuluttaa ja vie voimia. Ihmisen mieli voi mennä sekaisin, eikä hän enää kunnolla pystykään toimimaan, vaan lamaantuu tai tulee levottoman kärsimättömäksi.
Kokemusesimerkki:
Avaan tietokoneen ja kytken verkkoyhteyden. Avaan postini. Kaksikymmentäkahdeksan viestiä jenkkien keskustelulistalta internet ja ihminen, erään konsultoitavan johtoryhmän jäseniltä kaksi viestiä. Matti kysyy, mitä te sovittekaan "siitä työstä"? Virtuaalikonsulttikoulutukseen liittyviä viestejä 8, näyttävät koskevan luottamussuhteen syntymistä. Pirjo Varkaudesta kertoo, että "ne ajat pitää sopia nyt heti, muuten kaikki voi mennä sekaisin". Ystäväni Kaija on lähettänyt kuvia kesän taideharrastuksistaan. Pasi on lähettänyt sisältörungon yhteisestä koulutustuotteestamme, ja pyytää siitä kommentteja. Vo (virtual organizations) listalta kuusi viestiä – onkohan niissä kiinnostavia raportteja tai muita lähteitä? Lea on lähettänyt esimieskonsultaatioonsa liittyvän "etätehtävävastauksensa " ehditkö vastata pian kysymyksellä varustettuna.
Aamun hetki: huhhuh ja ihastus, että voi hoitaa ne kaikki tässä ja nyt – mutta ensin haen kupin teetä (tai itse asiassa pannullisen).
Seitsemän kokemusta tietoverkosta
Kohtaaminen ja vuorovaikutus tietoverkossa voidaan kiteyttää seitsemäksi kokemukseksi:
nopeatempoisuus,
pirstaleisuus,
yllätyksellisyys,
etäisyys,
paljastavuus,
vangitsevuus ja
kerroksellisuus.
Nämä kokemukset voidaan tiivistää määritelmänomaisiksi kuvauksiksi tietoverkon luonteenpiirteistä. Kommunikatiivinen tietoverkko on
Nopeatempoinen: Tietoverkkokommunikaatio on luonteeltaan lyhyttä ja nopeaa, ja jos ne eivät toteudu, kanssakäyminen keskeytyy tai tyrehtyy. Kiihkeä lyhyys, nopeus, keskeytyminen ja häipyminen ovat tietoverkkokanssakäymisen kokemuksellisia piirteitä – tietoverkkokommunikaatio on hektistä. Se purskahtelee ja ryöppyää jonkin aikaa ja sitten taas katoaa näkyvistä ilmestyäkseen esille ehkä uudessa muodossa tai jossakin toisessa kanssakäymisyhteydessä.
Pirstaleinen: Useinkaan kanssakäyminen ja yhteydenpito ei rakennu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jolla on selvä alku, keskivaihe ja loppu sekä niihin kutoutuva sisällöllinen yhtenäisyys. Kokemuksellisesti kanssakäymisellä tuntuu olevan useita alkuja, jotkut yhteydet pysyvät "keskivaiheessaan" alkamatta tai päättymättä vain hävitäkseen aikanaan kommunikaatioyhteydestä. Ja usein sisällöllinen kommunikaatio loppuu ennen kuin se oikeastaan on alkanutkaan. Tämä on eräänlaista häipyvän ja aaltoilevan kommunikaatioympäristön sisällöllistä rakenteettomuutta.
Yllätyksellinen: Sitä, mitä tietoverkossa tapahtuu tai tulee tapahtumaan, on vaikea ennakoida, tai ennakointi on vaikeampaa kuin kasvokkaisessa kommunikaatiossa: tunne- ja aikomusviestit täytyy tulkita tekstillisistä sanomisista ja sanomattomuuksista, emotionaaliset ja intentionaaliset viestit ovat ohuempia. Kasvokkaiseen kommunikaatioon verrattuna tietoverkkokommunikaatiosta puuttuu sosiaalinen viitekehys, joka sitoo ja ohjaa odotuksiamme. Toisaalta toimijoina meiltä puuttuu niin ikään ohjaava viitekehys. Tämä tekee tietoverkkotyöskentelystä yllätyksellistä. Tätä piirrettä voi kuvata myös niin, että monet asiat tekevät verkossa kvanttihyppymäisiä siirtymiä ja samalla muuntuvat kokonaan. Tämä muuntuminen on omiaan tuottamaan innovaatiota ja sillä tavoin voi syntyä aidosti uutta.
Etäinen: Kanssakäymisen tekijät ovat jossakin siellä tai tuolla - verkossa, mikä on itse asiassa vaikea määrittää olinpaikaksi. He eivät ole kokemuksellisesti välittömästi samassa tilassa toimijan kanssa muuten kuin hänen mielessään. Etäisyys tuo tietoverkkokanssakäymiseen sekä kaipauksen että vapauden kokemuksen, usein vieläpä samanaikaisesti. Lähentymisen ja etääntymisen vastakkaisvoimat vaikuttavat meihin .
Paljastava: Tietoverkko kommunikaatioympäristönä on paljastava. Kommunikaation dokumentoituvuus sekä sen muotoutuminen yksilöiden henkilökohtaisten tulkintojen varaan (yksin tietokoneen äärellä tekemässä havaintoja ja tulkintoja toisista) saa aikaan sen, että reaktiot, toimintatavat ja myös arvostukset ja tunnevirittymiset jäävät näkyviin ilmauksiimme. Verkossa paljastavaa on siis tyyli, sanavalinnat, painotukset, sanomatta jättämiset. Paljon tapahtuu myös ns. "väistämistä", jolloin jokin asia sivuutetaan , vaikka se olisi tärkeä tai vaikka sen tiedetään olevan viestin lähettäjälle tärkeä.Paljastavuus, tietoisuus verkon julkisesta ja dokumentoivasta luonteesta, voi tuottaa kokemuksen ja tunteen "henkisestä alastomuudesta".
Vangitseva: Tietoverkko kokemisympäristönä on vangitseva. Se ikään kuin vetää puoleensa ja pitää ihmisiä heidän sitä huomaamatta otteessaan. Tämä voi johtaa verkkoriippuvuuteen, addiktioon. Mutta vangitsevuus on myös mielenkiintoa, verkko mahdollistaa kiinnostavia yhteyksiä ja kohtaamisia, joita niin uteliaisuutensa ja viihtyvän tyydyttyneisyytensä kuin kiinnostuneen tavoitteellisuutensa vuoksi haluaa pitää yllä. Jos tietoverkkokanssakäymisen ei kosketa, silloin verkon vangitsevuus aikaansaa vastakuvaansa: kiinnostamattomuutta, yhdentekevyyttä, poistumista ja ehkä suoranaista torjuntaa.
Kerroksellinen: Kun tietoverkkotyöskentelyä ja toimintaa tarkastellaan aikakokemuksena, niin siinä valmistelen ja toteutan samanaikaisesti useita tapahtumia ja kontakteja. Tämä ajallinen yhtaikaisuus tuottaa sekä tehokkuus- että ylikuormitustuntemuksia - tuntuu että tekee paljon, mutta toisaalta ohjautuu usein "tässä ja nyt -periaatteella". Tietoverkon kerroksellisuus toteutuu myös kohdattavien ihmisten päällekkäisyytenä: kokemuksellisesti olen samanaikaisesti tekemisissä eri asiayhteyksissä olevien ja tunneviritykseltään erilaisten ihmisten kanssa.