Keskustelua mode 1:stä ja mode 2:sta

Lähtöoletuksia keskustelullemme

Mode 1 on vallitseva olotila koulutuksessa. Mode 2 on uusi tietoteoria, joka painottaa mm. uusien medioitten hyödyntämistä sekä oppimisen ja tiedon vapauttamista instituutioiden ikeestä. Tarkoituksena keskustelussamme on löytää argumentteja modejen puolesta ja vastaan.

Historiallinen näkökulma

Tatu otti esille sen seikan, että Mode 2 on oikeastaan ollut vallitsevana olotilana ennen tiedon institutionalisoimista. Eli oppiminen tapahtui osallistumisen ja sosiaalisen kanssakäymisen kautta mm. oppipoikakoulutuksessa. Tiedon institutionalisoituminen on seurausta teollistumisesta.

Eero vastasi tähän sillä, että nykyisin tilanne on muuttunut sellaiseksi, ettei oppipoikajärjestelmä ole enää tuottajan kannalta monestikaan kannattava, sillä opettaminen lisää työntekijän taakkaa ja hidastaa työntekoa. Tästä johtuen opettaminen on markkinoilla kilpailukykyä heikentävä tekijä ja siksi se ei varteenotettava korvike institutionaaliselle opetukselle. Lisäksi oppipoikajärjestelmällä ei ole perinteitä kaikissa kulttuureissa.

Tatun huomautti, että nykyisen maailmantilanteen huomoioonottaen ei tietenkään olisikaan mahdollista palata muinaiseen tilanteeseen. Tarkoituksena onkin vain huomioida, mikä nykytilanteessa voisi olla vikana, ja kuinka voitaisiin pyrkiä parantamaan asioita. Maailma on jo siis pitkään mennyt mode 1:sen mukaan, joten sen muuttaminen olisi erittäin suuri työ. Se ei silti poista sitä seikkaa, että keskustelua asioiden tilasta on käytävä.

Eero yhtyi tähän mielipiteeseen, mutta sillä lisäyksellä, että mieluummin kannattaa kehittää nykyisin vallitsevaa olotilaa eikä lähteä tekemään radikaaleja siirtoja, kuten purkaa instituutiota, sillä niiden uudelleenperustaminen olisi todennäköisesti vielä suurempi työ. Tätä myös Tatu piti järkeenkäypänä.

Oppiminen ihmisen kannalta

Keskustelu siirtyi siihen tulisiko tiedon olla vapaata kaikille vai tulisiko keskittyä enemmän selvään työnjakoon tiedonkäsittelyssä eli käytännössä teknokratiseen hierarkiaan.

Eero esitti poleemisen argumentin, että vaikka tiedonsaannin tulisikin olla vapaata kaikille, siitä ei pitäisi tehdä liian helppoa ihmisille. Tätä hän perustelee sillä muussa tapauksessa tieto kärsii inflaation. Tämä taas tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät arvosta tietoa tai tietoa hallitsevia ihmisiä, joka heikentää lopulta tiedon laatua. Lisäksi aiemmin tiedolla ja asiantuntijoilla ollut valta ihmisiin siirtyy jollekin muulle taholle. Nykyisin on syytä olettaa, että tuo taho olisi se jolla on eniten dollareita.

Tatu piti tätä näkemystä pelokkaana ja jokseenkin kyynisenä, myös kärjistettynä. Ei asiantuntijuus mihinkään katoaisi, kyse on vain siitä että asiantuntijan, esimerkiksi opettajan, on otettava huomioon myös se mitä on luokkahuoneen ulkopuolella. Ihmisten kollektiivinen äly sosiaalisissa medioissa jättää varjoonsa sulkeutuneet tiedontemppelit. Tatu myös myöntää, että tässä vaiheessa keskustelu on ajautunut jokseenkin abstraktille tasolle. Koko asiassa on myös paljolti kyse uskosta ihmiseen, ja siihen kuinka vapaus vaikuttaa ihmiseen. Tatukin myöntää, että mode 2 ajattelijat saattavat omata liian positiivisen kuvan ihmisestä.

Eero tarkentaa hieman aiemmin esittämäänsä väittämää sillä, että oikeastaan hänen tarkoituksenaan oli korostaa tiedon eri ulottuvuuksia. Tiedolla on näet myös ulossulkeva ja mukaanottava vaikutus, joka vaikuttaa suuresti siihen miten ihmiset tietoon suhtautuvat. Esimerkiksi myytit ovat tarinoita jotka sitovat jonkin tietyn ihmisryhmän heimoksi tms., ilman että tiedolla itsessään olisi mitään sisällöllistä merkitystä. Samoin se miten yleistä tieto on vaikuttaa siihen miten paljon sitä arvostetaan. Esimerkiksi jos teinipojan äiti paljastuu tykkäämään samasta musiikista kuin hän on melko varma että pojan fanitus loppuu siihen. Tiedon inflaatio on myös helppo todeta musiikin ylitarjonnassa vertaisverkkojen takia (ja mitä sekin on musiikille tehnyt?!).

Loppusanat keskustelusta

Mode 2:ssa on selkeästi monta varteenotettavaa seikkaa ja maailman muuttuessa onkin hyvä sopeutua muutoksiin eikä pitää kiinni fakkiintuneista toimintatavoista. Kuitenkin uusia toimintatapoja kehitellessä pitää ottaa huomioon niin tiedonfilosofisia kuin antropologisia seikkoja.

Lähteet

• http://fi.wikiversity.org/wiki/Kasvatus_ja_yhteisresurssit/Mode_2
• Knobel, Michele & Lankashear, Colin. 2006. Blogging as Participation: The Active Sociality of a new Literacy http://everydayliteracies.net/bloggingparticipation.pdf