Julkisen sosiologian projekti/YKTA01 Sosiaalinen järjestys ja yhteiskuntatieteellinen mielikuvitus, syksy 2020/Syksyiset mielikuvittelijat

Iiris, Ilona, Jenny, Kevin, Lee, Mikael ja Tea.

Miten koronakriisi on vaikuttanut yksilöiden ilmastokäyttäytymiseen? Miten ihmiset kokee kulutuskäyttäytymisensä muuttuneen? Tutkimus kohdistuu: Nettiostostosten määrään, matkustamiseen, asenteisiin Pitkittäistutkimuksella saataisiin tietoa siitä, onko käyttäytyminen muuttunut ja miten pitkäkestoista muutos on ollut Vaikeudet: luotettavan tiedon saanti (kuinka totuudenmukaisesti ihmiset arvioivat ympäristöön negatiivisesti vaikuttavia tekojaan) Tilastojen saatavuus voi olla hankalaa esim. nettiostosten määrän arvioinnissa

Miten korona on vaikuttanut fuksien ryhmäytymiseen? Sosiaalisten suhteiden muodostuminen ja integroituminen yliopistoyhteisöön? Kysely- tai haastattelu, vertailu muiden vuosikurssien ryhmäytymiseen Virikehaastattelulla Vaikeudet: Löytyykö aiempien vuosikurssien ryhmäytymisestä vertailukelpoista dataa? Onko jälkeenpäin muisteltuna kerätty aineisto vertailukelpoista tuoreen kanssa?

Miten koronaan liittyvä moralisointi näkyy naistenhuoneen keskusteluissa Facebookissa? Aihetta voisi tutkia hakusanalla “korona”. Keskusteluanalyysin avulla. Vaikeudet: Saako Facebook-keskusteluita käyttää tutkimuksen aineistona anonymisoituna? Suljetun ryhmän sisällön levittämisen eettiset kysymykset

Kaikkeen korona-aiheeseen liittyvän tutkimuksen yhteinen vaikeus: vertaisarvioitujen lähdemateriaalien puute.

Tapaamiskertaa varten kokoontukaa ryhmässänne ja keskustelkaa ranskalaisen Édouard Louis'n romaanin Ei enää Eddy (2019) ensimmäisestä luvusta "Kohtaaminen" (teksti löytyy Moodlen aineistokansiosta). Miten valta ja yhteiskunnallinen luokittelu näkyvät Eddyn tekstissä? Tekstissä valta näkyy kiusaajissa ja heidän olemisessaan sosiaalisessa tilassa. Lisäksi valta tulee esiin siinä, kuinka ihmiset käyttäytyvät koulussa sosiaalisen normiston mukaan. Normistossa on valtaa, sillä normien rikkomista paheksutaan. Koulussa kiusaajat ovat normin näkyvimpiä vartijoita, jotka ylläpitävät normeja toiminnallaan muun muassa alistamalla Eddyä. Kiusaajat ovat ikäänkuin autoritäärisessä asemassa koulussa.

Valta näkyy kahtiajakoina ja vastakkainasetteluina: isot ja pienet, työläiset ja porvarit, muut ja homot. Kiusaajat tekstissä ovat ottaneet vallan koulun pihalla. Valta näkyy myös väkivaltaisena, hegemonisena maskuliinisuutena sekä sukupuolihierarkiana. Valta näkyy miljöössä: koulu-, perhe ja -baarimiljööt, jotka vahvistavat sukupuoli- ja luokka-asemastereotypioita.

Päähenkilö häpeää työväenluokkaista taustaansa ja peittääkseen sen hän valehteelee siitä. Toivomus yhteiskuntaluokkaan kuulumisesta - lapsena pyrkimys sopia työväen miehen muottiin lihottamalla itseään. Myöhemmin elämässä päähenkilö taas pyrkii muuttamaan lapsuuttaan sopimaan uuden, korkeamman, yhteiskuntaluokan odotuksiin. Kuulumattomuus yleisesti.

Tekstissä välittyy häpeä ja sen aikaansaama lamaantuminen. Häpeä voi myös olla syy sille, miksi luokittelua ei vastusteta: usko omaan potentiaaliin on heikkoa.

Lisäksi teksti herätti seuraavia pohdintoja ja kysymyksiä: Mitä kiusaajien epämiellyttävä olemus, huono ryhti, haiseva henki - “hapantuneen maidon haju” kuvaa tekstissä? Vanhemman Eddyn inho häpeällistä “kurjaa” työväenluokkaisuutta(an) kohtaan, joka näyttäytyy pyrkimyksenä irtisanoutua tästä? Voiko toisaalta olla vihaa tai inhoa ylempää luokkaa tai vallanpitäjiä kohtaan?

Koko teksti voisi olla allegoria oikeasta maailmasta, siitä miten huono-osaiset kokevat maailman.

Miten yhteiskuntatieteilijä voi osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan?

Yhteiskuntatieteilijä voi osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan lukemattomilla tavoilla ja kaikkia niitä on mahdotonta listata. Keskustelimme kuitenkin seuraavista teemoista:

Karisma, julkisuus, puhetaidot

Esimerkkinä käytimme Greta Thunbergia, joka nousi julkisuuteen mielenosoituksellaan ilmastonmuutosta vastaan ja sai tästä aikaan maailmanlaajuisen ilmiön.

Sosiaalinen media

 Sosiaalisessa mediassa on nykypäivänä helppo vaikuttaa useiden eri kanavien kautta.

Mikrotason vaikuttaminen

 Kahvipöytäkeskustelut oman lähipiirin, perheen ja ystävien kanssa on myös keino vaikuttaa yhteiskunnalliseen toimintaan.

Yhteiskunnalliseen toimimiseen kuuluu myös tärkeänä osana kuunteleminen. Esimerkiksi Paulo Freiren tapa määrittää itsensä aktivistiksi myös korostaa ainakin nykypäivänä sitä, että aktivistinkin tulee kuunnella ja antaa toisille mahdollisuus tuoda omia hiomattomiakin näkemyksiä esille. Aktivismi tarkoitti Freirelle osallistumista yhdessä muiden kanssa vallitsevien olosuhteiden parantamiseen.

Viikkotehtävä mielikuvituksen rikastaminen I: fiktio - Luentokertaa varten tehtävänä on lukea Suorannan ja Pyyhtisen vielä julkaisematon kirjoitus Kaunokirjallisuuden käyttö yhteiskuntatutkimuksessa (löytyy Moodlen aineistokansiosta) ja sen perusteella virittää ryhmässä keskustelu kaunokirjallisuuden käytöstä yhteiskuntatutkimuksessa. Kaunokirjallisuuden käyttö yhteiskuntatutkimuksessa. Esimerkkinä pohdimme Kärpästen herraa, josta on tehty johtopäätöksiä siitä, miten ihmiset käyttäytyvät eristyksissä. Kirjan pohjalta tehty analyysi, että eristyksissä kehittyy väistämätön sekasorto ja anarkia, kuten Kärpästen herrassa, vaikka todellisuudessa sosiaalinen järjestys voi muodostua äärimmäisissäkin olosuhteissa sutjakkaasti. Tässä korostuukin lukijan ja yhteiskuntatutkijan tulkinnan vastuu lukemisessa. On pohdittava missä määrin kaunokirjallista tekstiä on mahdollista peilata todellisuuteen ja milloin se on kirjailijan mielikuvituksen tuotetta ilman totuudellista pohjaa.

Lisäksi pohdimme kannattaako kaikkea kaunokirjallisuutta pyrkiä tulkitsemaan tai onko tämä edes mahdollista? Toisaalta paljonko kirjallisuus kertoo itse kirjailijasta? Onko kaikesta sallittua kirjoittaa? Onko eettisempää kirjoittaa vaikeista asioista/tabuista kaunokirjallisuuden kuin tieteellisen tekstin kautta. Voiko tutkija vedota siihen, että hän vain tutkii asiaa, kun kaunokirjallisuudessa voi vedota siihen, että asia on vain fiktiota? Yhteiskunnalliset tutkimukset ovat aina yhteydessä tutkijan näkökulmaan. Tulisi muistaa, että näkökulmia on useita eikä ole välttämättä yhtä ainoaa totuutta.

”Sosiologia on eittämättä tiedettä, mutta myös taidetta, ja sitä ruokkii täsmälleen sama luova mielikuvitus, mikä musiikkia, maalaustaidetta, runoutta, proosaa ja draamaa” (Nisbet 1976, 9, ks. myös Weckroth 2020 sit. Suoranta & Pyyhtinen). Keskustelimme ryhmän kesken, kuinka etäiseltä tässä vaiheessa opiskelua sosiologian taiteellisuus meille tuntuu. Se ei vielä täysin välity meille asti. Lisäksi pohdimme, että jos artikkelin julkaisisi tiedeyhteisölle esimerkiksi runomuodossa, syntyisikö siitä tulkitsemisongelmia. Runoutta kuitenkin pidetään monitulkintaisena ja –ulotteisena kirjallisuuden muotona. Suhtauduimme jonkin verran skeptisesti tieteen ja taiteen samankaltaisuuteen.

Yhdistelimme kuitenkin tieteen ja taiteen teemoja keskustellessamme kaunokirjallisuuden tulkitsemisesta yhteiskuntatieteellisesi. Esimerkkinä käytimme feminististä kirjallisuudentutkimusta 1900-luvulla ja feministien tuolloista huomio siitä, kuinka kirjallisuuden kaanonissa on edustettuna joko vähän tai ei ollenkaan naiskirjailijoita. Millaista maailmankuvaa se tarjoaa? Mitä naiskirjailijoiden puute kaanonista kertoo senhetkisestä yhteiskunnasta? Huomiosta seurasi feminististä liikehdintää ja aktiivisuutta niin taiteiden kuin muunkin yhteiskunnallisen toiminnan saroilla.

Teimme huomion “vahvoista lauseista” tieteellisten tekstien lopussa ja alussa. Lainaukset tekstin alussa voivat ohjata tapaa, jolla näemme tutkimusartikkelin tai vaihtoehtoisesti lopussa herättää ajatuksia ja jättää pohtimana aihetta.

Näemme, että taidetta, musiikkia ja runoutta käytetään myös väylänä yhteiskunnallisten asioiden ilmaisemiseen. Lisäksi historiallisen ja yhteiskunnallisen kontekstin ymmärtäminen on olennaista taiteen ymmärtämisen kannalta.

”Mikä 3 kauhea este ’tiede’ onkaan sille, että voisi tehdä hyvään taiteeseen vertautuvaa hyvää tutkimusta; eli kuinka paljon enemmän tutkimuksista oppisimmekaan, jos lempeät sanat kokemus ja viisaus pääsisivät ohjaamaan tutkijan työtä vahvemmin kuin kovat ja pöyhkeät sanat tieto ja totuus.” (Eskola 1992, 110, sit. Suoranta & Pyyhtinen, 2-3.) Vaikka esimerkiksi teemahaastattelun voisi suorittaa ihmisläheisesti ja tutkittavia kuunnellen, “lempeästi”, tuleeko “tieto ja totuus” esteeksi tutkimusvastausten käsittelyssä, jolloin tutkimus metodit vievät taiteellisuuden tekstin tuottamisessa.

Pohdimme myös, että tutkijalla on valtaa päättää, onko hän osana yhteiskuntaa ja aikaansa vaikuttamassa siihen, vai pysyykö hän yksilönä/tutkijana, joka tutkii maailmaa pyrkimättä suoraa vaikuttamaan siihen. Joka tapauksessa yhteiskuntatutkijalla on mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan sekä tuottamalla tietoa yhteiskunnallisista ilmiöistä että käyttämällä tätä tietoa välineenä taistelussa maailman epäkohtia vastaan.

Tarkastelussa on ääni, kuva ja yhteiskuntatieteellinen mielikuvitus. Mitä ne tarkoittavat yhteiskuntatutkijalle? Mitä niiden avulla voi kuulla, kuvitella? Mitä ääni on, mitä häly, melu, kohina? Entä kuva? Miten tehdä yhteiskuntatutkimusta kuvista, elävästä kuvasta, dokumentista?

Tehtävä c) katsoimme Toimettomat-dokumentista ensimmäisen jakson. Mielikuvituksen rikastuttaminen.

Ääni ja kuva täydentävät toisiaan, jolloin on mahdollista päästä lähemmäs yksilön elinpiiriä. Normaalisti yksityistä ongelmaa pyritään tuomaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Dokumentti taas toi yhteiskunnallisen ongelman, koronan, yksityiselle tasolle ja näyttää miten se vaikuttaa eri ihmisten arkeen. Katsojan on helpompi samaistua yhteiskunnallisiin ongelmiin dokumenttien kautta verrattuna siihen, että lukisi pelkkää tekstiä. Vaikka itse ei kävisikään läpi samoja asioita, niin ongelmat tulevat kuitenkin lähemmäs katsojaa, jolloin erilaisia näkökulmia on helpompi ymmärtää ja ne luultavasti herättävät myös tehokkaammin ajatuksia.

Dokumentti kuvattiin videopäiväkirjana ilman mainittavaa kuvausryhmää. Henkilöhahmot kertoivat suoraa kameralle päivien tapahtumista, ajatuksista ja tunnetiloista. Pohdimme, miten kuvausryhmän puute on saattanut myös vaikuttaa merkittävästi tallennetun materiaalin moninaisuuteen. Dokumentti oli tunteellinen, se käsittelee avoimesti henkilöiden tunteita, sekä itsereflektion kautta sekä impulsiivisten tunnepurkausten saattelemana. Veikkaamme, että jos kuvausryhmä olisi ollut läsnä, näin monipuolista tunteiden näkymistä dokumentissa ei olisi välttämättä tapahtunut.

Dokumentti primäärilähteenä “koronakevään” tunnelmista on kokonaisvaltaista kvalitatiivista aineistoa, joka kykenee näyttämään osuvasti, miten ruohonjuuritasolla on suhtauduttu muuttuvaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Se ei ehkä toimi itsessään luotettavana aineistona kvalitatiiviselle tutkimukselle, mutta voi syventää ymmärrystä kevään 2020 tilanteesta.

Luentokertaa varten tehtävänä on lukea Maarit Wagerin artikkeli Tutkijuus ja tunteet ja keskustella ryhmässä sen virittämistä teemoista. Artikkeli löytyy Moodlen aineistokansiosta.

Perinteisesti tiedeyhteisö on nähty maskuliinisena maailmana, jossa tunteille ei ole tilaa. Kuitenkin tutkimukseen liittyy valtavasti tunteita, jotka eivät saa näkyä, sillä tämä saattaisi vaikuttaa epäammattimaiselta. Etenkin naisoletetuilla tunteiden näyttäminen saattaa jopa vaarantaa uskottavuuden tiedeyhteisössä. Toisaalta maskuliinisuuteen ei tyypillisesti ajatella kuuluvan voimakkaan tunteiden ilmaisun, vaan miesoletettuja pidetään usein hyvin rationaalisina ja järkevinä. Siinä missä naiseuteen “kuuluvat” tunteet miltei erottamattomana ominaisuutena, miesoletetuilla ei monessakaan kontekstissa ole sosiaalisesti hyväksyttävää ilmaista tunteitaan etenkään voimakkaasti.

Miten voisi edes motivoida itsensä omistautumaan aiheelle, joka ei herätä vahvoja tunteita? Olemme jo aikaisemmin keskustelleet ryhmässä, että ei ole välttämättä eettistä tehdä tutkimusta aiheesta, joka herättää tutkijassa kovin vahvoja tunteita. Kuitenkin työn imua voi olla vaikea saavuttaa tutkijan työssä, jos aiheestaan ei ole kovin innostunut. Tämä voi luultavasti vaikuttaa jopa negatiivisesti työn laatuun. Missä siis menee tunteiden näyttämisen ja kokemisen “sallittu raja” tiedeyhteisössä?

Ryhmässämme pohdittiin myös, että ihminen, joka vähättelee tunteellisuutta, ja erityisesti muiden tunteellisuutta, on ihminen, joka vähiten ymmärtää omia tunteitaan ja on jopa loppujen lopuksi impulsiivisempi kuin "tunteellinen" ihminen.

Alitajuinen kateus muiden tunteellisuudesta tuntuu uhkaavalta itselle? "Miksi tuo saa näyttää tunteensa mutta minä en?"

Keskustelimme myös erityisherkkyydestä. Erityisherkkyys konseptina: herkkä ärsykkeille, äänille, hajuille, valoille, tunteet tuntuvat fyysisinä ja niitä on vaikea kontrolloida.

Argumentti: jos hyväksyttäisi se, että ihminen on tunteellinen ja että tunteet ovat asia mitä ei tarvitse salata, pahan olon tunteet on tärkeitä ilmaista, ja että ei ole niin, että pahaa oloa ei ole olemassa – ei tarvittaisi "erityisherkän" käsitettä. Laajennetaan "hyväksyttävien tunteiden ja tunteiden ilmaisujen tapoja" laajemmalle, jolloin jopa erityisherkkyys voisi olla normaalia. Helpottaisi ihmisiä, joilla on erityisherkkyys, sillä turhaa (ja osin leimaavaa) diagnostiikkaa ei tarvittaisi.

Toisaalta normalisointiinkin voi liittyä ongelmia. Jos tunneherkyyttä normalisoidaan, jotta se ei olisi leimaavaa saattaako se tulla kokonaan sivuutetuksi? Esimerkiksi herkkyys jäisi huomiotta avokonttorissa koska kaikki laitetaan samalle viivalle. Toisaalta leimaavuuden poisto auttaisi henkilöä puhumaan asiasta ja korjata se.

Nainen saa olla tunteellinen – milloin miehelle on sopivaa olla tunteellinen?

Urheilussa (Olisiko esimerkki tilanteesta jossa on hyväksyttävämpää näyttää vahvasti positiiviset tunteet muttei negatiivisia?)

Pelatessa

Hautajaisissa

Symbolisesta interaktionismista nousi pohdintaa, miksi, miten ja missä tilanteissa eri sukupuoliset ihmiset tarkkailisivat tai hillitsisivät tunnereaktioitaan. Keskustelussa nousi esiin transnäkökulma: oman tunneilmaisun ja sosiaalisen ulosannin kyttääminen sukupuolinormien perusteella tuntui ensinäkemältä transerityiseltä kokemukselta. Pohdimme, että cismiehillä hauraan maskuliinisuuden kysymykset ja cisnaisilla Wagerinkin tutkima uskottavuuden teema voisivat ajaa omien tunteiden tarkkailuun ja rajoittamiseen sukupuolinormien puitteissa. Käytännön esimerkki: kulttuuritausta vaikuttanut siihen, miten pääsykokeisiin on suhtauduttu ja etenkin siihen, miten on ollut hyväksyttävää esittää pettymystään kokeen epäonnistuessa. Korealaiset kaverit kokivat etteivät (miehinä) saaneet näyttää pettymystään epäonnistumisesta etenkin koska kyse oli omasta suoriutumisesta.