Interaktiivisten ihmisten oma tila

Pahoillani tunkeilusta, mutta tein vielä ohjesivun ryhmätöille (mitä ei välttämättä pääsivulta huomaa): https://fi.wikiversity.org/wiki/Mediakasvatus_ja_uudet_lukutaidot/Syksyn_2015_kurssi/T%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4:_Iteratiivinen_projektity%C3%B6skentely Tere (keskustelu) 12. syyskuuta 2015 kello 09.16 (UTC) https://fi.wikiversity.org/w/index.php?title=Interaktiivisten_ihmisten_oma_tila&action=edit

Ryhmämme jäsenet: Tuomas Ahola (Athomas015), Katariina Eskola (kataes), Karoliina Riitamaa (carraror), Henry Korkeila (Zenier)

Kurssin suoritustapa: A + C

Ryhmän luoma wikipedia-artikkeli nigerialaiskirjeistä löytyy täältä. Ryhmän tekemä powerpoint-esitys löytyy oikeasta reunasta ->

---

Tapaamiset

Ensimmäinen tapaaminen 25.9. Linnassa Kaikki katsovat tähän mennessä videot ja tehdään niistä syntyvistä kommenteista kooste. Pohditaan myös ryhmätyön aihetta. Nyt ehdotuksena ns. nigerialaiskirjeet. Ensimmäinen tapaamisaika piti olla jo viikkoa aiemmn, mutta se siirtyi bussilakon vuoksi.

Toinen tapaaminen 2.10. Linnassa Kootaan videokommenteista yhteinen kooste ja keskustellaan ryhmätyön etenemisestä. Sovitaan myös päivä opettajan tapaamiselle.

Välikatsaus Teren kanssa 8.10.

Kolmas tapaaminen 9.10. Linnassa Keskustellaan ryhmätyön työnjaosta. Aiheeksi on päätetty jo aiemmin nigerialaiskirjeet.

Viikot 42-44 Kirjoitetaan Wikiopistoon tekstiä aiheesta. Samalla jokainen etsii esimerkkitarinoita yms. omasta aiheestaan. Työnjako: Katariina: Alku, historia, yleistä, Sunny Car Centre, Spanish prisoner Karoliina: Huijausmetodit ja erityyppiset viestit sekä niiden sisältö, kuka menee lankaan ja miksi menee, esimerkki huijatun kohtalosta, kohderyhmät Tuomas: Medialukutaidon näkökulmasta kuka osaa tulkita viestit oikein, pitäisikö taitoa opettaa Henry: Ketkä ilmiön takana ja scambaiterit Mahdollisia lähteitä: http://www.ultrascan-agi.com/public_html/html/pdf_files/Pre-Release-419_Advance_Fee_Fraud_Statistics_2013-July-10-2014-NOT-FINAL-1.pdf https://www.scamwatch.gov.au/types-of-scams/unexpected-money/nigerian-scams http://www.motherjones.com/politics/2014/03/what-i-learned-from-nigerian-scammers http://www.pcworld.com/article/192664/the_story_behind_the_nigerian_phishing_scam.html

Välikatsaus Teren kanssa 4.11. Sovittiin esitysajaksi 4.12. klo 12.15. Päätettiin myös täydentää Wikipedian nigerialaiskirjeitä koskevaa suomenkielistä artikkelia.

Seuraava tapaaminen 13.11. klo 14 Linnassa Sovitaan esityksen rakenteesta ja rakennetaan Wikipedia-artikkelia.

Seuraava tapaaminen 25.11. klo 14 Linnassa Tähän mennessä Powerpoint ja Wikipedia-artikkeli lähes valmiita.

Esitys 4.12. klo 12.15 Kaikki on valmista tähän mennessä.

---

Nigerialaiskirjeet

Yleistä

Nigerialaiskirjeet, joka tunnetaan myös nigerialaishuijauksena (tai 419-huijauksena tätä huijausta käsittelevän Nigerian rikoslain luvun mukaan) on petos, jolla pyritään keräämään rahaa useimmiten länsimaissa asuvilta ihmisiltä. Vaikka petos on lähtöisin Nigeriasta, siitä on tullut maailmanlaajuinen ongelma, jonka arvioidaan tuottavan tekijöilleen vuosittain miljardeja dollareita. Alkujaan viestit tulivat kirjeitse tai faksin avulla, nyttemmin suurin osa tulee sähköpostina tai yhteydenottona sosiaalisen median kautta.

Tyypillisissä petoksissa pahaa-aavistamatonta uhria pyydetään auttamaan rahansiirrossa, hänen kerrotaan voittaneen merkittävän summan rahaa, hänelle tarjotaan uskomattoman hyvältä kuulostavaa liiketoimintaa tai romanttisessa mielessä solmittu kontakti pyytää uhrilta avustusta sairaala- tai matkustuskuluihin.

Nigerialaiskirjeiden määrä ja niillä tienattavat summat ovat jatkuvassa kasvussa. Maailmanlaajuisesti huijausviesteillä huijarit ovat tienanneet yli 82 miljardia USA:n dollaria ja viimeisin tilasto vuodelta 2013 osoittaa, että sinä vuonna huijareiden taskuihin lähti maailmanlaajuisesti 12,7 miljardin dollarin edestä rahaa. Vuosi vuodelta summat siis vain suurenevat.

Alku ja historia

Ensimmäisiä nykyaikaisien huijauksien kaltaisia huijauksia on esiintynyt jo 1700-luvulla. Tunnetuin 1700-luvulta lähtöisin oleva huijaus oli niin sanottu ”spanish prisoners”. Siinä huijarit ottivat yhteyttä kirjeitse yleensä varakkaisiin bisnesmiehiin ja väittivät, että aikovat salakuljettaa jonkun varakkaaseen perheen kuuluvan pois espanjalaisesta vankilasta. Huijari pyytää lähestymältään ihmiseltä rahaa vanginvartijoiden lahjomiseen ja vastineeksi tästä avusta tulee rahojen antaja saamaan suuren palkkion tältä vangin varakkaalta perheeltä. Joissain versioissa palkkioksi tarjotaan naimisiinmenoa vangitun miehen kauniin tyttären kanssa. Oletettavasti suurin osa näistä kirjeistä lähetettiin Ranskasta USA:han.

Huijauskirjeiden uusi aalto alkoi 1980-luvulla ja niitä alettiin tehtailla erityisesti juuri Nigeriassa. Nigeria oli pahasti korruptoitunut ja oli taloudellisesti hyvin riippuvainen öljyteollisuudestaan, joka oli suurissa ongelmissa 80-luvulla. Nigerialaisten tulot laskivat 80-luvulla keskimäärin 5%, joten taloudellisten ongelmien vuoksi oli helppo tarttua huijauksiin yhtenä elannonhankintakeinona. Länsimaalaiset taas tarttuivat helposti 80-luvulla nigerialaisten kirjeisiin, koska olivat kuulleet mediasta, miten isoja rahoja Nigerian öljyteollisuudessa pyörii tai miten suuria rahoja hallitsijat valtiolta ovat kavaltaneet. Näihin tekijöihin vetoaminen kirjeissä elätti vastaanottajissa toiveita helposta ja hämärästä rahasta. Ensimmäisissä nigerialaiskirjeissä teemana oli, että kirjeen lähettäjä oli Nigerian prinssi tai joku muu kuningasperheen jäsen, joka halusi tallettaa suuren summan rahaa Nigerian ulkopuolelle. Tätä teemaa käytetään huijauksissa yhä.

Suosituin ja laajin huijauskirjeiden leviäminen tapahtui kuitenkin internetin myötä. Internet mahdollisti huijauskirjeiden laajan lähettämisen kaikkialle maailmaa vain vähällä vaivalla. Voidaan sanoa, että huijauskirjeet tavoittavat tänä päivänä jokaisen länsimaalaisen, ei juuri löydy ihmistä, jonka sähköpostin roskapostilaatikkoon ei olisi koskaan kolahtanut jotain nigerialaiskirjeiden variaatiota. Internetin välityksellä huijarien on helpompi keskustella huijattavien kanssa, heidän on helpompi lähettää näillä väärennettyjä todisteita yms. Kirjeiden muokkaaminen ja erilaisten variaatioiden tekeminen on rajatonta, aina löytyy esimerkiksi uusia luonnonkatastrofeja joihin vedota.

Surkuhupaisaksi asian teki se, että hän lankesi nigerialaishuijaukseen jo toistamiseen. Aiemmin vuonna 2013 hän oli toimittanut ghanalaismiehelle 150 000 euroa, jonka jälkeen hänen piti saada 100 miljoonan euron sijoitus. Kun rahoja ei sitten alkanut kuulua, Sunny Car Centre pyysi sijoitustaan takaisin. Tässä tilanne poikkeaa normaaleista nigerialaiskuvioista. Rahaa myös tuli takaisin, mutta se oli väärennettyä. Palautetussa rahassa oli vääriä 500 euron seteleitä, joissa oli jopa samat sarjanumerot. Väärää rahaa tuli takaisin 94 500 euron "arvosta". Epäonnisten sijoitusten vuoksi Sunny Car Centre hakeutui konkurssiin syksyllä 2015.

Huijausmetodit

Suurimpana kannustimena nigerialaiskirjeissä toimii raha niin sekä huijarille että uhrille. Huijari toivoo onnistuvansa huijaamaan uhriltaan rahaa kaikenlaisten keksittyjen rahapyyntöjen ja -maksujen muodossa uhrin taas haaveillessa luvatusta rahapalkinnostaan. Sillä ei useinkaan ole väliä, millainen viesti on kyseessä. On nimittäin huomattu, että ihmisaivot reagoivat huomattavasti herkemmin mahdolliseen saatavilla olevaan rahasummaan kuin siihen, kuinka todennäköistä sen saaminen on. Meitä siis kiinnostaa ennemmin kysymys kuinka paljon kuin kuinka todennäköisesti. Ilmiö on helppo todistaa seuraamalla lottoajia. Suuren lottovoiton saamisen todennäköisyys on minimaalista, mutta siltikin kuponkeja ostetaan suuria määriä viikoittain.

Tärkeässä roolissa on myös nigerialaiskirjeiden luottamuksellinen luonne. Vastaanottajia puhutellaan ystävinä, ja heiltä pyydetään todisteita, kuten kuvaa passista, jotta lähettäjä, eli huijari ”voisi luottaa” auttajaansa. Vastavuoroisesti huijari todistelee kuvilla ja muilla dokumenteilla omaa henkilöllisyyttään. Salassapitoa ja ehdotonta luottamuksellisuutta edellytetään koko prosessin ajan. Luottamussuhdetta siis rakennetaan pikkuhiljaa – samaa vauhtia koko huijausprosessin kanssa. Salassapito saattaa kutkuttaa uhria, joka tuntee olevansa osa jotakin ainutlaatuista seikkailua. Kiireellä taas yritetään hoputtaa uhria toimimaan pian, ja uhrihan toimii, ettei tilaisuus mene sivu suun.

Kirjeistä voi löytyä myös paljon ajankohtaisuuksia. Näillä pyritään pönkittämään illuusiota todellisuudesta, eli rikas lähisukulainen voi yhtäkkiä olla jonkun lähihistoriassa oikeasti tapahtuneen suuronnettomuuden uhri. Bisnesrahatkin saattavat tänä päivänä olla peräisin Syyrian sisällissodasta.

Aiheestaan huolimatta nigerialaiskirjeen on lähes poikkeuksetta allekirjoittanut henkilö, jolla koetaan olevan auktoriteettia, kuten lääkäri, valtion virkamies tai lakimies. Olemme itse tottuneet vetoamaan auktoriteetteihin saadaksemme tukea ajatuksillemme, joten tässäkin auktoriteetin käyttö toimii argumenttina kirjeen todenperäisyyden puolesta. Pankilta tullut sähköposti logoineen on uskottava. Lääkärin sanaan luotetaan sokeasti ja saatetaan ajatella, että koska kyseessä on lääkäri, hän ei voi olla huijari. Tämä lienee hieman naiivi ajattelutapa, mutta nigerialaiskirjeissä usein hyödynnetty huijauskeino.

Naiivilta voi vaikuttaa myös kirjeiden täynnä kirjoitusvirheitä oleva ulkoasu: todellisuudessa tämäkin on vain yksi tahaton tai tahallinen tehokeino huijauksen edistämiseksi. Puutteelliset kielitaidot aiheuttavat sääliä joissakin vastaanottajissa, ja ihmeellistähän se olisi, jos Afrikasta tullut kirje olisi kirjoitettu täydellisellä suomen kielellä. Usein kirjeet tosin ovat englanniksi, mutta kirjoitusvirheitä niistäkin löytyy. Kirjoitusvirheet eivät tosin välttämätt toimi kaikenlaisissa huijauksissa, kuten esimerkiksi virallista uskottavuutta vaativissa pankki- tai lottopetoksissa.

Vaikka kirjeet eroavat ulkoasultaan tavallisesta mainospostista, käytetään niissä kuitenkin journalismin ja mainonnan keinona tunnettua yksilökohtaista kuvaamista. Naamioituna henkilökohtaiseksi kirjeenvaihdoksi kirjeet todellisuudessa kuvaavat aluetta lähinnä yhtenä suurena alueena, eikä yksilöllisiä tai erityisiä kokemuksia juuri nosteta esiin. Jos edellä mainittuja kokemuksia kirjeistä löytyykin, ovat ne usein toistuvia. Tätä keinoa käytetään erityisesti Afrikkaan perustuvissa, tunteisiin vetoavissa konfliktiviesteissä, joissa huijaus myydään meille meidän tuntemiemme vähemmän mairittelevien Afrikka-käsitysten perusteella.

Onnistuneen huijauksen kuusi askelta

Edward H. Smith määritteli jo vuonna 1923 kirjassaan Confessions of the Confidence Man: A Handbook for Suckers kuusi askelta onnistuneeseen huijaukseen. Näitä voidaan varmasti soveltaa myös nykypäivän nigerialaiskirjeisiin.

Ensin tehdään taustatyö, jolloin muun muassa hiotaan suunnitelmaa ja hankitaan rikoskumppaneita sekä nykyaikana mahdollisesti kalastellaan tietoja jo tiedossa olevasta uhrista. Seuraavaksi otetaan uhriin ensikontakti. Sitten on vuorossa uhrin liehittely ja taivuttelu, jolloin uhrille esitellään houkuttelevia tienestimahdollisuuksia. Uhrin innostusta kasvatetaan yhdessä ahneuden kanssa, ja pian varovaisuudestaan luopunut uhri ei enää ymmärrä tulevansa huijatuksi. Nyt on vuoro todistaa toiminnan luotettavuus. Esimerkiksi pyramidihuijauksissa uhreille maksetaan alkuun pieniä summia voittoja, jotka kannustavat uhreja sijoittamaan yhä suurempia summia. Pian rahahanat kuitenkin loppuvat. Nigerialaiskirjeissä saatetaan usein ohittaa tämä vaihe, mutta on tapauksia, joissa huijarit ovat muun muassa kukilla sokaisseet romanssihuijausuhrejaan. ”Hurraa-vaihe” toimii viimeisenä naulana joko huijarin tai huijatun arkkuun. Tällöin huijari sepittää jonkin odottamattoman tapahtuman tai kriisin, minkä jälkeen uhrin on pakko toimia. Huijaus siis joko onnistuu tai epäonnistuu tässä vaiheessa. Joissakin tapauksissa tarvitaan kuitenkin ylimääräisiä vakuutuksia, ja mikään ei vakuuta, kuten raha. Huijari voi uhria taivutellakseen osoittaa ikään kuin olevansa samassa veneessä sijoittamalla myös omia rahojaan peliin – tai ainakin väittämällä niin.

Esimerkkejä erityyppisistä huijausviesteistä

Bisnesviestit

Bisnesviestit ovat ehkä tyypillisimpiä nigerialaiskirjeitä. Nuo lähes aina kiireellisiksi ja luottamuksellisiksi nimetyt viestit ovat tyypillisesti joko ministeriön, pankin tai jonkin rahaston työntekijän lähettämiä viestejä, joissa he paljastavat saaneensa käsiinsä miljoonia dollareita usein hämärissä olosuhteissa. Rahojen alkuperäistä omistajaa ei tiedetä tai sitten hän on kuollut onnettomuudessa. Tällaiset kirjeet sijoittuvat usein maihin, joilla on suuret luonnonvarat ja joissa ei ole sisällissotaa, kuten esimerkiksi Nigeriaan ja Etelä-Afrikkaan. Kirjeissä saattaa olla viitteitä myös ajankohtaisiin tapahtumiin.

Konfliktiviestit

Konflikteja käsittelevät sähköpostit ovat myös hyvin yleisiä nigerialaiskirjeitä. Niissä käytetään levottomuuksista kärsiviä maita, kuten Sierra Leonea sekä Kongon tasavaltaa, ja viesteissä etsitään lähes poikkeuksetta apua konfliktissa kuolleen lähiomaisen rahojen siirtämiseksi ulkomaille. Näissä mainitaan usein myös joku kansainvälisesti tunnettu hahmo, kuten esimerkiksi sotarikoksista tuomittu Liberian entinen presidentti Charles Taylor, ja samoin kuin bisnesviesteissä, myös konfliktiviesteissä saatetaan käyttää hyväksi jotakin ajankohtaista, laajasti uutisoitua tapahtumaa.

Romantiikkaviestit

Internetin treffisivuja hyödyntävät huijarit saalistavat uhrinsa luomalla väärennettyjä profiileja vetovoimaisine, varastettuine profiilikuvineen. Kun joku tarttuu koukkuun, huijarit simuloivat olevansa suhteessa, mutta todellisuudessa he vain havittelevat ”kumppaninsa” rahoja. Ensimmäisiin rakkaudentunnustuksiin ei mene kauan, ja pian suhdetta ylläpidetään pikaviestinten ja sähköpostien välityksellä. ”Rakkaus” syvenee intensiiviseksi, ja kohta onkin aika huijarin pyytää uhriltaan ensimmäistä lahjaa. Usein mukaan voidaan uskottavuuden vuoksi tuoda kolmansia osapuolia: ”Lääkäri” saattaa ottaa yhteyttä huijattavaan ja pyytää rahaa huijarin eli huijattavan rakkauden kohteen välttämättömiin sairaskuluihin. Kun huijaus tulee loppujen lopuksi ilmi, saattaa uhrin olla vaikea uskoa, että suhteella ei ollut missään vaiheessa mitään todenperäisyyttä.

Lottoviestit

Lottohuijauksessa uhrille ilmoitetaan, että hän on voittanut suuren summan rahaa. Kieli on usein virallista ja moitteetonta, mikä häivyttää epäluuloja. Mielenkiinnon herättyä uhri ottaa yhteyttä lähettäjään, jolloin uhrilta pyydetään tietoja palkinnon maksua varten. Älykkäimmät yksilöt saattavat varmistuakseen soittaa huijarin antamaan numeroon, jossa virallisesti puhuva henkilö vahvistaa voiton. Suuri voittosumma sokaisee, ja pian täytetään jo lomakkeita. Vasta tässä vaiheessa huijari pyytää uhriltaan rahaa paperihommien tai maksusiirtojen järjestelyyn. Tässä vaiheessa uhri on jo ehtinyt sulatella ajatusta uudesta rahakkaasta elämästään niin kauan, että huijaaminen ei enää käy mielessäkään. Huijari jatkaa rahasummien pyytämistä aina uusin verukkein niin kauan, kunnes uhri tajuaa tilanteen oikean laidan.

Työpaikkaviestit

Työpaikan saaminen tänä päivänä tuntuu lottovoitolta, ja kun sellaisen vihdoin saa, ei huijaus välttämättä käy edes mielessä. Huijarit ovat kuitenkin rantautuneet myös työpaikkailmoituspalstoille. Ensin uhrille ilmoitetaan, että hän on saanut työpaikan – usein hyväpalkkaisen. Kuluihin, kuten viisumiin tai taustatarkistuksiin, vaaditaan kuitenkin rahaa uhrilta ennen työn aloittamista. Joskus työtä tarjotaan ilman ainuttakaan haastattelua tai jopa ilman, että uhri on edes hakemusta lähettänyt. Kun uhri on siirtänyt rahat huijarille, ei työpaikasta kuulu enää mitään. Myös ilmoitukset, joissa mainostetaan kotoa käsin tehtävää työtä, ovat usein huijauksia. Ajatus tienata rahaa kotoa käsin on kuitenkin monelle liian houkutteleva, joten uhreja riittää niissäkin.

Kaupankäyntiviestit

Verkon myyntipalstat ovat otollisia huijauspaikkoja, sillä huolimatta ohjeistuksesta monet hoitavat kaupankäynnin sähköpostien ja tilisiirtojen välityksellä. Huijarimyyjä myy verkossa tavaraa edulliseen hintaan ja vain vähän aikaa. Kaupalla on usein kiire, ettei ostaja ehtisi miettiä kauppaa sen kauempaa. Myyjä saattaa salailla asioita eikä vastaile kysymyksiin aktiivisesti. Usein myynti-ilmoituksen kuva on muualta kopioitu, mutta joskus kuva on aito, vaikka myyjällä ei todellisia myyntiaikomuksia olekaan. Kun ostaja on siirtänyt rahat myyjälle, kanssakäynti loppuu siihen, eikä ostaja saa tuotettaan koskaan. Erityisesti ulkomaisille tileille rahoja pyytäviä myyjiä on syytä varoa.

Pankkiviestit

Suomalaisittain suhteellisen yleiset pankkiviestit aiheuttavat usein ihmettelyä huonon kielen vuoksi ne kun ovat usein kirjoitettu suomeksi poiketen monista muista huijausviesteistä. Viestien lähettäjäksi mainitaan Nordea, Säästöpankki tai joku muu tuttu pankkilaitos. Viestissä itsessään vastaanottajaa pyydetään päivittämään tietonsa tai antamaan verkkopankkitunnuksensa ohessa olevan linkin kautta. Jos vastaanottaja toimii näin, saattaa hänelle vielä soittaa pankkivirkailijaksi esittäytyvä huijari, joka viimeistään pyytää tunnuksia itselleen. Huolimatta pankkien taistelusta näitä huijausviestejä vastaan lähetellään niitä silti yhä sattumanvaraisiin sähköposteihin.

Palkkatappajaviestit

Tällaisessa viestissä uhriin ottaa yhteyttä palkkatappajaksi esittäytyvä huijari, joka väittää, että hänet on palkattu tappamaan viestin vastaanottaja. Huijari saattaa värittää tarinaa kertomalla, että hän on seurannut uhriaan jo päiviä ja että poliisille ilmoittaminen johtaa uhrin kuolemaan. Jotta uhrista ei tulisi hautapaikan täytettä, tulee hänen maksaa palkkatappajalle. Huomionarvoista on, että viestissä ei todennäköisesti kuitenkaan mainita edes vastaanottajan nimeä saati sitten paikkoja, joissa häntä on seurattu. Palkkatappajahuijauksessa saattaa kuitenkin olla se vaara, että huijaus ei koskaan paljastu. Tämä johtuu siitä, että kun huijari saa rahansa, ei tappoa tietenkään tapahdu, ja huijattu saattaa jäädä uskomaan, että rahansiirto pelasti hänen henkensä. Uhri ei myöskään todennäköisesti mainitse asiasta kenellekään.
Palkkatappajaviestit voivat saada myös jatkoa oli uhri haksahtanut ensimmäiseen yritykseen tai ei. Tällä kertaa uhri saa viestin esimerkiksi FBI:lta, joka väittää saaneensa kiinni moniin murhiin syyllistyneen palkkatappajan. Palkkatappajalta on löytynyt lista seuraavista kohteistaan, ja uhrin nimi on tietenkin listalla. Uusi huijauskierros alkaa.

Toisen kierroksen huijaus

Edellisessä palkkatappajaviestejä koskevassa kappaleessa esiteltiin jo yksi tapaus toisen kierroksen huijaamisesta. Toisessa versiossa uhriksi joutunut saa yhteydenoton etsivältä, joka on erikoistunut rahahuijauksien selvittämiseen. Rahaa vastaan tämä huijarietsivä lupaa selvittää alkuperäisen huijauksen. Rahavoittohuijauksien yhteydessä saatetaan uhria vedättää vielä bonusvoitolla. Tällaisessa tapauksessa selitellään, että uhri ei ole vielä saanut ensimmäistä voittoaan, sillä hän saattaa voittaa myös bonuspalkinnon – rahaa vastaan tietenkin. Tätä niin sanottua toisen kierroksen huijausta on käytetty myös oikeiden rahavoittajien kohdalla.
Yksi kahden kierroksen huijaus koskee sijoittajia. Ensimmäisellä kierroksella sijoittajaa huijataan ostamaan tietty määrä, esimerkiksi tuhat arvotonta osaketta. Toisella kierroksella sijoittajaan ottaa yhteyttä tuntematon henkilö, joka haluaa ostaa kyseisiä osakkeita kaksituhatta kappaletta. Sijoittaja kiirehtii nyt ostamaan tuhat osaketta lisää alkuperäiseltä myyjältä vain kuullakseen, että tuntematon henkilö haluaakin nyt viisituhatta osaketta. Huijauskierre on valmis.

Uhrit

Erityyppiset viestit vetoavat erityyppisiin ihmisiin. Bisnesviestit esimerkiksi on usein suunnattu helposta rahasta kiinnostuneille ja jopa kanssarikollisille. Niiden tarjoamat sijoitusmahdollisuudet ovat vain liian hyviä ollakseen totta. Rahojen alkuperä saattaa myös olla hämäräperäinen, mikä ei lainkuuliaista kansalaista houkuttelisi. Konfliktiviestit taas pyrkivät vaikuttamaan ihmisten tunteisiin ja myötätuntoon. Näiden vaikutuspiiriin kuuluvat henkilöt lienevät sympaattisia yksilöitä, jotka luulevat auttavansa hädänalaisia ja samalla tienaavansa muutaman pennosen siinä sivussa. Romantiikkaviestejä lähettävät huijarit saalistavat usein yksinäisiä, rakkautta tai seksuaalista kanssakäymistä etsiviä uhreja.

Myös huijauksen uhrin oma asema vaikuttaa huijatuksi tulemiseen. Ultrascan Advanced Global Investigationsin raportti esittää, että erityisesti työelämässä menestyneet uskovat huijauksiin helpommin. Tämä johtuu siitä, etteivät huonommin toimeen tulevat ihmiset luota omaan arviointikykyynsä. Uhrin tulee siis uskoa omiin taitoihinsa ja kokemuksiinsa, jotta tämä rohkenee lähteä huijarin kelkkaan mukaan. Liike-elämässä menestyneet siis vainuunsa luottaen näkevät huijauksen uskomattomana sijoitusmahdollisuutena, ja lääkärit taas voivat haksahtaa humanitääriseen avunpyyntöön tavoitteenaan tehdä hyvää. Yksi syy uhrien joukosta löytyviin menestyjiin on se, että huijarit löytävät heidän yhteystietonsa usein jonkin konferenssisivun kautta. Tämän perusteella on helppo spekuloida, että jos ihminen laittaisi oman sähköpostinsa julkiseen jakoon, saisi hän nopeasti useammankin huijausviestin.

Toisaalta taas vähävaraiset ihmiset voivat olla haavoittuvaisempia joutumaan huijauksen uhriksi vaikean taloustilanteen vuoksi. Köyhyyden kanssa kamppailevat saattavat sokeasti tarttua tarjottuun tilaisuuteen parantaakseen omaa elintasoaan.

Entä sitten vanhukset? Voisi olettaa, että uuden teknologian ja vaihtuvien verkkoilmiöiden kanssa kamppailevat ikäihmiset olisivat otollisia kohteita huijareille. Australialaisen kilpailu- ja kuluttajakomission (Australian Competition & Consumer Commission, ACCC) ylläpitämän, kuukausittaisia tilastoja julkaisevan Scamwatch-sivuston mukaan syyskuussa 2015 92 raportoidussa nigerialaishuijauksessa raportoijien suurin ikäryhmä (22 kpl) oli 55-64-vuotiaat. Tämä puhuu vahvasti sen puolesta, että vanhukset ovat varsin otollisia kohteita huijauksille - tai siitä, että vanhukset ovat aktiivisempia raportoijia.

Myös traumalla ja uhriksi joutumisella voi olla tekemistä toistensa kanssa. Ultrascan Advanced Global Investigationsin tutkimuksessa mukana olleista uhreista yli 85 prosenttia yli 150 000 dollaria hävinneistä oli hiljattain kokenut vanhempansa poismenon.

Kaiken edellä mainittujen syiden tai syyspekulaatioiden jälkeen ei sovi unohtaa, että ihmisen luonteella on tietenkin suuri vaikutus todennäköisyyteen joutua nigerialaishuijauksen uhriksi. Arvelut uhrien naiiviudesta tai älykkyydestä lienevät yleisiä nigerialaiskirjeistä puhuttaessa. Microsoftin tutkimuksen mukaan uhrit ovat nimenomaan muita ihmisiä herkkäuskoisempia.

Ihmiset ja ryhmittymät nigerialaiskirjeiden takana

Nigerialaiskirjeet, tai kansainvälisesti 419-scammit, tarvitsevat lähettäjänsä. Nigerialaiskirjeitä lähettävät ovat yleensä itsekin suhteellisen hyvin toimeentulevia ja elättävät itsensä huijaamalla ihmisiä. Hyvin toimeentulevilla ihmisillä on mahdollisuus päästä käsiksi laitteistoon, jolla nigerialaiskirjeet voidaan lähettää. Tänä päivänä useimmiten kirjeiden lähettämiskeinona ovat tietokone ja sähköpostiohjelma. Kirjeiden laatiminen vaatii myös laatijaltaan kompleksisempaa ajattelukykyä kuin oikeasti köyhällä lukutaidottomalla ihmisellä on . Siksi kirjeiden lähettäjät toimivat kaupungeissa, joissa on korkeamman oppimisen keskuksia, kuten yliopistoja. Näin huijareilla on pääsy vaadittuun infrastruktuuriin, sekä taito käyttää niitä. Täten huijarit voivat käyttää huomattaviakin määriä aikaa etsiessään uusia uhreja tai tietoja uhreistaan. Erään tutkimuksen mukaan pääasialliset huijarit ovat iältään 22-29 vuotiaita.

Osa kirjeidenlähettäjistä ovat mukana eri syistä. Osa lähettää kirjeitä rahoittaakseen opinnot ja osa esimerkiksi maksaakseen velkojaan. Jotkut ovat jopa laittaneet oman organisoidun ringin pystyyn, jolloin tietysti voitot kasvavat, mutta kiinnijäämisen riski kasvaa, kuten kävi Amaruche Odonokolle ja hänen rikollisjärjestölleen . Nigerialaiskirjeet ovat olleet viime vuosina niin kovassa suosiossa, että on loogista ajatella sen ympärille muodostuneen yhä useampia organisoituja rikollisjärjestöjä. Tätä puoltaa myös se, että kaikista varoituksista huolimatta nigerialaiskirjeillä tahkotaan paljon rahaa, kuten voidaan nähdä vuonna 2014 julkaistusta raportista .

VICE-lehden video aiheesta löytyy täältä.

Huijareiden huijarit

Nigerialaiskirjeiden lähettäjätkin voivat joutua huijauksen kohteeksi. Yleensä takana ovat länsimaiset ryhmittymät joiden ainoa tarkoitus on saada tietoa huijareista itsestään ja sen jälkeen kertomalla niistä julkisesti esimerkiksi omilla nettisivuillaan. Tällaisia ovat muun muassa http://www.419eater.com/ ja http://www.ebolamonkeyman.com/ . Ihmiset tällaisten ryhmittymien takana ovat yleensä itse uhreja tai ovat vain saaneet tarpeeksi sähköpostiin tulevasta äkkirikastumisista kertovista viesteistä. Toiminta on eettisyyden ja moraalin kannalta hyvin harmaalla alueella. Huijareiden huijaaminen ei objektiivisesti ottaen eroa mitenkään nigerialaiskirjeiden lähettäjien toiminnasta, vain tavoiteltava tavara muuttuu rahasta mahdollisuuteen julkisesti tuoda huijarin tiedot ja jopa kuva esille.

Nigerialaiskirjeet medialukutaidon näkökulmasta

Nigerialaiskirjeiden tarkoitusperien havaitseminen edellyttää vastaanottajilta riittävän hyvää ja kriittistä medialukutaitoa.

Medialukutaidollisesta näkökulmasta on olennaista huomioida, että eri viestintävälineet vaativat viestien lukijoilta erilaisia medialukutaidollisia kykyjä. Australian Competition and Consumer Comissionin keräämien raporttien mukaan Australiassa vuonna 2014 merkittävästi eniten huijausviestejä luettiin puhelimilla (48.5 %). Seuraavaksi eniten huijausviestejä luettiin e-mailin kautta (24.9 %). Huijausviestejä luettiin myös Internetin (9.9 %), kirjeiden (6.9 %), tekstiviestien (4.3 %) ja sosiaalisen median (2.6 %) välityksellä. .

Mahdollisena kasvavana huijausviestien lähetysmuotona voidaan nähdä mobiilisovellukset. Vuoden 2015 syyskuussa mobiilisovelluksia käytettäessä luettujen huijausviestien osuus huijausviesteistä oli Australian Competition and Consumer Comissionin raportin mukaan 0.7 %, kun vuoden 2014 syyskuussa vastaava lukumäärä oli 0.2 % .

Tuloksien perusteella on olennaista huomioida perinteisen sähköpostin ohella muiden mediamuotojen olevan keskeisiä huijausviestien lähetystapoja ja ottaa tämä huomioon medialukutaidollisessa opetuksessa. Esimerkiksi puhelimella sähköpostin lukeminen on muodoltaan nopeaa ja tapahtuu usein kiireessä esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä, jolloin keskittyminen viestien sisältöön voi olla tavallista heikompaa. Sosiaalisessa mediassa käyttäytymisemme on yleensä alitajuista ja tottunutta, joten informaation tulvan kasvaessa mediataidolliset kyvyt ovat yhä keskeisemmässä asemassa. Myös eri sähköpostipalveluissa on erilaisia käyttöliittymiä, jolloin esimerkiksi sähköpostipalvelun uutena käyttäjänä huijausviesteihin erehtyminen voi olla totuttua sähköpostipalveluita helpompaa.

Ongelmalliseksi ryhmäksi vähäisen medialukutaidollisen osaamisen kannalta voidaan havaita myöhäiskeski-ikäisten ja yli 65-vuotiaiden huijauskirjeiden vastaanottajien ryhmä, jotka eivät ole saaneet medialukutaidollista koulutusta. Scamwatch-sivuston mukaan syyskuussa 2015 suurin huijauksien kohderyhmä Australiassa olivat myöhäiskeski-ikäiset eli 55-64-vuotiaat . Esimerkiksi pankin nimissä tehdyt huijauskirjeet voivat aiheuttaa hämmennystä pankin ollessa historiallisesti ja yhteiskunnallisesti arvostettu toimija, johon on menneisyydessä pystynyt luottamaan. Medialukutaidollisesti huijausviestien ymmärtäminen voikin haastaa ikäryhmän aikaisemmat käsitykset ja tottumukset.

Vaikka vastaanottajan medialukutaidolliset kyvyt voivat olla hyvällä tasolla, viestien lukemiseen voivat vaikuttaa olosuhteisiin liittyvät tekijät, kuten vastaanottajaan vireystilaan vaikuttava viestin vastaanottamisen kellonaika ja vastausympäristö. Näin ollen huijausviestit voidaan lähettää tarkoituksenmukaisesti kellonaikaan, jolloin vastaanottajan virkeystila voi olla heikko.

Nigerialaiskirjeet osana mediakasvatusta

Huijausviestien tunnistaminen voidaan katsoa tarpeelliseksi mediakasvatuksen osaksi jo huijausviestien aiheuttamien taloudellisten menetysten vuoksi. Vuoteen 2013 mennessä nigerialaiskirjeet ovat aiheuttaneet Advanced Global Investigationsin raportin mukaan 82 miljardin yhdysvaltain dollarin suuruiset menetykset . Nigerialaiskirjeiden ymmärtämiseksi voidaan katsoa olennaiseksi medialukutaidon laaja-alainen opetus. Medialukutaito on mainittu perusopetuksen suunnitelman perusteissa, yhtenä ainekokonaisuutena sekä äidinkielen ja kirjallisuuden sekä kuvataiteen tavoitteissa ja sisällöissä vuodesta 2004 .

Mediakasvatuksen on yleisesti painotettu keskittyvän nuoriin, mutta huijausviestien koskiessa laajaa yhteiskuntaluokkaista ja ikäluokkaista jakaumaa, myös opetuksen on oltava helposti saatavilla ja eri ryhmien medialukutaidolliset kyvyt huomioivaa. Opetuksessa on myös havaittava, että uusien mediamuotojen jatkuvassa kehityksessä myös keinot käyttää huijausviestejä uudistuvat jatkuvasti. Näin ollen huijausviesteihin keskittyvän medialukutaidon opetuksen tulisi olla monialaista ja keskittyä perinteisen huijaussähköpostin lisäksi myös uusiin mediamuotoihin ja sovelluksiin.

Huijauskirjeisiin liittyvä tiedottaminen on tapahtunut pääasiallisesti verkossa. Nykyisin Suomessa esimerkiksi pankit ja kirjastot ovat alkaneet tiedottaa sivuillaan mahdollisista verkkohuijauksista ja siitä, kuinka ihmisten on reagoitava huijausviesteihin. Lisäksi merkittävänä yleisenä tietoisuuden lisääjänä on lehtien kasvanut uutisointi huijaussähköposteihin liittyen.Myös viranomaisten ilmoitukset ovat olennainen tekijä huijauskirjeisiin liittyvän medialukutaidon osalta. Huijauskirjeisiin liittyvien rikosilmoitusten myötä huijauksiin liittyvä tiedottaminen voi tehostua. Toisaalta ongelmaksi voi muodostua, ettei pelkkä kirjeen lähettäminen täytä Suomen poliisin mukaan rikokseen liittyvää tunnusmerkistöä . Tarkkaan laaditut ohjeet Nigerialaiskirjeiden välttämiseksi ovat laatineet esimerkiksi Suomen suurlähetystö , FBI ja Interpol .

Sunny Car Centre

Tunnetuin suomalainen esimerkki nigerialaishuijaukseen lankeamisesta on Sunny Car Centren tapaus. Hankkeen tarkoituksena oli rakentaa Hämeenlinnaan Euroopan suurin autokauppa. Toimitusjohtaja Markku Ritaluoma kuvitteli saavansa Sambian entisen presidentin Frederick Chiluban lesken Regina Chiluban Lontoossa olevat miljoonavarat Sunny Car Centren rahoitukseksi. 33,6 miljoonan euron saamiseksi miehen tuli maksaa eteläafrikkalaiselle pankkitilille 336 000 euroa, minkä Ritaluoma poliisin varoituksista huolimatta teki. Rahat jäivät sille tielleen.

---

---

Osio A: Videot

Sugata Mitra: Build a School in the Cloud

Katariina: Mitran mielestä nykyinen koulujärjestelmä on auttamatta vanhanaikainen. Oppilaiden pakottaminen opettelemaan ulkoa asioita ei todellisuudessa palvele nykyajan työelämää enää mitenkään, varsinkin, kun kaikki tieto on koko ajan ulottuvillamme internetin välityksellä. Hän kokeili viedä slummeihin tietokoneita lapsille, jotka eivät olleet koskaan käyttäneet tai ehkä edes nähneet tietokoneita. Hämmästyksekseen hän huomasi, että lapset oppivat täysin itse ilman opastusta käyttämään tietokoneita. Tämä osoittaa, ettei tietotekniikan käyttäminen oikeasti ole niin vaikeaa kuin ehkä kuvittelemme.

Mielestäni Mitran ajatukset olivat hyvin järkeviä ja mielestäni ainakin Suomessa koulutusjärjestelmät painottavat jo nyt enemmän tiedon soveltamista kuin tiedon ulkoa opettelua. Ainakin kun vertaa ulkomaalaisiin koulutusjärjestelmiin, esimerkiksi monet ystäväni ovat olleet vaihto-opiskelijoina Aasian maissa ja hämmästyneet, miten paljon yliopistotason opinnot siellä perustuvat pelkkään ulkolukuun.

Toki myös Suomessa koulutusjärjestelmää voitaisiin kehittää yhä enemmän ulkoluvusta laajempaan kykyyn soveltaa tietoa. Tiedonhaun ja medialukutaidon opettaminen olisi esimerkiksi myös nykypäivänä tärkeitä opetusaloja jo peruskoulutasolla. Tänä kesänä uutisoitiin tosin uudesta peruskoulun opetussuunnitelmasta Suomessa, jossa mm. luovuttiin kaunokirjoituksen opetuksesta ensimmäisellä luokalla kokonaan. Uutinen herätti paljon keskustelua niin aiheen puolesta kuin vastaan. Mielestäni uudistus oli hyvä, vaikka toki pidänkin kaunokirjoitusta kauniina ja perinteikkäänä taitona. Nykymaailmassa asiakirjat kuitenkin kirjoitetaan tietokoneella, joten ehkä näin ollen kaunokirjoituksen opettamisen sijaan lapsille voidaan opettaa joitakin oikeasti nykypäivänä hyödyllisiä taitoja.

Karoliina: Katariina jo tuossa kiteytti hyvin Mitran ajatusten hyvät puolet. Uskon, että ihmisellä on täysin erilainen motivaatio oppimiseen, kun se on omaehtoista, uteliaisuuteen perustuvaa sekä tiedon soveltamista eikä vain ulkolukua tai niin sanotusti pakkopullaa. Kun kukaan taho ei ole muistuttamassa palautuspäivistä tai esittämässä tiukkoja suoritusvaatimuksia, on oppiminen varmasti mielekkäämpää. Kun mietin omaa oppimistani, tunnistan kyllä itsestäni piirteitä perinteisestä koulutaustasta. Vieläkin, kun saan jonkun tehtävänannon, otan siitä paineita ja mietin jo palautuspäivämäärää. Vaikka yritän asiaa tietoisesti muuttaa, koen olevani enemmänkin suorittaja kuin oppija. Asia olisi varmasti toisin, jos olisin opiskellut koko elämäni Mitran aatteiden mukaan.

Haluan kuitenkin nostaa esiin myös muutamia askarruttavia asioita. Videossa näytetään, kuinka Mitran lapset selvittävät, kuinka maailma loppuu. Tämä jotenkin pysäytti minut. Onko oikein antaa lapsille mahdollisuus oppia kaikkea? Onko lasten kehitys vielä riittävä ymmärtämään noinkin suuria asioita kuin elämän loppumista? Voiko tästä aiheutua turhaa pelkoa ja stressiä? Toisaalta kai minullekin on muinoin opetettu, kuinka aurinko joskus sammuu ja niin edespäin, mutta mitä jos kukaan ei ole valvomassa tai rajoittamassa sitä, kuinka syvälle aiheeseen mennään.

Toinen huomiota herättävä ajatus oli Mitran näkemys tulevaisuudesta, jossa tietäminen on vanhentunutta. Kaikki tieto on tällöin saatavilla tietokoneiden välityksellä eikä meidän tarvitse itse tietää mitään. Tämä on kummallinen ajatus, sillä kyllähän pelkkään tiedon sisäistämiseen sekä käsittelyyn jo itseensä tarvitaan tietoa. Sen kyllä allekirjoitan, että tulevaisuuden kouluissa voitaisiin nimenomaan keskittyä tiedon soveltamiseen kuin ulkoa opetteluun, mutta samalla lapsille tulisi opettaa taitoja, kuinka tietoja tulee ymmärtää ja käyttää hyväksi. Katariinalla olikin jo mainio ajatus tiedonhaun ja medialukutaidon sisällyttämisestä jo peruskoulutasolle.

En myöskään kannusta pelkkään tietokonepohjaiseen opiskeluun, oli se tulevaisuutta tai ei. Kuten toisesta videosta, Noahista, näimme, monien ihmisten maailma pyörii jo nyt internetissä. Koulun tulisi myös opettaa kanssakäymistä ja yhteiseloa, muutenkin kuin tietokoneilla suoritettavan ryhmätyön välityksellä.

Tuomas: Katariina ja Karoliina toivat hyvin kirjotuksissaan esille Mitran ajatusten hyviä ja huonoja puolia. Mitran ajatukset opiskelun nykyaikaistamiseksi olivat hyvin mielenkiintoisia. Olen samaa mieltä, että ulkoa opetteluun pakottaminen ja ”oikean ja väärän” vastauksen painottaminen koulutuksessa on nykyaikaisen opetuksen kannalta vanhanaikaista. Mitran luennon mukaan oppilaista tulee vanhanaikaisen opetuksen myötä helposti työmarkkinoille toistensa kopioita, jotka eivät pysty laaja-alaiseen ja eri tilanteisiin mukautuvaan ajatteluun. Tästä voidaan ottaa esimerkiksi peruskouluissa vallitseva käytäntö työhakemuksien ja CV:n tekemiseen. Ainakin omana opiskeluaikanani painotettiin, että oppilaat tekisivät toistensa kanssa mahdollisimman samankaltaisen työhakemuksen ja CV:n. Kuitenkin nykyaikana monessa työpaikassa painotetaan työhakemuksissa luovuutta ja omaperäisyyttä.

Kuten Mitra toi luennollaan esille, viktoriaaniselta ajalta periytyvä opetusjärjestelmä perustuu pelkoon ja rankaisuun. Neurotieteellisen tutkimuksen suunnalta Mitran luennolla oli erityisen mielenkiintoista kuulla, että ihmisen ollessa pelkotilassa osa aivoista (reptilian brain) reagoi voimakkaasti rangaistuksiin ja testeihin uhkana, mikä estää aivojen käytön luovuuteen ja oppimiseen. Tähän voikin perustua merkittävältä osin vapaan ja omatoimisen oppimisen tehokkuus, kun opiskelijoiden ei tarvitse pelätä epäonnistumista. Esimerkiksi oppimispelien kautta pystymme oppimaan hyödyllisiä asioita omalla ajallamme ilman painetta tai kriittistä palautetta.

Luennolla esille tullut kiinnostava kysymys oli, onko opettajan auktoriteetti katoamassa verkko-opetuksen myötä. Mitran malliesimerkissä lapset oppivat hakemaan vapaasti mitä tahansa tietoa monimutkaisistakin asioista ilman opettajan avustusta. Koska opiskelijat eivät ole rajoitettuja ennalta määrättyyn oppimateriaaliin, he pääsevät aina tuoreen tiedon äärelle. Kun peruskoulu- ja lukio-opiskelua katsoo tästä näkökulmasta, perinteiset ja varmaksi havaitut oppikirjat tuntuvat auttamatta vanhanaikaisilta. Tulevaisuudessa opettajan antama tieto on yhä helpompaa kyseenalaistaa kaikkialta saatavan tiedon vuoksi.

On kuitenkin huomioitava, että Mitran kehuessa verkkopohjaisen opetuksen mahdollisuuksia, hän ei tuo paljonkaan esille siihen liittyviä riskitekijöitä. Olen samaa mieltä Karoliinan kanssa, että lasten pääseminen kaiken tiedon äärelle on ajatuksena riskialtis, sillä lasten aivot ovat vielä vahvasti kehitysvaiheessa.

Opiskelemisen kannalta on myös mielenkiintoista pohtia, mitä opetuksen siirtyminen verkkoympäristöön tekee perinteisille kädentaidoille ja muistille. Työskennellessämme tietokoneella lukutaitomme on nopeaa ja keskeisiä kokonaisuuksia hetkelliseen käyttötarkoitukseen poimivaa verrattuna kirjapainotteiseen opiskeluun, joista olemme oppineet painamaan kokonaisuuksia mieleemme. Kun tietoa on valtavasti saatavilla, on kouluissa opetettava riittävän hyvät taidot sen suodattamiseen.

Toinen verkko-opetuksen kannalta keskeinen seikka on, mitä tapahtuu ihmisten sosiaalisille kyvyille, kun opetus on pääasiallisesti verkossa. Jo nykyisin on havaittavissa, että fyysinen opetus on yliopistossa siirtynyt enemmän ryhmätyötehtäviin ja osallistumiseen perinteisen luentojen kuuntelemisen sijaan. Voidaankin kysyä, onko opetuksen muututtava tehtäväpainotteisemmaksi ja sosiaalisemmaksi, koska luennot ovat yhä useammin verkossa ja tietojen saaminen on yhä helpompaa.

Kuten Karoliina toi esille, opetus on siirtymässä tiedon ulkoa opettelusta tiedon hyödyntämiseen. Tämä osaltaan voi synnyttää sukupolvien välille ristiriitoja, koska nuorien ja eri tiedontarpeisiin tottuneiden ja verkkomaailmasta vieraantuneiden vanhempien sukupolvien oppimistottumuksissa voi olla suuria eroavaisuuksia.

Henry: Olen samaa mieltä Mitran kanssa siitä, että koulutusjärjestelmä on vanhanaikainen. Tilanne ei kuitenkaan ole ihan niin yksiselitteinen sillä, Mitran esityksessä oli vahvasti hänen oma kulttuuriperimänsä mukana. Koulutusjärjestelmiä on niin monta erilaista, eikä kaikkia voida ihan resurssien puutteen takia laittaa uusiksi. Täten koko koulutusjärjestelmää ei voida vain uusia, koska se on jo ideatasolla mahdoton. Kaikki lapset eivät ole kiinnostuneet selvittämään miten maailma loppuu tai miten DNA toimii. Kaikki eivät voi toimia ryhmässä niin hyvin kuin muut, eikä täysin itseorganisoitua oppimista voi luoda.

Mitralla tuntui olevan taustalla myös toinen idea, joka ei tullut esille niin hyvin. Mitran esittämän koulutusympäristön suurimman hyödyn saavat kouluun pääsemättömät lapset, olkoon syy kulttuurillinen, taloudellinen tai näiden yhdistelmä. Suomalaiseen kulttuuriin tämmöinen ei sopisi, sillä Suomessa jo perusopetuslaki määrää mitä peruskoulussa (luokat 1-9) opetetaan. Vasta toisella asteella alkaa olemaan enemmän vaihtoehtoja opintojen suhteen. Siksi peruskoulu on enemmän ulkoa opettelemista, kuin soveltamista ja suurin syy on ehkä se, että nuoret lapset eivät todennäköisesti pysty edes ymmärtämään heille annettuja kokonaisuuksia abstraktilla tasolla (DNA, maailmanloppu, jne.). Olkoonkin aihe kuinka mielenkiintoinen tahansa, mieli ei vain pysty vetämään tarvittavia johtopäätöksiä ja ymmärtämään tarkoituksia liian nuorena. Esimerkiksi avaruutta ei voi yksinkertaisesti tutkia ellei ole fysiikasta ja matematiikasta saatuja perustaitoja pakkopullatyyliin.

Verkko-opetus lisääntyy ja lisääntyy. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa, joita muut ovatkin tässä jo kattavasti esitelleet. Silti uskon, että lähiopetusta tarvitaan siinä määrin, että verkko-opetuksen pitäisi tulla lähiopetuksen rinnalle, eikä korvata sitä. Tällä tavalla, etenkin Suomessa, taataan oppilaiden oppiminen sekä tasavertaisuus opetettun tiedon näkökulmasta. Mitran esityksessä opettaja (tässä tapauksessa auktoriteetti) antaisi verkon välityksellä lapsille aiheen ja/tai kysymyksen. Lapset totta kai (Mitran olettamus) kiinnostuvat aiheesta ja tutkivat päiväkausia aiheesta löytyvää tietoa, jota sitten raportoivat takaisin opettajalle. Missä vaiheessa maailmanlopun ennustaminen menee jokapäiväisessä elämässä tarvittavien tietojen oppimisen tielle?

Kaiken kaikkiaan Mitran esitys oli erittäin mielenkiintoinen ja herättää varmasti keskustelua ympäri maailmaa. Mielestäni Mitralla on tällä hetkellä utopistinen (onko utopistinen enää 50 vuoden päästä?) ajatus siitä, että kaikki voisivat oppia taustasta riippumatta. Nyt se ei ole mahdollista ja sellaisenaan toteuttavissa globaalisti. Mielenkiinnolla jään odottamaan miten koulutusjärjestelmä uusiutuu ja milloin koulutusjärjestelmät muuttuvat globaaleiksi.

Noah (lyhytelokuva)

Katariina: Noah lyhytelokuva kuvaa hauskalla tavalla nykypäivän nuorten sosiaalista elämää, joka tapahtuu pääasiassa sosiaalisen median eli tietokoneiden välityksellä. Koko elokuva kuvataan itse asiassa pelkästään tietokoneen näytön kautta. Asioita ei tehdä enää yksi kerrallaan vaan on yleistä, että tehdään montaa asiaa samaan aikaan: katsotaan videoita, pelataan ja chattaillaan samanaikaisesti. Tämähän on meille kaikille hyvin yleistä.

Nykypäivänä kun tapaat ystävän kasvokkain vaikka kahvilassa, käy usein niin että jompikumpi osapuoli tai molemmat alkavat kesken keskustelun räpeltää kännykkäänsä. Noah elokuva pureutuu juuri tähän, miksi emme voi enää keskittyä kommunikointiin toisten kanssa täysin vaan meillä pitää aina olla jotain muuta siinä sivussa. Eikö meiltä mene jotain olennaista ohi ihmisten kanssa kommunikoinnista? Pahimmassa tapauksessa kun sosiaalinen elämä alkaa olla pääpainoltaan vain internetissä, aiheuttaa se ihmiselle lopulta suurta yksinäisyyden tunnetta. Ihminen tarvitsee yhä oikeassa elämässä tapahtuvaa kommunikointia pysyäkseen järjissään.

Karoliina: Joku saattaisi pitää Noahin esittämää nuorten maailmaa vain kärjistettynä esityksenä todellisuudesta, mutta itse väittäisin tuon olevan monelle teini-ikäiselle, ja miksei vanhemmallekin, ihan jokapäiväistä elämää. Kuten Katariina jo yllä kirjoittaa, on huolestuttavaa, että monen maailma on ikään kuin siirtynyt internetiin. Itselläni on vielä muistissa se, kuinka ystäviä tavoiteltiin lankapuhelimella tai sitten ihan ulko-ovelle koputtamalla. Joukossamme on jo kuitenkin ihmisiä, joille internet ja matkapuhelimet ovat olleet olemassa aina, kavereita on pyydetty ulos tekstiviesteillä tai ystäviä on tavattu virtuaalimaailmoissa. Vaikka itsekin olen varsin aktiivinen internetkäyttäjä, on jotenkin puistattavaa ajatella, miten joillakin yksilöillä kaikki ihmiskontaktit tapahtuvat vain verkon välityksellä. Ja mitä tapahtuneekaan tulevaisuudessa? Poistummeko enää kotoa ollenkaan? Nythän ihminen voi jo periaatteessa hoitaa lähes kaikki asiansa internetin välityksellä kuten koulut, työt sekä lääkärinkäynnit. Eräässä konferenssissa puhuttiin jo virtuaaliseksin mahdollisuuksista kosketuksineen kaikkineen.

Toinen varsin mielenkiintoinen teema Noahissa on yksityisyys ja sen nopea rappeutuminen. Toki jokainen meistä voi pääasiassa itse valita, kuinka paljon haluaa muille omasta elämästään kertoa, mutta tuleeko tällaista seikkaa edes ajatelluksi esimerkiksi Facebookiin kuvia lisäillessä. Kuka nyt tekisi jotain juuri minun syntymäpäivätiedoillani? Miksi en voisi iloita maailmalle lomamatkani alkamisesta? Eihän tuosta kännikuvasta mitään haittaa voi olla, eihän? Noahin päähenkilö vakoilee eli stalkkaa tyttöystävänsä Facebook-profiilia ja huomaa siellä vieraan miehen kommentit. Hetken mielijohteesta hän kirjautuu tyttöystävänsä tilille tietämällään salasanalla ja lukee tyttöystävän henkilökohtaisia viestejä. Ensinnäkin tuo stalkkaus on varsin laaja ilmiö nykypäivänä. Voin tunnustaa, että itsekin on joskus tullut pengottua jonkun puolitutun profiilia pelkkää uteliaisuuttani. Päättämällä mitä tietoja itsestään julkaisee voi ihminen määritellä oman internetminänsä juuri haluamansa laiseksi. Hajanaiset tiedot sieltä täältä saattavat kuitenkin muodostaa täysin todellisuudesta tai halutusta eriävän kuvan, ja mitä jos joku muukin päättää jakaa ei niin mairittelevia tietojaan kyseisestä ihmisestä. Voiko ihmisen huolella rakentama ”todellisuus” näin romahtaa? Päähenkilö menee myös astetta pidemmälle ja rikkoo kirjesalaisuutta. Myös monet muut rikokset, kuten identiteettivarkaudet, ovat varmasti moninkertaistuneet sosiaalisen media aikakaudella. Entäs sitten Facebook tai Google? Ovatko ne ilmaisia vain hyvää hyvyyttään? Harvoin tulee ajatelleeksi, että nämä yritykset rahoittavat toimintaansa muun muassa myymällä käyttäjiensä tietoja muille yrityksille. Ei ehkä laitonta, mutta jokseenkin arvelluttavaa. Syntymäpäivätiedoillasi joku voi rakentaa täysin uuden identiteetin – sinun tietämättäsi. Hehkuttamasi lomamatkan aikana luonasi saattaa vierailla murtovarkaita, kai olit jakanut tarkat osoitetiedotkin. Kännikuva taas saattaa yllättäen tulla vastaasi vaikkapa työhaastattelussa. Sosiaalisessa mediassa seikkailu vaatii taitoja.

Nykyaikana, kun kaikki on kaikkien saatavilla, on vielä hyvä miettiä sitä, onko kaikkea kuitenkaan tarkoitettu kaikille. Noahissa Chatroulette-verkkosivulla näemme lukuisia alastomia miehiä valmiina tositoimiin. Toisaalta taas näemme myös joukon reilusti alaikäisiä tyttöjä viettämässä pyjamabileitä. Kun nämä kaksi maailmaa kohtaa samalla verkkosivulla, herää mieleen ajatuksia verkon rajoista sekä valvonnasta. Kun kaikki on kaikkien saatavilla, miten estämme aikuisten ja lasten maailman sekoittumisen?

Tuomas: Noah-elokuva oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen ja omakohtaiselta tuntuva elokuva, sillä se tuntui tapahtuvan omalla tietokonenäytöllä. Kokemus oli omaperäinen ja ajatuksia herättävä.

Elokuvaa katsellessa on helppo kiinnittää huomio siihen, kuinka monia asioita teemme tietokoneella alitajuisesti huomaamattamme. Monen katsojan on varmasti helppo yhtyä tunteeseen, kuinka käytämme monia sovelluksia samanaikaisesti. Elokuvaa katsellessa oli kiintoisaa huomata, kuinka sosiaalisessa mediassa keskustelunaiheet vaihtuvat silmänräpäyksessä huomattavasti nopeammin kuin fyysisessä arkielämässä. Tämä luo keskustelulle uusia ulottuvuuksia, joihin emme ole aikaisemmin tottuneet. Ongelmallista voikin olla, että erilaisissa verkkopalveluissa käsittelemme erilaista dataa ja tietoa, mikä vaatii erilaista keskittymistä. Esimerkiksi Noahin pelatessa samaan aikaan selainpeliä, hakiessa tietoa ja keskustellessa Facebookissa ja Skypessä käyttäjältä vaaditaan hyvin erilaista keskittymiskykyä ja tiedon omaksuntaa.

Elokuvan Chatroulette-kohtaus oli varsin ajatuksia herättävä. Monille nuorille, jotka ovat kasvaneet verkkomedian parissa on muodostunut eräänlainen side julkiseen katsottavana olemiseen. Verkon ja arkielämän välillä on havaittavissa erikoinen ristiriita, jossa ihmiset jopa välttelevät ihmisten fyysistä kohtaamista, mutta voivat kertoa hyvin henkilökohtaisia ja arkoja asioita omilla kasvoillaan koko maailmalle esimerkiksi Chatrouletessa.

Osaltaan elokuvassa oli mielenkiintoista havaita, kuinka oman tietämyksen huijaaminen on helppoa kädenkäänteessä tietolähteiden kautta. Tästä esimerkkinä on kohtaus, jossa Noah etsi nopeasti tietoa Googlesta Radiohead-yhtyeen laulaja Thom Yorkesta esittäen bändin fania web-kamerassa olleelle tytölle. Kun tieto on saatavissa esimerkiksi Wikipediasta käden käänteessä, on yhä helpompi esittää eri aihealueiden asiantuntijaa.

Monella tasolla internet on ollut laillisilta säännöiltään ihmisille tuntematon pelikenttä. Elokuvassa tämä tulee esille kohtauksessa, jossa Noah kirjautuu tyttöystävänsä Facebook-tunnuksilla hänen profiiliinsa. Periaatteessa kohtausta voi verrata tapaukseen, jossa henkilö väärentää toisen henkilön allekirjoituksen hyödyntäessään henkilötietoja. Ihmisillä on osittain muodostunut osittain käsitys, että verkossa vallitsevat omat laeista irralliset sääntönsä, jotka eivät päde arkisessa elämässä. Esimerkiksi viime vuosina uutisissa olleet tapaukset osoittavat, ettei esimerkiksi musiikin tai elokuvien laitonta lataamista usein mielletä oikeaksi varastamiseksi. Vasta viime aikoina ihmisten tietämys on kasvanut verkkoon liittyvistä laillisista säännöistä.

Medialukutaito ulottuu myös henkilöiden sosiaalisten suhteiden alueelle verkossa. Kuten Noahin tapauksessa, vedämme verkkokirjoittelusta ja sosiaalisen median päivityksistä helposti johtopäätöksiä henkilöiden suhteista ja henkilökohtaisesta elämästä näiden päivitysten pohjalta. Kuten Noahin surullisessa tapauksessa kävi esille, parilla näppäimen painalluksessa voi olla suuri merkitys ihmisen arkielämään. Elokuvassa Noahin muuttaessa hänen ja tyttöystävän parisuhdetilanteen eronneeksi Facebookissa, seurasi valtava sosiaalisen median viestitulva, joka johti lopulta Noahin tyttöystävän poistumiseen Facebookista.

Tästä voidaan ajatella, kuinka suuri rooli sosiaalisella medialla on ihmisten suhteiden ja tavoitettavuuden kannalta. Tästä on esimerkkinä Facebook-ystävyyden poisto, joka voi tietyissä ihmisissä herättää hyvin suuria tunteita. Monelle sosiaalinen media voi toimia itseluottamuksen kohotuksen välineenä, jolloin pienetkin sosiaalisen median tapahtumat voivat kasvaa arkielämää suuremmiksi. Ihmiskontaktit, jotka ovat täysin virtuaalisia, voivat tuntua aidommilta kuin oikean elämän vastineet.

Kuten Karoliina otti esille, Chatroulettessa nähtiin elokuvassa niin aikuisia alastomia miehiä kuin alaikäisiä tyttöjä pyjamabileissä. Medialukutaidon ymmärtämisen kannalta onkin haasteellista sukupolvien jakautuneisuus. Mediakasvatuksessa painotetaan usein nuoria ja lapsia, mutta kuinka kiinnostuneita aikuiset ihmiset ovat ymmärtämään verkkomaailman vastuun ja riskit ja kumoamaan aikaisemmat olettamuksensa? Yksi elokuvan hienoimmista ominaisuuksista oli, ettei siinä aina tiennyt, mikä on näyteltyä ja mikä totta. Uskon, että samankaltainen tosielämän ja verkkotodellisuuden ymmärryksen häilyvyys vaivaa myös monia verkkopalveluiden käyttäjiä.

Henry: Noah-elokuva oli tarkoituksellakin tehty kärjistäen ja keskustelua herättäväksi. Monen asian yhtäaikainen tekeminen on, kuten aiemmin mainittu, jokapäiväistä monelle. Vaikka keskittyminen oikeasti on yhdessä kokonaisuudessa (jutellaan asiasta, joka on vähemmän tuttu, mutta googlesta löytyy tietoa) voi tietokoneen käyttö vaikuttaa todella ylivilkkaalta kaiken alt-tabbaamisen lomassa.

Elokuva hyvin kuvasti teinien ja nuorten aikuisten impulsiivisuutta ja hyvin usein väärien johtopäätösten tekemistä. Päätellään yhtä ja koska partneri ei heti vastaa, tehdään toista. Olisihan päähenkilö voinut oikeasti antaa tyttöystävälleen aikaa vastata ennen kuin rikkoi kirjesalaisuutta hyvin törkeästi ja esiintyi toisena henkilönä. Elokuva hyvin nosti esille luottamuksen toisiin ihmisiin, mitä arkaluontoisten tietojen jakamiseen tulee. Mikäli ei ole aivan täysin varma siitä minkälaista valtaa on antamassa toiselle ihmisille, ei kannata esimerkiksi Facebook-tunnuksia jakaa.

Vaikka maailma globalisoituu digitalisaation takia ja avulla koko ajan, ei elämä siirry sinne kokonaan vielä pitkään aikaan. Loppujen lopuksi on kasvatuksestakin kiinni miten nuori ihminen aikansa käyttää, sillä kyllä asiat edelleen pitää ihan oikeasti myös "IRL" hoitaa. Digitaaliset palvelut ja tuotteet ovat edelleen täysin vapaaehtoisia, vaikka ne ovatkin avanneet ovia elämää helpottaville asioille. Ongelmatilanteissa parhaiten asiat saa kuntoon marssimalla ihan itse Kelan toimistoon, ja hyvä niin.