Luonnosversio 2

Tehtävä 2 Juha Suorannan artikkeli Kriittinen pedagogiikka ja mediakasvatus 3 Pohtikaa mediakulttuurin suhdetta oppimiseen ja opiskeluun. Tehtävä suoritettava ajalla 26.11- 04.12

-mistä puhutaan kun puhutaan mediakulttuurista, käsitteen avaus (Saara) -millaisia oppimiskäsityksiä nykyajassa on (KassuMurre ja Karita) -ja pohdi mediakulttuurin suhdetta opiskeluun (Himatuikku ja Pelkomar) -miten mediakulttuuri vaikuttaa minuun oppijana/opiskelijana (kaikki)

Tehtävän 2 kokoaa yhteen Himatuikku.

Tästä sitten jatketaan - uusin aihein. Tämä Luonnosversio 2 valmiina Himatuikun muokattavaksi DL ma 3.12 klo 24.00.

KRIITTINEN PEDAGOGIIKKA JA MEDIAKASVATUS

Hei,

tässä on HassuMurteen ja Karitan tuotos otsikosta "Oppimiskäsitykset nykyaikana". Työskennelty on yhdessä niin, että ensin kirjoitti toinen, sitten toinen jatkoi, josta taas toinen työsti tekstiä. Sopuisasti on sujunut ja tässä on tulos.

Oppimiskäsitykset nykyaikana

Oppimiskäsitys pitää sisällään ajatuksen siitä, miten ihminen oppii ja sen taustalla on aina olemassa jonkinlainen ihmiskäsitys. Käsitykset oppimisesta muuttuvat ajan mukaan. Oppimiskäsitykset voidaan jakaa kahteen suurempaan osaan, jotka molemmat pohjautuvat erilaiseen ihmiskäsitykseen: mekanistiseen ja humanistiseen ihmiskäsitykseen. Mekanistinen ihmiskäsitys pitää sisällään behavioristisen oppimiskäsityksen, jossa ihminen nähdään passiivisena, valmiin tiedon vastaanottajana. Oppiminen pohjautuu vahvistamiseen eli palkintoihin ja rangaistuksiin kunnes toivottu asia on opittu. (http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/). Mekanistinen ihmiskäsitys ja siihen liittyvä behavioristinen oppimiskäsitys voidaan nähdä olleen vallalla ennen 1960- lukua. (www.wikipedia.fi).

Humanistinen ihmiskäsitys taas puolestaan pitää sisällään ajatuksen, että oppija on aktiivinen tiedon hankkija, joka käsittelee, tekee havaintoja, valikoi ja arvioi oppimaansa. Tämä suuntaus lähti kehittymään 1960- luvun alussa. Humanistisen ihmiskäsityksen oppimiskäsitys on kognitivistinen oppimiskäsitys. Tämä tarkoittaa, että oppimisessa ei tapahdu vain tiedon välittämistä, vaan tiedon prosessointi, aikaisemmat tietorakenteet ja vuorovaikutus ympäristön kanssa ovat oppimisessa keskeistä. (http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/).

Nykyaikana puhutaan sosio-konstruktiivisesta oppimisnäkemyksestä, jota mekin tällä mediakasvatus kurssilla toteutamme. Tässä oppimisnäkemyksessä ajatellaan, että opiskelijasta on tullut osa tiedon tuottamista. Opiskelijan rooliin kuuluu keskustella, antaa mielipiteitä, jakaa tietoa, oppia muilta ja antaa tukea muille opiskelijoille. Opiskelu on yhteistoiminnallista, jossa tavoitteena on oppia sosiaalisessa ja yhteisöllisessä kontekstissa ja luoda yhteisöllistä oppimiskulttuuria. Opettaja toimii tasavertaisena keskustelijana osana oppimisprosessia ja toimii pikemmin ”mentorina” oppimistilanteessa. On huomioitavaa, että opettaja oppii myös itse. Oppimateriaali on opiskelijoiden itsensä etsimää ja tuottamaa omien tarpeiden mukaisesti. Palautteena hyödynnetään monipuolisesti ohjaajan ja ohjattavien arviointia sekä vertaisarviointia. Voidaan perustellusti puhua ”oppimisesta tiedon yhteisöllisenä rakentamisena”. (http://verkkoluotsi.chydenius.fi/salatutsivut/pedagoginen/oppimiskasitykset/sosio_konstruktiivinen.html)

Kari Hannonen hahmottelee blogikirjoituksessaan (2011) oppimisen tulevaisuuden näkymiä. Hänen mukaansa oppimistieteen havaintoja kannattaisi hyödyntää tulevaisuudessa enemmän ja hän liputtaa sosio- konstruktiivisen oppimiskäsityksen puolesta: ” oppimistieteen havaintojen mukaan tehokkaimmat oppimisympäristöt ovat oppijan tarpeisiin sovellettuja, mahdollistavat hajautettujen tiedon lähteiden käytön, perustuvat yhteistoiminnallisuuteen ja oppimisen tuloksia arvioidaan käsitteiden ymmärtämisen eikä yksityiskohtien omaksumisen valossa. Pedagogiikka 2.0:n periaatteista tuntuu näiden ohella kiinnostavimmalta sosiokonstruktivistisen oppimisnäkemyksen periaatteiden soveltaminen. Oppiminen siis nähdään kohteellisena toimintana, joka vieläpä kehittyy ja muuttuu oppimisen myötä – juuri niinhän vaikkapa työelämän oppimisessa asioiden tulisi edetä, jotta ympärillä olevien muutosten paineissa työ sujuisi parhaalla mahdollisella tavalla, olisi tuottavaa ja tuottaisi työntekijöille myös työhyvinvointia.”

Josefiina Syrjälä (2008) valottaa sosiokonstruktiivista oppimiskäsitystä pro gradu – tutkielmassaan seuraavasti: ”sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen lähtökohtana ovat tietyt ihmislajille ominaiset toimintaprosessien ja niiden säätelyn ehdot, joiden puitteissa yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksessa tapahtuu sisältöjen, merkitysten ja toimintakeinojen oppiminen. Uuden oppiminen kuvataan todellisuuden kuvan uudelleen rakentumisena jo olemassa olevan tiedon pohjalta. Konstruktioprosessin yleispiirteet ovat kaikille samat, mutta sisällöt ovat yksilöllisiä, ne ovat riippuvaisia yksilön kokemasta todellisuudesta ja itsestään osana sitä. Erityisesti sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan oppiminen on aina tilanne- ja kontekstisidonnaista. Sosiaalisella vuorovaikutuksella katsotaan olevan suuri merkitys oppimiseen. Oppimista ei nähdä valmiin tiedon siirtymisenä vaan oppimisessa kuvastuu se, mitä oppija on tilanteessa tarkkaillut, tulkinnut ja tehnyt”. (Rauste -von Wright & von Wright 1994).

Lähteet

http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/ www.wikipedia.fi) http://verkkoluotsi.chydenius.fi/salatutsivut/pedagoginen/oppimiskasitykset/sosio_konstruktiivinen.html Kari Hannonen (2012) blogi >http://karihanse.wordpress.com/2011/09/22/oppimisen-haasteet-ja-opettamisen-muutos/< Josefiina Syrjälä (2008) Pro Gradu –tutkielma, Opetusmenetelmän vaikutus oppimiseen, Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos.

Hyvältä näyttää, tästä jatkamme Himatuikun kanssa.

-Pelkomar-

Hyvä teoriapohjustus oppimiseen ja sen metodologiaan! Opiskelun osalta "mediakulttuurin" hengessä käsittelyn alla ovat ainakin:opiskeluympäristöt, opiskelutavat/-menetelmät, esimerkki käytäntöön sovellettuna jne. -Himatuikku-

Onpas hyvin, selkeästi ja napakasti tuotu esiin näkemyksiä oppimisesta. Ajat tosiaan muuttuvat eivätkä vanhat mallit ja toimintatavt enää päde. Onkohan vanhempien ikäpolvien vaikea suhtautua nykymenoon, että asioita pyöritellään eri näkökulmista ja veivataan ja vatkataan ja tätä kaikkea kutsutaan oppimiseksi. Heidän aikanaan ei varmasti ole ainakaan kaikkia aihealueita ollut ollenkaan sopivaa tarkastella eri kulmilta, vaan on pitänyt ottaa annettuna esimerkiksi koulussa annettu opetus historian tapahtumista tms. jotka nykyään tunnistetaan ja tunnustetaan ainakin länsimaisissa yhteiskunnissa olevan hyvin paljon sidoksissa siihen, kuka tekstiä tai tietoa aiheesta on tuottanut.

SaaraHaapala

‘‘‘Miten mediakulttuuri vaikuttaa minuun oppijana?’’’

Ensimmäisenä tulee minulle mieleen, että hyödynnän paljon oppimisessa ja opiskeluissani mediakulttuurin antimia. Käytännössä on lähes rajaton mahdollisuus kerätä tietoa esimerkiksi netistä vain googlettamalla aihetta, josta haluaa saada tietoa lisää. Hyvä väline siis oppimiselle. Mediakulttuuri myös antaa minulle paljon mielikuvia asioista, harhaanjohtaviakin, joten lähdekriittisyyden on oltava tarkempaa kuin esimerkiksi perinteisiä kirjoja lukemalla. Saatan kiinnostua jostakin aiheesta (vaikkapa naisen asema eri yhteiskunnissa) mediakulttuurin kautta ja päättää haluta saada siitä lisää tietoa. Mediakulttuuri voi siis antaa kimmokkeita lisäajatteluun ja lisätiedon hankintaan.

Mediakulttuuri ja erityisesti sosiaalinen media mahdollistaa ihmisten välisen vuorovaikutuksen ajatusten vaihdon tasolla. Kuitenkin on mainittava, että mediakulttuurin kautta oppiminen ei tavoita sitä mitä perinteinen oppiminen on esimerkiksi koululuokassa, koska siitä puuttuu silminnähtävä ihmisten välinen vuorovaikutus, eleet ja ilmeet, puhumattakaan pienistä non- verbaaleista nyansseista. Silti oppimiskokemus jostakin asiasta voi olla sama, vaikka muuten kokemus olisikin erilainen.

Mediakulttuuri myös tekee oppimisesta jännällä tavalla tehostetumpaa ja nopeampaa. Tarkoitan tällä sitä, että kun mietin tätäkin kurssia, jota nyt käymme, on viikkoaikataulusta tippunut kokonaan matkat yliopistolle ja takaisin kotiin. Käyn aiheen kimppuun suoraan ja työstän sitä ilman ylimääräistä matkaamista. Asioihin tutustuminen, niiden läpikäyminen ja oivaltaminen ei tietenkään tapahdu sen nopeammin kuin aikaisemminkaan. Mutta jo tuon ensimmäisen yhteisen ryhmäesseen kautta huomasin sen, että kun ryhmä yhdistää voimansa, tulee pienessä ajassa paljon tehtyä. En olisi ikinä yksinäni saanut aikaiseksi viikossa mitään sellaista.

Tälläisin ajatuksin Karita tässä hetkessä

• vastarannankiiskisempiä ajatuksia odotellessa* :)

Nämäkin ajatukset oli kiva lukea. Meidän porukan yhteinen oppiminen on ollut mun mielestäni helppoa, mutta siihen on vaikuttanut varmasti aika paljon se että ollaan aika samantyyppisellä orientaatiolla ja alkutiedoilla liikenteessä tutustumassa tähän aihealueeseen. Synergian voima katoaisi varmasti pois, jos ryhmämme olisi kovin paljon heterogeenisempi. Silloin aikaa menisi sommitteluun, sovitteluun, ristiriitoihin ja neuvotteluun. Tämä nyt ei varsinaisesti liittynyt mediakulttuuriin ja minuun oppijana, mutta tämän nimenomaisen opintosuorituksen tekemiseen kylläkin.

SaaraHaapala

‘‘‘Mistä puhutaan, kun puhutaan mediakulttuurista?’’’

Mediakulttuurin käsitettä voisi lähteä avaamaan pohtimalla, mitä on media ja mitä kulttuuri sekä sitä, mitä näiden kahden käsitteen yhdistäminen tuottaa. Media voidaan määritellä niin, että se tarkoittaa väliin tulevaa, välittävää tahoa. 1700-luvulla käsitettä alettiin käyttää sanomalehtien yhteydessä ja 1950-luvulla alettiin puhua mediasta nykymerkityksessä. Medialla tarkoitetaan useita erilaisia kenttiä, esim. puhe, kirjoitus, teatteri, internet. (Lehtonen, 2005.) Wikipediassa media-käsitettä määritellään seuraavasti:" Media tarkoittaa viestintäkanavia tai viestin välittäjiä. Sanaa käytetään toisinaan synonyyminä joukkotiedostusvälineille eli massamedialle, mutta media on käsitteenä laajempi, sisältäen myös niin sanotulle sosiaaliselle medialle". (http://fi.wikipedia.org/wiki/Media.)

Kulttuuri on sanana yksinkertainen ja kaikille tuttu. Sen määritteleminen onkin yllättävän vaikeaa, ehkä juuri sen tuttuuden vuoksi. Kulttuuria on hyvin laajan määritelmän mukaan koko maailman oleminen (Lehtonen, 2005). Tämä määritelmä on kuitenkin niin väljä, ettei se kerro oikeastaan yhtään mitään. Puhekielessä kulttuurilla tarkoitetaan yleensä ihmisen tuottamia asioita ja erilaisia tapoja ja perinteitä. Wikipedia määrittelee kulttuuria seuraavasti: "yhteistön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus, "erottelujen järjestelmä, jonka avulla ihminen luokittelee ympäristöä, arvottaa itseään ja muita sekä rakentaa identiteettiä, " opittujen ja opetettavien taitojen tai kykyjen summa" tai " ne käytöksen piirteet, jotka vaihtelevat maantieteellisesti alueittain". (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kulttuuri.)

Mitä nämä kaksi laajaa käsitettä yhdistämällä sitten saadaan aikaan? Mistä me puhumme, kun puhumme mediakulttuurista? Suoranta (1998) viittaa artikkelissaan Douglas Kellnerin määritelmään mediakulttuurista, jonka mukaan mediakulttuuri on eritavoin tuotettujen kuvien ja kuvauksien kokoelma. Mediakulttuuri on Kellnerin mukaan teollisen, teknologisen ja kaupallisen kulttuurin yhdistymä. Mediakulttuuri on globaali ja laaja ilmiökenttä, johon liittyy valtavasti erilaisia paikkoja ja tapoja, joissa mediakulttuuria tuotetaan, käytetään ja eletään. Esimerkiksi internet on pienentänyt maapalloa niin, että tieto liikkuu maantieteellisesti reaaliajassa ja on enää hyvin harvoja saarekkeita, jotka ovat erillään ja eristäytyneinä muusta maailmasta. Mediakulttuuriin liittyy voimakkaasti mediakasvatus ja onkin oleellista oppia lukemaan mediaa ja nähdä mediaan liittyviä valta-asetelmia ja oppia suhtautumaan tietoon kriittisesti ja kyseenalaistaen.

Mediakulttuurin käsitettä jäsenneltäessä on tärkeä huomioida, ettei media tai mediakulttuuri ole olemassa itsenäisenä, yhteiskunnasta ja ympäristöstä irrallisena ilmiönä, vaan mediaa ja mediakulttuuria tulisi aina tarkastella suhteessa siihen aikaan, paikkaan ja tilaan, jossa media kulloinkin toimii.

Lehtonen, Mikko 2005 Johdatus mediakulttuuriin- luentosarja Tampereen yliopisto, tiedotusopin laitos

Suoranta, Juha 1998 Kriittinen pedagogiikka ja mediakasvatus

Wikipedia < http://fi.wikipedia.org/wiki/Kulttuuri > 1.12.2012

Wikipedia < http://fi.wikipedia.org/wiki/Media> 1.12.2012