Julkisen sosiologian projekti/YKT200 Sosiaalinen järjestys ja yhteiskuntatieteellinen mielikuvitus, syksy 2021/kolmiodraama

Viikko 1

Luimme C. W. Millsin Intellektuaalinen ammattitaito –tekstin. Teksti herätti meissä paljon ajatuksia, joita luettelemme tässä:

“eivät erota työtään muusta elämästä”

- shokeeraava aloitus,

- pelottava koska opiskelee vasta tokaa vuotta ja yhtäkkiä koko elämän pitäisi olla työmoodilla

- toisaalta innostavaa, koska tunnistamme tätä käyttäytymistä jo itsessämme

- Koska opiskelemme yhteiskunnan tutkimusta, niin se tulee olemaan koko ajan ympärillämme

“Yksi hyvän käsityöläisen tunnusmerkki on mielestäni se, että hän kykenee samalla sekä luottamaan omiin kokemuksiinsa että epäilemään niitä”

- Itsekriittisyyttä löytyy, mutta itsevarmuus puuttuu

- Tuli sellainen fiilis, ettei itse ole vielä valmis tutkijaksi, mutta mielenkiinto sitä kohtaan kasvoi

- Uskotaan meidän itsevarmuus kehittyy tulevien vuosien aikana

“hakeutuu sellaisten ihmisten pariin, jotka haluavat kuunnella ja puhua”

- Ainakin muut opiskelijakaverit on samassa yhteiskunnallisessa tutkijamoodissa

- Yhteiskunnan ongelmia ei pääse pakoon, esim. muiden opiskelijoiden Instagram (hyvä juttu)

“kirjallinen työ tulisi esittää niin selkeällä ja yksinkertaisella kielellä, kuin aihe ja ajattelu sallivat”

- Ristiriitaista, koska on kiva ja lukee ja kirjoittaa tekstiä, jota on helppo ymmärtää, mutta toisaalta tieteellisen tekstin ei tarvitse olla arkipäivästä tekstiä

- On erikseen olemassa tieteen yleistajuistaminen

- Olemme itsekin huomanneet esseissämme, että sorrumme pitkiin ja vaikeaselkoisiin lauseisiin, koska se kuulostaa mukamas “ammattimaisemmalta”

- On jäänyt kuva esim. lukiosta, että tieteellisen tekstin on pakko vaikeaa

Loppujen lopuksi olemme sitä mieltä, että teksti oli mielenkiintoinen. Se herätti kiinnostuksen tutkijan työtä kohtaan aivan uudella tavalla. Varsinkin kivat vinkit lopussa olivat hyödyllisiä. Emme malta oppia enempää.

(Emme malta olla oppimatta lisää.)

Viikko 3

Robert Dahlin klassisen määritelmän mukaan "valta on A:n kyky saada B tekemään jotain, jota B ei ilman A:n vaikutusta tekisi". Tekstissä vallankäyttö perustuu vahvasti niin fyysiseen kuin henkiseenkin alistamiseen. Kertojan isä sekä kiusaavat koulutoverit esiintuovat valtaansa pahoinpitelemällä, milloin kertojaa, baarin edustalla olevia humalaisia ja eläimiä. Toisaalta kertojaan kohdistetaan alistavaa kielenkäyttöä luokittelemalla hänet esimerkiksi laihaksi sekä homoksi. Väkivallan ohella valta-asetelmia tuodaan esille siis myös verbaalisilla valinnoilla. Lisäksi valtasuhteet tulevat ilmi kertojan vanhempien suhteessa, jossa äidin pyynnöt kantautuvat kuuroille korville isän päättäessä toimia. Henkilöhahmojen ulkopuolella kertoja toteaa tunteista kärsimyksen olevan kokonaisvaltaista: "Kärsimys nyt vain on totalitaarista: se tuhoaa kaiken mikä ei sovi sen järjestelmään." Tässä suhteessa kärsimyksellä on valtaa mahdollisesti enemmän kuin millään yksittäisellä hahmolla. Pohdimme ryhmässä tekstin pohjalta, ohjaako niin isän kuin kiusaajienkin käytöstä pohjimmiltaan kärsimys.

Luokitteluilla rakennetaan yhteiskunnallista todellisuutta lokeroimalla asioita erilaisten määritteiden alaisuuteen. Luvussa tehdään lukemamme mukaan ainakin seuraavia luokitteluja: laihat, tulokkaat, työläiset, porvarit, älyköt, homoseksuaalit. Nämä luokittelut edustavat henkilöhahmoille joko tavoittelemisen arvoisia luokkia tai päinvastoin luokitteluita, joihin ei välttämättä haluttaisi kuulua. Usein yhteiskunnassa luokitteluiden välille syntyy kokemuksia vastakkainasetteluista, joita tästäkin tekstistä on voimakkaasti havaittavissa. Kertojan puhuessa esimerkiksi Pariisissa opiskelevista kavereistaan hän kertoo ennemmin valehtelevansa vanhempiensa olevan "boheemeja älykköjä", kuin myöntämällä näiden laiminlyöneen tämän hammashuollon lapsuudessa.

Viikko 4

Kiinnittävät ja kuluvat siteet: vieraantuminen ja vastarinta työssä -teksti herätti meissä monia ajatuksia.

Yleisesti tekstistä

- haastoi paljon meidän omaa ajatteluamme,

- paikoittain ärsyttävä, sillä se ei antanut mitään ratkaisua tai neuvoa.

- Tosin teksti oli essee, joten sen ei tarvitsekaan antaa mitään vastausta.

- välillä myös provosoiva ja ristiriitainen.

- oli myös kiva, että naisnäkökulma oli erikseen

- kritisoi vuorotellen työtä sekä kapitalismia, mikä vaikeutti tekstin perässä pysymistä ja teki siitä paikoin sekavaa

Uuvuttava työ

- sekä luovan työn että liukuhihna työn aiheuttavan työntekijöissä uupumista. Kirjoittaja vaikutti olevan sitä mieltä, että kaikki työ aiheuttaisi uupumusta.

- kaikki työ huonoa ja kaikki tavat toipua ovat huonoa

- mikä olisi sellainen työ, josta ihmiset nauttivat eikä se aiheuttaisi uupumusta.

- kaikki eivät voi myöskään tehdä haluamaansa työtä ja kaikki työ ei ole kivaa

- nykyään työ on myös yksilöityneempää vrt. viljapeltoihin

- miten myös saada oman työn tulokset näkyviksi

- teksti puhui usein myös siitä, että työ seuraa kaikkialle ja on näin uuvuttavaa

- Millsin teksti intellektuaalinen ammattitaito: “yhteiskuntatutkija tekee koko ajan työtä”

- Tässä paha asia

Auki kirjoittajan tavoite

- ”Ratkaisuja työelämän henkiseen kuormittavuuteen etsitään jumppapalloista, ”itsensä johtamisesta”, mindfulnessista, ”resilienssivalmennuksesta”, ”omien rajojen tunnistamisesta” ja lääkkeistä”

- onko tämä kirjoittajan mielestä huono asia

Mielenterveysongelmat yhdistettynä työntekoon

- teksti puhui usein siitä, että mielenterveys ongelmat johtuvat uuvuttavasta työstä

- Voi ihan hyvin johtua jostain muusta

- kuten yksilöllistymisen kehitys, ihmiset eivät ole samanlainen ryhmä, ei tiivistä lähiyhteisöä

Dynaaminen vakauttamisen kriisi

- toimintalogiikka itseään tuhoava

- ”jos emme jatkuvasti kasva ja innovoi, talous, demokratia ja hyvinvointivaltio sortuvat, ja suistumme köyhyyden ja epävakauden syövereihin. Mutta jos jatkamme rajatonta kasvua, kiihtymistä ja laajenemista, päädymme vääjäämättä ekokatastrofiin.”

- Herätti ajatuksia, sillä moni meidän ongelmamme on tällainen

- Esim. Talouskasvu vs. Ekokriisi

Yksitoista teesiä -teksti opetti paljon uusia asioita, mutta asiat eivät olleet yllättäviä.

Pohdimme ryhmässämme objektiivisuutta.

- On totta, että ei pysty ole täysin objektiivinen

- Tietyllä tapaa pitää olla objektiivinen, mutta täydelliseen objektiivisuuteen on mahdotonta päästää. Mielipiteitten ei pitäisi kuitenkaan vaikuttaa tutkimuksen tulokseen.

- Tarvitaan ihmisiä, jotka tuottavat mahdollisimman objektiivista tietoa. Objektiivinen tutkimus on useammalle ihmiselle suunnattua, eikä tavoita vain samaa mieltä olevia ihmisiä.

”käyttää sellaisia käsitteitä, joita valtavirtatutkimuksessa on hyljeksitty, kuten työväenluokka, kapitalismi, sorto ja valtaeliitti.”

- yllätyksenä se, että esimerkiksi kapitalismi on valtavirtatutkimuksessa hyljeksitty käsite.

- Emme ole vielä kyllä kerenneet lukemaan paljon tutkimuksia, joten ei ihme.

Molemmissa teksteissä

- Yhteiskuntatieteilijällä saa olla omia mielipiteitä tutkimuksessa

- Ei ole pakko olla täysin objektiivinen

Viikko 5

Luimme ja keskustelimme ryhmässä Juha Suorannan ja Olli Pyyhtisen artikkelista “Kaunokirjallisuuden käyttö yhteiskuntatutkimuksessa” teoksesta Tutkiva mielikuvitus (2021). Teksti herätti meissä erilaisia, paikoin jopa ristiriitaisia ajatuksia kaunokirjallisuuden paikasta yhteiskuntatutkimuksessa.

Aluksi pohdimme kaunokirjallisuuden ja yhteiskuntatutkimuksen yhdistämisen positiivisia puolia. Mielestämme tieteellisen tekstin sijaan kaunokirjallisten teosten kirjoittaminen on itselle usein helpompaa ja mieleisempää. Tämän takia oli mukavaa lukea siitä, kuinka erilaisia tekstityylejä voi sekoitella tutkimuksissa. Kaunokirjallisten teosten lukeminenkin saattaa usein olla sujuvampaa ja mielenkiintoisempaa. Pohdimme sitä, kuinka eri tavalla esimerkiksi romaaniin uppoutuu kuin tieteelliseen tutkimukseen. Lisäksi kaunokirjalliset teokset saattavat olla meille enemmän arkipäiväisesti läsnä. Tunnistimme esimerkiksi, että itseään lähimpänä esimerkkinä aiheesta voisi olla lyriikat, tarkemmin yhteiskunnallinen räppi. Totesimme, että sillä on paljon annettavaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kaunokirjallisesti tuotetut yhteiskuntatutkimukset saattavat myös tavoittaa laajempaa yleisöä pelkkien muiden tutkijoiden sijaan.

Hyvien puolien lisäksi pohdimme tilanteita, missä menee kaunokirjallisuuden hyödyntämisen raja tutkimuksessa. Mielestämme myös tieteellisellä tyylillä kirjoitettuja artikkeleita ja tutkimuksia tarvitaan, jotta voimme jakaa ja saada selkeästi ilmaistua “faktaa” yhteiskunnasta. Siksi on tärkeää, etteivät kaikki tutkimuksemme ole artikkelissa mainittuja “sotkuisia tekstejä”. Kaunokirjallisuus on yleensä myös aina jossain määrin mielikuvituksen tuotetta, vaikka perustuisikin tosi tapahtumiin. Keskustelimme siitä, missä vaiheessa kaunokirjallisuuden tapa manipuloida todellisuutta kääntyy tieteen tarkoitusta vastaan. Tieteen tulee kuitenkin aina pyrkiä totuuteen, kun taas kaunokirjallisuuden ei.

Viikko 6

Havainnoimme kauppakeskus Ratinan äänimaisemaa ruuhka-aikana 19.10. kello 17-18.

Mainokset ja musiikki

- Mainokset eivät erottunut musiikista erityisesti, ei pompanneet esiin

- Kummatkin olivat suhteellisen hiljaisella

- Rauhallista ja positiivista musiikkia, sekä valtavirtaan sopivaa (pop-musiikkia)

Puhe ja vuorovaikutus

- Kaiken ikäisiä ihmisiä äänen perusteella

- Ihmiset puhuivat yleensä vain tutuilleen, ei otettu kontaktia tuntemattomiin ihmisiin

- Ihmisten äänet olivat tasaisia ja rauhallisia, pois lukien vauvan itku

Tekemisen äänet

- Ihmisten kävelyrytmit olivat erilaisia

- Ei erottunut esimerkiksi korkokenkien ääntä

- Viereisestä kahvilasta kuului syömisestä johtuvaa astioiden kolinaa, ei erityisemmin erottunut muusta taustamelusta

- Kuului muovipussien kahinaa

Varashälytin

- Kaikista erottuvin ääni

- Kaikki ihmiset pysähtyivät katsomaan

- Tuli useamman kerran

- Ei aiheuttanut suurta häslinkiä, kaupan henkilökunta ei tullut katsomaan mitä tapahtui

- Ei ollut kyse oikeasta varastamistilanteesta

Päätelmät

Mainokset sopivat kauppakeskuksen miljööseen, koska ne kehottavat ihmisiä kuluttamaan. Mainoksien äänensävy oli hyvin positiivinen, joka tekee kuluttamisen ja ostamisen vaikuttamaan hyvältä päätökseltä. Mainoksien äänensävy ei ollut käskevä vaan enemmänkin houkutteleva. Musiikki on valittu selkeästi sen mukaan, että se miellyttäisi mahdollisimman monia eikä erottuisi erityisesti. Laulut sopivat myös yhteen, eikä biisien vaihduntaa huomannut. Vaikka musiikki oli selkeästi taustamusiikkia, on sillä tärkeä rooli tilan äänimaiseman täydentämisessä. Hyvä ja positiivisesti latautunut musiikki kannustaa ihmistä viettämään kauppakeskuksessa enemmän aikaa, ja näin tekemään enemmän ostoksia. Taustamusiikki on myös tärkeä osa taustamelua. Se sitoo yhteen ja pehmentää muutenkin äänekästä ympäristöä. Ilman musiikkia kauppakeskus voisi kuulostaa kolkolta, sillä peittää esimerkiksi ilmastointilaitteista syntyvät melut.

Useille kauppakeskuksessa oleminen oli sosiaalinen tapahtuma, siellä vietettiin aikaa perheen tai muiden tuttujen kanssa. Aikaa ei käytetty uusia sosiaalisia kontakteja luodessa. Kauppakeskus ei ole ideaalein paikka luoda uusia ihmissuhteita, koska ihmisillä on päämäärää ja varsinkin Suomessa kauppakeskus ei ole sosiaalisesti hyväksytty paikka puhua tuntemattomilla. (Vrt. Kauppakeskus vs harrastukset, baarit tms.)

Ainoa erottuvat ihmisen ääni oli vauvan itku. Pohdimme sitä, että koska vauva ei ole vielä sosiaalistunut, se ei ymmärrä yhteiskunnan sosiaalisia normeja. Tietenkään vauva ei ole vielä kehittynyt nii paljon, että voisi tällaisia asioita. Sen takia se on hyväksyttävämpää, että vauva parkuu verrattuna esimerkiksi aikuisen ihmiseen. Tunteiden hallinta julkisella paikalla on osa suomalaista kulttuuria, koskien useita huomiota kiinnittäviä tunteita.

Selkeästi erottui hidas- ja nopeatempoisia askeleita. Tästä voi päätellä, sekä sen että ihmiset kävelevät eri tahdilla, että ihmisillä on eri tarkoitusperiä olla kauppakeskuksissa. Joillakin oli selvästi kiire ja he olivat vain tekemässä ostoksia. Kukaan ei kuitenkaan juossut, eikä se sopisikaan kauppakeskuksen sosiaaliseen kehykseen. Toiset sen sijaan olivat selkeästi viettämässä vapaa-aikaansa. Erityisesti vanhukset ja nuoriso “hengailivat” päämäärättömästi kauppakeskuksessa. Kahviloista tulevat kahvikuppien kolina sekä puheen sorina viittaa selkeästi siihen, että siellä oli sosiaalista kanssakäymistä rennossa meiningissä. Kahvilakulttuuri onkin yleinen sosiaalinen tapaamismuoto. Kauppakassit ovat keskeinen osa kauppakeskuksen äänimaisemaa, koska ne kertovat paikan tarkoitusperästä. Muiden ihmisten kauppakassit saattavat luoda houkutusta tai painetta kuluttaa itsekin enemmän. Toisaalta ihmisten järjetön kulutus (muovipussi konkretisoi) saattaa herättää joissain ihmisissä halveksuntaa nykyisen maailman tilanteen valossa. Tämän pohjalta päädyimme pohtimaan muovipussien maksullisuutta.

Mielenkiintoisin poikkeama kauppakeskuksen äänissä oli yhden liikkeen laukeava varashälytin. Kyseessä ei ollut varastamistilanne, vaan hälyttimet reagoivat ilmaan syytä. Silti kaikki seisahtuivat paikalleen ja kääntyivät katsomaan mistä on kyse. Se kertookin kuulumattomuudesta yleiseen äänimaisemaan. Syitä tähän ovat muun muassa äänen kovuus sekä tunnistettavuus jonkinlaiseksi hälytykseksi, poiketen normaalista tilasta. Ihmisten luonnollinen reaktio on kiinnittää huomiota yllättäviin ääniin. Sen lisäksi ihminen on myös utelias ja haluaa nähdä mitä mahdollisessa varastamistilanteessa tapahtuisi. Sosiaalisesti tällainen ääni voi herättää ihmisessä epäilyksen ja paheksunnan tunteen niitä ihmisiä kohtaan, jonka takia varashälytin laukesi. Myös ne ihmiset, joiden takia hälytin soi, ovat häpeissään ja hämillään, sillä pelätään minkälaisen mielikuvan muut saavat tilanteesta.

Kun kauppakeskuksissa keskittyy ympäröiviin ääniin, voi huomata kuinka äänekäs tila se oikeastaan onkaan. Tämä tuli tietynlaisena yllätyksenä meille. Tasaista taustamelua oli niin paljon, ettei sen äänekkyyttä edes huomannut. Sosiaalisena ilmiönä kauppakeskuksen melu luo raamit sen sosiaalisille normeille. Ihminen mukautuu muiden melutasoon, eikä esimerkiksi huuda tai muuten mekastele. Toisaalta kauppakeskuksen äänimaisema on rento ja kannustaa shoppailemaan, mutta samalla avoin kiireelle.

Viikko 7

- Tällä alalla harvoin tutkimuskohteita, jotka eivät herätä tunteita.

- Ok näyttää tunteita ja tärkeää tunnistaa ja hyväksyä omat tunteet tutkijana ja kysyä, minkälaisia tunteita aiheesta herää ja miksi. Itsereflektio osana tutkimusta.

- Tunteiden tutkiminen sekä näyttäminen voi sekä avata uusia näkökulmia aiheeseen että tehdä tutkimuksesta lähestyttävämpää

- Merkittävää tunnistaa omat voimavarat, näissä apuna vertaistuki ja esimerkiksi työterveyshuollon kautta saatava terapia

- Tunteiden vaikutukset on kuitenkin tärkeää pitää poissa objektiivisesta tutkimuksesta (mm. sanavalinnat), elleivät ne kuulu tutkimuksen rajaukseen. Tämä mahdollistaa tutkimuksen lukijan luoda oma käsitys tutkimuskohteesta.

- Haastavaksi koimme tutkijan aseman haastattelutilanteissa, kuinka paljon esimerkiksi luonnostaan voimakkaasti empaattiset ihmiset voivat näyttää omia tuntemuksiaan ulospäin?

- Kuinka läheinen suhde tutkijalla ja tutkimukseen osallistuvalla henkilöllä voi olla tutkimuksen ulkopuolella?