Luku 13

Valtio ja tasapaino

Taustaa

Vasta 1930-luvulla ymmärrettiin kysynnän ja tarjonnan merkitys kokonaisuutena, niin että piti olla tasapaino makrotasossa, lähinnä yksityisissä valtioissa. Piti saada tasapaino myös työllisyyteen, kulutukseen ja hintoihin.

Käännekohta oli vuosi 1929, jolloin maailmaa ravisteli suuri depressio. Tämä johti valtavaan työttömyyteen ja silloin ”Työttömyys” oli työvoiman ylitarjontaa. Kuitenkaan ylitarjontaa ja tasapaino ei voinut esiintyä samanaikaisesti. Työvoiman tarjonta ja kysyntä ei ollut tasapainossa eikä työvoiman tuottavuus määrännyt kansantuloa. Depression jälkeen tuli uusi ekonomia, joka selitti miksi työvoima ei ollut tasapainossa ja miksi työttömyys iski kaikkiin aloihin samanaikaisesti.

Keynesin ekonomia

Keynesin teorian nimi oli ”The General Theory of Employment, Interest and Money”. Itse teoria on hyvin monimutkainen ja sitä on tietysti kritisoitu. Kyseessä on tulo-meno teoria.

Menot

Kansantulon tasolla meillä on seuraavat menot,

- kulutus (C),

- investointi (I),

- valtion kulutus (G)

- - vientiylijäämä (NX)

Tukkimme ensin riippuvuutta tulo-kulutus oletamme, että ihmiset kuluttavat enemmän jos tulot kasvavat. Tätä Keynes kutsui ”psykologiseksi laiksi” . Hän oletti myös, että kulutus lisääntyy hieman vähemmän kuin tulonlisäys, jos tuloja on 100 lisää kulutus lisääntyy alle 100 ehkä vain 80, ja loppu säästetään. Saadaan suora käyrä,

C= a + b*Y, (kaava 1) jossa

C=kulutus, Y=kansantulo, a ja b ovat kertoimia.

Esimerkkinä C = 200 + =.9*Y Tässä kulutus on 200 miljardia € plus 0.9 kertaa kansantuote.

Jos tilastollisesti on määrätty tietyn maan kansantuote ja em. käyrä voidaan kulutus laskea, jos tiedämme kansantulon tai sen lisäyksen. Tilastomatemaattisesti voidaan aikaansaada kulutusviiva, esim. kun tutkittiin USAn kansantuloa vuosina 1929-1982, niin saatiin käyrä C= 14.11 + =.89*Y. Tässä Y=käytettävissä olevat tulot (verojen jälkeen) ja 14.11 oli miljardia dollaria. Tämä tietysti on arvio.

Toinen esimerkki kulutus voi olla vaikkapa C = 500 + =.9*Y Tässä luku 500 on ns. autonominen kulutus, eli kulutus joka ei riipu tuloista kun taas loppuosa riip-puu, eli 90% tuloista kulutetaan. Tietysti voi olla että autonominen kulutus on = =, jolloin kuvaaja on C = 0.9*Y.

Yksinkertainen malli voisi olla, Y = C + I + G + NX Yksinkertaistamalla mallia, verot = 0, investoinnit I=1000 miljardia, nx=0 ja G=0 saamme, jos kulutusfunktion on C = 500 + 0.7*Y

Y = C + 1000

Kuva 1

Lisäoletus että tulot ovat 5000 miljardia ja kulutus 0.8siitä eli = 4000. Kun lisäämme investoinnin saamme menosummaksi 1000 + 4000 = 5000. Tätä voimme tutkia kuvasta jossa punainen viiva edustaa 45 astetta eli Y = C (kaikki kulutetaan).

Tutkikaamme olettamusta, että tulo olisi vain 3000 tai sitä, että tulo olisi 7000? Katsokaa vihreitä viivoja. Pisteessä 3000 ihmiset kuluttavat 2600 ja kun lisäämme I=1000 saamme kuluiksi 3600. Tämä on 600 enemmän kuin tulot? Koska menot ja kulut pitää olla tasapainossa niin 3000 ei voi olla oikein! Entä 7000? Menot ovat silloin 5400 + 1000 = 6400 eli 600 vähemmän kuin tulot, eikä tämäkään voi olla tasapainopiste. loppujen lopuksi 5000 on tasapainopiste.

Toinen mahdollisuus on että 3000 on oikea tulo, mitä sitten. Ainoa mahdollisuus on että olemme syöneet varastojamme 600 edestä. Tämä saa aikaan tilauksia ja tehtaat lisäävät tuotantoaan. Pyritään lisäämään kunnes saavutetaan tasapaino (5000). Vastaavasti jos tulo 7000 on todellinen, niin varastot täyttyvät + 600 ja tuotanto alenee kunnes saavutetaan luku 5000.

Varastot

Yksinkertainen malli on selitetty ja poikkeamat varastojen muutoksilla. Mitkä ovat ne ”voimat”, jotka todellisuudessa pyrkivät aikaansaamaan tasapainon? Huolimatta JOT-ajattelusta varastoja tulee aina olemaan. Varastot ovat kapitaalia ja niitä voidaan verrata investointiin, silloin kun niistä saadaan rahaa. Nämä varastot eivät ole suuri summa kansantulosta, mutta toimivat puskurina. Investoinnit ja varastot riippuvat aina myynnin imusta, eli siitä mitä odotetaan menevän kaupaksi. Voimme siis jakaa varaston kahteen osaan, suunniteltu investointi ja toteutettu investointi. Joskus valtio voi hyödyntää tätä, esim. 1970-luvulla Ruotsin valtio avusti sellutehtaita, jotka tekivät laman aikana sellua varastoon, sillä oletettiin, aivan oikein että 1975 saadaan myytyä kaikki varastot pois.

Työllisyys

Miten sitten voimme selittää tasapainon, jossa on ylitarjontaa työvoimasta? Yksinkertainen Key¬nes¬in malli sanoo, että tasapainopiste saavutetaan ja tuotanto jaetaan työvoimalla ja saadaan tuotta¬vuus-kerroin (kommunismia?). Tällöin saamme kolme selitystä, 1. Tasapainotuotanto jaettuna tuottavuudella on alhaisempi kuin työvoimamäärä. Syntyy työttö¬myyt¬tä. 2. Tasapainotuotanto jaettuna tuottavuudella on korkeampi kuin työvoimamäärä. Tällöin jää tuottamatta kaikki mitä pitäisi tuottaa. Luultavasti syntyy inflaatiopaineita. 3. Ollaan tasapainopisteessä ja täystyöllisyydessä. Tämän pisteen saavuttaminen on melko mah-dotonta ja siitä enemmän muualla.

Koordinointivirheet

Talouteen vaikuttavat muitakin koordinointivirheitä kuin tulo-meno puolella. Lähinnä tarkoitan valmistajien välisiä virheitä, joita pidettiin suurimpana syynä 1929-lamaan. Periaate on seuraava, jos meillä on 5 kpl eri tehdasta kenkä-, paita-, kalja-, matto- ja takkitehtaat, niin voi syntyä paha kierre jos kaikki ajattelevat ”meidän pitää supistaa”, kun muut eivät osta meidän tuotteita. Nopeasti syntyy alaspäin menevä kierre jossa tuotantoa supistetaan, tajuamatta sitä että ostovoima samalla pienenee. Näin tapahtui 1929 ja moderni ekonomia sanoo, ettei enää niin syvälle voida mennä, sillä koordinointia löytyy aina, jopa valtiolta.

Epätasapaino

Vaikka Keynes ja muut puhuvat systeemien tasapainosta, niin aina löytyy syitä miksi jokin mark¬kina ei noudata puhdasta kysyntä/tarjonta tasapainoa. Katsokaamme vaikkapa ”härvelin” kysyntää.

KUVA 2

Härvelin kysyntäkäyrä muuttuu D1-D2 ja uusi tasapainopiste olisi P3 ja Q2. Tämä ehkä ei toteudu, vaan myyjä hinnoittelee sen hintaan P2, jolloin myyntimäärät ovat Q3. Syntyi epätasapaino, ei tuoteta maksimivoittoa. Samalla tavalla voi työmarkkinat toimia, eli vähennetään vähemmän kuin mitä kysyntä vaatii. Tietysti tätäkin voidaan kritisoida onko kyseessä kysyntä-tarjonta tasapaino vai tulo-tarjonta käyrä. Jos kyseessä on myyjän tulo ja hänen tarjontansa tuotanto on tasapainossa!!

Asia voidaan myös katsoa monetaristisesta näkökulmasta, muistamme kaavan P*Q =n*M.

Multiplikaattori kulutus ja investointi

Taloudessa toimii ns. multiplikaattori, joka aikaansaa suuremman investoinnin ja kulutuksen kuin mitä todellisuudessa rahaa on. Tämä on se tekijä, joka lisää rahan kiertonopeutta ja luultavasti eräs, syy miksi köyhät maat pysyvät köyhinä. siellä rahat pannaan piiloon. Idea on se, että raha kiertää jos minä ostan kengät suutarilta a 100€ hän kuluttaa esim. 80 € nahkaan ja nahkuri taas 80%*80€ vuotiin niin saamme rahan näyttämään enemmältä kuin sitä on. Tämä on multiplikaattori ja sille on kaava,

Multiplikaattori = 1/(1-MPC),

Ja esimerkissämme, jossa udelleenkulutukseen menee 80% se on 100/0.2 = 500€. Sadan euron kulutus aikaansaa 500€ kulutuksen. Monet hyvät ajat ja lamat on selitetty multiplikaattorilla. Lisäksi kulutuksen tasapainopistettä voi¬daan siirtää multiplikaattorin ja viennin avulla, eli taas syy miksi kehitysmaissa menee huonosti.

Loppupäätelmät

Tarvittiin 1930-luvulla selitys työttömyydelle ja Keynes kehitti teorian. Nykyisin katsotaan sekä kulutus/tuloa että kysyntä/tarjontaa. Mac Ramsay 21.9.2008