Julkisen sosiologian projekti/YKT200 Sosiaalinen järjestys ja yhteiskuntatieteellinen mielikuvitus, syksy 2021/Legendat

Viikkotehtävä 1 :

Ryhmämme päällimmäisenä tunteena hieman ristiriitainen kuva tekstistä.

Helpotus siitä, että ei ole pakko opetella kirjoittamaan mahdollisimman vaikeaselkoisesti ja hankalia termejä käyttäen ollakseen osaava ja varteenotettava asiantuntija.

• Ristiriitaista, koska ryhmämme koki, että itse tekstin kieli oli melko koukeroista ja vaikeasti ymmärrettävää.

Jatkuva avarakatseisuus, innostus ja uteliaisuus rikastuttaa elämää ja auttaa huomaamaan, että monilla asioilla voi olla yhteys.

• Toisaalta, jos henkilökohtainen identiteetti sekoittuu työidentiteettiin, ottaako työstään saaman kritiikin henkilökohtaisena loukkauksena?

• Onko jatkuva havainnointi, ympäristön analysointi sekä tietoisuus asioista kuormittavaa hermostolle → kärsiikö tällöin sosiologinen mielikuvitus?

• “Teet työtäsi kaiken aikaa”

• Onko kaikki ajattelu yhdentekevää kaikessa kehämäisyydessään? Missä vaiheessa tutkija saavuttaa tyytyväisyyden työssään?

Omien oivallusten ja ideoiden ylös kirjoittaminen toisaalta hyvä vinkki, sillä asia siirtyy pois ajatuksista.

Jäimme pohtimaan Millsin ideoiden ja ajatusten käytännöllisyyttä; olemme jokainen sisäistäneet työn ja vapaa-ajan erottamisen tärkeyden, joten Millsin ohjeet tuntuvat vieraalta nykypäivän kontekstissa.

Viikkotehtävä 3:

Luimme Ranskalaiskirjailija Édouard Louis'n romaanista Ei enää Eddy (2019) pienen pätkän ensimmäisestä luvusta. Pohdimme, sitä miten valta ja luokittelut tulevat esiin tekstistä.

Ensin huomasimme, kuinka kiusaajat osoittivat valtaansa kiusattua kohtaan:

-Kiusaamisessa on aina kyse valtasuhteista ja valta kohdistetaan heikompaan. -Pohdimme myös sitä, että luokitteliko päähenkilö myös itse itsensä alempiarvoiseksi, koska hän niin sanotusti hyväksyi kiusaamisen. Esimerkiksi hän alistui sekä vanhempiensa että kiusaajien vallankäytölle, ja myöntyi näiden tahtoon. (Ei pyyhkinyt räkää naamaltaan, alkoi lihottaa itseään)

Aikuisten ja sukupuolten väliset valtasuhteet:

-Parisuhteen dynamiikka, mies omistaa niin sanotusti naisen. -Pohdimme, kuinka tässä näkyi sukupuolisidonnainen valtasuhde, naisella ei ole niin sanotusti oikeutta päättää itsestään. -”Söpöliini” – termillä viitataan söpöyden olevan ei-maskuliininen ominaisuus ja täten alempiarvoinen piirre. Tämä ilmentää sukupuolten välistä valtaeroa ja naisten alempiarvoisuutta. -Päähenkilöä haukuttiin myös homoksi, ja siitä tuli esille seksuaalivähemmistöjen heikompi valta-asema.

Vallan kaksi puolta:

-Henkinen valta sekä fyysinen valta. -Fyysinen valta näkyy aikuisten miesten välisenä väkivaltana sekä kiusaamisena. -Henkinen valta näkyy kiusaamisena, joka vaikuttaa mielenterveyteen. -Kaikilla puheteoilla voidaan luoda valtaa näkyväksi. Esimerkiksi aikuisen ja lapsen välisessä puhetilanteessa tämä voi tulla esille.

Luokkavaltasuhteet:

-Yhteiskuntaluokkien erot. Mietimme, kuinka yleensä huono-osaisuus kasaantuu tietyille henkilöille. -Etenkin kirjan päähenkilölle kasaantui huono-osaisuus: kiusattiin koulussa, hän oli köyhästä perheestä ja isä oli väkivaltainen. Hän oli niin sanotusti alempiarvoinen niin kotona kuin koulussakin. -Hän oli altavastaaja kaikissa ihmissuhteissaan, tämä heijastaa sitä, kuinka yhteiskunnassa huono-osaisuus kasautuu samoille ihmisille. -Päähenkilö valehteli myös vanhempien taustasta, tulkitsimme että hän häpesi omaa yhteiskuntaluokkaansa.

Ihmisen ja eläimen välinen valtasuhde:

-Tekstissä ihminen on eläinten yläpuolella ja osoittaa valtaansa eläimiä kohtaan.

Viikkotehtävä 4

-Naisten uupumus liitetään naisille tyypillisiin yksilöpsykologisiin tekijöihin, kuten tunnollisuuteen ja kiltteyteen. Pohdimme sitä, että onko kiltteys ja uupumus siis huonoja asioita? Eikö näitä työntekijän piirteitä tulisi arvostaa? Uupuminen ei ole esimerkiksi ihmisen persoonasta johtuva, tai ihmisen oma vika.

-Naisten piilotyö, joka ei näy: kodinhoitotyöt, lastenhoitotyöt, perheen arjen hoitaminen ja käytännönjärjestelyt. Naisten tekemää piilotyötä ei nähdä, mutta ne kuormittavat omien töiden lisäksi.

-Yhteiskunnassa kunnioitetaan ja arvostetaan tehokkuutta: työntekijöiden hyvinvointi on välineellinen arvo, sillä hyvinvoiva työntekijä -> suorituskeskeinen, tuottava.

-Työntekijän huolehdittava hyvinvoinnistaan, jotta ylläpitää työkykyä ja jaksaa suoriutua työstä mahdollisimman hyvin. Uuvuttaako hyvinvoinnin tavoittelu? Tuleeko hyvinvoinnin tavoittelusta pakkomielteistä? Hyvinvoinnin tavoittelusta ylipäänsä tullut tietyllä tapaa "trendi".

-Tietyn ideologian mukaan työntekeminen: esimerkiksi hoitotyötä voisi tehdä koko elämän, mutta kääntöpuolena raha ja suorittaminen päätavoitteena, ei työntekijän hyvinvointi. Jos työpaikan arvot eivät kohtaa omien arvojen kanssa, työnteko ei voi olla antoisaa ja on mahdollisuus uupua.

-Uupunut ei myöskään usein saa työstä sitä palkkiota, mitä työn eteen tekee. Esimerkiksi tekemää työtä ei usein arvosteta, mutta palautetta saadaan tekemättä jättämisestä. Tällöin työ voi menettää merkityksensä.

-Avun ja tuen hakeminen uupumukseen: saadaanko apua silloin, kun sitä tarvitaan? Kynnys hakea apua voi olla suuri, ja tilannetta pahentaa entisestään, jos ammattilaiset eivät ota tosissaan uupuneen oireita tai tarvetta sairauslomalle.

-Työuupumusta ei voi diagnosoida, eikä siihen voida antaa sairauslomaa; se diagnosoidaan esimerkiksi masennuksena. Onko oikein antaa väärä diagnoosi?

-Tunne siitä, että työstä pitäisi olla kiitollinen ja kyllä työtä jaksaa tehdä, koska epävarmat ja kilpaillistuneet työmarkkinat. Kynnys hakea apua uupumukseen lisääntyy?

-Huomattiin yhteys Millsin ajatuksiin: vieraantuminen ja työn merkityksettömyys.

-Pohdimme, miten työhön haetaan tietynlaista tyyppiä ja persoonaa. Miten työntekijän persoonasta on tullut työväline, esimerkiksi ulospäinsuuntauneisuutta arvostetaan työnteon osaamisen kustannuksella. Onko työelämässä tilaa erilaisille persoonille?

-Nostimme esiin sen, miten esimerkiksi sisäänpäinsuuntautuneella voi olla "työpersoona", hän voi olla puhelias ja omata hyvät asiakaspalvelutaidot. Toisaalta, he voivat tuntea tällöin myös tätä Millsin kuvailemaa "vieraantuneisuutta" omaan itseen, ja näin ollen uupua herkemmin?

-Hyvä, että taistelevaa tutkimusta on, että saadaan huonompiosaisten ääni kuuluviin, myös itsekriittisyys tärkeää.

-Vaikka taistellaan heikompien puolesta; heitä ei ajatella "raukoiksi", vaan he nähdään samanarvoisina ihmisinä ja aktiivisina toimijoina.

-Taistelevan tutkimuksen avulla myös monet näkökulmat esiin ja kuuluviin.

-Taistelevan tutkimuksen avulla halutaan saada näkyväksi yhteiskunnalliset ongelmat tai ratkaista ne -> Voitaisiinko taistelevan tutkimuksen avulla vaikuttaa esimerkiksi työuupumisen lisääntymiseen, helpottamalla työoloja tai vaikuttamalla työhyvinvointiin?

Viikkotehtävä 5

- Voisi rikastuttaa tieteen tekemistä

- Inspiroiva ja silmiä avaava teksti

- Yhteiskuntatieteiden sijoittuminen luonnontieteiden ja kaunokirjallisuuden väliin,

- Kaikkia asioita ei voi todistaa todeksi, kuten esimerkiksi useasti luonnontieteissä, mutta eroja kuitenkin kaunokirjallisuuteen

- Molemmilla on tavoite vaikuttaa ja herättää ajatuksia, kirjailija haluaa herättää tunteita tai vaikuttaa yhteiskuntaan, ne eroavat siinä toisissaan, että tutkijalla on myös tieteellistä tutkimusta taustalla.

- Yhteiskuntatieteet sisältävät pohdiskelua yhteiskunnan tilasta, eikä tarkkoja objektiivisia faktoja yhteiskunnasta, sillä tällaisten luominen lähes mahdotonta

- Tieteen jatkuvuus, aina löytyy uusia suuntia ja mielenkiintoisia tutkimuksen aiheita ja näkökulmia yhteiskuntatieteissä ja kaunokirjallisuudessa, jotka täydentävät toisiaan.

- Näkökulmien mahdollisuus, vapaus yhdistellä asioita kaunokirjallisuuden tavoin

- Kaunokirjallisuus tekee tutkimuksesta tajuttavampaa pelkän akateemisen kielen sijaan

- Vaikka kieli olisikin välillä akateemista, aiheet ovat arkipäiväisiä ja moni kokee ilmiöitä elämänsä aikana, mikä tekee niistä helposti lähestyttäviä laajalle joukolle ihmisiä.

- Fiktiolla pyritään pääsemään mielen sisään, josta faktoilla on tieteessä luotu tietynlainen kuva

- Kaunokirjallisuus tai runollisuus voi havainnollistaa vaikeaa faktaa

- Taiteelliset teokset ovat hyviä viittauskohteita, sillä monet romaanit ja runot heijastavat aikaansa ja yhteiskuntaansa, jossa taiteilija on elänyt

- Taiteiden merkitystä yhteiskuntatieteissä ei tulisi vähätellä

- Toki näkemykset ja tulkinnat ovat taiteilijan subjektiivinen kokemus

- Yhteiskuntatieteellinen näkökulma avaa uuden tavan tulkita kaunokirjallisuutta ja sitä mikä on taiteessa esim. huumorissa suotavaa ja mikä ylittää paheksuttavan rajan - Onko uhka tieteellisyydelle, että kirjoittajan oma ääni kuuluu liikaa kirjoitettaessa taiteellisesti ja tulkinnallisesti?

Viikkotehtävä 6

Valitsimme analysoitavaksi kuvaksi Sanna Marinin Instagramissa olevan kuvan, jossa hän poseeraa Time-lehden kannessa. Julkaistu 18.2.2021. - Kuva viestii vaikutusvaltaa ja voimaa

- Kuvasta havaittavissa yhteiskunnassa tapahtuva muutos, nuori naisjohtaja suuressa roolissa

- Kuvassa katse on käännettu "kohti tulevaisuutta", erityisesti poikkeusaikana tämä on tärkeää

- Time-lehti kansainvälinen ja tunnettu eli Suomelle myös suuri asia, että suomalainen henkilö valittu kanteen

- Alaviistosta otettu kuva saa kohteensa näyttämään vahvalta ja voimakkaalta

- Poikkeusaikana halutaan erityisesti korostaa vahvoja johtajia ja heidän tuomaa turvallisuutta

- Kaikki huomio on keskitetty vain ja ainoastaan henkilöön, sillä tausta on riisuttu ja yksinkertainen. Marinin asustus on myös hyvin pelkistetty.

- Ylipäätään poliitikon poseeraaminen lehden kannessa on jo yhteiskunnallinen ilmiö ja valinta. Samalla myös Suomea valtiona nostetaan esille ja erityisesti suomalaista tasa-arvoa, nainenkin voi johtaa maata.

Viikkotehtävä 7

- Emme tulleet aiemmin ajatelleeksi, että tutkijat työstävät tunteiden kanssa samanlaisia prosesseja kuin esim. terapeutit joutuvat tekemään. Ammattiroolissa pysymisen opetteluun menee aikansa ja rajan vetäminen voi olla hankalaa. Kuinka olla samalla empaattinen, myötätuntoa antava kuuntelija ja toisaalta taas asioita tieteellisesti tarkasteleva asiallinen tutkija. Tulisi myös pysyä sen verran etäällä, ettei tutkittava kiinny tutkijaan liikaa, koska jossain vaiheessa tutkimus päättyy ja eron hetki koittaa.

- Onko vaarana, että tutkimustulos vinoutuu tai värittyy liikaa tutkijan omilla tunnepitoisilla tulkinnoilla ja kokemuksilla? Ihminen tulkitsee monesti muiden ajattelevan ja kokevan asiat samalla tavalla kuin itse kokee. Voiko tutkija ns. ylitulkita tutkittavaa: luulla samastuvansa vaikka kaikki kokevat asiat eri tavoilla? Voiko tutkijan omat esim. traumaattiset kokemukset tulla liian lähelle kenttätyössä, jolloin tietyt asiat jäävät ehkä käsittelemättä, koska se on liian vaikeaa? Vaarantuuko tieteellisyys tunnepitoisten tulkintojen takia?

- Tutkijan rooli haastava ja kiinnostava. Kuvaukset empaattisista kohtaamisista saivat ensimmäistä kertaa kiinnostumaan tutkijan työstä: tutkiminen voi olla myös kohtaamisia, tunteiden käsittelyä ja tulkitsemista, ei pelkkiä numeroiden pyörittelyä ja tilasto-ohjelmien käyttöä. Tutkijalta ei vaadita vain alansa asiantuntemusta ja tutkimuksen tekotaitoa, vaan myös sosiaalisia taitoja. Tutkijan ihmissuhdetaidot varmasti keskeinen tekijä siinä, paljonko tutkittava haluaa avata asioitaan tutkijalle  vaikuttaa koko tutkimuksen sisältöön ja lopputulokseen. Otetaanko tätä näkökantaa riittävästi huomioon arvotettaessa tutkijoita keskenään?

- Psykologian mukaan tunteiden tehtävä on viestittää meille se, mikä meille on merkityksellistä. Tämä on anti tutkimuksen kannalta. ”hot spotteja” tarkastelemalla voimme tulla tietoisemmiksi, siitä mihin tutkimuksella pyrimme vaikuttamaan. Mitä asioita koitamme tutkimustulostemme avulla tuoda julkisiksi ja miksi?