Hakkarin 8.I äidinkielen projekti (kevät 2013)/Saimaannorppien suojelu

Saimaannorppien suojelu

Saimaannorppa on hylkeen alalaji, joka on sopeutunut elämään Saimaan vesistössä. Kannan kokoon vaikuttavat esimerkiksi erilaiset tautiepidemiat, sääolosuhteet sekä verkkokalastus.

Norppakanta

Saimaannorppa on erittäin uhanalainen laji. Lajia pyritään suojelemaan ja kantaa kasvattamaan. Pienimmillään kanta on ollut 1950-1980 -luvuilla, jolloin norppia oli reilusti alle 200 yksilöä. 2000-luvun alkupuolella kanta pieneni n.280 yksilöstä noin 260 yksilöön. Suojelun avulla norppakanta on saatu kasvamaan noin 310 yksilöön.

Norppien kuolleisuus

Norpalla ei ole ihmisen lisäksi muita luontaisia vihollisia. Kantaa vähentävät esimerkiksi kalanpyydykset, erilaiset taudit, huono lumi- ja jäätilanne sekä pesinnän häirintä. Norppien poikasia eli kuutteja menehtyy romahtaneisiin pesiin sekä kylmään, häirinnän aiheuttaman vaistomaisen pakosukelluksen takia. Ongelmana on myös kuolleisuuden suuruus verrattuna syntyvyyteen.

Suojelu ennen

Vuoteen 1948 norpasta maksettiin tapporahaa. Norppa rauhoitetiin vuonna 1955. Rauhoittaminen oli ensimmäinen suojelutoimenpide, joka tehtiin näppituntumalla, koska norppia ei enää näkynyt. Vuonna 1979 perustettiin WWF:n Suomen rahaston saimaanhyljetyörthmä. Työryhmä alkoi toimittaa pesälaskentoja ja keräämään tietoa norpista, niiden suojelusta, ympäristötilanteesta ja vedenpinnan vahteluista. Työryhmä luovutti maa- ja metsätalousministeriölle raportin norppaa ja sen suojelua koskevista tiedoista. Ministeriö asetti ensimmäiset kalastusrajoitukset ja maksoi ensimmäiset korvaukset kalastajille vuonna 1982. Vuonna 1983 norppia alettiin tarhata, jotta norpat saataisiin lisääntymään. Viisi norppaa siirrettiin Enonkosken Olavinlampeen. Norppia siirrettiin uudestaan, kun kolme viidestä tarhatusta norpasta kuoli. Myös lähes kaikki myöhemmin siirretyistä norpista menehtyivät. Norpat eivät lisääntyneet tarhauksen aikana ja tarhaus lopetettiin vuonna 1990. Norppatarhauksien aikana saatiin paljon tietoa norpan elintavoista ja biologiasta. 1990-luvulla kokeiltiin styroksista tehtyjä tekopesiä. Ne eivät kuitenkaan kelvanneet saimaannorpille.

Suojelu nykyään

Nykyään norppia suojellaan muunmuassa rajoittamalla verkkokalastusta. Verkkokalastus onkin ilmastonmuutoksen ohella suurin riski norppakannalle. Kalastusalueita ja aikoja on rajoitettu huomattavasti. Katiskoihin suositellaan nielurajoittimia, jotta kuutit eivät joutuisi pyydyksiin. Jokaisesta kalanpyydyksiin jääneestä hylkeestä tulisi tehdä ilmoitus joko lähimmälle poliisille tai metsähallitukselle. Ilmoitusten avulla voidaan ehkäsitä samankaltaisia turmia tulevaisuudessa ja saada lisää tietoa saimaannorpista. Aiemmin myös ympäristösaasteet kuten elohopeaa olivat riski norpille. Sittemmin saasteet on saatu lähestulkoon kuriin. Ilmastonmuutos vaikuttaa hylkeiden pesintään merkittävästi. Lumettomina talvina pesiä ei voi rakentaa. Pesät ovat erittäin tärkeitä kuuttien selviämisen takia koska pesät suojelevat kuutteja pedoilta, pitävät lämpimänä ja ovat välttämättömiä poikasten imettämisen vuoksi. Vedenpinnan vaihtelu voi aiheuttaa tulvan pesään, jolloin kuuti voi kastuttuaan kylmettyä. Vedenpinnan vaihteluita pyritään korjaamaan erilaisilla juoksutuksilla. Saimaa pyritään säilyttämään mahdollisimman hyvänä ympäristönä norpille. Ympäri vuoden asutut mökit tuhoavat pesäpaikkoja ja häiritsevät pesintää, joten rakentamista ja ulkoilua pyritään rajoittamaan. Ulkoilijat ohjataan merkityille reiteille. Useissa saarissa on maihinnousukielto. Suojelun tavoitteena on saada kanta kasvamaan 400 yksilöön vuoteen 2020 mennessä.

Hyväntekeväisyys ja kampanjat

Hyväntekeväisyydellä ja kampanjoilla pyritään levittämään tietoa norppien suojelusta ja keräämään rahoja suojelujärjestöille. Hyvä esimerkki hyväntekeväisyydestä on Kimmo Ohtosen norppauinti, jossa kyseinen mies keräsi 101756€ saimaannorppien suojeluun uimalla Savonlinnasta Lappeenrantaan. Toinen esimerkki on norppalähettiläät-kampanja, jossa Suomen luonnonsuojeluliiton lähettiläät kiertävät Pohjois-Karjalan kouluissa kertomassa Saimaan luonnosta ja norpista. Kalasta oikein katiskalla -kampanjan tarkoituksena on jakaa ihmisille maksuttomia katiskojen nielurajoittimia, jotta kuutit eivät pääsisi katiskaan. Nestorisäätiön ensisijaisena tarkoituksena on tukea saimaannorpan suojelustyötä ja siihen liittyvää tutkimustyötä. Nestorisäätiö tukee myös muuta luonnonsuojelua.

Lähteet

http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/luonnonsuojelu/lajitjaluontotyypit/uhanalaisetelaimet/Saimaannorppa/Sivut/Saimaannorppa.aspx
http://fi.wikipedia.org/wiki/Saimaannorppa http://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/saimaannorppa/tilannekatsaus-saimaannorpan-suojeluun http://wwf.fi/maapallomme/uhanalaiset/kotimaiset/saimaannorppa/?gclid=CJrYzfC7v7YCFRF6cAodAR0A6A http://yle.fi/uutiset/saimaannorpan_tapporahoista_siirrytty_suojeluun/6385635 http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/luonnonsuojelu/lajitjaluontotyypit/uhanalaisetelaimet/saimaannorppa/hyljekanta2012/Sivut/default.aspx http://www.nestorisaatio.fi/tavoitteet.htm http://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/saimaannorppa/uhat http://www.ely-keskus.fi/fi/tiedotepalvelu/2013/Sivut/Verkotpoisnorppavesistasunnuntaina1442013.aspx http://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/saimaannorppa/tiedostot/tiedostot/saimaannorppa2012 http://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/saimaannorppa/norppalahettilas-kampanja http://areena.yle.fi/tv/1727916 http://www.sll.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2013/katiskojen-nielurajoittimien-jakelu-laajenee-saimaannorpan-suojelemiseksi