'''Moduli 4'''

Paluu edelliselle sivulle

Verkkomedian vapauden asteet

Neljännellä luennolla Vadén ja Suoranta määrittelevät vapauden käsitettä verkkomediaympäristössä. He pohtivat sitä, mitä internetissä voidaan tehdä ja millä edellytyksillä, suhteessa lukutaitoon. Internet on avannut uusia mahdollisuuksia ja erilaisia menetelmiä uuden oppimiseen ja tiedon hankintaan. Se on myös avannut oven demokratian kehittymiselle, ja bisnesmaailma on saanut tehokkaan globaalin toimintaympäristön internetin avulla. Internetin vaikutuksesta uusia työpaikkoja luodaan kiihtyvään tahtiin. Sanoma- ja aikakausilehtien siirtyminen internetiin mullistaa tälläkin hetkellä koko media-alaa ja suurten kauppakonsernien myynti kasvaa kiihtyvään tahtiin verkkokaupoissa. Kansainväliset yliopistot tarjoavat kurssiluentojaan internetin välityksellä kaikkien ulottuville.

Koska internetissä kaikilla on mahdollisuus toimia ja vaikuttaa, monet ovat hyödyntäneet tarjottua mahdollisuutta hyvin eri tavoin. Vadén mainitsee innovatiivisen esimerkin belgialais-amerikkalaisen kouluttajan Salman Khanin tekemästä sivustosta Khan Academysta, jonne kouluttaja on tuottanut mittavan määrän erilaista koulutusaineistoa kaikkien hyödynnettäväksi. Tarina siitä, miten Khanin akatemia sai alkunsa ja miten toiminta on laajentunut ineternetin avulla globaaliksi opetustoiminnaksi, on yksi aivan uudenlainen esimerkki tiedon vapaan jaon merkityksestä ja sen positiivisista seurauksista internet-maailmassa. Internetin emansipatorista puolta todentaa Suorannan mainitsemat esimerkit nettiaktivismista, hakkerismista, piratismista ja vapaan alueen oppimisesta. Suuri joukko erilaisia toimijoita vaikuttaa ilman portinvartijoita internetissä, kellon ympäri.

Nolla-aste

Mitä fyysisiä ja teknologisia ominaisuuksia internetissä toimimiseen tarvitaan ja millaiseksi muodostuu toiminnan sisältö? Mitä sanotaan ja millaista sisältöä tuotetaan? Tätä toiminnan prosessia luennoitsijat kuvaavat osuvasti vapauden kolmella asteella.

Vähiten vapautta sisältää nolla-aste, jolle kuvaavaa on, että kaikki toiminnan ominaisuudet ovat joko valtion tai yksityisten yritysten omistuksessa. Näillä tahoilla on päätösvalta siihen, mitä sanotaan ja tehdään. Esimerkkinä nollatason vapaudesta ovat esimerkiksi julkisten virastojen ja oppilaitosten verkkosivut, joilta pääsääntöisesti poimitaan yksisuuntaisesti informaatiota tai joiden kautta lähinnä välitetään sähköisiä asiapapereita. Internet on kaiken kaikkiaan helpottanut ja nopeuttanut tiedonhankintaa, mikä on toisaalta myös vapauttanut aikaa muuhun toimintaan.

Ensimmäinen aste

Aktiivisempaa toimintaa ja vaikuttamista tapahtuu ensimmäisellä asteella, jossa muun muassa Facebook ja Google mahdollistavat tietyissä rajoissa internet-sivustoilleen oman sisällön tuottamisen. Myös mahdollisuus kaupallisuuteen näkyy entistä voimakkaampana sivustoilla. Facebookin ja Googlen tapauksessa kaupallisuus ei näyttäydy perinteisessä mielessä itse mediankäyttäjille, koska palvelunkäyttäjä-sisällöntuottaja ei ole asiakas. Myöskään yhtiöt eivät tee itse sisältöään. Palvelun käyttäjä on sekä sisällöntuottaja että tuote, jota myydään asiakasyrityksille.

Ensimmäisen asteen vapauteen liittyy interaktiivisuus, jota lisää se, että kansalaisilla on aina mahdollisuus kommentoida valitsemiensa sivustojen sisältöä. Koska Facebook omistaa kaikki käyttöoikeudet sivustoillaan tuotettuun materiaaliin ja valvoo tiukasti koko sisältöä, voidaankin kysyä, mikä on kaupankäynnin todellinen hinta käyttäjien ja omistajien kesken. Esimerkiksi jokainen Facebook-sivustolle rekisteröitynyt käyttäjä on joutunut tahollaan puntaroimaan omaa rooliaan ja henkilökohtaisten tietojensa jakamista sekä yksityisyyttä. Jakaminen koskee sekä muita Facebookin käyttäjiä että yritysten 100-prosenttista omistus- ja käyttöoikeutta.

Vapauden ensimmäisellä asteella ihmisille annetaan mahdollisuus vaikuttaa. Esimerkiksi kuntalaiset saavat antaa päättäjille palautetta asiakaspalvelukyselyiden merkeissä. Tämän tyyppisissä palautekyselyissä vaikuttaminen on usein varsin näennäistä: palautelaatikko on olemassa, mutta käytännössä vuorovaikutus on heikkoa. Monelta osin pessimismi valtaa alaa, kun oikeus tulla kuunnelluksi toteutuu, mutta kuulluksi tuleminen ei. Ei ehkä tarvitse edes kysyä, toimiiko demokratia yhtälailla molempiin suuntiin. Vastaus on ilmeisen selvä.

Toinen aste

Toisen asteen kiinnostavuus avautuu vastauksessa kysymykseen siitä, mitä ja miten sanotaan sekä mikä on vaikuttamisen aste suhteessa materiaaliseen puoleen. Kansalaisten mielenkiinto herää, kun he voivat joustavan ja avoimen softan avulla muokata blogeissa, wikissä ja oppimateriaalipuolella omaa materiaaliaan ja esitystään mieleiseen muotoon. Wikiopisto näyttää sivustoillaan antavan joustavat mahdollisuudet oman kurssin tai vaikkapa oppikirjan tekemiseen. Koska tällä asteella omistusoikeuksien kautta ohjelmisto ja välineet ovat omissa käsissä, ovat edellytykset demokraattiselle toiminnalle, keskustelulle ja neuvottelulle, edellisiä asteita paremmat. Kaupallistaminen ei ainakaan vielä ole saanut Wikiopiston sivustoilla jalansijaa. Mikäli kaupallisuus löisi itsensä läpi Wikiopistossa, muuttuisivat sen toiminnan lähtökohdat hyvin ratkaisevasti. Todennäköisesti suuri joukko yhteisön jäseniä hylkäisi koko toimintaympäristön sen ideologisten muutosten seurauksena.

Kolmas aste

Kolmannen asteen vapaus merkitsee täydellistä vapautta sisällön lisäksi myös välineen ja tuotannon osalta. Internetiin pääsyn ja "neuvostojen vallan" lisäksi on huomioitava riippuvuus sähköstä ja koko tuotantoprosessista. Absoluuttinen vapaus jää toteutumatta, mikäli omavaraisuus ja -valtaisuus ovat riippuvaisia ulkopuolisista tahoista, esimerkiksi sähköntuotannon osalta. Luennoitsijat esittävät olennaisen kysymyksen: mikä on todellista vapautta ja missä rajat kulkevat? Vapauteen sisältyy aina eräs tärkeä elementti: mahdollisuus valita toisin. Omavaraistalous, josta Suorantakin viittasi sikojen jätösten hyödyntämisesimerkillään oman sähkön tuottamiseksi, on varteenotettava vaihtoehto. Mitä suurempi, demokraattisin keinoin hankittu omavaraistalous yhteisöllä tai valtiolla on, sitä suurempi on myös sen vapauden aste esimerkiksi suhteessa markkinatalouteen, rahan perässä juokseviin kansalaisiin, päättäjiin ja valtioihin. Voidaankin hyvin kysyä, mahtaako tässä globalisoituneessa maailmassa olla mahdollista enää saavuttaa todellista vapautta. Keskustellessaan vapaudesta ja internetin mahdollisuuksista vapauden edistäjänä Vadén ja Suoranta huomauttavat osuvasti, että kansalaisyhteiskunta ja vapaa toiminta ovat luonnollisesti riippuvaisia infrastruktuurista. Tämä näkökulma usein unohtuu demokraattisia puolia sisältävässä yhteiskunnassamme. Esimerkiksi jos vallanpitäjät haluaisivat sulkea internetin, pitäisi kansalaisyhteiskunnan puolustajien turvautua internetin sijasta aivan toisenlaisiin keinoihin. Toisen asteen Double Freedom onkin tosiasiassa illuusiota, sillä tietoverkko tai kaupalliset palvelimet on aina mahdollista sulkea joko niiden omistajien tai valtion toimesta.

Yksi esimerkki Triple Freedomista on Freedom Box, jonka avulla oma internet-yhteys ei ole riippuvainen yksityisistä verkkoteknologiayrityksistä. Freedom Boxissa on kyse seinään kytkettävästä minitietokoneesta, joka muuntaa oman tietokoneen anonyymipalvelimeksi. Se voi kommunikoida toisen Freedom box -serverin kanssa ilman kaupallisten palveluntarjoajien – kuten Facebookin tai Google - palvelimia. Oman koneen sisältö ja tietoturva säilyvät täten itsellä. Toisaalta myös Freedom boxin kautta on yhä halutessaan mahdollista olla yhteydessä kaupallisiin palveluihin. Teknologisessa mielessä tämän tyyppinen vapaa tietoverkko on vasta kehitysasteella ja sen käyttö vaatii niin sanottua nörttiosaamista. Vapauden kolmatta asetetta edustavat myös parin viime vuoden aikana syntyneet hajautetut sosiaalisen median verkostopalvelut (Distributed social network), kuten Diaspora, Buddy Cloud tai Friendika. Kyseisten yhteisöjen jäsenet ylläpitävät itse palvelujensa vaatimia palvelimia. He voivat toimia halutessaan anonyymisti ja omistavat omat tuotoksensa. Verkostotaloudessa on tuskin mahdollista saavuttaa omavaraisuutta, mutta ehkä tämän tyyppiset hajautetut verkostot voivat avata vapauttavia resursseja ihmisten yhteistoiminnalle.