IBrain-lukupiiri/Kirja-arvio

Oletko jo lukenut kirjan, etkä välitä osallistua luku kerrallaan? Lisää koko kirjaan kohdistuvat kommenttisi tänne.

Antoi vähemmän kuin odotin

Hankin tuon iBrain kirjan ja luinkin sen. Minulle se antoi vähemmän kuin odotin. Pääasia on "moniajo" ja "osittainen tarkkaavaisuus" ja niiden jalostaminen. Ja "diginuorten" sparraus "oikeaan sosiaalisuuteen". Tietysti diginatiivien ja -siirtolaisten aivokuilun ramillenosto on ihan ok, mutta jotenkin kirjoittajat ovat pihalla "oikeasta "digielämästä" (katsovat lastensa kautta uppoamatta itse ja samalla livesosiaalisia ollen - siis käsittämättä immigrantteina verkkososiaalisuutta). Minusta tuntuu, että ennen kaikkea jenkkien taidokasta popularisointia ja rahastusta. @Peeiin:n puolesta arvion lisäsi --Arongas 24. kesäkuuta 2009 kello 16.40 (UTC)

Odotin enemmän

Kirja vahvisti tutkimustuloksien esittelyissään käsitystä aivojen yleisen kunnon vaikutuksesta oppimiseen ja hyvinvointiin. Tämä ei lienee mikään yllätys. On kuitenkin mielenkiintoista, miten suoria korrelaatioita voi olla aivojen osa-aluiden koon ja esim. itsetunnon välillä.

Työkalut aivojumppaan ja muuhun harjoitteluun, puolestaan vaikuttivat kohtuullisen järkeviltä. Pikaunet, tauot, aivojen treenaaminen, rutiinit ja työtehtävien vuorottelu tylsien ja kiehtovien välillä edustavat kaikki pieniä yksinkertaisia keinoja, joilla voi kuka tahansa saada työhönsä ja elämäänsä hallinnan ja hyvänolon tunteita.

Lempimainintoja kirjassani oli viittaus Oscar Ybarran tutkimukseen, jossa oli todettu testiryhmällä jo 10 minuutin chatin tehostavan muistijälkiä aiheesta verrattuna verrokkiryhmään. Kai tämä on mannaa omille korville, kun on tullut uskoon, mitä sosiaaliseen mediaan tulee.

Yleisesti kirja oli yllättävän epätasainen esitys. Kirjoittajat ovat selvästi sisällä neurologiassa ja kenties hieman psykologiassakin, mutta tuntemus tekniseen toimintaympäristöön, missä he pyrkivät auttamaan ihmisiä toimimaan, on selvästi aika vieras. Yllättävää oli myös rajuilta kuulostavat yleistykset, joita ei yritetty edes avata. Video-pelimieli oli käsitteenä tällainen. Myös näyttöpäätetyöskentelyä ei avattu sen kummemin. Kirjoittajien antaman kuvan mukaan tämä ilmeisesti tarkoittaa lähinnä sähköpostia ja tekstinkäsittelyä. Muitakin ihmeellisiä yleistyksiä oli, mm. työpöydän siivoaminen liitettiin mielentasapainoon, viittaamalla kirjoittajan vaimon viikottaiseen rytmiin siistiä heidän kaappejaan. Asioiden järjestelyllä voi olla mieltä rauhoittava vaikutus, mutta yhtä hyvin sen voi tehdä vuolemalla pajupilliä, nypläämällä, puutarhaa hoitamalla tai vaikka järjestelemällä työkalupakin muttereita.--Villevenalainen 29. kesäkuuta 2009 kello 13.12 (UTC)

Katse eteenpäin

Vaikka tää kirja on äärimmäinen perusesimerkki amerikkalaisesta tavasta saada (a) muutama oikeasti hyvä pointti venytettyä kirjan mittaiseksi ja (b) tehdä se tilkkasen ärsyttävällä tavalla, on tässä musta äärimmäisen hyviä lähtökohtia uusiin omiin pohdintoihin, tutkimuksen kehittelyyn ja yleisen "konekeskeisen" työterveyskoulutuksen kehittämiseen. Oon muiden kanssa samaa mieltä siitä, että kirjan kiinnostavuus tippuu käytännössä loppua kohden kiihtyvällä tahdilla. Alkupuolella on kuitenkin sellaisia asioita, jotka olivat itselleni uusia ja ajatuksia herättäviä. Heräsi erityisesti kiinnostus noiden alkuperäisten tutkimusten tutkailuun (jota en kyllä ole ainakaan vielä tehnyt). Voi myös olla, ettei tästä kirjasta ole aivan lukukohtaisen keskustelun pohjaksi (koska luvut ovat tosiaan aika epätasaisia ja osittain myös arveluttavia), joten ajattelin pistää tänne puolelle jotain juttuja ja heittoja vapaamman keskustelun pohjaksi.

Itselleni tärkeimmät pointit fiksailin kuvioiksi omaan blogiini:

Näistä kaikista olisi mielestäni kiinnostavaa ottaa lisää selvää tai tuottaa uutta tutkimusta.

Puolitarkkaavaisuus: tästä olisi kiinnostavaa tehdä ihan empiiristä tutkimusta ja erityisesti kehittää uusia työskentelymalleja ja -metodeja, jotka ottaisivat huomioon tämän media-/laitetyöskentelyn erityispiirteen. Tämä olisi mielestäni ihan kansallisen kehittämisohjelman paikka, koska ei ole enää kovinkaan montaa työpaikkaa, jossa tämä puolitarkkaavaisuuden peikko ei olisi aivan kulman takana.
Multitasking ja suunnitelmallisuus: tätä on itseasiassa käsitelty hauskasti The Myth of Multitasking -kirjassa. Liittyy samaan asiaan kuin yllä. Tämä kirjahan väittää, että multitasking on kehittyvä taito, tuo Myth-kirjassa ollaan sitä mieltä, että se ei ole loppujen lopuksi mahdollista...
Sähköpostiriippuvuus: tästä olisi kiinnostavaa löytää lisätutkimusta sosiaalisen median puolelta. Voisin kuvitella, että esim. Twitter-käyttäjä, jolla on 4000 kontaktia, olisi suhteellisen potentiaalinen tyyppi kehittämään addiktion. Tällaista tutkimustakin voisi tehdä myös Suomessa jollain porukalla, ehkä esim. näiden hengessä: http://juhana.org/2009/03/sozializing-mode-in-between-mode-zen-mode/ ja http://juhana.org/2009/03/asynkronia-synkronia-ja-hiljaisuus/
Tasapaino teknisissä ja sosiaalisissa taidoissa: olisi kiinnostavaa tehdä kirjassa oleva testi nettikyselynä sosiaalisen median suurkäyttäjille. Kysely vaikutti mielestäni aika hyvältä ja se olisi suhteellisen helppo modifioida myös sosiaalisen median puolelle. Itseäni kiinnostaisi se, miten sosiaalinen media vaikuttaa taitojen tasapainoon (eli kumpaa se edustaa sosiaalisuutta vai tekniikkaa).

Heittäkäähän kommentteja ja tai lisäideoita! -- Juhana 4. heinäkuuta 2009 kello 08.07 (UTC)