Alkusanoiksi
Tietoverkon sielu on se elävyys ja tunnetilojen kirjo ja kokonaisuus, jonka kohtaamme astuessamme tietoverkkoon ja erityisesti kanssakäymiseen toisten verkkoihmisten kera.
Tietoverkon sielu vastakohtainen. Toisaalta ja joskus se on etäällä tai se jopa katoaa. Siihen ei saa kosketusta. Se on kylmä ja poissaoleva. Välillä se taas on lähellä, melkein ellei peräti kokija ja tekijä itse. Siitä täyttyy, on tulessa (kuin) omissa tunteissaan.
Tietoverkon sielu liikkuu vimman ja turhautumisen, kiinnostuksen ja välinpitämättömyyden, voiman ja saamattomuuden tunnon sekä "itsensä omistamisen" ja koskettamattomuuden tunnejännitteissä.
Tietoverkon sielu on kaoottinen, mutta mukaansatempaava tai se on sekava ja luotaantyöntävä. Se vaatii tekijältään epävarmuuden sietokykyä, huonosti määriteltyjen kysymysten ja ongelmien sietokykyä, "oikeitten" vastausten puuttumisen sietokykyä, auktoriteetin puuttumisen sietokykyä sekä erilaisten kokemusten, tunteitten, näkemysten, ajatusten ja näkökulmien sietokykyä.
xxx
Mitä verkkoihminen on?
Miten puhumme ja olemme tekemisissä toistemme kanssa tietoverkossa?
Onko verkkokanssakäymisessä tunteita?
Miten verkossa ajatellaan?
Syntyykö meille verkkorooleja?
Onko olemassa verkkoyhteisöllisyyttä?
Tuottaako sielu tehokkuutta. Tuloksia?
Tietoverkon sielussa ei ole järjestelmällisyyttä, vaikka se vaatii sitä itseään pyörittävältä tekniikalta.
Tietoverkon sielun tehokkuus on sen intuitiivisuudessa, joka ruokkii yksilöitä ja ihmisryhmiä ja
heidän muita toimintaympäristöjään. Tietoverkko herättää, nostaa esille, pistää miettimään ja
kokemaan. Ja samalla kaikki on tehokkaasti sen muistissa, jonne voi aina palata.
Tuottaako tietoverkko ja sen sielu tehokkuutta, tuloksia? Kyllä - kaikille, jotka ovat oppineet
tuntemaan sen, elämään siellä ja yhtymään tietoverkon sieluun.
xxx
Internet ja sen erilaiset kohtaamisfoorumit ovat tulleet yhä jokapäiväisemmiksi. Yrityksillä, organisaatioilla ja järjestöillä on omia tietoverkossa toimivia työskentely- ja vuorovaikutusympäristöjä. Näitä virtuaalisia paikkoja käyttää yhä useampi ihminen.
Tietoverkkoa käytetään pääasiassa tiedon jakeluun ja hakuun. Sen vuorovaikutuksellisen käytön ja hyödyntämisen kuitenkin oletetaan kasvavan niin opiskelussa, jaetussa työn teossa kuin erilaisessa harrastuksellisessa ja vapaa-ajan tekemisessäkin.
Tietoverkon toimivuudella vuorovaikutuksellisena ympäristönä on epäilijänsä. Ehyttä, vaikuttavaa ja pitkäkestoista kohtaamista ei tapahdu. Ihmisten aito vuorovaikutus tapahtuu tietoverkon ulkopuolella – "oikeassa elämässä".
Epäilijät ovat oikeassa, kun sitä sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä, joihin vuosituhansia olemme tottuneet, yritetään siirtää tietoverkkoon. Ja kokemattomuuttamme toimimme (aluksi) juuri niin. Miten muuten voisikaan olla?
Kuitenkin tietoverkko on uusi todellisuus ja siellä täytyy oppia olemaan ja toimimaan sen ehdoilla. Muuten ei onnistuta, vaan turhaudutaan ja petytään. Tietoverkkoelämään on suhtauduttava vastaavasti kuin sanomme "live-elämässäkin": maassa maan tavalla.
Tässä tekstissä valotetaan tietoverkkoa ja siellä käyttäytymistä sellaisena kuin se "oikeasti on", ei "vanhan käyttäytymisen" uutena toteutumisympäristönä. Näkemykset ja kuvaukset perustuvat noin 5 vuoden työskentelyprosessiin, jonka työnimenä on ollut "ihminen verkossa". Käytännössä kysymys on tietoverkossa tapahtuneen projektityöskentelyn, koulutuksen, konsultaation ja harrastuksellisen tekemisen kirjaamisesta käyttöteoriaksi.