Paluu edelliselle sivulle


Informaatioyhteiskunta - käsite, historia ja lupaus

muokkaa

Vadénin ajatukseen siitä, että informaatioyhteiskunta on aina ollut olemassa, koska sen perusluonne pohjautuu ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, on helppo yhtyä. Myös Armand Mattelartin (2003) kirjan Informaatioyhteiskunnan historia perimmäisenä ajatuksena on, ettei informaatioyhteiskunta ole yhtäkkiä syntynyt vaan että se on tulosta vuosisatojen aikana tapahtuneesta rakenteellisesta muutoksesta. Mattelart (2003) toteaa kirjassaan, että kommunikaatioteknologian ja –verkkojen kehitys ovat erottamattomassa yhteydessä teolliseen vallankumoukseen, nationalismin nousuun ja moderniin sodankäyntiin. Huomionarvoista on myös se, että kommunikaatioteknologian tuottama ja käyttämä universaali kieli - tietokoneiden ohjelmointikieli - ymmärretään ympäri maailmaa kielialueesta riippumatta.

Informaatioyhteiskunnan määrittelyä

muokkaa

Viisi näkökulmaa

muokkaa

Tutkija Frank Websterin teoksessa Theories of Information Society (1995) informaatioyhteiskunta on määritelty viidestä eri näkökulmasta.[1]

  1. Teknologinen määritelmä painottaa sitä, että informaation siirto, käsittely ja tallentaminen mahdollistaa informaatioteknologian käytön kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.
  2. Taloudellisen määritelmän mukaan, kun 50 prosenttia kansantuotteesta tulee informaatiosektorilta, ollaan siirrytty informaatioyhteiskuntaan. Tästä oltiin kuitenkin vuonna 1995 vielä kaukana. Mikä lienee nykytilanne ja miten määritellään informaatiosektori?
  3. Ammattirakenteellinen määritelmä viittaa informaatioammattien lisääntymiseen. Informaatioammatin määrittely on tosin vaikeaa. Webesterin mukaan vuonna 1993 USA:n työvoimasta kuitenkin peräti 53 prosenttia työskenteli näissä ammateissa.
  4. Tilaan liittyvä määritelmä liittyy informaatioverkostoihin, jotka ovat johtaneet maailman "kutistumiseen". Informaatioverkossa asiointi käy yhtä nopeasti maapallon toiselle puolelle kuin naapuriinkin. Verkostot korvaavat jäykät hierarkkiset organisaatiot.
  5. Kulttuurinen määritelmä painottaa sitä, että ympäristömme tulvii aiempaa enemmän informaatiota, merkkejä, symboleita. "Infoähky" vaivaa ihmisiä, ja informaatiota on pakko suodattaa, koska informaatiotulva on valtaisaa. Intertekstuaalisuus on yleistä. Tekstit tai kuvat viittaavat toisiin teksteihin ja toisiin kuviin.

Kolme kehitystrendiä

muokkaa

Nykyinen yhteiskuntamme rakentuu pitkälti informaatiotyön mallin mukaisesti ja informaatiokoneiden käyttö läpäisee koko yhteiskunnan. Tämän perusteella voisi ajatella, että nykyinen yhteiskuntamme olisi enemmän informaatioyhteiskunta kuin aikaisemmat yhteiskuntamuotomme. Videolla Vadén kuvailee kolmea toisiinsa kietoutuvaa kehitystrendiä, jotka ovat vaikuttaneet siihen, millaisena informaatioyhteiskunta näyttäytyy nyt.

1) vapauden aate, jonka mukaan tieto kuuluu kaikille
2) byrokraattinen ja valtiollinen valvonta sekä näihin liittyvä sotateollisuus
3) kaupallisuus
Tapaus Apple
muokkaa

Nykypäivän informaatioyhteiskunnalle on ominaista informaatioteknologian kehittyneisyys ja siihen liittyvä kaupallisuus. Esimerkiksi tietokoneiden kehitys ja yleistyminen on ollut huomattava prosessi suhteellisen lyhyellä aikavälillä. Vielä vajaa sata vuotta sitten ne olivat huoneen kokoisia eikä niihin ollut varaa kuin valtiolla. Myös niiden alkuperäinen käyttötarkoitus oli hyvin erilainen verrattuna nykypäivään. Hiljalleen ja etenkin parin viime vuosikymmenen aikana niistä on kehittynyt työ- ja kommunikointivälineitä, joita löytyy melkein jokaisesta kotitaloudesta yksi tai useampi. Tietokoneiden kehitysprosessissa on onnistuttu ratkaisemaan haasteita liittyen muun muassa laitteen kokoon, käytettävyyteen ja kestävyyteen, jotta tavallisen kansalaisenkin on laitetta helppo käyttää. Muun muassa tietokonevalmistaja Applen tuotteisiin yhdistetään usein neljä seuraava piirrettä:[2]

1) Helppokäyttöisyys 2) selkeä ja linjakas design 3) asiakkaiden ja median tekemä markkinointi 
4) tuotteiden kohdistamattomuus millekään erityiselle ikäryhmälle 

Videoluennollakin mainitaan, että Applella pyritään käytettävyydessä siihen, että tuotteet olisivat yhtä helppoja käyttää kuin mikä tahansa muukin kodinkone. Kaupallisuus toteutuu vahvan brändin ja lähipiirin suositusten kautta. Tietokoneet ovat tukeneet informaatioyhteiskunnan kehittymistä edesauttamalla kommunikointia.

Informaatioyhteiskunnan historiaa

muokkaa

Kolme muutosprosessia

muokkaa

Kolme informaatioyhteiskunnan kehittymiseen liittyvää historiallista tapahtumasarjaa, joiden synty ajoittuu 1960- ja 70-lukujen vaihteeseen, ovat ainakin yhteiskuntahistoriaa lukeneille tulleet tutuiksi. Ensimmäinen tapahtumasarja mullisti maailman tietoteknologisen kentän, kun Kalifornian piilaaksossa 1970-luvun alussa keksittiin mikroprosessori. Samaan aikaan poliittisten ideologioiden yhteentörmäys maailmalla johti taloudelliseen kriisiin, ja 1980 luvun lopulla koko sosialistisen järjestelmän totaaliseen romahdukseen. Suuryritykset muuttivat nopeasti ja systemaattisesti toimintaansa globaalimpaan suuntaan muun muassa kehittelemällä joustavampia ja vähemmän hierarkisia organisaatioita. 1970-luvulla kaupan ja pääoman liikkuvuuden esteitä poistettiin ja näin tie saatiin auki vapaammalle ja tehokkaammalle kansainväliselle kilpailulle. Tietoteknisten laitteiden jatkuva kehitys ja lisääntynyt saatavuus organisaatioihin ja yksilöiden henkilökohtaisiin käyttötarkoituksiin mahdollisti informaatioyhteiskunnan nopean nousun. Neuvostoliito yhtenä suurvaltana ei kyennyt vastaamaan globaalin, informationaalisen ajan haasteisiin, ja maan valtaapitävien välinpitämättömyys kansan elinolosuhteiden kurjistumisen edessä lienevät ne painavat syyt yhden mittavan yhteiskunnallisen ”kokeilun” kaatumiseen. 2000-luvun tietoteknisten laitteiden ja ohjelmistojen nopean kehittymisen myötä monet organisaatiot ovat pyrkineet entistä läpinäkyvämpään toimintakulttuuriin, jossa tieto on yhä useamman saavutettavissa, nopeammin muokattavissa, muutettavissa ja siirrettävissä. Globaali markkinatalous jyllää alati kiihtyvällä tahdilla poliittisen ja taloudellisen järjestelmän entistä yhteensulautuneemmassa keskinäissynergiassa.

Kolmas mittava muutosprosessi näkyi ja kuului 1960 –luvulla radikaalina kulttuurin muutosaaltona. Räjähdysmäinen yhteiskunnallinen liikehdintä yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa levisi ympäri Eurooppaa ja maailman teollisuusmaiden pääkaupunkeja. Opiskelija- ja hippiliikkeiden sanoma totalitäärisestä sananvapaudesta ja hierarkisten järjestelmien systemaattinen vastustamisaalto nuoren opiskelijasukupolven välityksellä levisi nopeasti TV:n ja radion välityksellä maailmalle. Naisasialiikkeen ääni kuului ja näkyi tarjoten uusia yksilö- ja sukupuolivapaita toimintamalleja muuttuvaan yhteiskuntaan. Itsenäinen, vapaa ja individualistinen toimintakulttuuri elää ja vaikuttaa tänäänkin vahvana yhteiskunnan eri toimintamuodoissa. Samaan aikaan on informaatioyhteiskunnassa havaittavissa yksilökeskeisyyden ohella yhteisöllisten toimintaprosessien kasvuaalto esimerkiksi sosiaalisen median myötävaikutuksella.

Näiden kolmen historiallisen muutosprosessin ja niiden seurausvaikutusten saattelemana globalisoitunut informaatioyhteiskunta on näyttänyt mahdollisuutensa. Vankan kolmiliiton muodostavat verkostomaiset tuotantoprosessit, valta ja kokemus, joissa informaation tuottaminen, toiminnan prosessoiminen ja välittäminen ovat nousseet tuottavuuden ja vallan välineiksi. Kun verkostomainen logiikka lukuisine teknisine apuvälineineen on korvannut teollisen logiikan, voitaneen siis päätellä, että informaatioyhteiskunta on itsessään vain ohikiitävä välivaihe uudentyyppiselle verkostoyhteiskunnalle.

Kritiikkiä ja lupauksia

muokkaa

Internetin kasvun myötä syntyi Yhdysvaltain teknologiaohjelma (NII, National Information Infrastructure, Agenda for Action; 1993).[3] Se lupasi suotuisia vaikutuksia amerikkalaiselle yhteiskunnalle: työpaikkoja luodaan, tuottavuus nousee, talouden kasvu kiihtyy ja USA pysyy maailman teknologisena johtajana. Ihmiset voivat elää missä tahansa etätyötä tehden. Parhaat koulut, opettajat ja kurssit ovat tarjolla kaikille opiskelijoille ilman että maantiede, etäisyys, voimavarat tai vammaisuus sitä estävät. Laajat kirjallisuuden, taiteen ja tieteen resurssit ovat saatavilla kaikkialla. Terveydenhoitojärjestelmän palvelut paranevat niin, että ne ovat jatkuvasti saatavilla verkon välityksellä. Palvelun kustannukset pienenevät. Pienyrittäjätkin voivat saada tilauksia kaikkialta maailmasta tietoverkon kautta. Uusimmat elokuvat ja videopelit tulevat kätevästi kaapelia pitkin kotiin; samoin pankki- ja kauppapalvelut ovat saatavilla kotoa. Julkinen palvelu on jatkuvasti saatavilla verkon välityksellä. Avoimempaa ja osallistumista suosivaa demokratiaa kehitetään. Vastaavat poliittiset ohjelmat yleistyivät kaikkialla maailmassa, esimerkiksi Euroopan Unionissa ns. Bangelmanin raportin nimellä Europe and Global Information society (1994). Kun katsoo kyseistä 1990-luvun teknologiauskoista visiota, voi huomata, että monet ajatuksista ovat toteutuneet mutta vaikutukset yhteiskuntaan eivät ole ehkä yltäneet aivan toivotulle tasolle.

Sosiologian piirissä on pohdittu paljon sitä, millä tavoin valta, tieto, informaatio ja teknologia liittyvät toisiinsa. Varhaisimpia informaatioteknologian kriitikoita oli yhdysvaltalainen sosiologi C. Wright Mills, joka jo 1950-luvulla esitti kirjoituksissaan huolensa siitä, kuinka sen aikaiset suuret keskustietokoneet astuivat kontrollin ja vallan palvelukseen. Tietotekniikan syntyhän oli yhteyksissä muun muassa sotateollisuuden tarpeisiin. 2010-luvulla kontrolli ja valta näkyvät informaatioteknologian alalla esimerkiksi tavassa, jolla eri hakukoneet keräävät tietoja internetin käyttäjistä.[4]

Kohti verkostoyhteiskuntaa ja uutta oppimista

muokkaa

Luennoitsijat heittävät ilmoille kysymyksen siitä, mitä informaatioyhteiskunta voisi merkitä koulutuksemme ja koulutusjärjestelmämme tulevaisuuden suhteen. Nykyinen koulujärjestelmämme noudattaa vielä pitkälti teollisen maailman eli fordistisen mallin mukaista logiikkaa ja rytmiä käytänteissään: "työpäivät" on paloiteltu tiettyjen tehtävien ja kokonaisuuksien mukaan, on olemassa tarkka rytmi, kellonajat ja -soitot sekä ennakkoon määritellyt ruokatunnit. On tarkat työajat, pakollinen läsnäolovelvollisuus, tietyt fyysiset rajat ja rakennus eli "työpaikka", jossa suoritusten on tapahduttava. Paljon yhteisiä tekijöitä löytyy koulu- ja tehdasvertauksen väliltä. Yhtenäisyyttä selittänee taustalla piilevät yhteiset ideat, historialliset ihanteet siitä, miten työ suoritetaan tehokkaimmin. Onko nykyinen koulujärjestelmämme jäänyt liikaa historiallisten rakenteidensa vangiksi? Miten koulua voitaisiin kehittää nopeammin vastaamaan informaatioyhteiskunnan tarpeisiin ja haasteisiin? Olisiko parempi kenties puhua verkostoyhteiskunnasta ja uudesta oppimisesta?

Toki verkossa tapahtuva etäopetus on yleistynyt Suomessakin monessa koulutuksessa. Varsinkin toisen asteen opetuksessa käytännön toteutuksiin saattaa kuitenkin liittyä kummallisia läsnäolopakkoa korostavia opetushallituken määräyksiä. Yksi verkostoyhteiskunnan koulutusmuoto on Wikiopisto. Toinen tämän ajan airut on Khan Academyn mallia seuraileva MOOC. Se painottaa avointa osallistumista ja konnektivismia eri informaatiolähteiden kesken. Toisin MOOC-kursseilla opiskelu on tiettävästi aika yksilöllistä puurtamista. Lisää tietoa löytyy Massive open online course -sivulta. Helsingin yliopiston MOOC-kursseihin ja amerikkalaisen Canvas Networkin MOOC-kurssitarjontaan pääsee linkkien kautta tutustumaan lähemmin.

Lähteet

muokkaa