Julkisen sosiologian projekti/Syksy 2016: C. Wright Millsin sosiologia/Luennon tiivistelmä

Ensimmäisen luennon tiivistelmä

Millsin ura pähkinänkuoressa

1941 apulaisprofessori Marylandin yliopisto, 1942 väitöskirja valmistuu Wisconsinin yliopisto, 1945 tutkija Columbian yliopiston Soveltavan sosiaalitutkimuksen laitos, 1946 yliassistentti (assistant professor) Columbian yliopisto, 1949 vieraileva professori, Chicagon yliopisto, 1950 apulaisprofessori Columbian yliopisto, 1953 vieraileva professori, Brandeisin yliopisto, 1956 professori Columbian yliopisto, 1957 Fulbright-professori, Kööpenhaminan yliopisto. (Wikipedia: C. Wright Mills)

Sosiologi C. Wright Mills haudattiin maaliskuun lopussa 1962 Oak Hillin hautausmaalle Nyackiin, New Yorkin osavaltion pohjoisosaan. Hän oli syntynyt vuonna 1916 ja oli kuollessaan 45-vuotias. Harmaaseen hautakiveen on kaiverrettu lauseet hänen viimeiseksi jääneestä, kuolinvuonna julkaistusta kirjastaan The Marxists: ”I have tried to be objective. I do not claim to be detached” (”Olen yrittänyt olla objektiivinen, mutten väitä olevani ulkopuolinen”) (Summers 2008, 94). Millsiä jäivät kaipaamaan hänen vaimonsa Yaroslavan ja heidän kaksivuotiaan poikansa lisäksi Millsin edellisistä avioliitoista syntyneet tyttäret Kate ja Pamela.

Sosiologin varhaista poismenoa voisi harmitella, kun tietää, että alkamassa oli uusi luomiskausi, Millsillä oli vireillä useita käsikirjoituksia, ja alkamassa oli myös 1960-luku, radikaalista ajattelusta tunnettu vuosikymmen. Mills oli ajanut itsensä loppuun, hänen terveytensä oli alkanut horjua vakavasti kuten asema akateemisessa sosiologiassakin. Sosiologiyhteisössä hän oli melkein alusta asti ollut jonkinlainen anomalia, epäluoma, sekä metodologisesti että poliittisesti.

Mills vaikutti yhteiskuntatieteissä hämmentävän lyhyen ajanjakson, vain kaksi vuosikymmentä 1940-luvun alusta 1960-luvun alkuun. Silti hän ehti kirjoittaa väitöskirjansa lisäksi kahdeksan kirjaa ja lukuisan määrän muita tekstejä. Kun kansainvälinen sosiologiyhdistys teki 1990-luvun lopulla kyselyn sosiologian tärkeimmistä teoksista ensimmäiseksi sijoittui Max Weberin Talous ja yhteiskunta (1922) ja heti toiseksi Millsin Sosiologinen mielikuvitus (1959).

Millsin monet kasvot

Millsistä on hänen varhaisen kuolemansa jälkeen esitetty monia kuvauksia ja tulkintoja. Toisissa hänet kohotetaan itsenäiseksi radikaaliprofessoriksi, joka uskalsi miltei ainoana asettua sekä omaa kotimaataan että tieteenalaansa vastaan tuomalla esiin kysymyksiä, joita valtavirran yhteiskuntatieteilijät eivät tohtineet tai ymmärtäneet esittää. Toisissa hänet kuvataan pullistelijaksi ja opportunistiksi, jonka sosiologinen mahtailu ei ole kestänyt aikaa eikä lähempää tarkastelua (esim. Oakes & Vidich 1999).

Historioitsija Daniel Geary on halunnut välttää pelkistävät arviot kirjassaan Radical Ambitions. C. Wright Mills, the Left and American Social Thought (2009). Hän ei ole tarkentanut henkilön persoonallisiin ominaisuuksiin, vaan asettanut Millsin osaksi aikakautta, 1930–1950-lukujen Yhdysvaltoja ja maailmaa. Geary kirjoittaa: ”Millsin ajattelu liittyi hänen omaan aikakauteensa paljon enemmän kuin on tähän asti käsitetty. Jos hänen ideoidensa taustaksi ajattelee vain sankarillisen persoonallisuuden, ei huomaa niiden perustuvan laajempiin kulttuurin ja politiikan kehityssuuntiin” (mt., 3).

Mills osallistui monin tavoin Yhdysvaltain vuosisadan puolivälin intellektuaaliseen ja akateemiseen elämään. 1940-luvulla hän oli mukana New Yorkin intellektuelleiksi kutsutun ryhmän toiminnassa, ainakin sen liepeillä. Hänen lähin kenttänsä olivat yhteiskuntatieteet, joiden merkitys kasvoi toisen maailmansodan jälkeen, erityisesti tilastollisen tutkimuksen kehityksen ansiosta. Käännöstyöllään hän osallistui saksalaisen sosiologian, erityisesti Max Weberin, teoreettisten vaikutteiden välittämiseen Yhdysvaltalaiseen keskusteluun. Päätöissään hän tarkasteli toisen maailmansodan jälkeistä kotimaataan kriittisesti: yhteiskunnan massamuotoistumisen ja kaupungistumisen sekä aseteollisuuden, yhtiövallan ja kylmän sodan vaikutuksia yhteiskuntaelämään ja politiikkaan. Loppuvuosinaan hän oli mukana luomassa yhteiskuntakritiikin uutta tyyliä uudelle vasemmistolle.

Mills ajatteli olevansa eräänlainen yksinäinen susi, joka kulkee omia polkujaan sopeutumatta systeemiin, olipa se kapitalistinen massayhteiskunta tai yliopistoyhteisö. Vuonna 1939 Texasin yliopistoon jättämässään filosofian lopputyössä tuleva sosiologi kirjoittaa, että on hedelmällistä ajatella intellektuellin olevan kuin muukalainen, joka jättäytyy omasta tahdostaan yhteiskunnan marginaaliin (Summers 2010, 351).

Tieteellinen elämä

Mills omistautui työlleen niin täysipainoisesti, että yksityishenkilön ja tutkijan erottaminen toisistaan on tuskin hyödyllistä. Hänen elämäänsä kuvaa hyvin ilmaus tieteellinen elämä. Hän oli kiinnostunut monista asioista, arkkitehtuurista ja rakentamisesta saksalaisiin moottoriajoneuvoihin, opiskeli jatkuvasti, kirjoitti muistiinpanoja, keräsi lehtileikkeitä ja teki havaintoja missä liikkuikin saaden näin ajatuksilleen polttoainetta.

Mistä tahansa Mills kirjoitti, hän painotti yhteiskunnan demokraattisen muutoksen mahdollisuuksia toisin kuin monet muut hänen ammattikunnassaan. Vaikka hän tiedosti erinomaisen tarkasti yhteiskuntajärjestelmän rakennepakkojen koko painon, asioiden muuttaminen demokraattiseen suuntaan oli hänen mukaansa sittenkin ihmisten omissa käsissä, jos he vain ymmärtäisivät yhteisen parhaansa. Ei ole olemassa kohtaloa eikä ulkopuolista voimaa, joka pitäisi ihmiset paikoillaan ja estäisi heitä toimimasta yhteisen edun nimissä. Millsille oli olemassa toisia ja kolmansia mahdollisuuksia, jos ne vain tiedostetaan ja yhteiskunnalliset ongelmat käsitetään muusta kuin vallanpitäjien näkökulmasta.

Jos Millsin merkitys yhteiskuntatieteille pitäisi tiivistää yhteen virkkeeseen, voisiko sen tehdä näin: C. Wright Mills tarkasteli tutkimuksissaan ja kirjoituksissaan yhteiskunnan rakenteiden ja ihmisten suhteita ja vuorovaikutusta, modernin yhteiskunnan byrokratisoitumista ja valtajärjestelmiä sekä kehitti kriittisen yhteiskuntatieteellisen kirjoitustavan ja -tyylin demokraattisen yhteiskunnan edistämiseksi.

Mills kehitti yhteiskuntatieteellistä ajattelu- ja kirjoitustapaa, joka poikkesi tuon aikakauden, 1950-luvun yhdysvaltalaisen yhteiskuntatieteen valtavirroista. Hän halusi oppia kielenkäyttöä, jossa ei rehvasteltaisi vierasperäisillä sanoilla eikä koukeroisilla ilmaisuilla, vaan esitettäisiin asiat niin, että ne olisivat kenen tahansa ymmärrettävissä. Kielenkäyttö ja kirjoittaminen olivat hänelle poliittisia valintoja. Hän halusi kirjoittaa suurelle yleisölle ja osallistua omalta osaltaan aikakautensa suurten kysymysten – demokratian ja rauhan – ratkaisemiseen. Nämä tavoitteet olivat sivistyksellisiä ja kasvatuksellisia: hän halusi antaa tutkimuksillaan tavallisille ihmisille valtavirrasta poikkeavia näkökulmia, mahdollisuuden asioiden oivaltamiseen, saada heidät ajattelemaan ja kysymään vallanpitäjien kannalta vaikeita ja vaarallisia kysymyksiä.

Millsiä kiinnostavat ja huolestuttavat oman aikansa yhteiskunnan ongelmat, kuten vallan keskittyminen, valtaklikit, valtaeliitin väärinkäytökset, keskiluokan kulutushysteria, joukkoviestimet ja massayhteiskunta, poliittinen korruptio, autoritaarisuus, taloudellisen eliitin vaikutusvalta, toisen maailmansodan jälkeinen sotatalous, työväenliikkeen ja ammattiyhdistyksen kriisi, yliopistojen rappio ja markkinaistuminen, yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tila. Joku voisi sanoa, että Mills oli kaukonäköinen, sillä nämä ilmiöt ovat yhä olemassa. Voikin kysyä, mitä paljon puhuttu yhteiskunnallinen muutos tarkoittaa.

Miten kuvata Millsiä sosiologina?

Millsin sosiologista elämää voi yrittää kuvata erilaisina sosiologihahmoina, jos muistaa, että elämä on harvoin yhtenäinen tai alkupisteestä suoraviivaisesti loppupisteeseen, jaksosta toiseen etenevä kertomus. Pikemminkin uusi kasvaa vanhassa ja ”vanha jatkuu vielä sielläkin, mikä on jo uutta” (Eskola 2009, 28).

Millsin ensimmäinen hahmo on uraa luova sosiologi Paul F. Lazarsfeldin johtamalla Soveltavan sosiaalitutkimuksen laitoksella vuosina 1945–1948. Akateemisen aseman vahvistuttua, Millsin saadessa pysyvän viran Columbian yliopistosta vuonna 1950, syntyy radikaalin ”riidanhaastajan” ja lopulta tunnetun yhteiskunnallisen keskustelijan hahmo. Aluksi Mills on perinteinen sosiologi, joka vaikuttaa teksteillään yhteiskuntaan, muttei osallistu yhteiskunnallisten liikkeiden toimintaan kuten aktivistisosiologit. Uransa lopulla hän omaksuu aiempaa voimakkaammin julkisen roolin: hänestä kehittyy yhteiskuntakritiikkiä kirjoittava julkinen keskustelija, julkinen sosiologi.

Näitä Millsin sosiologihahmoja voi edelleen havainnollistaa hyödyntämällä Michael Burawoyn (2006) esitystä sosiologian sisäisestä työnjaosta. Millsin uralla on useita kehitysvaiheita, joita alla oleva kuvio esittää.

	Akateeminen yleisö	Ulkoakateeminen yleisö
Instrumentaalinen tieto	Professionaalinen	Päätöksentekoa palveleva
Refleksiivinen tieto	Kriittinen	Julkinen sosiologia (perinteinen / orgaaninen)

Taulukko 1 Millsin sosiologihahmot (Burawoyta 2006 soveltaen)

Hän aloittaa professionaalisena sosiologina, joka kirjoittaa akateemista sosiologiaa alansa keskeisiin lehtiin ja etsii ja saa sosiologin työtä hyvistä yliopistoista (Maryland –> Bureau of Applied Social Research –> Columbia). Soveltavan sosiaalitieteen laitoksella hän saa ensituntuman päätöksentekoa palvelevaan sosiologiaan ja toteuttaa muutamia tilaustöitä muun muassa Yhdysvaltain laivastolle. Kriittinen sosiologi hänessä syntyy viimeistään Columbian yliopistossa, vaikka kriittisyys on talvehtinut hänen ajattelussaan jo miltei koko 1940-luvun ja muodostanut hänen ajattelunsa selkärangan. Kriittisyys tarkoittaa hänelle ennen kaikkea kahta asiaa: sosiologi ei voi palvella valtaeliitin hallitsemaa järjestelmää eikä langeta tekemään tyhjänpäiväistä valtavirtasosiologiaa. Julkisen sosiologin hän luo itsestään suurelle yleisölle kirjoittamillaan lehtikirjoituksilla ja kirjoilla 1950-luvun aikana.

Jos Millsin merkitys yhteiskuntatieteille pitäisi tiivistää yhteen virkkeeseen, voisiko sen tehdä näin: C. Wright Mills tarkasteli tutkimuksissaan ja kirjoituksissaan yhteiskunnan rakenteiden ja ihmisten suhteita ja vuorovaikutusta, modernin yhteiskunnan byrokratisoitumista ja valtajärjestelmiä sekä kehitti kriittisen yhteiskuntatieteellisen kirjoitustavan ja -tyylin demokraattisen yhteiskunnan edistämiseksi. Millsin teksteissä, kuten luullakseni maailmassa, vallitsee toivon ja epätoivon dialektiikka. Apostoli Paavalin sanat Uuden testamentin toisen korinttilaiskirjeen luvussa ”Aarre saviastioissa” luonnehtivat Millsin ajatusmaailmaa: ”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja” (2. Kor. 4:8–9).