Luku 9

Työttömyys ja inflaatio

Kansantaloudessa makroekonomiassa kaksi suurinta mörköä ovat työttömyys ja inflaatio. Näillä on riippuvuus, eli kun on korkea inflaatio, niin raha on ”halpaa” ja työttömyys on matalalla ja silloin kannattaa ottaa ihmisiä töihin. Kun inflaatio on alhaalla työttömyys lisääntyy. Makrotalous tarvitsee jonkinlaisen ”pohjatyöttömyyden”, joka pitää palkat ja hinnat kurissa. Työttömyyteen ja inflaatioon vaikuttaa myös valtion kulutus.

Työttömyyden ja inflaation mörköä ja sen torjuntaa voidaan verrata Odysseuksen retkeen Karybdiksen ja Skyllan välillä!

Työttömyyden hinta

Ennen työttömyys johti henkilötasolla suuriin vaikeuksiin kun ei ollut minkäänlaista turvaa. Tänään varsinkin Euroopassa on työttömyysturva ja sosiaaliturva lieventämässä työttömyyden haittoja. On tärkeätä ylläpitää ostovoima, sillä muuten voi syntyä hyvin paha kierre, jossa työttömyys johtaa ostovoiman vähenemiseen, joka taas johtaa kysynnän vähenemiseen joka taas vuorossaan johtaa irtisanomisiin ja lisätyöttömyyteen. Tämä oli syy siihen että 1930-luvulla syntyi ns. suuri depressio USAssa.

Muitakin tappioita syntyy kuin rahalliset, psykologiset, sosiaaliset ja lisäksi arvokasta tietämystä menee hukkaan, eikä maa pysty käyttämään koko kapasiteettiään oikein. Työttömyys pyritään pitkällä tähtäimellä pitämään kurissa (kasvuteoria). Emme tässä puhuta kehitysteoriasta, jossa maassa jatkuvasti on 30-50% työttömyys.

Miten työttömyys lasketaan?

Suomessa on tullut riita siitä miten työttömyys lasketaan. Meillä tilastokeskus pitää tilastoa, joka perustuu kyselyihin ja virallisiin tilastoihin, kun taas työvoimatoimisto katsoo työttömien työnhakijoiden määrää. Tämä jälkimmäinen menetelmä antaa pienemmän luvun kuin edellinen sillä,

- osa työttömistä on koulutuksessa tai valtion ”pakkotöissä” (esim. armeija),

- osa työttömistä eivät hakeudu listoille,

- osa ovat sairas- tai työkyvyttömyyseläkkeellä,

- opiskelijoiden oikea määrittäminen on vaikeata,

- osa on muuttanut ulkomaille,

- muu syy.

Työttömyys lasketaan prosenteissa koko työvoimareservistä ja ongelmia syntyy myös siitä miten tämä koko maan työvoimareservi lasketaan. Onko esim. pönde joka on käynyt kahden päivän traktorikurssin työtön traktorinkuljettaja? Työttömyyden vertailu eri aikakausina on vaikeata, esim. jos vertaamme 1950- lukua tähän päivään. Nykyisin nuorien ja naisten osuus työvoimasta on kasvanut ja tiedetään että nuorilla ja naisilla työttömyys on aina ollut suurempi kuin miehillä ja vanhemmilla – ei siis ole ihme jos työttömyysprosentti on kasvanut vuosien mittaan. Lisäksi kuvaan on tullut muita tekijöitä kuten pätkätyöt ja nopea teknologinen kehitys.

Mitä on täystyöllisyys?

Yhteiskuntamme muuttuu koko ajan, ihmiset muuttavat sekä työpaikkakuntaa että ammattiaan, jolloin jatkuvasti on ”työttömiä” jotka ovat muuttamassa tehtävästä toiseen. Tällaista työttömyyttä on melko mahdotonta alentaa. Poikkeuksia on ollut sotien aikana, jolloin työllisyys ylitti kaikki normaalit luvut. Kysymys on siitä, kuinka iso tällainen ”vapaaehtoinen” työttömyys on? Aikaisemmin arvioitiin että se olisi n. 2-3%, mutta nykyisin puhutaan n. 5-8% luvuista! Tämä luku on sinänsä tärkeä, sillä ei koskaan kannata pyrkiä 0% työttömyyteen, vaan pidetään tavoitteena tätä vapaaehtoista työttömyyslukua. Meidän korkea työttömyyskorvaustaso lisää myös työhaluttomuutta.

Toisentyyppinen työttömyys on struktuurityöttömyys, joka johtuu siitä, että työtä ei löydy koska työtaito on vanhentunut.(esim. automaatio tullut tilalle) tai jokin muu syy johtaa pitempiaikaiseen työttömyyteen.

Kolmas työttömyyslaji on syklinen työttömyys, joka johtuu kansantalouden sykleistä ja ulkoisista vaikutteista. Tämä on se laji työttömyyttä, joka eniten kiinnostaa ekonomisteja.

USAssa oli työttömyyttä 1940-luvulla n. 4% ja pienimmillään työttömyys oli Korean sodan aikana 1953 eli 2,9 %. Presidentti Kennedyn aikana asetettiin saavutettavaksi luvuksi 4 %, eli tämä oli se luku mitä työttömyys ei saanut ylittää. Nixonin aikana tämä luku hylättiin ja 1980-luvulla ekonomistit puhuvat 6% vapaaehtoisesta työttömyydestä ja löytyy niitäkin, jotka vielä haluavat korottaa tätä lukua.

Työttömyysturva

Monissa maissa on työttömyysturva, jonka perimmäinen tarkoitus on ylläpitää ostovoimaa ja siten ehkäistä lisätyöttömyyden synty. Eri maissa on eri systeemit korvausten maksuun, meillä on sekä työttömyyskorvaus että sosiaalinen korvaus. Kuitenkin voidaan pääperiaatteena pitää seuraavia asioita,

- vain kokenut työläinen saa. Tämä tarkoittaa, ettei korvausta anneta opiskelijoille tai uusille työmarkkinoille tuleville,

- ne jotka ovat irtisanoneet itsensä eivät saa,

- sinun pitää jatkuvasti hakea uutta työpaikkaa,

- sinun pitää ottaa vastaan tarjottu työpaikka,

- etu loppuu 6 kk jälkeen (meillä 500 päivää),

- meillä ammattiliittoon kuluminen auttaa korvauksen suuruuteen. -

Suomessa on viimeaikaisen suuren työttömyyden takia pyritty erilaisiin erikoisjärjestelyihin. Meillä on erilaisia työllistämistukia, koulutusta ja kuntien ”pakkotöitä”, mutta lopputulos on ollut heikko. Näillä toimilla on lähinnä kaunisteltu työttömyyslukuja.

Työttömyysturva kerätään verorahoista ja korkean työttömyyden aikana kerätään ylimäärainen työttömyysmaksu – myös eläkeläisiltä.

Täystyöllisyyden hinta

Makrotasolla työttömyys maksaa ja resursseja jää käyttämättä, eikä kansantulo nouse tarpeeksi. Suomessa tämä nähtiin 1990, kun tuli lama ja työttömyys nousi korkealle.