Käytännön toteuttaminen luokassa

Perustuen alan kirjallisuuden ja alalla toimivien opettajien kokemuksiin, jos halutaan, että portfolioiden käyttäminen sujuu hyvin, tulisi digitaalisen portfolion rakentaa seuraavasti:

Suunnittelu – koskee lähinnä opettajaa, mutta myös oppilaita, jotka voivat ja tulisi osallistaa osaksi metodologian viemiseen käytäntöön

Esitteleminen oppilaille – digitaalisen portfolion tavoitteiden selventäminen ja perustana olevan metodologian esitteleminen voidaan toteuttaa esimerkiksi suullisesti ja sen mukaan, mitä oppilaat jo tietävät termistä ”portfolio” (aivoriihitehtävänä). He eivät välttämättä tunne termiä tai voivat esimerkiksi tietää sitä käytettävän taideaineissa (maalaus, valokuvaus, arkkitehtuuri jne.). Esittelyn lähtökohtana voi olla, että taideaineissa käytettävää portfoliota (kaikki parhaat työt) sekä oppilaan portfoliota (paljon enemmän kuin yksittäiset työt, työt eivät ole välttämättä parhaita) verrataan keskenään yhteneväisyyksien ja eroavaisuuksien löytämiseksi. Students can take the internalising of the principles of the methodology by which it is advisable to provide simultaneous use of a document for consultation with the main guidelines.

Töiden kokoelma – Portfolio voidaan koota tavallisen luokkatoiminnan yhteydessä. Toisin sanoen, sen ei tarvitse tässä vaiheessa välttämättä merkitä oppilaiden työmäärän suurta lisääntymistä. Jos opetushenkilökunnan normaalit käytännöt sisältävät monipuolisesti erilaisia lähestymistapoja ja metodologiaa, ei ole vaikeaa saada kerättyä monipuolista aineistoa portfolioihin. Jos näin ei ole, saattaa opetushenkilökunnalle tulla tarvetta kehittää uusia projekteja ja aktiviteetteja, jotta oppilaat voisivat osoittaa niiden avulla taitonsa. Oppilaiden tulee merkitä, arkistoida ja dokumentoida työnsä koko prosessin ajalta, muuttaa konkreettiset asiakirjat konsultaatioksi ja pohdinnaksi.

Organisointi – Erilaiset todentavat aineistot tulisi järjestää siten, että ne on helppo ja nopea käydä läpi ja käydä palautekeskustelua. Järjestäminen voidaan antaa oppilaiden omaksi tehtäväksi, toteuttaa opettajien ehdotusten perusteella ja aina, siitä voidaan yhdessä sopia.

Pohdinta – Pohdinta on koko prosessin tärkein vaihe. Sitä voidaan suorittaa useissa eri kohdissa esimerkiksi aina kun kansioon lisätään uusi työ tai portfoliota tarkistetaan. Tässä vaiheessa oppilas voi pohtia jokaista portfolioonsa valikoitua työtä. Mitkä niistä parhaiten edustavat heidän kehitystään, kykyjään ja taitojaan, ja joiden siksi tulisi jäädä osaksi portfoliota ja muut aineistot poistaa. Pohdinnan helpottamiseksi on olemassa erityisiä, tätä varten kehitettyjä työkaluja.

Arviointi – Arviointivaiheessa opettaja ja oppilas keskustelevat portfolion arvioinnista keskenään. Oppilas tekee itsearvioinnin, joka tulee suorittaa kirjallisesti, ja välittää näin oman näkemyksensä työstään opettajalleen. Oppilas saa opettajalta palautetta – suositeltavaa on, että palautetta annetaan myös kirjallisesta pohdinnasta – tämä on arvioinnin perustana. Jokaista oppilasta voidaan myös rohkaista tekemään arvioinnin yhdessä toisen oppilaan kanssa. Julkaiseminen – Aina kun mahdollista ja kun on edetty tekemisessä jo vähän pidemmälle, tulisi kannustaa portfolioiden suulliseen esittämiseen. Yleensä oppilaat kehittävät tietynlaista ylpeyttä töidensä suhteen ja ovat motivoituneita esittelemään niitä luokan edessä.

Digitaalinen portfolio ”edustaa itsessään joustavaa työmenetelmää, joka tarjoaa oppilaille ja opettajille monia etuja, erityisesti koska digitaalinen portfolio mahdollistaa oppilaiden kasvuprosessin, kuvastaa oppimisprosessia ja sen kautta syntyneitä tuloksia sekä kykyjä ratkaista ongelmia. Lisäksi se mahdollistaa oppilaiden päivittäisten kokemusten analysoinnin, ja se sopii kaikkiin aineisiin ja kaikille opetustasoille." © Nunes, 1999

Koska digitaalinen portfolio on ennen kaikkea uutta opetus-oppimisstrategioissa, joita on tähän mennessä käytetty oppilaiden keskuudessa, tähän on listattu muutamia ehdotuksia ensimmäisiksi lähestymistavoiksi aiheeseen:

1. Aloita hitaasti: ole kunnianhimoinen, mutta älä lyhytkatseisesti – aseta portfolion keräämiselle tavoitteet, lisää vaikeutta hitaasti ja asteittain, koska tämä on tärkein muuttuva tekijä, jolla voidaan operoida.

2. Vastaanottaminen: katso tarkemmin metodologiaa liittyen uusien olemisen, ajattelemisen ja toimimisen tapojen oppimiseen sekä vertaa niitä tapoihin, joilla suurin osa tai enemmistö oppii.

3. Sitouttaminen: oppilaiden on tiedostettava hyvät ja huonot puolet, jotka tähän lähestymistapaan liittyvät sekä että se on mielenkiintoinen osa koko digitaalisen portfolion muodostamisprosessia.

4. Selvennä mahdollisimman paljon työn tavoitteita ja organisointia: miten tätä portfoliota käytetään, miksi, miten ja milloin? Millainen rakenne siinä on, onko rakenne pakollinen, suositeltava tai joustava, sekä millaisia arvioinnin kriteerit ovat, jos arviointia sovelletaan?