Luku 14

Ricardo ja Kansainvälinen kauppa

Kansainvälinen kauppa ja sen teoria kehittyi 1700-1800 luvuilla Euroopassa, jolloin syntyivät eri itse¬näiset valtiot. Eräs syy kansainvälisen kaupan syntyyn oli halu saada kultaa, joilla maksettiin palkkasotureiden palkat. Jos vietiin tavaroita enemmän kuin tuotiin, niin saatiin kultaa, mikä oli tavallinen maksuväline. Tätä kauppaa kutsuttiin merkantilismiksi. Toinen ajattelutapa oli vapaa-kauppa, jossa ajettiin tullien ja tariffien poistoa. Kolmas kuppikunta oli ne, jotka halusivat suojella maataan ns. protektionismi.

David Ricardo (1700-luku) keksi ns, komparatiivisen edun, joka todisti, että kahden maan kannatti käydä kauppaa. Tämä teoria pätee vieläkin tänään.

Ricardon teesi

Ricardon teesi sanoo että kahden maan kannattaa tehdä kauppaa, jos heillä on erilainen tuotantostruktuuri, mikä antaa näennäisen (komparatiivisen) edun. Jokaisen maan kannattaa tehdä sitä, mitä se parhaiten osaa. Esimerkkinä pönde joka viljelee vehnää ja tienaa 10 000 kuussa. Jos tämä pönde osaa soittaa banjoa ja tienaa sillä 20 000 kuussa, niin hänen kannattaa tietysti soittaa banjoa. Silloin hänen kannattaa vuokrata peltonsa toiselle böndelle, joka viljelee vehnää. Nyt idea on se että tämän toisen pönden ei tarvitse tienata 10 000 kuussa. Vaikka hän tienaisi vain 5 000 kuussa niin viljely kannattaa, sillä yhteistulot ovat 25 000 kuussa. Toisin sanoen pönden numero kaksi ei tarvitse olla yhtä hyvä vehnän viljelijä kuin pönden numero yksi, ja silti handeli kannattaa.

Kahden maan kauppa

Ricardon esimerkki oli Portugalin ja Englannin välisestä kaupasta. Lähtökohtana on kaksi maata, jotka valmistavat ja kuluttavat kahta tuotetta villaa ja viiniä. Panoksena on työvoima. Työvoiman tehokkuus riippuu maasta ja sen ilmastosta. Saamme valmistukset.

Portugali villapaalin valmistus 3 ja viivitynnyrin 1

Englanti villapaalin valmistus 10 ja viinitynnyrin 5

Englannissa villapaalin tekoon menee 10 miestyöpäivää ja viinitynnyrin tekoon 5. Vastaavasti Portugalissa luvut ovat 5 ja 1, sillä ilmasto on otollisempi molempien tekoon. Jos Englanti ei tekisi kauppaa, niin villapaali maksaisi kaksi tynnyriä viiniä. Jos oletamme että Englanti vie villaa Portugaliin ja saa maksuksi viiniä, niin Englanti saa jokaisesta paalista kolme tynnyristä viiniä, eli yhden enemmän kuin kotimaassa. Tällä tavalla Englantilaiset saavat tynnyrin viiniä hintaan 3,33 työpäivää, vastaan 5 kotimaassa.

Vastaavasti Portugali saa viemällä kaksi tynnyriä viiniä yhden paalin villaa, eli he ”säästävät” yhden tynnyrin viiniä, verrattuna kotimaahan. Tällöin Portugali saa halvemmalla villaa viemällä sitä Englantiin, huolimatta siitä että he tekevät paalin kolmeen työpäivään ja Englantilaiset viiteen.

Kuitenkin nämä ”työpäivähinnat” muuttuvat kysynnän ja tarjonnan takia jonnekin ”keskitielle”, eli ehkä Portugalilaiset joutuvat antamaan 2,5 viinitynnyriä paalista villaa, mutta joka tapauksessa molemmat maat hyötyvät kaupasta. Sanotaan että Englannilla on komparatiivinen etu tuottaa villaa, vaikka Portugalilla on abso¬luut-tinen etu tuottaa sekä villaa että viiniä. Tämä on sama kuin edellä mainittu pönde-esimerkki.

Japani/USA esimerkki

Toinen esimerkki voisi olla Japani ja USA, jossa verrataan autoja ja puskutraktoreita. Taas on oletettu että kyseessä ovat täsmälleen samat tuotteet ja ”hinta” on työpäivä Saamme alla olevan taulukon ja huomaamme, että USAlla on absoluuttinen etu sekä autoissa että puskutraktoreissa. silti Japani pystyy viemään.

USAssa puslutraktorin teko 50 ja auton 25

Japanissa puskutraktorin teko 25 ja auton 100

Mikäli kauppa ei käytäisi kahdella autolla saisi puskutraktorin USAssa, mutta Japanissa se maksaisi kolme autoa. Paras ratkaisu on että Japani vie autoja ja tuo puskutraktoreita, eli Japanilla on komparatiivinen etu autoissa. USAlla taas on komparatiivinen etu puskutraktoreissa.

Kritiikki

Komparatiivisen edun kritisoijat ovat löytäneet useita heikkouksia teoriassa. Lähinnä he eivät hy¬väk-sy alkuolettamuksia. Seuraavaa on tuotu esille,

- työvoima ei ole ainut tuotantoväline,

- teoria ei kerro todellista käytännön hintatasoa,

- maat tuottavat enemmän kuin vain kaksi tuotetta,

- maat tuovat ja vievät samoja tuotteita (esim. autot),

- teoria ei huomioi monopoleja,

- ei huomioida työttömyyttä (esim. kehitysmaat),

- kansainväline kauppa ei ole symmetristä.

Käytännössä on todettu, että tämä teoria toimii silloin kun maat ovat samantasoisia esim, Suomi ja Ruotsi, muttei kehitysmaiden kanssa. Lisäksi meillä on paljon muita häiritseviä tekijöitä kuten valuuttakurssit ja kysyntä ja tarjonta.

Hinta, kysyntä ja tarjonta kahden maan kaupassa.

Yleensä maat haluavat (esim. Suomi) omaa valuuttaansa kun ulkomaat ostavat sen tuotteita (esim. paperi). Siksi vaihtokurssit vaikuttavat kauppaan. Otan esimerkin Suomen Aura-juuston viennistä ja kaikki hinnat voisivat olla euroja. Katso kuva alla.

KUVA 1

Sekä Suomessa että USAssa on omat kysyntä (D) ja tarjonta (S) käyränsä ja USAssa kysyntä on korkeampi kuin Suomessa. Tämä korkeampi kysyntä vastaa Q4-Q3 määrää, joka on täsmälleen sama kuin Suomen Q2- Q1 määrä. Hinta siis asettuu niin että (Q2-Q1) = (Q4-Q3). Hinta P on siis ns. maailmanmarkkinahinta Aura juustolle.

Devalvaatio

Jos USA tuo enemmän kuin se vie, niin dollarin arvo laskee ja euro maksaa enemmän, eli dollari devalvoituu. Tällöin euron hinta ja juuston hinta nousee, jolloin kysyntä ja tarjonta vähenee USAssa.

KUVA 2

Saadaan uudet kysyntä ja tarjontakäyrät USAssa (D1,S1), jossa tasapaino järkkyy, jolloin saadaan uusi tasapaino määrälle Q6-Q5 ja hinta laskee vastaavasti hintaan P2. Kaiken tämän sai aikaan se että euron kysyntä kasvoi ja sen arvo nousi vastaavasti. tämä on hyvä esimerkki siitä että kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Loppupäätelmä

Kaupassa tutkitaan sekä tuotteiden että palveluiden liikettä että valuuttojen muutoksia. Pitäisikö eri maiden käydä kauppaa? Komparatiivisen edun takia pitäisi. Viime aikoina kysymys valuuttojen arvosta ja niiden liikkumisesta on otettu huomioon. Rahan globalisaatio voi ehkä häiritä kv-kauppaa. Joka tapauksessa kysyntä ja tarjonta toimii.

Mac Ramsay 22.9.2008