Kansantalous/Luku 1

Raha

Raha on se tuote, jolla tehdään eniten kauppoja ja voittoja. Raha on mittari monelle talouden funktiolle. Oikeastaan raha on ”verho”, jonka taakse piiloutuu paljon. Jokaisella maalla on oma rahasysteeminsä. Kambodiassa yritettiin poistaa raha, koska se oli ”länsimainen hapatus”, mutta se ei onnistunut. Rahasta on tullut ”mittari”, jolla mitataan työn, maan, kapitaalin ja monen muun seikan arvo.

Rahan tausta

Laajassa merkityksessä rahaa on ollut yhtä kauan kuin ihmiset, ennen rahayksikkö oli simpukankuori tai oravannahka ja sillä sai ostaa muita tuotteita. Myöhemmin standardivaihtorahaksi tulivat jalot metallit ja jalokivet. Ruotsissa oli ns. plooturaha, joka suurimmillaan painoi 20 kg.

Tuhatluvulla kiinalaiset keksivät ”paperirahan” eli paperista tehdyn velkakirjan. Nykyaikainen raha on joko metallia ja/tai paperia, joka kelpaa tietyllä alueella, riippuen sen tunnettavuudesta. Maat vaihtavat rahaa keskenään tai heillä on yhteinen raha esim. euro. Usein rahan arvo on symboolinen , esim. vanhan ajan kultarahat harvoin vastasivat kullanarvoltaan symboliarvoaan. Raha voitaisiin määritellä; ”raha on tavara joka toimii tietyn maan tai alueen vaihto esineenä”.

Raha voi esiintyä eri muodoissa,

- vaihtotavarana. Euroopassa oli tavallisin kupari, kulta ja hopea,

- metallirahana

- paperiraha. Tässä laki ja valtio takaa sen arvon. Esim. Suomessa koko valtion omaisuus on takuuna rahastamme.

- velkakirjaraha, shekki

Lisäksi meillä on luottokortit, mutta niitä ei lasketa varsinaiseksi rahaksi.

Kansainvälisesti rahalle on määritelty kolme rahakäsitettä, eli M1, M2 ja M3 ja ne määritellään seuraavasti,

Suppea raha =M1 = (liikkeellä oleva käteisraha) – (pankeilla oleva käteisraha) + (yleisön shekki- ja siirtosaatavat) + (yleisön käyttelytilitalletukset). Suomessa M1 on pieni, sillä meillä käytetään paljon luottokorttia.

Lavea raha M2 = M1 + (yleisön aikatalletukset) + (muut markkatalletukset)

Laaja raha M3 = M1 + M2 + yleisön hallussa olevat pankkien sijoitustodistukset.

Pankkitoiminta lähti siitä kun pankit huomasivat, että asiakkaat eivät käyttäneet mukanaan kun n. 10% rahoistaan, jolloin pankit lainasivat niitä korkoja vastaan muille asiakkailleen, joskus hyvällä, joskus huonolla menestyksellä. Vaihtovelkakirjat ovat lähellä rahaa. Pankeilla pitää olla tietty oma kapitaali (reservi), että ne voivat myöntää lainaa.

Kultakanta

Sodat usein johtivat 1600 ja 1700 luvuilla siihen, että painettiin liikaa paperirahaa ja raha arvo laski. Näin kävi Englannin pankille Napoleonin sotien aikana, jolloin pankki oli yksityinen. Pankki valtiollistettiin ja David Ricardo rakensi uuden systeemin. Tässä punnan paperiraha oli perusraha ja pankki piti tietyn määrän kultaa holvissaan kattaakseen paperirahan arvon. Periaatteessa pankki oli valmis vaihtamaan paperirahan kullaksi, ei kolikoiksi, vaan suuria määriä harkoiksi. Sama systeemi oli suomessa 1800-luvun lopussa. Tätä systeemiä kutsuttiin ”kultakantasysteemiksi” ja monet maat käyttivät sitä 1800-1900 luvuilla. USAssa on 1913 perustettu Federal Bank, joka on ”pankkien pankki”, jolla on raha ja kultareservejä ja johtaa yksityisiä pankkeja, sillä että nämä pitävät talletuksia Federal Pankissa. Tämä ei ole kultakantasysteemi, vaikka osa takuusta on kultaa. Maailmansotien jälkeen ei enää pystytty ylläpitämään kultakantaa, rahaa oli liikaa liikkeellä. Vuonna 1944 perustettiin ns. Bretton Woodsin rahasysteemi. Tämä oli kansainvälinen sopimus jonka päämäärä oli valuuttakurssien heilahtelun pienentäminen. Lisäksi haluttiin tarkempi valuutan vaihtosysteemi. Sotä valvomaan perustettiin IMF eli kansainvälinen valuuttarahasto. Valuutat sidottiin USAn dollarin arvoon, joka taas sidottiin hintaan 35 USD/unssi kultaa.Tämä ei ole kultakantasysteemi, sillä kullan arvon määrittelee IMF.

Bretton Woods järjestelmä murtui vuonna 1971, USA lopetti dollarin lunastamisen kullalla, talousvaikeuksien takia. Suomi luopui dollarikytkennästä 1973 ja siirtyi tärkeimpiin ulkomaankaupan valuuttoihin. EMS kehitettiin 1979 ja v. 2001 meillä on euro.

Eri maiden valuuttakurssit ja rahan arvo määritellään yleensä kansainvälisen kaupan kanssa. Suomi ja EU ei yleensä noteeraa sellaisten maiden valuuttaa, joihin ei tehdä kauppaa.

Fischer on määritellyt kolmen tason rahaa;

- omat rahat omissa projekteissa. Tämä toteutuu yksityisissä yhtiöissä ja yksityishenkilöillä. Tämä raha on tehokasta,

- toisten rahat omassa projektissa, jolloin vielä vahditaan rahan kulutusta,

- toisten rahat, toisten projekteissa, jolloin rahan käyttö on holtitonta. Usein kyseessä on valtion projektit, poliitikot ja huijarit (esim. pyramidisysteemit).

Myös rahan käytössä on kolme tasoa,

- konsultit, jotka aina ovat vastuussa toimeksiantajalleen,

- "henkiset" työntekijät, jotka viime kädessä ovat vastuussa Jumalalle,

- virkamiehet, jotka ovat vastuussa koko kansalle = ei kenellekkään.