Julkisen sosiologian projekti/Kevään 2014 Mills-kurssi/Keskustelupaperit 24.04.2014

Nythän sen tajuan - hitaana hämäläisenä - Millsin private troubles -> publis issues yhden merkityksen: kirjoita, tutki, nosta omat ja muiden kokemat ongelmat esiin tekstissäsi! - Juha

Minulle tekstistä päällimmäisenä nousi ajatus siitä, että Mills oli sosiologian perusasioiden äärellä. Olikin virkistävää lukea taas tässä vaiheessa opintoja tekstiä, jossa nostettiin esille sosiologialle tyypillisiä piirteitä. Teksti muistuttaa siitä, mikä sosiologiassa on ollut itselleni alusta alkaen kiinnostavaa: yksityisten ja julkisten ongelmien välisestä suhteesta ja sosiologian erityisestä näkökulmasta siihen. Tekstiä lukiessani kiinnitin huomiota myös aikakauteen, jona Mills tekstinsä kirjoitti, ja vertailin siinä esitettyjä asioita tämänhetkiseen yhteiskuntaan. Vaikka länsimainen yhteiskunta on muuttunut 1950-luvusta, ovat monet Millsin esittämistä yhteiskunnallisista ongelmista edelleen julkisen keskustelun kohteena. Tämä tekee sosiologiasta aina ajankohtaista.

Huomaan olevani monessa mielessä enempi populistinen sosiologi, joten minulle teksti oli hieman tylsä. Olin positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon erilaisia (välillä rönsyileviäkin) keskusteluja saimme aikaan. Edellä oleva kirjoittaja on toki oikeassa siinä, että teksti nosti esille yksityisten ja julkisten ongelmien välisiä suhteita ja ikään kuin kehoittikin näkemään yksityisiä ongelmia julkisina. Tämä on mielestäni teema, joka tulisi nykyajassa(kin) pitää mielessä. Kiinnostava teema on esimerkiksi mielenterveysongelmat, niihin tunnutaan edelleen hakevan yksityisiä syitä, haetaan muun muassa sopivaa diagnoosia, mutta ei nähdä _aina_ esimerkiksi masennuksen yhteiskunnallista tai ympäristön vaikutusta. Lieneekö tämänkin taustalla sellainen yksinkertainen seikka, että on helpompi pelastaa esimerkiksi yksi masentuva/jo masentunut nuori kerrallaan (jälkihoitoa)kuin pyrkiä muuttamaan nuoria sairastuttavaa yhteiskuntaa(ennaltaehkäisevää asioihin puuttumista). En toki tällä argumentilla pyri tarkoittamaan, että jokainen yksittäinen masentunut henkilö ja hänen ikioma historiansa ja diagnoosin tarpeensa EI olisi tärkeä, mutta välillä jää yhteiskunnallinen vastuu mielestäni uupumaan.

Edellinen kirjoittaja oli siinäkin oikeassa, että Millsin kirjoittamat ja pohtimat aiheet ovat vielä julkisen keskustelun kohteena, hän on oinastellut siis niitä teemoja, jotka tulevat pysymään vielä vuosikymmeniä tärkeinä aihealueina. Esitin silti toiveen, että voitaisiin lukea tuoreempaa tekstiä, jota pystyisimme pitämään tässä ajassa meille radikaalina, vai onko kaikki tosiaan jo nähty? Ei kai.

Voi ei! Muistin, että olisin jo kirjannut viime kerran keskustelun antia tänne, ja sitä mikä siitä jäi päällimäisenä mieleeni. Mutta eilen puolilta öin asian tarkistaneena sain todeta, että olen jättänyt tehtäväni tekemättä. Pahoitteluni siitä. Yritän kuitenkin nyt palautella mieleeni viime kerran antia ja sitä mikä itseäni tekstissä ja keskustelussamme jäi mieleeni.

Abstrakti empirismi. Se kummallisuus tulee ensimmäisenä mieleen. Ehkä juuri siksi, että minulla ei tekstin lukemisenkaan jälkeen oikein selvinnyt mitä se on. Eikä Googlekaan oikein vaikuttaisi auttavan. Sikälimikäli muistan oikein ja ymmärsin, tällä tarkoitetaan tilastoja. Eli kai sitä kuinka sosiologia on valjastettu byrokratian rattaiden huoltajaksi ja öljyäjäksi. Tämä vaarantaa yhteiskuntatieteiden autonomisuuden, jonka perään Mills kuuluttaa. Hän tuo myös esiin autonomiset yhteiskuntatieteilijät, jonkilaiset erakot, jotka eivät kuulu mihinkään kuppikuntaan, vaan tekevät tiedettä omilla ehdoillaan. Tätä teemaa olemme aiemminkin jo sivunneet ja pohtineet keskusteluissamme sitä, kuka voi tehdä "uutta" tai "mullistavaa" sosiologiaa (pätee myös muihin tieteisiin). Eli pitääkö ensin vakiinnuttaa paikka jossakin kuppikunnassa ennen kuin tulee kuulluksi... Taidepiireissä (näin maallikon silmin) on jotain samantyyppistä? Nimekkään taiteilijan teos maksaa ja sitä arvostetaan, kun taas nimettömän tekijän teos voi käytännössä olla arvoton (rahallisesti, mutta myös arvostuksen suhteen) <- määrääkö hinta arvon? Tältä se pahasti vaikuttaisi... Ehkä tästä syystä Pekka Himanen (&co) saivat mukavan korvauksen hallituksen tilaamasta tulevaisuusselonteosta..? Onhan sen sitten oltava hyvä. Himanen lienee myös yksi esimerkki Millsin kirjoittamasta näkökannasta, jossa joidenkin tieteentekijöiden työtä arvostetaan heidän asemansa, ei niinkään työn intellektuaalisen arvon vuoksi. Tätä minun on kuitenkin varottava spekuloimasta liikaa, sillä Himasen tuotanto on minulle pääosin tuntematonta...

Ja tosiaan tuohon private troubles -> public issues asiaan sen verran, että tuossahan ilmeisesti kiteytyy (ainakin yksi) julkisen sosiologian perusperiaate? Ehkä keskustelussa lähdimme käsittelemään sitä hieman liian kaukaa. Tai ehkä liian "byrokraattisella näkökulmalla" kun muistaakseni reflektoimme käsitettä naisliikkeiden toimintaan ja pohdimme lausetta "personal is political" ennemmin kuin "personal is public".