Julkisen sosiologian projekti/Julkinen sosiologia 2022 / Public sociology 2022/Lainaukset 26.04.2022
Kaisan muistiinpanot:
Martikainen - Osallistuva taidelähtöinen tutkimus aktiivisen kansalaisuuden rakentajana ja vahvistajana
Kuka on aktiivinen kansalainen?
s. 68 ”Aktiivisen kansalaisuuden taitoja ei opita vain koulutusorganisaatioissa vaan myös monenlai¬sissa informaalin oppimisen tilanteissa” s.
s.70 ”Kokemusten ja mielipiteiden ilmaiseminen taiteen keinoin har¬jaannuttaa aktiivisen kansalaisuuden taitoja.”
s71 ”Taidelähtöisen median käyttö voi syn¬nyttää kriittistä reflektiota ja herättää havaitsemaan niin omia ajattelu- ja toimintatapoja kuin piiloisia valtasuhteita ja alistavia yhteiskunnallisia käytäntö¬jä. Parhaimmillaan tiedostamattomien ajattelu- ja toimintatapojen tunnistaminen tuottaa voimaantu¬misen kokemuksia ja vahvistaa ihmisen toimijuutta.”
Taidelähtöisten menetelmien inklusiivisuus?
s. 68 ” Kielitaitoon perustuvat kriteerit sulkevat aktiivisen kansalaisuuden ulkopuolelle ne, joille kielellinen kommunikaatio on haasteellista tai mahdotonta.”
s. 70 ”Kaikilla, esimerkiksi maahanmuuttajilla tai vammai¬silla, ei ole aktiiviseen kansalaisuuteen vaadittavia kie-lellisen kommunikaation perustaitoja. Monella voi lisäksi olla kokemuksia, joita on kipeää, vaikeaa tai jopa mahdotonta sanallistaa. Erilaisten sosiaalisten jännitteiden vuoksi ihmisten voi olla vaikea ilmaista ajatuksiaan ja kokemuksiaan kielellisesti”
s. 70 ”…kuvallinen ilmaisu voi sopia heille kielellistä ilmaisua paremmin, kun on ilmaistava ja merkityksellistettävä jäsentymättömiä kokemuksia.”
Tässä olisi mielenkiintoista pohtia myös sitä, että taidelähtöiset menetelmät eivät ainoastaan mahdollistaisi kielellisesti rajoittuneille aktiivista kansalaisuutta, vaan taidelähtöiset menetelmät voisivat olla äärimmäisen tärkeitä myös ”tavallisille” ( kuka ikinä onkaan se tavallinen kansalainen) ihmisille. Herkistä aiheista voi olla vaikeaa puhua tai kirjoittaa, joten muut ilmaisutavat voisivat olla tällöin ratkaisu!
Kuka tekee taidetta?
s.69 ”Taidelähtöisissä tutkimusmenetelmissä taidetta ei lähtökohtaisesti ymmärretä ammattitaiteilijoiden tekeminä taideteoksina vaan kenen tahansa ihmisen taideilmaisullisina tuotoksina.”
s. 69 ”Siinä [taidelähtöisessä tutkimuksessa] osallistujat kohdataan aktiivisina toimijoina ja oman elämänsä asiantuntijoina. Heitä kannustetaan ilmaisemaan omia mielipiteitään ja kokemuksiaan sekä reflektoimaan niitä suhteessa ympäröivään yh¬teiskuntaan.”
Karttunen - Aktivistinen taide, aikamme rappiotaide
”Aktivistisessa taiteessa suuntaudutaan taide-esineen sijaan prosessiin, taidemaailman sijaan todellisuuteen. Peruspyrkimyksenä on sosiaalinen muutos, se että taide ei jää taiteeksi.”
Tania Brugueran näyttelystä: ”Hänen työnsä käsittelevät taiteen, politiikan ja elämän välistä suhdetta. Viimeaikaisissa projekteissaan hän on pyrkinyt pikemmin luomaan poliittisia tilanteita kuin representoimaan niitä. Brugueran mielestä ei ole tärkeää, että ihmiset tietävät teokset taiteeksi tai pohtivat niiden yhteydessä taidetta. Oleellisempaa –esimerkiksi projektissa, jossa ratsupoliisit valvovat ja ohjaavat taideyleisöä – on tuottaa kokijoille konkreettinen, elävä kokemus vallasta ja kontrollista.”
Jäin miettimään aktiivisen kansalaisuuden, poliittisen vaikuttamisen ja taiteen yhteyksiä, ja miten taide voisi olla mielenosoitus. Tästä flashmobit voisivat olla mielenkiintoinen esimerkki ja ilmiö, joka on samalla taidetta. Flashmobiin voi tuoda mukaan taidetta monessa muodossa (musiikkia, tanssia tai kehollista ilmaisua, pukeutumista, ja runoja nyt ainakin) ja flashmobit ilmiönä ja keinona voisi yhdistää molemmista artikkeleista napattuihin lainauksiin.
Miskan muistiinpanot:
Martikainen - Osallistuva taidelähtöinen tutkimus aktiivisen kansalaisuuden rakentajana ja vahvistajana
"Ne, jotka eivät pysty ilmentämään täyttä työkansalaisuutta, esimerkiksi pakolaiset, vammaiset ja monet vähemmistöt, jäävät aktiivisen kansalaisuuden ulkopuolelle. Lisäksi sen katsotaan edellyttävän tiettyjä perustaitoja, joista Harju (2006) nimeää esimerkiksi puhumisen, kirjoittamisen, kuuntelemisen ja keskustelemisen. Kielitaitoon perustuvat kriteerit sulkevat aktiivisen kansalaisuuden ulkopuolelle ne, joille kielellinen kommunikaatio on haasteellista tai mahdotonta. Tarvitaankin käytäntöjä ja toimintatapoja, joissa myös kapea-alaisten aktiivisen kansalaisuuden määritelmien ulkopuolelle jäävät ihmiset voivat oppia, rakentaa ja toteuttaa aktiivista kansalaisuutta." (s.68)
"Taidelähtöisissä tutkimusmenetelmissä taidetta ei lähtökohtaisesti ymmärretä ammattitaiteilijoiden tekeminä taideteoksina vaan kenen tahansa ihmisen taideilmaisullisina tuotoksina (McNiff 2008). Osallistujien taiteellisen ilmaisun taidot ovat näin ollen toissijaisia. Tärkeää on sen sijaan se, että tutkimukseen osallistujat saavat mahdollisuuden kartoittaa, ilmaista ja reflektoida ajatuksiaan ja kokemuksiaan taiteen keinoin" (s.69)
"Näkökulma ja visuaalisen ilmaisun tapa jäivät osallistujien päätettäviksi. Väljät tehtävänannot antavat osallistujille määräysvaltaa sen suhteen, mitä he haluavat ilmaista ja kertoa omista kokemuksistaan tutkijalle tai toisille tutkimustilanteessa mukana oleville." (s. 70)
"Visuaalinen kommunikaatio on yhä tärkeämpää: vastaanotamme ja tuotamme kuvia jokapäiväisessä elämässämme jatkuvasti. Mutta kuten taidelähtöisiä tutkimusmenetelmiä tutkinut Sandra Weber (2008, 42) toteaa, vaikka olemme kuvien ympäröimiä, emme automaattisesti osaa tulkita niitä. Tarvitaan visuaalista lukutaitoa: sekä kykyä ymmärtää visuaalisia viestejä että kykyä tuottaa itse merkityksellisiä visuaalisia viestejä." (s. 70)
"Taidelähtöisen työskentelyn kautta ihminen eläytyy toisten ihmisten tunteisiin ja ajatuksiin ja oppii tarkastelemaan maailmaa toisen ihmisen näkökulmasta" (s. 71)
Karttunen - Aktivistinen taide, aikamme rappiotaide
"Aktivistisessa taiteessa suuntaudutaan taide-esineen sijaan prosessiin, taidemaailman sijaan todellisuuteen. Peruspyrkimyksenä on sosiaalinen muutos, se että taide ei jää taiteeksi."
"Taiteen nykytehtäväksi Bourriaud näkee jo luodun kulttuurisen aineksen käsittelemisen ja kriittisen kierrättämisen."
"Brugueran mielestä ei ole tärkeää, että ihmiset tietävät teokset taiteeksi tai pohtivat niiden yhteydessä taidetta. Oleellisempaa – – on tuottaa kokijoille konkreettinen, elävä kokemus vallasta ja kontrollista."