Luentokeskustelupiiri kuvataideopiskelijoille

Tähän kokeillaan laittaa omia ajatuksiamme. Tekstiä saa vapaasti muokata tai laittaa oman nimimerkin jos on eri mieltä, mutta haluaa säilyttää vanhan tekstin. Kommentoikaa. Ehkä moduuliin tulee vähän lyhempi tiiviimpi teksti. laitoin videosta kellonajan, niin paremmin tietää, mihin kommentti liittyy. -Jürgen Ja sitten ihan rohkeasti ollaan eri mieltä:)

KESKUSTELUPALSTA

Moduulista 1

Johdanto

Kun puhutaan tyttöjen ja poikien eroista, ei voida liikaa korostaa, että kyse on tilastollisista eroista. Koen, tyttöjen ollessa monipuolisempia harrastustoiminnassaan, keskittyvät pojat syvällisemmin siihen, mistä ovat kiinnostuneet. Siksi miehistä tulee eri asioiden erikoisosaajia. Miten käy niille miehille, jotka eivät löydä "omaa alaansa"? Koen että tällaiset miehet ovat enemmän vaarassa syrjäytyä.-Jürgen

3.13 Koen nuorten, jotka tekevät tai muokkaavat youtubeen videoita, luovan uutta kulttuuria. Paul Willis Hitler elokuvasta kun Hitler suuttuu milloin mihinkin asiaan.-Jürgen

Yhdyn ajatuksiin siitä, että mitä tahansa sisältöä internettiin tekee tuottaa utta mediakulttuuria. Pakkohan on aloittaa jostain yksinkertaisesta, jotta voi edetä kohti monimutkaisempia itseilmaisun muotoja. Sama koskee myös internetin ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa. Kuten herrat mainitsee, on työskentely monesti mielekkäämpää kun siinä on vapautta. Samalla tosiaan omaehtoisen toiminnan avulla oppii tekemällä. Tästähän on viime viikkoina ollut mediassa puheenvuoroja esim. lasten älypuhelimen tai tabletin käyttämisestä. Tarvitaanko aina ohjekirjaa? -VH-

4.53Kuten tälläkin kurssilla, toisille on helpompi kokeilla wikiopiston sivuja kuin toisille. Toisille myös omien juttujen julkaisemiseen on paljon suuriempi kynnys. Pohditaan tarkkaan, onko tehty aineisto tarpeeksi" järkevää" vaikka juuri hauskat ja hassut ehkä typerätkin jutut viihdyttävät ihmisiä netissää enemmän. Tai ehkä omia juttuja pidetään liian ankeina muiden silmille, jolloin mieluummin vain katsellaan toisten tuottamaa sisältöä.-Jürgen Eikö juuri silloin ole asian hylkäämisen sijaan tärkeätä etsiä keinoja, joilla tuota kynnystä voisi laskea? Minun mielestäni juuri esimerkiksi wikiopisto tarjoaa tähän hyvän mahdollisuuden.

Olen itse tästä jonkinlainen esimerkki: en erityisesti pidä verkkopohjaisista opiskelupohjista, varmaan lähinnä siksi, että niiden tilallinen olemus tuntuu itselle epämiellyttävältä. (+omat tekniset taidot ovat ilmeisen puutteelliset!) Kirjallisen, muodollisen tekstin tuottaminen on myös haasteellista, enkä mielelläni anna tekstejäni toisten luettavaksi. Jollain käsittämättömällä tavalla olen kuitenkin innostunut nämä kaksi verkkokurssia, joihin tänä syksynä olen osallistunut ovat romahduttaneet suuren osan ennakkoasennoitumisestani ja itse asiassa olen melko innostunut tästä opiskelumuodosta.

Epämuodollisessa ympäristössä tapahtuva opiskelu voi poistaa opiskeluun kohdistuvia paineita. Tässä tapauksessa esimerkiksi, jos näistä luentomateriaaleista olisi pitänyt koostaa essee, jossa viittaat vähintään kahteen lähdeteokseen, olisi tilanne aivan toinen. Nyhertäisin sitä paniikissa sohvan pohjalla tuskastuneena omiin ajatuksiini ja palauttaisin todennäköisesti puoli vuotta myöhässä.

Ei wikioppiminen tai verkossa tapahtuva toiminta meitä yksinään pelasta. On tärkeätä tarjota erilaisia oppimisen tapoja ja mahdollisuuksia erilaisille oppijoille ja tämä voisi olla yksi niistä. Se luottamus, mitä esimerkiksi oman tekstin julkaisuun tarvitaan ei varmasti tapahdu netissä, vaan syntyy esimerkiksi koulutasolla edelleen onnistuneen ryhmäytymisen ja toisen kunnioittamisen kautta. -Lotta-

Eikös tässä ole kyse lähinnä erilaisesta ajattelutavasta, jossa oppimisen esteitä kaadetaan? 10.10 Naamatusten verkossa Etenkin aikuisia suojaa tällaiset nuorille tarkoitetut sivustot, kun lapset eivät saa olla facebookissa katsomassa mitä aikuiset juttelevat. Jossakin verkossa pitäisi olla tila aikuisille, eikä se tarvitse kuitenkaan olla aikuisviihdettä.-Jürgen

12 kun todettiin arkikokemuksesta, että nuoret käyttävät omaa älykännykkää, tuli mieleen, että voisiko jo olla ähky kaikesta mediasta, mitä nuorille suunnataan. On ajateltu, että nuoret ovat vastaanottavaisempia kuin vanhemmat sukupoljet, joten heille on tuotettu kaikenlaista. Nyt on tullut ähky, jolloin nuoret käyttävät kännykkää ja sieltä vain muutamaa ohjelmaa tai sivustoa. Youtubessa on kaikki. Wikipedia on ainoa tietosanakirja jne. Eli halutaan mediaviidakossa yksinkertaistaa elämää. "Niina Uusitalo vaatii paljon erilaisia mediataitoja." PREFIGURATIIVISUUS Vanhemmat ovat kriittisempiä. Nuoremmille riittää, kun suuri joukko on kiinnostunut asiasta.-Jürgen

15.24 Nuorten ja lasten taidoista. Haluan mainostaa Helena Huosianmaan progradu tutkimusta, joka aukaisi ainakin minun silmät sille, kuinka taitavia ekaluokkalaiset ovat mediankäyttäjinä, mikä pitää ottaa huomioon opetuksessa, ettei aloita liian subbeasti heidän kanssaan.-Jürgen

Toki lapset ovat teknisesti taitavia mediankäyttäjiä. Mutta miten videossa mainitut sosiaaliset ja lakeihin liittyvät taidot? Näitä juuri tulisi koulussa harjoitella, sillä niihin tarvitaan normeja, malleja ja auktoriteettiä. Toinen mielenkiintoinen kysymys on lähdekritiikki, joka ei tietenkään kuulu vain nettiin. Tiedonhakua tulisi ohjata ja harjoitella todella paljon enemmän, sitä kautta kehittyy myös kriittisyys. -VH-

Mielenkiintoinen tuo tieto tv:n katselun vähenemisestä. Taitaa tosiaan olla niin, että perinteisesti eri tarkoituksiin on erilaiset laitteet. Nykypäivänä älypuhelin kykenee monipuolisesti lähes kaikkeen, eikä tarvitse opetella kuin yksi laite. -VH-

19.04Miksi koulun on vaikea järjestää mediaopetusta?

Länsimainen yhteiskunta on yksilökeskeinen. yksilön oppiminen koulu toimii yhteistoiminnallinen oppiminen vastaisi paremmin haasteisiin.-Jürgen

opiminen muita varten --> Jonkun pitää olla oikeassa yleensä se on opettaja.-Jürgen

22.00Mielestäni meistä on tehty enemmän oppilaan ohjaajia opetuksessa, kuin tiedon lähteenä olemista.-Jürgen

Ja niin sen mielestäni pitäisikin olla! Oppilaiden pitää oppia hankkimaan itse tietoa ja kyseenalaistamaan sitä. Ei opettajankaan tieto ole absoluuttista. -Sonja

2400 Kyllä yliopisto-opetus on melko samanlaista. Luetaan tenttiin ja käydään luennoilla. Ei voida luottaa oppimistuloksiin, jos ei olla haettu opiskelijoilta näyttöä. Eli opiskelijat ovat omaksuneet jo sen, että kaiken pitää vähän aikaa näyttää hyvältä ja sitte asiat voidaan siirtää syrjään. Jos lähtökohta oppimisessa on se, että opiskelija on kiinnostunut aidosti asiasta, ei näyttöä oppimisesta tarvita, sillä varmasti terve ihminen oppii opiskellessaan.-Jürgen

24.25dikidaalisen lukutaidon digitaalisuus Onko helppous pettävää? Taito ei varmaan ole ongelma, vaan enemmänkin kuinka hyväksyy wikiformaatit. Helppuos ei aina ole ainoa syy, miksi joku kulttuuri on suosittua. Esimerkiksi nykypäivänä vieläkin tekstiviestit ovat melko suosittuja, vaikka tekstiviestit ovat melko kalliita ja kompelöä viestittämistä.-Jürgen

32.20"coping" ->selviämienen-> nuoret haluavat hyväksyntää ryhmässä missä elävät. Ne , jotka eivät ensisijaisesti hae toisten hyväksyntää toimissaan, kehittävät uutta sosiaalisessa mediassa.-Jürgen

37.50Habermasin mukaan Kommunikatiivinen toiminta on sellaista kielellistä interaktiona, jossa muita ihmisiä pidetään aitoina persoonallisuuksina ja jossa päämäärät ja tavoitteet valitaan tasa‑veroisessa ja vapaassa keskustelussa. Sen vastakohtana on strateginen toiminta, jossa toisia ihmisiä kohdellaan luonnonobjektien tavoin pelkkinä välineinä-Jürgen

40.00 1. tekninen mekaaninen lukutaito versos analyyttinen lukutaito

2 analyyttinen lukutaito arvioiminen, analyyttisyys, haun ajatus jne. sisältöjen arvioiminen->Tätähän koulussa opetetaan äidinkielen tunnilla. Koulussa ihmiset sivistyy, jonka avulla voi olla kriittinen sisältöjen arvijoija. 3.Kriittinen lukutaito maailman muuttaminen dikitaalisen maailman muuttaminen digitaalisen avulla maailman muuttaminen Onko maailmanmuuttamisella itseisarvo? Vai onko maailman muuttamiseen tarvetta? Menee filosofiseksi. Wikiopisto Wikipedia vapaa tietosanakirja Sieltä ei kuitenkaan löydy kattavaa tietoa. Esim. Perinteisessä tietosanakirjassa on otettava huomioon tieto kaikenkattavasti. Ei riitä, että kirjoitettaan esim. jostakin mielenkiintoisista sienistä, vaan pitää kirjoittaa kaikista sienistä mitä on olemassa.-Jürgen

Tavoitellaan muutakin kuin mekaanista lukutaitoa. 1.Tavoitellaan avoimia oppimisen tapoja. Yhdessä oppimist sekä,oppia toisiltaan. Haastetaan opettajia.Miten oppilaat saatetaan kasvun maailmaan. 2.Autonomisten tavoitteiden tuominen tilanteeseen. Tavoitteet tulevat muualta, kuin itse tekemisestä. 3.Kokemusten luominen, jotka eivät ole pelkästään koulukontekstissä. Tästä ehkä johtuu sukupolvien välinen ero mediassa. Nuoret ovat kiinnostuneet mekaanisesta lukutaidosta, kun vanhemmiten kiinnostutaan enemmän tiedon sisällön tuottamisesta yhdessä sekä kokemusten luomisesta. -Jürgen

Herrat puhuvat siitä että lapsia on hyvä muistuttaa digitaalisen maaston vaaroista. Helpommin sanottu kuin tehty. Aiemmin todettiin, että nykyään nuoriso kehittyy digitaidoissa jopa paremmiksi kuin vanhemmat (nuoret opettavat vanhempiaan). On hyvin haasteellista varoittaa lapsia asiasta jota ei itse tunne. Tosin yleisellä tasolla voi antaa tukea nettipörräämisen vaaroista. Onko kantapäänkauttaoppiminen digimaailmassa vaarallisempaa kuin arkinen pöydältä putoaminen? - Aaro

Itse koen vaikeaksi mediaopetuksen sen vuoksi, että olen niin jälkeenjäänyt ja haluton opettelemaan uusimpia teknologian ja median mahdollisuuksia ja muita koukeroita. Usein lapset ovat paljon taitavampia uusien sovellusten käyttäjiä kuin minä. Miten siinä sitten yrittää saarnata kriittisestä median käytöstä, kun ei itse osaa käyttää mitään ja lapset ajattelevat osaavansa jo kaiken? -Sonja

Onko jotenkin haitallista nykyisessä digimaailmassa, että lukutaito olisi mekaanisella (osaa tehdä nimetyn tehtävän, kirjoittaa googlen hakukenttään) tasolla. Videossa puhutaan tästä negatiivisessa valossa. Uskon, että voi olla mahdollista että verkkomaailman paisuessa yhä suuremmaksi ja suuremmaksi emme voi väistyä siltä että tieto ja tiedonhakuun liittyvät käytänteet muuttuvat siihen suntaan että googlen hakutulokset muodostuvat ”hyväksytymmyksi”. Toki ne jo nyt ovat hyväksyttyjä, mutta perinteinen tiedon koti muuttuu kirjojen kansista verkkoon, jossa se on kaikkien muokattavissa. Ymmärrän Teren ja Juhan puheet siitä että akateemisessa kentässä tällainen tieto ei ole lähdepohjana suositeltavaa, mutta tieto muuttuu. - Aaro

Uskon, että netistä haettujen tietojen luotettavuutta parantaa nuorten ja muidenkin käyttäjien silmissä se, että hakukoneet tarjoavat varsin usein oikeita vastauksia. Tällä tarkoitan sitä, että juna-aikataulut, reseptit ja kaupan aukioloajat löytyvät netistä helposti ja oikein. Tällaisen käytön myötä sumenee rajat tällaisten arkielämän hakujen ja wikipediasta haettujen faktojen välillä. Pitää olla tarkkana milloin haettu tieto pitää kyseenalaistaa tarpeen vaatiessa. - Aaro

Itseäni häiritsee eniten ala-asteella tietotekniikka buumi, jossa laitteet ja jopa brändit ovat nousseet tekemisen keskiöön. Opettajat voohkaavat ja koohkaavat iPadeista ja siitä kaikesta mitä niillä voi tehdä. Se pelkästään ei olisi huono seikka, jos fokuksena olisi jokin sisältö. Tällä hetkellä tuntuu, että sisällöillä ei ole mitään väliä, kunhan siihen käytetään mahdollisimman paljon uutta teknologiaa. Minkälaisen kuva tämä antaa lapselle teknologian tai internetin mahdollisuuksista? Tuotaan vaan mahdollisimman paljon roskaa, kun kerran laitteet on määrärahoilla hankittu. -VH-

Kuvataideopiskelijat Aaro, Lotta, Jürgen, Sonja ja Vili

Moduulista 2

Wikioppiminen

0055Perinteinen tietosanakirja sisältää kattavammin tietoa, kuin wikipedia. Wikipediasta ei löydy kaikkea tietoa, mitä perinteisistä tietosanakirjoista löytyy. Esimerkiksi sienikirjoista löytyy sienet ja lintukirjoista linnut jne. Onko sillä kuitenkaan enää väliä? Kuka tahansa voi mennä muokata käyttää jne. Minusta on kiva luottaa siihen, että joku asiantuntija on kirjoittanut vaikka tutkimastaan hämähäkistä eikä kuka tahansa joka on kiinnostunut kyseisestä hämähäkistä. - Jürgen

Olen Jürgenin kanssa eri mieltä siitä, että perinteinen tietosanakirja olisi kattavampi kuin wikipedia. Tietosanakirjoista ei löydy kaikkea tietoa, mitä wikipediasta löytyy. Kirjaa lukiessaan ei voi tietää onko kirjoittaja tarpeeksi asiantunteva tai onko kirjan esittämät faktat edelleen voimassa. Tieto on suhteellista ja muuttuu koko ajan. Netistä tietoa hakiessaan pystyy helposti vertailemaan eri ihmisten samasta aiheesta tehtyjä tekstejä. Wikipedian ja muunkin netistä löytyvän tiedon etu kirjoihin nähden on se, että tieto päivittyy koko ajan. Wikipedian tieto saattaa olla tuoreempaa kuin oppikirjoissa koulussa. Se tieto, mitä kirjojen perusteella oppilaille opetamme saattaa hyvinkin olla joskus vanhentunutta. Kuka muuten yleensä määrittelee, kuka on tarpeeksi asiantunteva? -Sonja

Samaa mieltä Sonjan kanssa siitä, että ei voi yks´kantaan todeta tietosanakirjaa luotettavammaksi tai kattavammaksi. Silloin vain luotetaan kustantamoon, rahoittajiin, tekijään ja monissa tapauksissa valtioon. Hyvänä esimerkkinä voi tsekata historian oppikirjoista nykypäivänäkin löytyvän tarinan siitä, miksi maratoonia kutsutaan maratooniksi. Meidän kaikkien käyttämä ja eteen päin kirjoitettu "fakta" ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Muutenkin Suomessa oppikirjoista loppui vasta muistaakseni 1993 valtion suorittama tarkastus, jonka avulla pyrittiin vaikuttamaan sisältöjen sopivuuteen kansalle. Jos ottaa 80-luvun ja tämän päivän historian kirjat vertailuun, voi todeta esimerkiksi Neuvostoliiton vaikutuksen Suomen historian kirjoitukseen ja sen muutokseen. Tämähän ei tietenkään poista wikipedian luotettavuuden ongelmia mitenkään. -VH_

Meillä oli lama-ajan yleisen trendin mukaisesti karttakirjat, joista opiskeltiin Euroopan karttaa Neuvostoliittoineen, vaikka oli rojahtanut jo hyvän aikaa sitten. Hyvin oppi naapurin nimen, kun sen sai itse kirjoittaa karttaan opettajan pyynnöstä! -Lotta-

0402Wikioppiminen uusi tapa oppia ja mielestäni siksi sitä oudoksutaan, kun ensin pitää oppia säännöt miten toimia? 0545Useimmat meistä etsivät johtajakoiraa. Jos sellaista ei ole, jäljelle jää ne ihmiset, jotka pärjäävät ilman johtajaa. - Jürgen

Katsomme videot ja kommentoimme niitä. Osallistumme keskusteluun. On mielenkiintoinen aihe ja haluan mielelläni osallistua, mutta pitääkö se oma oppiminen jotenkin jakaa muille wikioppimisessa ja näyttää osaaminen, vai riittääkö, että vain seuraa sivusta ja oppii itsekseen? Jos ei ole asiaan lisättävää, pitääkö silti kommentoida, että näyttää olevansa mukana keskustelussa. Mielestäni ei pidä kommentoida, jos wikioppimisessa on todellista luottoa toimijoihin. Entä jos toiset keskustelevat ja itse vain peesaa? Tässä ehkä wikioppimisen keskeisin anti. kun ihminen jakaa oman tietonsa, hän muokkaa sen sellaiseen muotoon, että ymmärtää sen itsekin ja näin hän on sisäistänyt tiedon. Jos tätä keskustelua ei käy, ymmärrys asiasta voi jäädä paljon suppeammaksi. - Jürgen

Entäs ryhmätentit? Kyllähän niissäkin on mahdollisuus peesaamiseen.On käynyt niinkin, että vähemmän valmistautunut on pelastanut koko tilanteen esimerkiksi loistavalla kirjoitustaidollaan tai taidolla poimia hajanaisesta keskustelusta olennainen, jolloin käydystä keskustelusta on saatu eheä vastaus. Seuraavalla kerralla tämä vähemmän valmistautunut opiskelija tietenkin joko muistaa aiemman kokemuksensa ja valmistautuu paremmin...tai jatkaa hyväksi havaitulla tiellä. Eikö siipeilijöitä löydy aina? No jaa, pääpointtini taisi olla se, että jokaisen panosta tarvitaan ja epäreiluus ei maailmasta lopu ja poistakaa nälänhätä ja koiranpennuille hyvä koti. ELI: AJATUS KATKESI, MUOKATKAA NYT LOPPUUN KUN ON MAHDOLLISUUS! -Lotta-

Sama peesaamisen mahdollisuus pätee ihan kaikkeen ryhmätyöskentelyyn. Harvoin sitä tapaa sellaista ryhmää, jossa kaikki olisivat tehneet saman verran hommia ja osallistuneet yhtä aktiivisesti. -Sonja

Itseäni ahdistaa keskustelun muuttaminen tekstiksi. Eli vapaan ja virtaavan kahlitseminen merkkijonoksi. Voisiko koulussa keskustella ryhmässä, tallentaa sitä ja käyttää sitä osaamisen merkkinä? Ainakin herrojen keskustelut ovat osoitus siitä. -VH-

Se on aivan totta. Itse käyttäisin wikiopistoa tai muuta digitaalista alustaa keskstelun paikkana vain siinä tapauksessa, jos kasvotusten ääneen keskuselu ja ryhmässä työskentely olisi jostain syystä mahdotonta. -Sonja

1031Mielestäni wikioppimisessa olisi hyvä mahdollissus rakentaa silta työelämään. Jos sieltä saisi kommenttia opiskelijoille ja opettajille. Ehkä tässä olisi yksi keino testata teoriaa käytännössä ja madaltaa niitä kuuluisia norsunluutorneja, jotka helposti kasvavat yliopiston sisällä vaikka tahtoa onkin avoimempaan tutkimiseen. 1150Ei opettajankoulutuksessa aika riitä millään opettamaan opettajille opetetttavia asioita, sillä aikaa vie kysymykset miten opetetaan ja miksi opetetaan. Opettajan pitäisi aina tehdä oma oppikirja. Jos opettaa suoraan kirjasta, ei siihen tarvita maisteria. Kuka tahansa voi lukea kirjaa lapsille. - Jürgen

1720Oppimiseen kiinnostus Ihmisiä voi kiinnostaa se, mitä oppimisesta saa, eikä itse oppiminen, jolloin oppiminen suoritetaan. Esimerkiksi sähköasentaja ei välttämättä ole kiinnostunut kaikesta teoriasta mitä opettaja hänelle on opetukseen koonnut. Asentaja on silti kiinnostunut asennustöistä. Hän kyllä ymmärtää, että teoria on halittava, mutta on silti kiinnostunut asennustöistä ja suorittaa teoriaopinnot. Onko meillä liikaa teoriaa? Jos polkupyörällä ajamisen opettelu aloitetaan kymmenen tunnin luennolla, jaksaako kukaan kuunnella? Pitäisikö vain istua heti pyörän päälle ja siinä samalla kertoa asioita. Tämä ongelma on yliopistossa, oli kyse wikioppimisesta tai luento-oppimisesta, niin pitäisi olla toiminnassa, jotta siitä voidaan paremmin keskustella ja oppia. on kuitenkin asioita, joista on helpompi ensin puhua ja vasta sitten kokeilla käytännössä. - Jürgen

2100Mitkä on oppimisen tilanteet Parasta oppimista on ollut kun opskelijat ovat saaneet kysyä a asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Toisaalta asiantuntijat ovat heittäneen ongelmia opiskelijoille. Mennään siis antiikin Kreikkaan.

23 Opettamisen ja oppimisen teoriat. Hieman menee herroiltakin tässä sekaisin oppimiskäsitys ja opetustavat, kuten tapana on. JOS ihminen oppii sosiaalisen konstruktivismin mukaisesti, hän oppii sitä joka tapauksessa siten oli opetustapa mikä tahansa. Tietenkin eri tavat järjestää opetusta joko tukevat tai haittaavat sosiaalista oppimista, mutta millään taikatempulla sitä ei saa aikaan. -VH-

25 Tää yhdessä tekeminen ja uuden luominen on mahtava tavoite, joka pitäisi olla koko koulun päämäärä. Ei pitäisi vain toistaa, vaan luoda myös uutta. Ikävä kyllä kandintyö tai edes gradu harvoin luo mitään uutta, vaan osoittaa vain tiedeyhteisölle muotojen ja normien hallintaa. -VH-

Samoin hyvä pointti toi yliopiston alkuperäinen tarkoitus ja rooli. Ennen tutkittiin ja julkaistiin, jotta muutkin saivat tietoa ja keskustelu aihetta. Nykyään yliopistossa julkaisuille on määrätty tavoitemäärät eli tuotaan roskaa vain, koska palkka riippuu siitä. Sama pätee opiskeluun. Ei ole aikaa, tilaa ja tapaa keskustella asioista, ei tarvetta todella pohtia esim. kasvatuksen periaatteita. -VH-

32.10 Ollaanko lähempänä työelämää, kun opitaan muita varten, eikä hyviä arvosanoja varten? Mikä on kaikkein tärkeintä mitä opettajat opettavat?Kommunikaatio ja vuorovaikutustaidot - Jürgen

Työelämässä sitä vasta näkeekin surkeaa tiimityöskentelyä. Opettajat ovat melko hankalia ja sosiaalisesti taidottomia opekokouksissa. Siitä sitten lähdetään suoraan oppitunneille silmät pyöreinä kertomaan, että kaikkien kanssa pitää osata tehdä työtä ja toisia kunnioittaa. Ryhmätyön taitoja opetetaan lapsille mielestäni aivan liian vähän. Heitetään aihe lapsille ja muodostetaan heidän puolestaan ryhmä. Siitä sitten innolla tutkimaan! -VH-

Tämäkinhän on yksi mahdollisuus kommunikointiin. Vaikka kuinka pidänkin luentopohjaisesta opetuksesta, on siinä omat sudenkuoppansa. Tämä verkkopohjainen opiskelu on hieno keino lisätä keskustelua, joka usein jää väkinäiseksi luentosalissa. Kun saa aikaa miettiä ja sisäistää kuulemaansa, ai tarvitse välttämättä nojautua vastakkainasetteluun, vaan asiat ikään kuin ehtivät rikastua mielessä. (hmmm?) Kohtaaminen ja vuorovaikutus kasvotusten on ensiarvoisen tärkeätä, mutta tä on nimen omaan hieno lisä ja mahdollisuus. -Lotta-

Tereltä mielenkiintoinen heitto oli tuo, että joissakin maissa wikit ovat kovia tekijöitä kun tavallisia kirjastoja ei ole. Meidänkin ikäryhmät ovat vielä tottuneet siihen, että se oikea tieto saadaan tietokirjoista. Nykynuoret ovat kasvaneet wikimaailmaan. Eivät varmaankaan osaa edes ajatella, että sosiaalisessa maailmassa yhteisesti anonyymien tekijöiden välillä syntynyt wiki-tieto olisi jotenkin vähemmän hyväksyttyä. Me jotka olemme kasvaneet tuon tietokirja-ajan tiimellyksessä ja tiedostamme wiki-tiedon virhemarginaalit olemme kuitenkin sinut tämän tiedon kanssa ja käytämme sitä. Olemmeko paremmassa asemassa nykynuoriin siinä mielessä, että tiedostamme virhemarginaalin? Itse en edes wikipediaa käyttäessäni mieti, että tieto on virheellistä. Tosin kellot soi jos tuntuu, että tämä on tsekattava. Ja varsin usein esim. toimittajan työssä kun kaivan tietoa niin etsin back-up-tiedoksia googlesta esim. HS:n tai IS:n uutisen jne… -Aaro-

Wau Jürgen, en ikinä osaisi noin systemaattisesti poimia luennon osia ja ajoittaa niitä vielä kaupan päälle! Tyydyn siis lisäämään keskusteluun joitain videosta nousseita teemoja ja mahdollisesti kommentoimaan aiempaa.

Tuo luennosta esillekäynyt´oppimiskäsitykseen sosiaalistuminen on ollut vahvasti esillä myös yliopisto-opiskelussa: opiskelu tuntuu usein kilpailulta, jossa oman hyvän tavoittelu on keskiössä. Eikö tuolloin jää vähemmälle juuri itse oppiminen, kun opiskelusta tulee suorittamista ja arvosanojen metsästystä? On mielestäni mahtavaa, että uusia oppimistapoja tuodaan osaksi koulutusta ja niitä kehitetään. Akateeminen maailma nojaa vahvaan traditioon, mutta kai siihen rinnalle mahtuisi muutakin. -Lotta- Laitoin tekstikokoa vähän pienemmälle, koska tätä pötköä on minun mielestäni ERITTÄIN vaikea hahmottaa. T. visuaalinen oppija

Kuvataideopiskelijat Aaro, Lotta, Jürgen, Sonja ja Vili

Moduulista 3

Wikipedian viisi pilaria ja wikiopisto

0036 wikiopisto vapaa tuottaminen--> Pitää olla käytössä pelit ja vehkeet. Kaikilla ihmisillä ei käytännössä ole mahdollisuutta tai osaamista osallistua wikipedian kehittämiseen. -Jürgen

Ihan yhtälailla kirjojen alkuvaiheessa oli kansalla mahdoton päästä vaikuttamaan niiden kehittämiseen, osasi sitten lukea tai ei. Onko vieläkään ihmisellä mahdollisuutta? Wikipediaan sentään on periaattessa mahdollisuus. -VH-

Säännöt miten pelataan wikiopistossa joku yhteinen tavoite, joka pitää yhteisön koossa. Wikipedian formaatti. Jos ei ole kirjoittanut tietosanakirjamaisesti, teksti muokataan heti ”oikeaan muotoon”. -Jürgen

Mikähän tällainen yhteinen tavoie voisi olla luokan kanssa? Julkaisu? Teknologian käyttäminen? Uuden luonti? -VH-

Wikiopiston periaate määrittelemätön

Mielestäni on hyvä, että joku paikka on vapaa keskustelulle, ettei sitä liikaa määritellä tai rajata. kenenkään ei ole pakko lukea, jos ei ole kiinnostunut. Wikipedia.Neutraali näkökulma. Ei henkilökohtaista näkökulmaa. Vaikea ymmärtää. Eikö asiat aina omaksuta ja kehitetä henkilökohtainen näkökulma.-Jürgen

Mielenkiintoinen on tämä käsitys siitä, että wikipediassa olisi paljon harhainformaatiota. Kuten edellä heitinkin, on kirjoissakin täysin samoja virheitä yhä edelleen, tosin erisyystä. Neutraalisuus Teren mukaan eri asia kuin objektiivisuus. Neutraalisuus tulee esille wikiopistossa keskustelun kautta, jossa artikkelin lukija voi seurata sitä, miten artikkeli on luotu. -VH-

Ja äärimmäisen mielenkiintoista seurata, miten wikiopisto ja sen käyttö kehittyy! Millaiseksi wikiopisto määrittyy ja tapahtuuko se olemassa olevien rakenteiden mukaisesti vai meneekö uusille urille? Toisen ryhmän keskustelussa oli tullut esiin, ettei heidän lukioaikanaan saanut käyttää wikiopistoa. Meidän aikana sitä ei tainnut vielä ollakaan ja meilläpäin palautettavat kurssiaineet piti kirjoittaa käsin. Ne sai palauttaa tietokoneella kirjoitettuna (printattuna) vain erikseen kysymällä luvan! Onkohan vielä näin? - Lotta-

"Kaikilla on ääni" todetaan videossa. Mietin tässä vaan, että samaa argumenttia käytettiin 1900-luvun alussa äänioikeuden yhteydessä. Silti tänäpäivänä valitetaan kuorossa siitä, ettei yksilöllä ole valtaa vaikuttaa. Voiko vaikuttaa tätä kautta? Onko halua edes yrittää vaikuttaa? Onko wikipedian ydinkäyttäjät jo siinä asemassa, että he määrittelevät ja sensuroivat sisältöä omien intressiensä mukaisesti. -VH-

1516Wikiopistosta edelleen tulee mieleen silta työelämän ja tutkijoiden välillä. Esimerkiksi tutkimusmateriaalin kerääminen avoimesti. Kehitetään jotakin asiaa ottaen kentän mielipiteet huomioon. -Jürgen

2000 Onko valonnopeus vakio avaruudessa aina? Onko mikään pysyvää? Esim Helsingin sanomissa kerrottiin galaksista joka on 13,7 miljardia valovuotta jossakin josta valo tulee 2,5 kertaisella valon nopeudella, tai jotenkin se valon nopeus meni sekaisin-Jürgen

wikipedia vapaa tietosanakirja ei hyvä tietosanakirja. Wikipedia on vapaata aineistoa. Wosiko suomalaiset olla ujompia, vai onko meillä kuitenkin kunnioitus asiantuntijoita kohtaan. Muistin apuväline. Pitää olla jokin käsitys maailmasta, että pystyy arvioimaan wikipedian luotettavuutta. 3100 Varma tieto ei mielestäni ole ongelma opetuksessa vaan se, että sitä pidetään ainoana lähteenä. Kunnioita muita muokkaajia. Kultainen sääntö auttaa.-Jürgen

Projektiopettaminen. ote gradustani sivulta 32. Hämeenlinnan normaalikoulun lehtori Paavo Jyrkiäinen on erikoistunut koulussa ongelmakeskeiseen opettamiseen, johon projektiopettaminenkin kuuluu. Jyrkiäinen esittää Pehkosen kokoaman koulussa tapahtuvasta projektiopiskelusta listan, johon kuuluvat viisi keskeisintä ominaisuutta, jotka ovat: toiminnallisuus, ongelmakeskeisyys, tulosvastuullisuus, yhteistoiminnallisuus ja suunnitelmallisuus. Projektiopiskelun toiminnallisuuteen kuuluvat niin suulliset esitykset, kirjalliset raportit kuin konkreettiset esineet käyttäen apuna koulun tarjoamia välineitä. Olennaista projektityöskentelyssä on ongelmakeskeisyys. Ongelmaksi katsotaan projektiksi otettu tehtävä, jolloin työn edetessä tulee oppilaalle esiin uusia kysymyksiä, joihin tulee saada vastauksia. Projektityöskentelyssä vastuu työn valmistumisesta kuuluu oppilaalle. Työ on suoritettava oppilaan kannalta mielekkääseen loppuun. Projektit ovat yleensä yhteistoiminnallisia. Vaikka projektit suoritettaisiin yksin, saavat yksilöt vaikutteita ja palautetta muilta oppilailta. Projektityöhön kuuluu suunnitelmallisuus, jolloin tavoitteiden asettamiseen opettaja ottaa oppilaat mukaan. Projektin edetessä vastuu työn valmistumisesta on oppilaalla ja opettajan tehtäväksi jää ohjata oppilasta kantamaan vastuuta projektin suunnitelmallisesta etenemisestä. (Jyrkiäinen, Laine, Liukko, Piipari & Toivonen, 1998.)-Jürgen

Ryhmäprosessin reflektointi Kaikenmaailman portfoliot voisi laittaa wikiopistoon, johon sitten työelämässä palaa.-Jürgen

Ilman muuta olisi syytä pysähtyä, tutkia, käyttää ja käsitellä projekteja myös sen valmmistumisen jälkeen. Herrat toteavat sen olevan rakenteellisesti mahdotonta yliopistossa. Entäs sitten ala-asteella, jota määrittelee kuitenkin paljon tarkempi normisto, byrokratia ja asetukset. Voisiko projketit rakentaa suurempien teemojen mukaisesti, jota joka vuonna täydennettäisiin? Esim. metsä, geometria, sanaluokat jiiiiäneeee.. -VH-

4300 Miten saisi ihmisiltä työelämästä kommentteja. Heille pitää keksiä jokin porkkana, miksi vastata kysymyksiin. yksi voisi olla se, että saisi materiaalia tai vertaistukea työhön. ihmiset ovat sosiaalisia, johon kuuluu, että toimivat ryhmissä. He lähtevät toisista ryhmistä toisiin ryhmiin. Ei siis halua olla enää vanhassa ryhmässä, kun uusi ryhmä kiinnostaa enemmän.-Jürgen

Wikipedian ja wikioppimisen parissa tuodaan jatkuvasti esille wikiformaatin vapaus. Eli käyttäjät voivat itse päättää haluavatko ottaa osaa wikityöskentelyyn. Mielestäni vapaus on kuitenkin hyvin rajattua siinä mielessä, että wikisisältöjä syynätään jatkuvasti ja niitä voidaan myös poistaa netistä ilman kirjoittajan lupaa. Wikipediaan kerätään siis tietoa, jota määritellään videossa esitellyissä säännöissä. Wikipediassa voi siis olla niin, että kirjoittajan mielestä hänen kirjoituksensa ovat oikeita ja ajavat asiansa, mutta siitä huolimatta joku voi tulla ja deletoida hänen kirjoitukset ja korvata ne omilla ”faktoillaan”. -Aaro-

Wikityöskentelyyn kuuluu hyväksyä, vähintään tiedostaa se, että omaa tekstiä voidaan tulla muokkaamaan. Vanhat kunnon vessanseinäkirjoituksetkaan eivät usein pysy muuttumattomina ja vasta-argumentit eivät aina ole toiveiden mukaisia.Säännöt antavat käyttäjilleen hyvin vapaat kädet ja vapauden, mikä tuo mukanaan tietenkin vastuun. -Lotta-

Videossa käy myös ilmi, että wikityöskentelyssä voi selata historiaa taaksepäin ja näin ollen hakea esim. tuhotut faktat esiin. Kuinka moni tätä ominaisuutta kuitenkaan käyttää’? Itselläni ei ainakaan ole koskaan käynyt mielessä, että hakisin wikipediasta ”vanhaa”-tietoa tämän historia-työkalun avulla. -Aaro-

Wikipedian tieton tulisi olla neutraalista. Edellä mainitut asiat kamppailevat kuitenkin mielestäni tätä vastaan. -Aaro-

Onko tieto neutraalia, jos kirjoittajan tavoitteet tai tausta-ajatus tuodaan avoimesti esille? Mitä loppujen lopuksi on neutraali tieto? -Lotta-

Pitääkö tiedon olla wikipediassa aina neutraalia? Voiko se olla aivan neutraalia? Itse en ole historia-työkalua ennen käyttänyt, mutta nyt kun miettii niin olisihan se aika järkevää. Ongelmana on se, että ei voi tietää, onko aikaisemmin kirjoitettu teksti vai uusi teksti oikeassa. Eipä kai tuota wikipediaa kyllä missään suositella käytettäväksi yksistään. Itse etsin yleensä tietoa samasta asiasta useammasta lähteestä, jolloin voin niitä verrata keskenään. -Sonja

Työkalut pitää ottaa haltuun, mutta niiden taustalla, kuten aikaisemmin totesin, pitää olla todellinen työskentely ja päämäärä, jonkin luominen. Mahdollisimman monipuoliset työkalut auttaa lasta tarkkailemaan ja tutkimaan jotain ilmiötä eri kanteilta, eikä ainaisen powerpointtia vääntämällä. -VH-

Kuvataideopiskelijat Aaro, Lotta, Jürgen, Sonja ja Vili

Moduulista 4

Vapauden asteet verkkomediassa

internet on vapauttanut innovaatiot ja mahdollisuuden oppia 0230Demokratia tulee internetistä? Emansipatorisuus. Ajatuksena vapaus  vastuu. Itse koen suurta vastuuta kirjoittaessani internettiin. Eikä suurin uhka tule siitä, että mokaan itseni, vaan se, etten voi tietää, kuka, minkä ikäiset ihmiset lukevat tekstiäni. En todellakaan halua loukata ketään ajatuksillani, mutta väkisinkin tulee loukattua tai pahotettua joidenkin mielet jos täysin vapaasti kirjoittaisin mielipiteitäni. Koen, että keskustelusivustoilla olevat portinvartijat ovat todella hyödyllisiä. Jos heitä ei olisi, alkaa heti erilaiset rasistiset t tai lähellä seksuaalista häirintää olevat tekstit pulpahdella esiin. Joiltakin ihmisiltä, onneksi harvalta, puuttuu toisten ihmisten kunnioitus. Samoin puuttuu se, ettei tarvitsisi kaikkia mielipiteitä päästää ihon alle. Helppo sanoa, jos ei asia koske minua, mutta jos omaa ryhmääni pilkataan, niin kyllä kuohahdan minäkin. Kritiikkiä saa aina kirjoittaa. - Jürgen

Tässä päästäänkin juuri koulun medikasvatukselliseen tehtävään. Sosiaalisten ja lakiopillisten asioiden opettamiseen. EU:ssa oli tulossa ehdotus siitä, että kaikki toiminta netissä tapahtuisi omalla nimellä. Ei mennyt edes äänestykseen, koska se on mahdoton toteuttaa internetin rakenteen vuoksi. -VH-

Voiko olla vastuussa toisen ihmisen loukkaantumisesta jos esittää oman mielipiteensä hyvän maun rajoissa ja tarkoituksenmukaisessa kontekstissa? -Lotta- _{En kuitenkaan ymmärrä esimerkiksi keskustelupalstoilla huutelevia provosoijia, jotka piikittelevät ja aukovat päätään tehden siitä itselleen viihdettä. Vai mikä heidän motiivinsa on? -Lotta-}

Samaa pohtinut päivittäin. Voisiko lehtien listoilla olla ihmisiä, jotka saavat rahaa moisesta. SALALIITTOTEORIA! -VH-

On varmasti näinkin, että internet on vapauttanut innovaatioita. Nyt on vallalla kuitenkin vahvasti myös sellainen ajatus, että on turha enää keksiä mitään koska kaikki on jo keksitty. Eli ajatus siitä, että hakukoneiden avulla löytyy aina vastaus haluamaansa tai innovaation kohdalla voi masentua, kun uhraa hieman aikaa googlaamiselle ja löytää omat innovaatiot jo vanhoina ja käytettyinä. Vapaus johtaa myös vääjäämättä varastamisen kulttuuriin. On helppo napata netistä erinaisiä juttuja itselleen ja esitellä ne jopa omina juttuinaan. Eli vanha kunnon yläasteella tehty englannin kurssiin liittyvä leffa-arvio Fiffth Element -leffasta, joka on suoraan jostakin maailmanlopun nettisivustolta bongattu. -Aaro-

Mielestäni Aaro tilanne on päinvastainen. Jokainen päivä tulee kaikenmaailma uutta huttua ja suttua joka tuutista, mutta onneksi välissä on myös todellisia helmiä. Internetistä on tästä paras esimerkki varmaankin älypuhelimien aplikaatiot. Eikä se ideoiden "varastaminenkaan" ole mikään uusi juttu, niin on tehty läpi historian eri mediumien kanssa. -VH-

KHAN academy aika jännä

Vallankumous on sellainen, että valta kumotaan ja valta vaihtuu. Jos se tehdään internetissä niin hyvä, mutta epäilen, että pelkästään netillä tai netin avulla on tehty vallankumousta, vaikka netillä on ollut suuri rooli. - Jürgen

Eihän tuossa väitettykään että pelkästään netillä, mutta se oli esimerkki netistä välineenä jollekkin aivan muulle. Täysin samanlailla on mm. kirjat, näytelmät, valokuvaus ja elokuvat toimineet kehittyessään. Niissä on ollut viihteellisiä sisältöjä, mutta aina myös tavoite vaikuttaa ihmisten asenteissiin ja mielipiteisiin. Normaalia kehitystä. -VH-

Vapaudesta tulee aina pahat pojat mieleen. Vapauden nollataso -> lehdet. Kyselevät paljon satsaavat resursseja siihen, mistä asiakkaat ovat kiinnostuneita. Näin asiakkaat voivat vaikuttaa, eikä voida enää puhua vapauden nollatasosta. Media on kiinnostunut siitä mistä suuri yleisö on kiinnostunut. - Jürgen

Media myös tekee itse asioista kiinnostavia luomalla illusion jonkin asian tärkeydestä tai ajankohtaisuudesta, täten aktivoi yleisön kuluttmaan mediaa ja toimimaan. Esimerkkinä vaikka pelko sikainfluenssasta tai tietoturvariskeistä, saati sitten terrorismista. -VH-

Toinen vapausaste. Vaikutetaan materiaaliseen puoleen. Esim blogia hallinnoidaan itse. Suunnitellaan itse oppitunnit ilman kirjoja. Esim. projektioppiminen- Jürgen

Vapaus Sähkontuotanto ja neuvostejan valta. Sähköjä ei voi katkaista, sillä silloin katkee virta myös niiltä, jotka hallitsevat. 3104kun joku aloittaa puhumaan ihmisten velvollisuuksista, huudetaan heti demokratian perään. Niin kauan kun ihmiset saavat nauttia yhtä paljon kun muut, ei olla kiinnostuttu demokratiasta. Sitten kun otetaan esille velvoillisuudet niin älähdetään. - Jürgen

Sähköt kun katkaistaan, omat aggregaatit käynnistyvät. Mutta jostain kai se polttoainekin on hankittava... -Lotta-

Piensähköntuotantolaitosten perustaminen on melkoisen vaativa homma, johon tarvitaan sekä pääomaa että asiantuntijuutta. Appiukko on puuhastellut tällaisen projektin parissa viimeiset kymmenen/viisitoista (?) vuotta ja pyörittelee yksinään asiaan liittyviä ongelmia. Langat on pidettävä omissa käsissä ja kaikesta on tiedettävä vähintään kaikki. Tuonkaltainen ajatusmalli tuskin mihinkään kokonaan katoaa, mutta on hienoa että nykyään on helpompaa verkostoitua ja jakaa asiantuntijuutta. -Lotta-

Yhdessä tekeminen? Entä jos en löydä netistä sitä minun yhteisöä vaikka halua olisikin, vaan mieluummin toimin kasvotusten. - Jürgen

Sitten voit niin halutessasi luoda nettiin yhteistön oman kiinnostuksen ympärille, siinähän se koko homman pointti on. -VH-

Jotenkin tuntuu hassulta, että kolmannen asteen vapaudessa kaikki on vapaata ja mahdollista, mutta mainonta on ehdottomasti kielletty. - Jürgen Mainonnasta on mahdollista kirjoittaa artikkeli. -Lotta-

Kyllä vapauden illuusio muutenkin elämässä on hieno asia! -Lotta-

Kun ei ole rahoittajia, ei tarvitse hyväksyttää sisältöä kellään paitsi käyttäjillä. Tähän kai tuo perustuu ja viittaan em. seikkoihin kirjan kustantajista. -VH-

Kuvataideopiskelijat Aaro, Lotta, Sonja, Vili ja Jürgen

Moduulista 5

Tieto, reflektiivinen epävarmuus ja opettajuus

Käärme syö omaa häntäänsä. Aika hyvä vertauskuva mielestäni. Mistä kohtaa käärmettä se koulun siis tulisi pistää poikki? -VH-

0254Digitaalinen lukutaito. tuleen mieleen 1980-luku, kun tietokoneiden parissa työskentelivät etupäässä tietokoneista kiinnostuneet ihmiset. Seuraavalla vuosikymmenellä tietokoneiden kanssa pärjäsivät nopeat kirjoittajat. Nykyään ollaan siinä tilassa, että jokainen ihminen voi tuottaa tietoa ilman toisten apua. Voisiko olla niin, että ihmisten parissa vanhemmille sukupolville on jäänyt vielä virheellisesti tunne, että tietokoneilla työskentelevät tietokoneista kiinnostuneet ja ja (oikeita töitä )tehdään työpaikalla, vaikka järki sanookin, että ajat ovat muuttuneet

0445 ei osata perustaitoja - Jürgen

Itse luotin kirjastossa henkilökuntaan esimerkiksi kun kirjoitin pro gradua. Heilta sain hyviä vihjeitä tiedonhakuun. - Jürgen

Mikä sukupolvi tai minkä ikäiset ihmiset ovat niitä, jotka ovat KAIKKI oppineet vaikka wordin käytön jo ala-asteella. Itse en ole moisiin törmännyt. Jokainen kerta huvittaa ja huolestuttaa samaan aikaanj, kun lapsi koulussa googlettaa googlen tai menee esim osoitteeseen. www.otava.fi googlen kautta. -VH-

Itse opin wordin käytön vasta yliopistossa, enkä vieläkään hallitse sitä huolella. Sukupolveni petturi. -Lotta-

Koulumaailmassa tunnutaan keskittyvän tiedon haun opettelemiseen melko paljon. Mielestäni olisi järkevämpää ohjata oppilaita enemmän informaation luomiseen ja itse tekemiseen. Samalla oppii asiota informaation hausta ja käyttämisestä ihan vahingossa, kun luo sitä itse. -Sonja

En itse ymmärrä tätä veikkailua siitä, että kuva syrjäyttäisi tekstin. Teksti on kuitenkin kehittynyt siitä syystä, kun kuvat eivät olleet tarpeeksi tarkkoja ja yksiselittäisiä. Tarvittiin toisenlainen symbolikieli, jotta kommunikaatio tarkentuisi. Miten me yhtäkkiä osaisimme komminikoida vain kuvilla? -VH-

Hyvä huomio. -Lotta-

tiedon luonne 1. Ydin teksti -peruskysymys 2. ytimiä on vaikea paikallistaa, jolloin pitää itse niitä luoda. Tähän vaikuttaa mielestäni se seikka, että ihmiset eivät tarvitse tietoa kauaa, vaan he ovat kohta etsimässä uutta tietoa, jolloin on pakko unohtaa nopeasti, jotta voi keskittyä taas uuteen tietoon. Tietoa on niin paljon, että sitä pitää valikoida ja valikoinnissa voi sattua ja sattuu virheitä. Tiedosta tulee frakmentoitunutta emmekä saa asioista kokonaiskuvaa, jonka päälle voisi rakentaa uudella tiedolla. - Jürgen

Olen samaa mieltä siitä, että tietoa on niiiin paljon saatavilla, että sen valikointi on haastavaa. Mielestäni on kuitenkin nykyään helpompaa löytää jonkun asian ydin tai pointti kuin kirjoista etsimällä. Silloin kuitenkin törmätään siihen ongelmaan, ettei mihinkään syvennytä kunnolla, vaan kerätään mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon tietoa tiivistetyssä muodossa. Wikipiston etu on kuitenkin se, että informaatiota luodaan monen ihmisen voimin. Silloin tieto menee monen suodattimen läpi, eikä ole vain yhden ihmisen näkemyksestä. Wikiopistossa työskentely onkin ehkä siksi hedelmällisintä sellaisia asioita käsitellessä, joista voi olla monia eri näkemyksiä. -Sonja

1524 Erittäin tärkeä opetuksen kannalta. Opettajan tulee ymmärtää, että on erilaisia tapoja olla tiedossa kiinni. Tähän tarvitaan oppilaiden kuuntelemista, että opettaja voi ymmärtää, miten oppilaat käsittävät tiedon. Opettajat ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Epäreflektiivinen varmuus.-> Tämä on tavallinen perinteinen tapa. Näin opitusta ei anneta helposti periksi, vaikka aavistetaan että ollaan väärässä. Reflektiivinen epävarmuus -> Mitään ei tarvitse hyväksyä totuutena. Ihmisen pitää oppia elämään omien käsitysten kanssa ja muuttamaan niitä. - Jürgen

Argumentaatiota ja perustelua tulisi mallintaa, opettaa ja harjoitella huomattavasti enemmän jo pienestä pitäen. Tavoite mielipiteiden konsensuksesta myös ala-ateen luokassa tulisi heittää roskiin. -VH-

Aivan totta! Opettajat pelkäävät konflikteja ja eriäviä mielipiteitä. Eihän sellaista tilannetta kerta kaikkiaan voi käsittää, että asioissa voisi olla useampia puolia. -Lotta-

2400 Yliopiston tiedon rajoja määrittää ehkä ulkopuoliset tekijät. Kaikki evät jää tutkijoiksi yliopistoon, vaan suurin osa hakeutuu töihin muualle, jolloin halutaan hankkia sellaista tietoa, että pärjää työn haussa ja tulevassa työssään. Wikipediasta tiedon lähteenä. Jos ihmisillä ei ole muuta tiedonlähdettä, kuin wikipedia, käy mielestäni niin, että uutta tietoa ei voi enää tulla. Wikipedia on riippuvainen ulkopuolisista tietolähteistä ja on elinvoimainen niin kauan, kun sinne joku hankkiin wikipedian ulkopuolelta tietoa. Tilannetta kuva se, jos kouluissa esitelmät saisi tehdä vain edellisten luokkien esitelmistä. Jo muutamassa vuodessa informaatio kuihtuisi hyvin suppeaksi. Wikipedian koen , alueeksi jonne ihmiset tuovat esitelmiään ja esitelmät eivät koskaan ole lopullisesti valmiita, vaan niitä muokataan jatkuvasti. - Jürgen

Sellaistahan se kaikki tieto on. Tehdään uusia tutkimuksia ja päivitetään vanhaa tietoa ja käsityksiä. Myös tietosanakirjat menevät vanhaksi, kun niiden esittämä tieto kumotaan uuden tutkimuksen perusteella.-Sonja

Ylipäätään miten tieto muodostuu? Onko tieto tietoa vasta, kun se on julkaistu kirjassa tai netissä. Ei wikipedia ole mitenkään irrallinen siitä. Eikä tieto voi "kuihtua" tai "loppua". Jos tehtäisiin vain edellisten luokkien esitelmistä esitelmiä, siinä varmasti tehtäisiin muokkasta, rajausta, uusia johtopäätöksiä ja työskentelyn sovelluksia, vaikka ei faktaa ja dataa sen enempää olisikaan. Silloin muodustuisi uutta tietoa tavoista toimia ja muokata jo olemassa olevaa. -VH-

Wikiopisto peltotie 3200 Paikallinen toiminnallinen tieto. Luennoilla ja luokkahuoneissa on mahdotonta tehdä oikeaan aikaan, oikean asian oikealla tavalla. Wikiopistossa oppilaat valitsevat oikean ajan. Aistit ja keho huomioidaan. Mielestäni netti on erittäin hyvä kokemusten jakaja, jolloin aistihavaintoja voitaisiin tuoda enemmän. - Jürgen

4010Tietokoneet ovat koneita, työkaluja, jotka otetaan haltuun. Voi myös ottaa ohjeita oppilailta vastaan, kuinka koneita käytetään. Monesti käsitykseni koulussa oppilaat tekevät esitelmän, se arvioidaan ja siirrytään uuteen aiheeseen. Wikioppimisen avulla voisi oppilaan tuottamaan tietoon palata myöhemmin. Tätä oppilaan esitystä voisi kehittää vielä eteenpäin tai käyttää hyödyksi. Annammeko oppilaille arvosanat vain tiedonhankintatavoista, vai voisiko oppilaan keräämää tietoa todella käyttää hyödyksi myöhemminkin. Ettei oppilaalle tule tunne, että hän vain suorittaa koulua. Ehkä siksi olemme opettajia, kun olemme kiinnostuneita oppimisesta, emmekä vain opettamisesta. - Jürgen

Tämä kurssi on ollut mielenkiintoinen kokemus tietokoneen käytöstä opetuksesta ja sen roolista oppimisprosessien käynnistäjänä. Alkuun kuulosti helpolta suoritukselta, mutta luentoja seuratessa imaisi kyllä ainakin meikäläisen mukaansa. Oman kokemuksen myötä on helpompi nähdä tämän kaltaisen opetuksen monipuolisuuden ja ymmärtää edes hieman mahdollisuuksia hyödyntää sitä opetuksessa. Aikamoinen paketti, katsotaan miten tulee vaikuttamaan tulevaisuuden työskentelyssä. Ainakin vähensi omia ennakkoluuloja! -Lotta-

Lopun rohkaisu opettajille olemaan uskaliaampia ja kokeilevampia on mainio, ikävä kyllä monien kohdalla käytännön arki on erilaista. Kokeilla pitäisi, reflektoida, epäonnistua, kokeilla uudelleen ja jonain päivänä myös onnistua. Tätähän lapsille pitäisi opettaa, mutta opettajat ikävä kyllä pelkäävät virheitä aivan älyttömästä. Ei siis ihme, että niin tekevät myös lapset. Opettajan korvaaminen koneella sai myös suupielet nousuun, se ois mahtavaa! Siirtymävaiheessa voitais tehdä niin, että hoidettais opetus vaikka Skypen kautta. -VH- Ahhahahahaha!! Joissain tapauksissa kone saattaisi olla jopa inhimillisempi! No joo, leikki leikkinä. Skypen mahdollisuudet opetuksessa on mielenkiintoinen ajatus ihan tosissaan! Esimerkiksi kieltenopetuksessa yhteys toisessa maassa asuvaan paikalliseen voisi olla elävämpi kokemus kuin vanhat kunnon kirjeenvaihtokaverit. Ei kai niitä enää käytetä? -Lotta-Pieni teksti

Olen kyllä varmaan auttamattoman jäljessä opetuksen nykyisistä käytännöistä. Ihan varmasti Skypeä tai vastaavaa palvelua käytetään jo opetuksessa. En ehdi ottamaan selvää just nyt. -Lotta-

Kuvataideopiskelijat Aaro, Lotta, Sonja ja Jürgen JA VILI :D

Moduulista 6

Sugata Mitra: The child-driven education

Ehkä mykistävintä tässä Sugata Mitran esimerkissä on, että hän murtaa niitä ennakkoasenteita ihmisiä kohtaan, jotka elävät kehitysmaissa tai hyvin köyhissä oloissa. Pidämmekö heitä ehkä ”tyhminä” kun heillä ei ole laitteita, niin eihän he voi osata niitä käyttää. Kuinka paljon kuitenkin omat lapsemme kouluissa oppivat toisilta lapsilta matkimalla. Tätä on vaikea tutkia ja todistaa, mutta väitän, että matkiminen ja yhdessä pohtiminen on oppimista parhaimmillaan. uskon että meillä opettajilla on silti vielä paljon töitä. -Jürgen

0414Esimerkistä, kun Mitra antoi tytöille tietokoneen parantamaan tytöjen englanninkielen taitoja. Siinä tytöillä oli täysi vastuu omasta oppimisestaan. Usein köyhien maiden esimerkeistä oppilailla on täysi vastuu oppimisestaan. Jos ei kiinnosta, niin saa väistyä. itse asiassa lapsille ei tule edes mieleen, ettei oppiminen voisi kiinnostaa. Meillä suomessa oppimisesta vastuu on annettu opettajalle. Opettajan tulee motivoida oppilaita ja oikealla tavalla kannustaa ja ohjata oppilaita oppimisen pariin. oppilaat seuraavat opetusta jos se on hyvin myyty ja hauskuutettu. pitäisikö meilläkin palata vähän historiassa taaksepäin ja antaa vastuuta oppimisesta enemmän oppilaille. jos oppiminen ei kiinnosta, voi antaa tilaa muille. Annetaan lapsille töitä. Jotain tosi yksinkertaista vaikka nappien laskemista purkkiin. Jo alkaa matematiikka ja äidinkieli kiinnostamaan. –Jürgen

On paljon oppilaita, jotka pystyvät ottamaan asioista nopeasti itsekseen selvää. He ovat niitä lahjakkaita. Heitä on hauska seurata ja ihailla, mutta entä ne, jotka eivät pärjää itsekseen, tai eivät osaa ajaa etujaan ryhmässä? Emme kuitenkaan saisi heti asettua puolustuskannalle, jos jollakin on jokin hyvä tapa opettaa tai mielipide opettamisesta, vaan avoimella asenteella asioita voi kokeilla. Ollaan sitten isoäitejä koulussa jos meitä ei muuhun tarvita. –Jürgen

Nykyään on todella helppoa etsiä kaikkiin kotitehtäviin vastaukset netistä. Sen vuoksi koulussa ja kotona tehtävien tehtävien pitäisi mielestäni painottua paljon enemmän oppilaan omaan pohdintaan oikeiden vastausten sijaan. Esimerkiksi kuka tahansa pystyy googlettamaan historian tapahtumia ja vuosilukuja. Sen sijaan, että koulussa kysyttäisiin aina kuka, mitä ja milloin, voisi kysyä vaikka miksi, miksi ei, mitä jos..? Sonja

Tuo Mitran nostama ongelma koulujen eriarvoisuudesta on Suomessakin selkeästi tätä päivää. Se on muuten YK:n lastenoikeuksien vastaista. Itseäni ei kyllä yhtään yllätä se, että lapset köyhissäkin maissa ovat yhtä fiksuja kuin meilläkin. Kukahan näin yhä ajattelee? Vaikuttavinta minulle on se, että se osoittaa lapsen kyvyn mukautua ja oppia myös ilman opettajaa. Lapsia tulee haastaa ja heiltä pitää vaatia, mutta samalla antaa mahdollisuuksia ja vapautta toimia. Tämä puuttuu vaatimus usein suomalaisesta koulusta. Motivaatio-ongelmat ja oppimisvaikutukset korvataan keskittymällä yksittäisin asioihin ja kaventamalla ilmöt yksinkertaiseen muotoon. Oppilaille annettaan valmiiksi pureskellut ja pakatut "tärkeät" tiedot. Ei tarvitse eikä osata itse ottaa selvää.

Toinen mielenkiintoinen pointti on muistamisen ja osaamisen yhteydesta tai erosta, josta herrat aikaisemmallakin videolla puhuivat. Miksi ihmeessä rasitamme lapsia yhä edelleen täysin triviaalisilla faktoilla, kun ne on otettavissa haltuun hyvin yksinkertaisesti tiedonhaun ja -käsittelyn avulla. Upea pointti myös tuo lupa lainata ja varastaa tietoa. Samaan viimeisessä videossa Sir Ken viittaa. Miksi ihmeessä jokin tieto tai taito kuuluisi yksinomaan jollekkin? Jostain muualtahan se kuitenkin on lähtöisin, joten miksei kaikki oppijat ryhmässä voisi sitä käyttää.

Keskustelun ja ryhmässä toimiminen on itselleni tullut hyvin selväksi viimeistään tänä syksynä syventävässä projektissa. Heti, kun lapsi keskustelee toisen lapsen kanssa, on hänen opeteltava perustelemaan ja vertailemaan tietoja muiden kanssa. Keskustelemalla muiden kanssa myös oma ymmärrys syvenee ja käsitys saattaa jopa muuttua. -VH-

---> Tuolloin tiedosta tulee oppijalle itselleen merkityksellistä. -Lotta-

Haaste meille aikuisille tai ainakin minulle on kehitellä ja suunnitella sen kaltaisia tehtäviä tai opetustilanteita, joissa edellä puhuttu tiedonetsintä ja -käsittely pääsevät aidosti mukaan. -Lotta-

Kuvataideopiskelijat Aaro, Lotta, Jürgen, Sonja ja Vili

Moduulista 7

Melko spektaakkelimaista luennointia. En tiedä kuka jakaa ihmiset duunareihin ja akateemisesti koulutettuihin nykyään. Minut pitää varmaan laittaa kahtia. Akateemisesti koulutetut eivät ainakaan ole älykkäämpiä eivätkä viisaampia verrattuna muihin ajatteleviin olioihin. – Jürgen

Koululaitos rakenteeltaan jakaa, siitähän tossa koko hommassa oli kyse. Se miten myös Suomalainen koulu on suunniteltu ja miten se yhä edelleen toimii, toisintaa tuota ajattelua. Suomessa on erittäin voimakkaana ollut tämä oletus sosiaaliluokasta ylöspäin nousemisessa koulutuksen avulla. Sitä pidetään merkittävänä syynä suureen työttömyyteen, kun koulutus ei olekkaan tuonut luvattua työtä. Ja siihenhän tuo Sir nimenomaan viittaa, että älykkyyttä ei tulisi mitata vallassa olevalla koulutuksen normeilla, jotka pohjautuvat valistuksen ja teollistumisuuden tarpeisiin. Ne pitäisi hylätä ja rakentaa koulu uusien tarpeiden mukaisesti. -VH-

ADHD- diagnoosin ei pitäisi loukata ihmistä, vaan sillä herätetään oppilaan ympäriltä tärkeät ihmiset, kuten vanhemmat ja opettajat pohtimaan hyviä apukeinoja oppilaalle. ADHD ei käsittääkseni ole sairaus. Silti siihen voi suhtautua vakavasti, sillä se vaikuttaa koko luokan toimintaan jatkuvasti. On ihan oikein, että lukihäiriö otetaan oppilaan suorituksessa huomioon. Samoin koen ADHD:n. Lääkitystä en silti kannata. Se on aika pelottavaa, jos lapsista tehdään huumeilla väsyneitä. On paljon muitakin keinoja. - Jürgen

Niin, tässähän nimenomaan viitattiin siihen, että lapsia jotka eivät saavuta normeja tai pysty keskittymään oppisisältöihin diagnosoidaan ja lääkitään. Voiko vika ollakkin koulussa, sen rakenteessa ja käytännöissä? Tulee mieleen esimerrki vasenkätisyydestä. Voiko kuvitella, että vasenkätiset yhä pakotettaisiin käyttämään vain oikeaa kättä tai että heille syötettäisiin lääkettä tähän "tautiin"? Voisiko teknologian käyttö olla yksi ratkaisuista siihen, että koulu lähestyisi lapsia ympäröivää arkea? -VH-

Miten motivoida oppilasta oppimaan ja käymään koulua, jos oppilasta ei kiinnosta, eikä opiskelu ei edes takaa työpaikkaa aikuisena? -Sonja

Miksi oppilaat luokitellaan iän mukaan? Voisiko oppilaat ryhmitellä osaamisalueen, motivaation, kiinnostuksen kohteen tai oppimistavan mukaan? Saman ikäiset lapset saattavat olla keskenään paljon erilaisempia kuin eri ikäisten kanssa. -Sonja

Tämä on paras pointti tässä videossa. Voihan ne ryhmitellä miten vaan, mikään sitä ei estä tälläkään hetkellä, mutta se on perustavanlaatuisimpia rakenteita meidän koululaitoksessa. Se pitäisi murtaa. Jännä pointti tähän liittyen on se, että esim. Maria Montessori on apaut 100 vuotta sitten jo tämän todennut ja yritti rakentaa toisenlaista tapaa järjestää opetusta. -VH-

Jep. Toinen asia, johon on alettu onneksi edes hieman käyttää aikaa, rahaa ja energiaa on ryhmässä ja erilaisissa ryhmissä toimimisen muodot. Ns. joustavat ryhmäjaot on mielestäni valtavan hieno toimintamuoto, jossa voidaan yhdistää eri-ikäisiä oppijoita ja heidän taitojaan, lähtökohtana oma oppiminen ja sen kehittäminen. Ryhmäjakoja voidaan suunnitella opettajan katsomien perusteiden mukaisesti, mielellään usean opettajan yhteistyössä. Parhaimmillaan oppilaan sijoittuminen ryhmään voidaan suorittaa oppilaan oman arvioinnin mukaisesti, jolloin tämän on otettava osaa oman oppimisen tarkasteluun. Tällainen työskentelymuoto vaatii opettajalta tietenkin ryhmässätoimimisen taitoja, suunnittelua ja pitkäkantoista ajattelua sekä kykyä sietää epävarmuutta, keskeneräisyyttä ja sitä tabuksi osoittautunutta epäonnistumista! -Lotta-

Sir Kenillä on myös upea tuo esimerkki klemmarista. Ja se osuu niin hyvin yhteen Mitran esimerkkiin tietokoneista. Se osoittaa lasten luovan ajattelun olevan syntyperäistä. Koulumme rajoittaa, pelottaa ja rankaisee niin paljon lapsia virheistä, että tällainen kokeiluhalu ja pohdinta katoaa. Olemmeko me opettajat suorituneet koko koulutuspolusta ilman virheitä? Teemme niitä jatkuvasti ja opimme siitä. Miksi sitä ei suoda lapsille? -VH-

Kuvataideopiskelijat Aaro, Lotta, Sonja, Vili ja Jürgen